Lue keskustelun säännöt.
Mies ei huomioi perhettään (=lapsiaan ollenkaan). :-/
27.02.2015 |
Mies suunnitelee sellaisia työkuvioita, jotka tarkoittaa matkapäiviä ja poissaoloa kotoa. Hän on nyt jo aktiivinen harrastuksissa yms. Mutta sentään vain 8-16 työ vailla matkustelua.
Hän kysyi mielipidettäni ja sanoin, että kyllä minä ymmärrän työn vaatimet matkat, mutta lapset ei. Lasten takia toivoisin, että hän ei veisi suunnitelmaansa pidemmälle. Mies ei sanonut tähän mitään. Tässä vaiheessa tiesin, että hän tulee tekemään just niin kuin haluaa.
Lapsilla on ikää 3 ja 8 vuotta. Esikoinen on nyt jo sanonut, että isä on aina kokouksissa. Tuntemus pitää varmasti paikkansa vaikka kokouksia on yleensä 2-3 kpl kk:ssa. Nyt hiihtolomalla olimme reissussa ja esikoinen alkoi myöhemmin jutella minulle miten harmillista on, ettei isällä ollut lomalla aikaa tehdä mitään yhdessä. Mainitsin, että kävimmehän me yhdessä uimassa ja Helsingissä. Esikoinen sanoo: "Niin mutta isi oli koko ajan puhelimessa." Niinpä... Oli paikalla vaan ei LÄSNÄ. Kerroin tästä miehelle, joka selitteli kiireellä ja kiirettä.
Hän ei huomioi lapsia. Hän ei ajattele, että lapset ovat vain hetken pieniä. Mietin jo, että onko millään mitään väliä kun hän ei välitä lapsista tai perheestään tuon vertaa. Kerromme asioihin mielipiteemme hänen niin kysyessä, mutta välittääkö hän? Ei. Sitten mietin, että kannattaako erota, koska sitten hän näkisi lapsiaan vielä vähemmän.
En tiedä mitä ajatella tuollaisesta, että omat lapset (!) tulevat työn jälkeen. Suoraan sanottuna, halveksin tuollaista käytöstä.
Olen niin vihainen, että itkettää.
Ps. Joku varmasti heittää aaveemaisesti toisen naisen ja pettäjä-diagnoosin vastaukseksi/selitykseksi, mutta jos jätetään nyt se näkökulma käsittelemättä, koska siitä ei ole kyse.
Kommentit (28)
Ap, sanot että sinun on laitettava työ lasten edelle koska pelkäät työn menettämistä. Etkö tajua että miehellä on ihan sama motiivi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan usein on niin, ettei isälle jää muuta tilaa perheessä kuin olla poissa. Äidit voi olla melko itseriittosia. Kannattaa tietosesti tehdä isälle enemmän tilaa. Välillä on niin, ettei voi valita. On pakko mennä reissuun. Mutta kotona ollessa pitäisi osallistua tasavertaisesti perheen elämään.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:52"]Ap, sanot että sinun on laitettava työ lasten edelle koska pelkäät työn menettämistä. Etkö tajua että miehellä on ihan sama motiivi?
[/quote]Ehkä ap:n pointtina oli se, että kun nies tekee työelämässä ja vapaa-aikana valintoja, hän ei huomioi niissä perhettään vaan ajattelee vain itseään.
No miten se ap toimii toisin? Muuta kuin siinä että hän valitsee työn jolla ei käytännössä edes elätä ketään???
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:45"]Eli ap ei ole välittänyt kouluttautua jotta oikeasti tienaisi, on käytännössä elintasoltaan miehen varassa mutta asettaa typerän toimistotyön lastensa hyvinvoinnin edelle.
[/quote]Sanoiko ap jossain täällä että on jotenkin miehen varassa ja että ei ole kouluttautunut? Ja mikä tekee ap:n työstä typerää? Btw, mikähän mahtaa olla oma palkkasi ja työsi (epäilen että sellaista ei olekaan) Jos ap olisi kotona, veikkaan että hän olisi mielestäsi miehen lompakolla loisiva lehmä, kuten näissä ketjuissa lassukat yleensä julistavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai teidän mielestä on ok, että isä ei ole lastensa kanssa. Okei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se äitikään ole. Isä dumppaa edes uran takia, äidillä ei edes ole uraa.
Kaikkee ei vaan voi saada!! Mä tahtoisin duunin, mistä saa 5000e nettona kuussa, missä ei oo mitään vastuuta, ei tartte vastata puhelimeen, arkisin klo 10-14 vois olla työaika ja lomaa 80 pv vuodessa.
Ei uskois, että ap on työelämässä, kun ei käsitä, että monella on vain kaksi mahdollisuutta: Joko olet töissä ja teet homman 100%, sisältäen työtä myös "vapaa-aikana", tai sitten olet työtön. Yt:t kerran vuodessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:25"]
Tuttu asia. Meillä kun tuli perhettä, miehestä kuoriutui kunnon työnarkomaani. Käytiin eron partaalla ja onneksi suostui perheterapiaan. Hänellä oli tullut niin vahvana se velvollisuudentunto elättäjänä että työtä pitää tehdä niin paljon että perhe ei vahingossakaan eläisi taloudellisessa ahdingossa,vaikka toinen tienaaja onkin kotona. Ja olin hänen mielestään niin elementissäni lasten kanssa ja hyvä siinä ettei osannut tai uskaltanut tulla siihen "väliin". Nyt olen palannut jo työelämään ja talous pyörii molempien panoksella. En paljon harrasta mutta yhteisestä päätöksestä (ja terapeutin kehotuksesta) hankin oman iltaharrastuksen. Tällöin isän on ollut pakko olla lapsille läsnä, ja nyt se yhteyskin on taas normaali vaikka olisinkin kotona. Terapeutti vertasi tota työriippuvuutta lastensaannin jälkeen ihan suoraan äitien synnytyksen jälkeisen masennuksen riittämättömyyden tunteisiin. Se vaan näkyy niin kovin eri tavalla, että sitä ei tule edes ajatelleeksi.
[/quote]
Nykyään on vain muotia keskustella yhteiskunnan vaatimuksista naiselle ja työ- ja perheelämän yhdistämisen vaikeuksista naisen näkökulmasta. Kyllä niitä odotuksia on miehillekin. Aika moni alitajuisesti odottaa miehen tienaavan enemmän ja näin "elättävän" perheensä.
Tämän päivän työelämässä vaaditaan niin paljon, että varsinkin yksityisellä puolella menee helposti enemmän kuin 8-16 töiden parissa. Tämä sama vaatimus on kaikilla, mutta jostain syystä vain naisten kohdalla tämä mielletään ongelmaksi mediassa. Niin mediassa kuin neuvolassakin keskitytään lapsen ja äidin hyvinvointiin. Näin miehille annetaan selkeä kuva siitä, mitä heiltä odotetaan. Heidän tulee taloudellisella ja henkisellä tuella mahdollistaa se, että äiti voi hoitaa lasta mahdollisimman hyvin. Onko siis jotenkin ihme, että miehet jättäytyvät syrjään varsinaisesta lasten hoitamisesta ja etsivät tarpeelliseksi kokemisen tunnetta töistä?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 11:13"]
Eihän se äitikään ole. Isä dumppaa edes uran takia, äidillä ei edes ole uraa.
[/quote]
Ja miksi äidillä ei ole uraa? Koska olen tyytynyt tekemään työni hyvin, mutta siten että voin lähteä työstä kello 16 hyvillä mielin kotiin lasten luokse ilman, että joudun iltaisin tekemään töitä kotona. Tämä on minun "urani". Onko se niin, että tulee olla kaiken ajan vievä ura ja työ, jossa ei jää aikaa millekään muulle? Jos tämä ei onnistu on vain parempi olla kotona työttömänä? Kaikki tai ei mitään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 11:16"]
Kaikkee ei vaan voi saada!! Mä tahtoisin duunin, mistä saa 5000e nettona kuussa, missä ei oo mitään vastuuta, ei tartte vastata puhelimeen, arkisin klo 10-14 vois olla työaika ja lomaa 80 pv vuodessa. Ei uskois, että ap on työelämässä, kun ei käsitä, että monella on vain kaksi mahdollisuutta: Joko olet töissä ja teet homman 100%, sisältäen työtä myös "vapaa-aikana", tai sitten olet työtön. Yt:t kerran vuodessa...
[/quote]
Menikö sulta jokin ohi? Tuo on jotenkin ihan älytön kommentti...
No, osa miehistä on tuollaisia, pitää edetä uralla ja elättää perhe. Osa heistä katuu sitä myöhemmin, osa ei. Ja totta, ei se ero tuota tilannetta paranna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ero tilannetta paranna. Minulla oli tuollainen isä, reissussa aina 2 vko kerrallaan useamman kerran vuodessa enkä edes aina muistanut miltä hän näyttää. Kotona ollessaan harrastuksissa, töissä ja kokouksissa. Erosivat kun olin 16, suhde isään vielä etäisempi sen jälkeen viimeiset 15 vuotta. Omapahan on ollut valintansa.
Valitettavasti sä et pysty muuttamaan miestäsi välittävämmäksi. Jos keskustelu sen kanssa ei johda mihinkään, sun on vain päätettävä omasta ja lastesi elämästä. Haluatko edelleen jatkaa tunnekylmän ja työorientoituneen miehen kanssa, vai elätkö mieluummin lasten kanssa ilman miestä? Tätähän se elämä joskus on, valitset puolison ja huomaatkin myöhemmin, että se ei olekaan sellainen kuin oikeasti haluaisit. Mitä tehdä? Myöntää virheensä ja päättää miten tästä edetään. Valittaminen ja epätoivoinen toivominen on turhaa, jos selvästi näkee että mies ei haluakaan muuttua.
Oletko itse töissä? Kuka elättää perheen? Jos olette koko porukka käytännössä sen miehen työn varassa niin paha on kyllä valittaa.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:12"]
Oletko itse töissä? Kuka elättää perheen? Jos olette koko porukka käytännössä sen miehen työn varassa niin paha on kyllä valittaa.
[/quote]
Olen normaalissa päivätyössä.
Niinhän se on, elämä on valintoja meidän jokaisen kohdalla... :-/
ap
Mikä on se normaali päivätyö? Paljonko tienaat? Mikset siirry osa-aikatyöhön lasten takia!
Tuttu asia. Meillä kun tuli perhettä, miehestä kuoriutui kunnon työnarkomaani. Käytiin eron partaalla ja onneksi suostui perheterapiaan. Hänellä oli tullut niin vahvana se velvollisuudentunto elättäjänä että työtä pitää tehdä niin paljon että perhe ei vahingossakaan eläisi taloudellisessa ahdingossa,vaikka toinen tienaaja onkin kotona. Ja olin hänen mielestään niin elementissäni lasten kanssa ja hyvä siinä ettei osannut tai uskaltanut tulla siihen "väliin". Nyt olen palannut jo työelämään ja talous pyörii molempien panoksella. En paljon harrasta mutta yhteisestä päätöksestä (ja terapeutin kehotuksesta) hankin oman iltaharrastuksen. Tällöin isän on ollut pakko olla lapsille läsnä, ja nyt se yhteyskin on taas normaali vaikka olisinkin kotona. Terapeutti vertasi tota työriippuvuutta lastensaannin jälkeen ihan suoraan äitien synnytyksen jälkeisen masennuksen riittämättömyyden tunteisiin. Se vaan näkyy niin kovin eri tavalla, että sitä ei tule edes ajatelleeksi.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:45"]
Eli ap ei ole välittänyt kouluttautua jotta oikeasti tienaisi, on käytännössä elintasoltaan miehen varassa mutta asettaa typerän toimistotyön lastensa hyvinvoinnin edelle.
[/quote]
Huutaa vuosia kotiäitinä oleva työttömyyspäivärahaa nostava lasten parhaaksi av-palstalla oleva äiti?