Onko teillä kotona ongelmajätettä nimeltä minkkiturkki? Sehän oli 80-luvulla muotia

Alle neliön pohjaton häkki villille koiraeläimille joiden luonnollinen liikkuminen päivässä voi olla kymmeniä kilometreja, on selvää että tätä ei millään lainsäädännöllä saada kuntoon. Turkistarhaus on rääkkäystä ja täysin turhaa nykypäivänä. Toivon että koko ala katoaa mahdollisimman pian pois, en kannata enää minkäänlaisia siirtymäkorvauksia, ovat saaneet toistakymmentä vuotta sopeutua kuolevaan alaansa.

Noissa argumenttityyppinä on usein dikotomiaharhautus, missä asia esitetään kahtena vaihtoehtona: öljy tai turkis. Vaihtoehtoja on huomattavan paljon enemmän. Ja turkisten osuus tässä vaatemaailmassa on täysin mikroskooppinen. Sitä myöten, kun noitakin tuotettaisiin enemmän, haitatkin kasvaisivat huomattavasti. Nyt tietenkin piskuisesta toiminnasta helppo sanoa, ettei se juuri näy. Kyllä nuokin näkyisivät enemmän, mikäli skaalattaisiin isompaan mittakaavaan. Samalla rääkättyjen eläimien määrä kasvaisi huomattavasti. Toiminta, joka on jo suuressa ossa Euroopan maita kielletty. Haluammeko me olla täällä joku turkistarhauksen takapajula.

Häkit, hyvin ahtaita ne yleensä on, aktiviteetit erittäin vähissä, usein eläimillä niissä on yksitoikkoista pakonomaista toimintaa, saattavat kärsiä pitkään silmien ja raajojen vammoistakin ennen kuin ne huomataan, samoin sairauksista. Lopetusmenetelmät joissain maissa kyseenalaisia, hyvinkin vaillinaisia ja valvonta huonoa kuten eläinten olosuhteissa muutenkin, esim. Kiina.

Ja esim. jonkun minkin tai siniketun lihat, yleensä eivät todellakaan mene ihmisten ravinnoksi, eli turkis ei ole todellakaan mikään oheistuote silloin, eikä edes muutenkaan täytä mitään välttämättömyysluokitusta.

Ja sitten vielä se, että yleisestihän markkina- ja talousoppien mukaan minkä tahansa tuotteen kysyntä lisää myös niiden tuotantoa ja ilmaantumista markkinoille, jos vanhoilla käytetyillä turkistuotteilla on isosti kysyntää tämä väistämättä johtaa siihen että niitä alkaa ilmestyä lisää markkinoille, ja mitä kautta, tietenkin viime kädessä aina uusien tuotteiden kautta siis sieltä etupäästä. Harvemmin kasvava kysyntä ainakaan vähentää tarjontaa.

Tässä on suurin osa kohdista jo käsiteltynä:

Turkis ei ole ympäristöystävällinen

https://animalia.fi/elainten-oikeudet/turkistarhaus/turkistarhauksen-ymparistovaikutukset/

MTT:n tekemän tutkimuksen mukaan turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna. Samoin turkikset aiheuttavat huomattavasti suuremmat happamoittavat päästöt kuin keinomateriaalitakit. Rehevöittävien päästöjen osalta turkikset kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin keinomateriaalitakit, jos niiden eduksi lasketaan turkiseläimille syötettävän Itämerestä pyydystetyn kalan ravinteita poistava vaikutus. Toisaalta keinomateriaalien rehevöittävät päästöt olivat hyvin pieniä.

Turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna.

Vesien rehevöittäminen ja ilman happamoituminen

Turkiseläinten ulosteet valuvat tarhoilla verkkopohjaisten häkkien alle. Ne sisältävät huomattavat määrät typpeä ja fosforia, jotka molemmat rehevöittävät vesistöjä niihin huuhtoutuessaan. Turkistuotannon yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että Suomen turkiseläinten tuottama lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää. Vesistöjen rehevöityminen aiheuttaa muun muassa kalalajiston köyhtymistä ja myrkyllisten sinilevälauttojen yleistymistä.

Suomen vesistöjä rehevöittävistä kokonaispäästöistä turkistarhojen osuus on varsin pieni: fosforista noin 1,4 % ja typestä noin 0,7 % on peräisin turkistarhoilta. Ongelma on kuitenkin usein paikallisesti erittäin merkittävä. Turkistarhat ovat keskittyneet tiettyyn osaan Suomea, jolloin kokonaiskuormituksen merkitys alueen vesistöille korostuu. Lisäksi yksittäisten tarhojen eläinmäärät kasvavat voimakkaasti, jolloin myös paikallinen kuormitus ja sen riskit kasvavat.

Turkiseläinten lannasta ja virtsasta vapautuu myös happamoittavia päästöjä, eli pääasiassa ammoniakkia, joka kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön. Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista.

Turkistuotannossa eri tuotantovaiheet vaativat paljon energiaa. Esimerkiksi rehun kuljetukset, pakastaminen, kuumentaminen, jauhaminen ja valmistus sekä nahkojen kuivaus, nahkojen muokkaus ja muu käsittely ovat työvaiheita, jotka kukin antavat oman lisänsä turkistuotannon yhteenlaskettuun sähkön- ja polttoaineenkulutukseen. Turkistarhaus aiheuttaakin välillisesti ympäristökuormitusta suuren energiankulutuksensa takia. Sekä öljynkulutuksen että kokonaisenergiankulutuksen vertailu osoittaa, että tarhakasvatetun aidon turkiksen tuotanto aiheuttaa moninkertaisesti suuremman ympäristörasituksen kuin esimerkiksi tekoturkin tai muun keinokuituvaatteen valmistus.

Turkiksia ei saa markkinoida ympäristöystävällisinä

Vuonna 2012 Euroopan turkistuottajien kustantama, turkistuotteiden ympäristöystävällisyyttä korostanut mainos tuomittiin harhaanjohtavaksi. Isossa-Britanniassa mainonnan totuudenmukaisuutta sekä eettisyyttä tarkkaileva mainosalan itsesäätelyelin ASA totesi, että mainos, jonka mukaan turkistuotteiden käyttö on ympäristöystävällistä (its eco-friendly to wear fur), on väitteessään sekä harhaanjohtava että perusteeton. Asa kielsi turkistuottajien ympäristömainoksen käytön. Myös Suomen kuluttaja-asiamies on kieltänyt turkisten mainostamisen ympäristöystävällisempinä kuin keinoturkikset jo vuonna 1993.

Vierailija kirjoitti:

Turkis naisilla on niin cool.

Käyttäkää ihmeessä.

Rääkättyjen eläinten myrkyillä käsiteltyjen nahkojen mainostamista pitäisi minään ylpeyden aiheena.

Oksettavan näköisiä ja barbaarisella toiminnalla aikaansaatuja.

Turkisten käyttö ei lopu niitä markkinoimalla ja käyttämällä. Muutenkin käyttäjästään näkee päältäpäin lähinnä sen, että tämä suosii niitä edelleen. Aitoa turkista jäljittelevä tekoturkissomiste hupussa toimii ihan samalla tavalla turkisten mainoksena kuin aitokin. Harva tietää, onko kyseessä aito vai feikki turkisreunus. Sen julkinen käyttäminen tekee somisteesta haluttavan ja lisää sekä turkisten että tekoturkisten kysyntää mikä on irvokasta.

Itse olen siis irrottanut talvitakeistani ne tekokarvareunukset ja käyttänyt takkeja ilman somistetta. Takki voi näyttää jonkun mielestä aneemisemmalta, mutta mielummin näin kuin toimiminen turkisten ja tekoturkisten mainostajana ja hyväksyjänä.

Turkisten käyttö ei lopu niitä markkinoimalla ja käyttämällä. Muutenkin käyttäjästään näkee päältäpäin lähinnä sen, että tämä suosii niitä edelleen. Aitoa turkista jäljittelevä tekoturkissomiste hupussa toimii ihan samalla tavalla turkisten mainoksena kuin aitokin. Harva tietää, onko kyseessä aito vai feikki turkisreunus. Sen julkinen käyttäminen tekee somisteesta haluttavan ja lisää sekä turkisten että tekoturkisten kysyntää mikä on irvokasta.

Itse olen siis irrottanut talvitakeistani ne tekokarvareunukset ja käyttänyt takkeja ilman somistetta. Takki voi näyttää jonkun mielestä aneemisemmalta, mutta mielummin näin kuin toimiminen turkisten ja tekoturkisten mainostajana ja hyväksyjänä.

Vierailija kirjoitti:

Turkisten käyttö ei lopu niitä markkinoimalla ja käyttämällä. Muutenkin käyttäjästään näkee päältäpäin lähinnä sen, että tämä suosii niitä edelleen. Aitoa turkista jäljittelevä tekoturkissomiste hupussa toimii ihan samalla tavalla turkisten mainoksena kuin aitokin. Harva tietää, onko kyseessä aito vai feikki turkisreunus. Sen julkinen käyttäminen tekee somisteesta haluttavan ja lisää sekä turkisten että tekoturkisten kysyntää mikä on irvokasta.

Itse olen siis irrottanut talvitakeistani ne tekokarvareunukset ja käyttänyt takkeja ilman somistetta. Takki voi näyttää jonkun mielestä aneemisemmalta, mutta mielummin näin kuin toimiminen turkisten ja tekoturkisten mainostajana ja hyväksyjänä.

Nuokin ja vastaavat näkökulmat tuotu esiin jo useita kertoja, mutta jotkut ei tunnu viitsivän edes lukea tai esittävät tietämättömiä.

Oon kanssa joskus katsonut videoita kun eläviltä eläimiltä vedetään turkkia irti. Muutti ainakin omia käsityksiä turkisteollisuusesta. Hyi saakeli. Mun kaapista ei aitoa turkkia löydy... samaten ne canada goosen ällöttävät takit. Tuokin teollisuusmuoto saisi kuolla kokonaan pois.

Turkis käsitellään kemiallisesti, jopa vahvemmilla aineilla kuin tekoturkis, sillä onhan kyse ruumiista, joka pitää käsitellä niin, ettei se ala haisemaan.

Lisäksi turkistuotantoon kuuluu kärsimys ja kuolema. Turha sellainen, sillä turkiksia ei ole kenenkään pakko käyttää.

Joskus kun näen turkiksiin pukeutuneen, en toki tee tai sano mitään, mutta mielessäni lasken, kuinka monen viattoman minkin tai ketun nahat siihen on tarvittu. Turkis voi olla toki käytetty, mutta mistäs sen päältäpäin voi tietää. Huomioida voi vaan varmuudella sen, että tuossa menee taas yksi tuollaisten käyttäjä, jonka ei olisi kuitenkaan minkään valtakunnan pakko käyttää juuri turkiksia.

Erotatko aidonnäköisen tekoturkiksen oikeasta turkista? Mistä tiedät, kumpi se on, jos jollain vastaantulevalla on päällä sellainen? Minä ainakaan en erota.

Kuollut raato niskassa ei sovi enää tähän päivään. Aikaansa seuraavat vauraatkin etsivät nyt muita statussymboleja.

Mulla on peritty turkki, mutta hyvin harvoin sitä tulee käytettyä. Turkki on painava ja aika epäkäytännällinen normielämässäni kun esim. piipahdan töiden jälkeen markettiin tai kipaisen bussin perään. Sateella ja räntäkelillä se kyllä pysyy sisältä kuivana, mutta tulee entistäkin raskaammaksi ja kun ei ole huppua, pitää kantaa sateenvarjoa.

Niin siis käyttäytymistarpeella tarkoitetaan sellaista käyttäytymistä, joka on välttämätöntä yksilön normaalin kehittymisen ja/tai fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Käyttäytymisen tekemisen lopputulos ei yksin riitä määrittelemään jotain käyttäytymistä tarpeeksi, vaan käyttäytymisen tekeminen itsessään voi olla tärkeää eläimen hyvinvoinnille. Jos eläin ei pääse tyydyttämään käyttäytymistarvettaan, se voi turhautua tai stressaantua.

Turkistarhattavien eläinlajien (minkki, kettu, supikoira) käyttäytymistarpeita ovat mm. liikkuminen, uiminen (minkit), saalistaminen, pariutuminen ja jälkeläisten hoito ym. sosiaaliset käyttäytymistarpeet. 

Eläimet kokevat mm. kipua, iloa, surua, pelkoa, kiintymystä, turhautumista ja kyllästymistä. Turhautumisen tunne on stressin lähde. Kun eläin ei voi toteuttaa käyttäytymistarpeitaan (kuten liikkumista), eläin voi huonosti.

Jaa että ulkoilemaan pitkän minkkiturkin kanssa pitäisi lähteä. Painava, jäykkä ja hengittämätön takki päällä ulos puhisemaan. Olen saanut siis sellaisen vanhemmiltani mutta laitoin eteenpäin menemään koska en löytänyt sille enää käyttöä muutaman kokeilun jälkeen.

Turkistenkäyttäjät voisi itse kokeilla sulkeutua pieneen verkkohäkkiin edes vuodeksi.

Vaikka turkisintoilija ja markkinoija näistä haluakaan mitään välittää, kunhan vaan pyrkii lisäämään ton epäeettisen tavaran markkinointia ja näkyvyttää entisestään. Silmät kiinni muulta.

Joku aloitti vanhalla markkinointirykäyksellä johon ensin tykitti lukemat ja sitten alkoi markkinoimaan entisestään lisää. Takaoven kautta tavara taas suosioon, mikä johtaa lopulta myös uusien menekin kasvuun sieltä edestäpäin. Ei jatkuvat esittelyt, markkinointi ja hyväksynnän lisääminen muuhun voi johtaakaan. Vaikuttaa ihan selvältä menetelmältä myös turkistarhaajien itsensä osalta.

Mitä tulee kansa keskuudessa turkistarhaukseen niin mittausten mukaan valtaosa väestä sen torppaa kuitenkin selvästi.