Sinä, joka et periaatteessa koskaan kerro ammattiasi kenellekään, mikä on ammattisi?
Kommentit (64)
Valtion virkamies. Häpeän ammattiani.
Vierailija kirjoitti:
Postinlajittelija
Eli varas.
Ohjelmistoinsinööri. Sanon vain toimialan, minkä parissa teen töitä. Esim. pankki- tai sotealalla.
Sosiaalityöntekijä.
Yksi lapsen kaveri ei tule/saa tulla meille/lapseni ei sa mennä heille enää kun äidillensä selvisi, että olen lastensuojelussa töissä.
Liian hyväpalkkainen valtion virkamies.
En halunnut kertoa silloin, kun olin pikaruokatyöntekijä. Se oli niin aliarvostettua hommaa, vaikka oikeasti se oli hyvää työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä.
Yksi lapsen kaveri ei tule/saa tulla meille/lapseni ei sa mennä heille enää kun äidillensä selvisi, että olen lastensuojelussa töissä.
Onkohan heillä kaikki hyvin?
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Vältyn kauhistelulta miten kuulija ei voisi koskaan tehdä noin rankkaa työtä ja vältyn suitsutukselta kuinka teen tärkeää työtä. Kumpaakaan reaktioita en tarvitse enkä halua. En myöskään halua puhua työstäni edes yleisellä tasolla, koska tätä työtä ei voi ymmärtää kuin vain ne, jotka sitä tekevät. Pääsen helpommalla, kun kuittaan olevani kunnalla töissä.
Silloin kun olin vielä rakennusalalla, ja kuukausipalkka oli noin 3200 + verottomat korvaukset, valehtelin baarissa olevani työtön. Samalla tavalla ymmärrän, jos käytettyjen autojen myyjä tai huonekalumyyjä valehtelee olevansa työtön.
Historian opettaja. Syyt
1) aina löytyy porukasta joku (mies)henkilö tenttaamaan, että milloinkas se ja se faarao eli? Eikös hissanope tiedä, minäpäs tiedän!
2) Annan porukan haukkua rauhassa lastensa kouluja/ opettajia, en halua ottaa kantaa niihin.
3) Haluan heittää rauhassa omaa poliittisesti epäkorrektia juttuuni, enkä halua muiden koko ajan ajattelevan, että ope on r*sisti, vihaa lapsia tms.
Opettaja.
Miltäkö vältyn? Paljolta. Ei kiinnosta kuunnella siinä koulussa sitä tätä ja tota, se opettaja sitä tätä tota, oppilas sitä tätä tota, oppilaan vanhempi sitä tätä tota... Ei myöskään kiinnosta kuulla itsestäni se opettaja sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Insinööri. Siitä jotenkin tulee semmonen paheksunta, jos kertoo tekevänsä insinöörin hommia. Kerron nykyään vaan suunnittelevani koneita, jos on pakko puhua asiasta.
Sama, paitsi syy on se, että häpeän, kun olen työtön ja muutenkin yksinkertainen. Useimmat ihmiset olettavat, että mulla ei ole mitään koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun olin vielä rakennusalalla, ja kuukausipalkka oli noin 3200 + verottomat korvaukset, valehtelin baarissa olevani työtön. Samalla tavalla ymmärrän, jos käytettyjen autojen myyjä tai huonekalumyyjä valehtelee olevansa työtön.
Miksi?
Verohallinto, ei tarvitse varmaan selittää, miksi en tuo työtäni keskusteluissa esiin.
Juristi. Olin aikanaan vastavalmistuneena ammatistani ylpeä, olin tehnyt kovan työn ja se oli käsitykseni mukaan arvostettu ammatti, mutta en ole mikään uraohjus vaan teen puoliksi hyväntekeväisyytenä työtä josta pidän, ilman etenemistavoitteita.
Juristista kuitenkin monelle tuntuuu tulevan jotenkin koppava ja muita alaspäin katsova kuva, ja minusta tuntuu, että ammattini kuullessaan ihmiset ottavat usein vähän sellainen "no kelpaakos tämä nyt sitten teidän arvollenne ollenkaan" -asenteen, tai toinen on sellainen "vau ihan totta, todella upeaa vauuu" - joka on myös tosi kiusallista, kun en tosiaan mikään uraohjus ole, enkä tehnyt mitään muuta kuin ns. perusduunia valmistumiseni jälkeen. Joten nykyään kuvailen vain työtehtäviäni ylimalkaisesti paljastamatta, mitä varsinaisesti teen ja missä roolissa.
Lääkäri. Ihmiset on heti pyytämässä diagnosia, reseptiä...kerron, että olen rekkakuski, niin saan olla rauhassa.
Insinööri. Siitä jotenkin tulee semmonen paheksunta, jos kertoo tekevänsä insinöörin hommia. Kerron nykyään vaan suunnittelevani koneita, jos on pakko puhua asiasta.