Onko teillä kotona ongelmajätettä nimeltä minkkiturkki? Sehän oli 80-luvulla muotia
Mitä ajattelitte tehdä sille? Säästää seuraaville sukupolville kaapintäytteenä? Tai mitä olette tehneet sille?
Kommentit (142)
Maat, joissa turkistarhaus on kielletty
Turkistarhaus on kielletty useissa maissa. Kielto on voimassa Isossa-Britanniassa (vuodesta 2000), Itävallassa (2005), Kroatiassa (2017), Tanskassa (kettutarhaus 2009) ja Alankomaissa, jossa kettujen ja chinchillojen tarhaus on ollut kiellettyä vuodesta 2005 lähtien ja minkkien tarhaus loppuu vuoteen 2024 mennessä.
Virossa turkistarhauksen kielto tulee voimaan siirtymäajan jälkeen vuonna 2026. Kesäkuussa 2021 Israel kielsi turkisten myynnin muotiteollisuudelle.
Japanissa minkkien tarhaus loppui vuonna 2016 viimeisen minkkitarhan lopetettua toimintansa. Uusien minkkifarmien perustaminen oli kielletty vuodesta 2006; minkkien tarhaaminen rikkoi haitallisten vieraslajien kasvattamisen kieltoa, joka on ollut voimassa vuodesta 2006.
Espanjassa minkki on määritelty vieraslajiksi, minkä takia uusien minkkitarhojen perustaminen on kiellettyä (2016 lähtien).
Turkistarhaus on kielletty myös Sloveniassa (2013), Pohjois-Makedoniassa (2014), Serbiassa (2019), Bosnia-Herzegovinassa (2028 mennessä), Ranskassa (2021), Slovakiassa (2025 mennessä), Norjassa (2025 mennessä), Belgiassa (2023 mennessä), Luxemburgissa (2018), Tšekissä (2019) ja Italiassa (2022 mennessä).
Unkari kielsi turkistarhauksen vuonna 2020, kielto koskee minkkien, kettujen, hillerien ja nutrioiden tarhausta.
Väliaikaiset kiellot tarhata minkkejä
Tanska, Italia ja Ruotsi kielsivät minkkien tarhauksen väliaikaisesti vuoden 2021 loppuun asti. Kieltojen syynä oli minkeillä ollut koronaviruksen mutaatio, joka voisi tarttua myös ihmisiin. Tanska jatkoi kieltoa vuodella Italia teki kiellosta pysyvän ja kaikkia turkiseläimiä koskevan.
Maat, joissa eläinsuojelulaki vaatii lajityypillisempiä oloja
Tarhausta on rajoitettu tai tehty käytännössä taloudellisesti kannattamattomaksi tiukalla eläinsuojelulainsäädännöllä Italiassa, Uudessa-Seelannissa, Saksassa ja kettujen kohdalla myös Ruotsissa. (wikipedia)
Lainsäädännöllisten rajoitusten ohella lukuisat muotisuunnittelijat, tekstiilivalmistajat ja vaateliikkeet ympäri maailmaa ovat vapaaehtoisesti kieltäytyneet käyttämästä eläinperäisiä turkiksia vaatteidensa materiaalina. Turkiksista mallistoissaan luopuneita muotisuunnittelijoita ja -taloja ovat muun muassa Giorgio Armani (omistaa vaateliikkeet Giorgio Armani, Emporio Group, AJ Armani Jeans ja Armani Casa), Hugo Boss, Tommy Hilfiger, Gucci ja Calvin Klein. Lähde: wikipedia.
Monet tunnetut muotitalot kuten Burberry, Versace, Gucci ja Michael Kors, ovat luopuneet turkisten käytöstä.
Nämä vaateliikkeet ja suunnittelijat ovat luopuneet turkisten käytöstä, lista ei ole todellakaan mikään lyhyt (perusteena käytetty että toimivat myös Yhdysvalloissa, oikea lista on paljon pidempi)
Humane Society - Fur-free fashion
https://www.humanesociety.org/fur-free-fashion
Moni suunnittelija pitää myös tekoturkista eettisesti huonona vaihtoehtona. Myös Animalian toiminnanjohtajan Salla Tuomivaaran mielestä tekoturkista on syytä vältellä.
- Jos ei halua antaa sellaista viestiä ulospäin, että turkis on ok, silloin ei varmaan kannata käyttää edes tekoturkista.
Ja ei, ei todellakaan ole mikään tarve käyttää sen paremmin tekoturkiksiakaan, tuo on vain yksi keino mitä noissa harhautuksissa käytetään, ja yritetään vertailla näitä kahta ja että jompaa kumpaa olisi käytettävä. Ei ole. Ja muuten kyllä todettava sekin, ettei kaikkia tekoturkiksia valmisteta keinokuiduista, vaikka sitähän nuo jotkut haluaa antaa vääristellen ymmärtää.
Pointteja turkistarhauksesta: Se on 1. eläinrääkkäystä 2. turhaan verorahoilla tuettua, koska ei kannata niinkään 3. puhtaan veden ja energian tuhlausta 4. riski eläintautien leviämisestä ihmisiin 5. vettä ja maaperää saastuttavaa 6. valtaosan Suomen kansasta vastustamaa. Ollaksemme sivistyvaltioiden joukossa, turkistarhaus on kiellettävä välittömästi.
"Turkiksista suurin osa käytetään nykyisin somisteina. Turkit eivät siis lämmitä ketään talvipakkasilla, koska niiden tärkein käyttötarkoitus on tehdä hupun reunasta vähän näyttävämpi. Turkisten käyttöikä jää myös yhtä lyhyeksi kuin sen takin, johon turkisreunus on ommeltu. Turkistarhauksen ympäristövaikutukset ovatkin mittavat. Aito turkis tuottaa esimerkiksi moninkertaisesti enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin vastaava muusta materiaalista valmistettu takki."
https://animalia.fi/elainten-oikeudet/turkistarhaus/
Turkiksien käsittelyssä vaatetuskäyttöä varten tarvitaan usein sellaisia ympäristömyrkkyjä, että Suomessa on kielletty turkisten markkinoiminen sanoilla luomu, ekologinen, luonnontuote, jne. Jo turkistarhat saastuttavat ympäristöään, saati sitten materiaalin prosessointi sellaiseksi, että siitä voi valmistaa vaatteita.
Turkisten käyttö ei lopu niitä markkinoimalla ja käyttämällä. Muutenkin käyttäjästään näkee päältäpäin lähinnä sen, että tämä suosii niitä edelleen. Aitoa turkista jäljittelevä tekoturkissomiste hupussa toimii ihan samalla tavalla turkisten mainoksena kuin aitokin. Harva tietää, onko kyseessä aito vai feikki turkisreunus. Sen julkinen käyttäminen tekee somisteesta haluttavan ja lisää sekä turkisten että tekoturkisten kysyntää mikä on irvokasta.
Itse olen siis irrottanut talvitakeistani ne tekokarvareunukset ja käyttänyt takkeja ilman somistetta. Takki voi näyttää jonkun mielestä aneemisemmalta, mutta mielummin näin kuin toimiminen turkisten ja tekoturkisten mainostajana ja hyväksyjänä.
Jos jokin on tullissakin contraband ja ei toivottu tavara jo aina itsessään, se on sitä ja poimitaan pois, ei silloin ole väliä kuka omistaa tai kuka omistanut sen missäkin välissä ja sitten laittanut tavaran eteenpäin. Ei suorana yhtäläisyytenä, vaan esimerkkinä kun katsotaan vaihtelevan omistajuuden roolia. Se, että omistajuus voi vaihdella, ei pyyhi pois tuotantotapaa ja mistä tavara on peräisin. Useinhan tuota toki yritetään. Näkyvyyden, mainostamisen ja kysynnän kasvu kuitenkin yleensä johtaa osaltaan siihen, että tavaraa alkaa ilmestymään myös sieltä etupäästä enemmän markkinoille jossain kohtaa taas lisää.
Kyllä olen turkistarhan naapurissa kasvaneena nähnyt, kuinka niitä tuotetaan. Ongelma on nimenomaan siinä, että koirallekin määritellään laissa tarhan vähimmäiskoko tai juoksulangan vähimmäispituus. Tilavaatimuksiltaan samanlaiset turkiseläimet saa lain mukaan kuitenkin tunkea ainakin kahdeksan kertaa pienempiin tiloihin. Niiden liikunnantarpeesta ja aktivoinnista ei huolehdi kukaan sillä välin, kun turkistarhaajan sesse viedään metsälenkille.
Väitteissä on usein käytössä dikotomiaharhautus, missä asiat esitetään kahtena huonona vaihtoehtona. Vaihtoehtoja on huomattavan paljon enemmän. Ja turkisten osuus tässä vaatemaailmassa on aivan mikroskooppinen. Esim. Statistan maailmanlaajuisissa vaatevertailuissa kaikkien eläinperäisten osuus vaatteissa on parin prosentin luokkaa ja turkisten reiluisti alle prosentin. Eivät ratkaise vaateteollisuuden isompia tarjontapaineita mitenkään.
"There are many alternatives to fur, including cotton, linen, rubber, ramie, canvas..."
Vaihtoehtoja on ainakin parisenkymmentä, mitä vaatemateriaaleja oppaissa tarjotaan.
Lisäksi metsäkuitujen hyödyntämistä on kehitetty jo pitkälle. Eli ei tämä ole mikään joko tai.
Eri materiaalit yhdistävissä kokonaisvaikutusten vertailuissa kuten Higgs Materials Sustainability Index, joka on ehkä se käytetyin, turkistarhauksella tuotetut turkikset sijoittuvat pohjalle kuten yleensä muissakin vastaavissa.
Turkistarhaus on asetuksella sallittua eläinrääkkäystä. Eläintarhassa ketuilla esimerkiksi pitää olla useiden kymmenien neliömetrien laajuinen tarha missä niillä on oltava mahdollisuus kaivaa maata. Minkeillä tulee olla mahdollisuus uimiseen ja niilläkin huomattavasti enemmän tilaa.
Se, että jossakin muualla tehdään ehkä sitä samaa, ei ole mikään peruste sallia se Suomessa. Kyllähän monissa maissa syödään jauhettua uhanalaisen sarvikuonon sarvea potenssilääkkeeksi, mutta ei se tarkoita että meilläkin pitäisi kasvattaa sarvikuonoja ja sitten viedä niiltä sarvet. Se, mitä joku toinen tekee, voi olla tuomittavaa, mutta emme voi sille täältä käsin mitään. Sen sijaan voimme lopettaa tämän paikallisen eläinrääkkäyksen
Jotkut alkavat ostamaan uusia ja laittavat myöhemmin eteenpäin käytettyjen pörssiin, ja kas, sitten onkin ihan se ja sama, kun rahaa liikkui välissä tai muutoin omistaja vaihtui, niin kaiken muun voikin muka unohtaa, tai jopa kääntää ihailuksi, kunhan vaan siinä välissä omistajapapereissa nimi vain vaihtuu, markkinataloudessa nämä pyyhitään helposti pois, tekotapa, alkuperä ja muut. Vaikkapa jokin alhaisen maineen tapaus ostaa sata uutta ja myy myöhemmin eteenpäin sadalle tyypille, ja muka vain yksi eli alkuperäinen ostaja kantaa syytä ja vikaa ostosta mukanaan, sanotaan sille vähän so so olit tuhma tai jotain, näin homma pyyhkiytyy ja loput 100 käytetyn hankkijaa on ihan scott free, ei mitään väliä enää yhtään millään, kun nehän oli nääs käytettyjä. Kattokaa hei miten hienoja nää on, käyvääs vähän esittelemään. Siitä inspiroituneita ostajia ilmaantuu sitten taas lisää, ainakin jonkin verran ja ainakin osa todennäköisesti uusienkin ostajia, jotka osaltaan työntää tavaraa hetken päästä jälleen käytettyihin lisää, ja sama toistuu.
Tarhaus vaatii paljon rehua, vettä ja energiaa. Tilojen fosfori- ja typpipäästöt rehevöittävät vesistöjä. Turkis on materiaalina pitkäikäinen, mutta säilyvyys tulee siitä, että ne käsitellään yleensä vahvoilla kemikaaleilla ja kyllästetään säilöntäaineilla. Näiden aineiden "ajautuminen metsään tai mereen", ei liene sen parempi kuin minkään muunkaan sinne ajautuminen. Ajatus turkiksen luonnonmukaisuudesta ei ihmisen käyttötarkoituksissa ja vahvoin kemikaalein kyllästettyinä enää toteudu.
Itse en näe alalla tulevaisuutta. Eläinrääkkäys ei ole suotava tulevaisuuden suunnitelmien sisältö. Jos yhtäkkiä ottaisin otoksen hyvinkin erilaisista ihmisistä koostuvasta ystävä- ja tuttavapiiristä, vaikkapa 40 ihmistä, niin yksi heistä kannattaa (kylläkin vain ehdolla, ettei itse tarvitse olla tekemisissä tuotannon kanssa eikä siitä mitään tietää) ja loput vastustavat.
Eläimen lyhytikäinen ja epäluonnollinen "kasvatus" ja vangitseminen vain siitä rahallisesti hyötyäkseen, ei ole eettistä toimintaa. Ihmisen on nykytietoisuudellaan jo vaikea olla tätä ymmärtämättä. Siten tämä ala on väistämättä katoava ja kaikille parempi, mitä nopeammin se ajetaan alas. Kestävämpää tekemistä löytyy ahkerille miehille varmasti.
Kettu on lajityypillisesti niin lähellä koiraa, että on täysin käsittämätöntä miten näiden eläinten pitämiseen häkissä voi olla niin erilainen laki. Ei se vain ole järjellä mitenkään perusteltavissa. Turkisalalle ei pitäisi kenenkään nuoren enää lähteä ja vanhempi joka siihen kannustaa, tekee lapselleen karhunpalveluksen.
Mikään eläin ei voi hyvin joutuessaan virumaan koko elämänsä pienessä, verkkopohjaisessa häkissä. Suomalaisilla turkistarhoilla täysikasvuinen kettuja pidetään 0,8 m kokoisissa häkeissä. Jokainen voi miettiä, kärsiikö eläin vai nauttiiko se olostaan ahtaassa häkissä, jossa ei voi käytännössä toteuttaa mitään lajilleen tyypillisiä käyttäytymistarpeitaan, kuten maan kuopimista tai liikkumista.