Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin onnellinen, ettei minulla ole lapsia!
26.02.2015 |
Nuorena rakastin silloista poikaystävääni niin paljon, että olisin halunnut tehdä hänen kanssaan lapsia. Jälkikäteen ajatellen kyseessä oli vain epätoivoinen tarve sitoutua mieheen täydellisesti, ei oikeasti halu saada lasta. En vielä tuntenut itseäni, enkä tiennyt yhtään millainen elämä minulle sopisi tai millaista elämää haluaisin jatkossa viettää. Onneksi (?) poikaystäväni petti ja jätti, vaikka se silloin kovasti sattuikin.
Nyt olen muuttanut isoon kaupunkiin ja minulle on auennut täysin uusi maailma. Teen mielenkiintoista työtä ja vapaa-ajallani minulla on mielenkiintoisia harrastuksia. Elämässäni on ihania ystäviä ja tuttavia, jotka nauttivat samanlaisesta elämästä kuin minä. Kirsikkana kakun päällä minulla on ihana miesystävä ja meillä on paljon aikaa toisillemme - ja näin on jatkossakin, sillä emme lapsia aio hankkia. Kyllä nyt katuisin, jos olisin jäänyt kotikaupunkiini ja alkanut elää perinteistä perhe-elämää ensimmäisen poikaystävän kanssa (varsinkin, koska olisi todennäköisesti jättänyt, vaikka meillä olisikin ollut lapsi).
Ymmärrän, että oma elämäni saattaa kuulostaa kovinkin tyhjältä sellaisesta, jolla on tarve hoivata jälkikasvua ja joka rakastaa rutiineja sekä normaalia arkea. Siksi onkin niin tärkeää, että tuntee itsensä ja toiveensa elämältä ennen kuin lapsen tekoon ryhtyy. Olen niin onnellinen nykyisessä elämässäni ja toivotan yhtälaista onnea kaikille, jotka tänne asti jaksoitte lukea, oli teillä sitten lapsia tai ei. :)
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:34"]
Hienoa, että olet onnellinen. Yhteen asiaan tahdon kuitenkin tarttua.
Sanoit "Kyllä nyt katuisin, jos olisin jäänyt kotikaupunkiini ja alkanut elää perinteistä perhe-elämää ensimmäisen poikaystävän kanssa". Sitä sinä et kuitenkaan voi tietää, ja todennäköisesti elämässäsi olisi aivan muita intressejä, joten suurella todennäköisyydellä olisit onnellinen myös lapsen kanssa.
Minä itse en koskaan kuvitellut, että hankkisin lapsia. Suunnittelin elämääni lapsettomana, mutta nykyinen mieheni sai minut ajattelemaan lasten hankintaa, ja nyt on toinen lapsi toiveissa. Uskon, että olisin onnellinen lapsettomana, mutta olen myös onnellinen lapsellisena.
[/quote]
En toki osaa sanoa tarkalleen, miten elämäni olisi mennyt, jos olisikin käynyt toisin. Mutta jotenkin tuntuu, että yksinhuoltajan arki pikkukaupungissa ei olisi ollut minulle ominaisin tapa elää, vaikka varmasti löytäisin iloja myös sellaisesta elämästä. Aina olen ajatellut, että lapsia rakastaisin, jos sellaisia olisin hankkinut. Silti ajattelen, että parempi, kun asiat menivät näin.
Kaikkea hyvää. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuutesi ei johdu lapsettomuudesta, vaan siitä että olet löytänyt itsellesi paremman puolison! Ei ne lapset huononna hyvää parisuhdetta mitenkään, päinvastoin, mutta huonossa parisuhteessa lapsiperheen arki tietysti tuntuu raskaalta. Syy ei ole lapsissa, vaan vanhempien välisessä suhteessa!
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:15"]
ihan hyvä, että kaikki eivät hanki lapsia. mutta että tietäisi millaista se on jos niitä ei ole koskaan ollut, on bullshittiä.
[/quote] Totta!
Olen onnellinen puolestasi, ap.
On sitä paitsi Aivan järjetöntä tehdä
Lapsia muka vanhuutensa tueksi ja turvaksi. Kun täälläkin lukee keskusteluja niin nuoret perheet hylkäävät ainakin miehen vanhemmat ja usein omansakin. Eli, mikään ei ole mitenkään varmaa.
Sen sijaan minä aion pitää huolta sekä vanhenevista vanhemmistani että kummitädistäni. Hän on minulle läheinen ja rakas ja ollut suurena apuna elämässämme. Eli, tämä lapseton kummitätini tulee ainakin samaan apua veljentyttäreltään, miksi eivät siis muutkin.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:35"]
outoa, että lapseton nainen viettää aikaansa vauvapalstalla. luulis, että on olemassa joku vauvaton-palsta, missä voisi vertailla kellä on ihanimpaa ilman lapsia.
ap taitaa olla vielä aika nuori.
[/quote]
En ole ikinä ajatellut tätä paikkaa vauva-palstana, vaan aihe vapaa-palstana. :) Tässä paikassa parasta on se, että täällä käy niin paljon, hyvin eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa olevia ihmisiä.
Olen lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä viestiini 33, että totta kai on tilanteita, joissa lapsi/lapset ovat aiheuttaneet syvää surua ja ahdistusta.
Lapsi on ehkä rikoskierteessä, asunnoton huumeidenkäyttäjä etc. Mutta nämä ovat kuitenkin poikkeustilanteita. Yleisesti voi todeta, että lapsiperheiden vanhusten tilanne on huomattavasti parempi kuin yksinäisten.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:47"]
Sanon että onneksi olkoon, hienoa että nyt olet onnellinen vaikka lapsia ei oo eikä tule. Minä olen taas päinvastainen, en vaan voisi kuvitella elämää ilman lapsia. Minulla ei siis vielä ole, mutta olisi jos minusta kiinni. Ehkä ensi vuonna on jos toi mies nyt pitää nykyisen mielipiteensä;) jotenkin elämä tyhjää kun ei nyt ole lapsia, tuntuu kun jotain puuttuu, jotain suurta.
[/quote]
Tunnet itsesi ja sen, millaisen elämän itsellesi haluat. Se on todella arvokas asia. :) Onnea sinulle!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että täällä lapsettomia mollaavilla ei ole itsellään mitään muuta kuin se oma perhe ja lapset. Lapsettomat luovat yleensä laajan sosiaalisen verkoston herkemmin, koska heillä on siihen mahdollisuus paremmin. Siksi ajattelevat, että lapseton on yksin telkkarin ja tuopin kanssa, aika erikoinen ajattelutapa tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OON KADE niille jotka ovat jättäneet lapset "hankkimatta" Säälittävää!
No mutta tosi kiva juttu! Näin me ihmiset ollaan erilaisia ja sehän on vaan rikkaus. Mä taas en voisi kuvitella elämää ilman mun lasta :) Pääasia että eletään jokainen niin että ollaan onnellisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähempänä kolmea kuin kahtakymppiä. olis kiva nähdä ap 10 v kuluttua :)
Niin minäkin. Olisin yh, joka yrittää elää normaalia nuoren aikuisen elämää, koska miehet eivät sitoudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:35"]
outoa, että lapseton nainen viettää aikaansa vauvapalstalla. luulis, että on olemassa joku vauvaton-palsta, missä voisi vertailla kellä on ihanimpaa ilman lapsia.
ap taitaa olla vielä aika nuori.
[/quote]
ohiksena olen 42v. ja lapseton. Miksi pitäisi olla nuori? Hyvä kirjoitus ap:lta, itse olen miettinyt miten lapselliset ehtivät tehdä kaiken. Itselläni on päivät täynnä, vaikka ei ole lapsia. Vai onko se kaikki itseltä pois, kun on lapsia? Siis lasten hartastukset menee omien edelle jne.
[/quote]
Odottele nyt vaikka ensimmäisiä kremppoja ja katso sitten kuinka täysiä päiväsi ovat? Muilla käy lapsenlapsia tervehtimässä ja vaikkapa auttelemassa kauppakassien kanssa. Sinun ystäväsi on televisio.
Ihmisen elon merkittävyys tulee siitä, mitä on muille -- ei siitä kuinka tehokkaasti täyttää päivänsä itselleen. Voihan sitä keinotekoisesti pää märkänä juosta päivät pitkät tyhjänpäiväisissä riennoissa. Eletyn elämän maku tulee myös uhrauksista. Joskus tosiaan lasten harrastukset menevät omien edelle. Onko se tosiaan niin paha asia.
Naisen elinajanodote on pitkälle yli 80 vuotta. Jos siitä viitisentoista vuotta käyttää punniten joskus toisenkin hyvää, niin eiköhän henkinen tyydytys tästä ole vähän toista luokkaa kuin joku zumba-tunti, jolle pääsee vapaasti?
[/quote]
siis ethän sinä tiedä elämästäni mitään. Olin sairauslomalla 4kk fyysisen vaivan takia. Luonani kävi kummilapset, sisarukset ja ystävät. Miksi oletat, että minulla ei ole muuta kuin televisio, jota katson äärimmäisen vähän. Ehkä asia on niin, että sinulla ei ole muita kuin lapset vai? Ja oletat että muillakaan ei voi olla muita ystäviä. Uskon olevani muille tärkeä, koska ystäviä on niin paljon. Enkä minä juokse missään tyhjänpäiväisissä riennoissa. Mistä keksitkään näitä? Mikä hemmetin zumbatunti? Sinulla ei näytä olevan perspektiiviä muuhun kuin omaan elämääsi ja tuttusi ovat yhtä homogeenistä sakkia.
[/quote]
En minä neljäkakkoselta sitä odotakaan. Kirjoitin tulevaisuudesta. Kummilapsesesi tulevat perustamaan tod.näk.perheen ja muut asiat menevät edelle. Neljän kuukauden saikku ei ole verrattavissa fyysisen ja henkisen suorituskyvyn ratkaisevaan, pysyvään alenemiseen.
Silloin punnitaan todellinen läheisyys ja välittäminen. Ja usein näitä ei löydy, ellei omia lapsia tai ainkain puolisoa ole. Ihan kokemuksesta nyt puhun vanhustyön terapiassa. Ei kande pillastua. Ymmärrän, että kärjistän tässä keskustelussa ja kaikki kirjoittamani ei tietenkään koske kaikkia yksilötasolla.
Suuret linjat nyt vain ovat nämä, sorry!
Minusta on ihan parasta törmätä ihmisiin jotka ovat elämäänsä tyytyväisiä. Sitä valittamista ja kurjuutta näkee ja siitä lukee ihan tarpeeksi. Onnellisia ja onnettomia on varmasti kaikissa meissä, lapsellisissa ja lapsettomista. Eikä sitä koskaan tiedä millaiseksi elämä muodostuu. Minusta on joskus hauska miettiä millaista elämä olisi ilman lapsia, mutta en kaipaa sitä lainkaan. Ymmärrän myös miksi kaikki eivät halua niitä lapsia, kun taas joillekin se tuo sisällön ja merkityksen elämään.
Lapsellisena ihmisenä saan kaiken: Viettää aikaa niin mahtavien tyyppien kuin omien lasteni (4 lasta,1-10vuotiaita) kanssa ja tehdä heidän kanssaan mukavia juttuja. Sen lisäksi saan viettää aikaa ilman lapsia ystävieni kanssa ilman lapsianikin. Ystävien luota on mukava palata kotiin omien lasten luokse. Pystyn viettämään aikaa myös kahden kesken mieheni kanssa,sillä meillä on luotettava lastenhoitaja joka hoitaa lapsiamme aina silloin tällöin. Joten sanoisin että lapsellisena saan paljon enemmän kuin lapsettomana,vaikka lapsettomat monesti luulevatkin toisin.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:35"]
outoa, että lapseton nainen viettää aikaansa vauvapalstalla. luulis, että on olemassa joku vauvaton-palsta, missä voisi vertailla kellä on ihanimpaa ilman lapsia.
ap taitaa olla vielä aika nuori.
[/quote]
ohiksena olen 42v. ja lapseton. Miksi pitäisi olla nuori? Hyvä kirjoitus ap:lta, itse olen miettinyt miten lapselliset ehtivät tehdä kaiken. Itselläni on päivät täynnä, vaikka ei ole lapsia. Vai onko se kaikki itseltä pois, kun on lapsia? Siis lasten hartastukset menee omien edelle jne.
[/quote]
Odottele nyt vaikka ensimmäisiä kremppoja ja katso sitten kuinka täysiä päiväsi ovat? Muilla käy lapsenlapsia tervehtimässä ja vaikkapa auttelemassa kauppakassien kanssa. Sinun ystäväsi on televisio.
Ihmisen elon merkittävyys tulee siitä, mitä on muille -- ei siitä kuinka tehokkaasti täyttää päivänsä itselleen. Voihan sitä keinotekoisesti pää märkänä juosta päivät pitkät tyhjänpäiväisissä riennoissa. Eletyn elämän maku tulee myös uhrauksista. Joskus tosiaan lasten harrastukset menevät omien edelle. Onko se tosiaan niin paha asia.
Naisen elinajanodote on pitkälle yli 80 vuotta. Jos siitä viitisentoista vuotta käyttää punniten joskus toisenkin hyvää, niin eiköhän henkinen tyydytys tästä ole vähän toista luokkaa kuin joku zumba-tunti, jolle pääsee vapaasti?
[/quote]
siis ethän sinä tiedä elämästäni mitään. Olin sairauslomalla 4kk fyysisen vaivan takia. Luonani kävi kummilapset, sisarukset ja ystävät. Miksi oletat, että minulla ei ole muuta kuin televisio, jota katson äärimmäisen vähän. Ehkä asia on niin, että sinulla ei ole muita kuin lapset vai? Ja oletat että muillakaan ei voi olla muita ystäviä. Uskon olevani muille tärkeä, koska ystäviä on niin paljon. Enkä minä juokse missään tyhjänpäiväisissä riennoissa. Mistä keksitkään näitä? Mikä hemmetin zumbatunti? Sinulla ei näytä olevan perspektiiviä muuhun kuin omaan elämääsi ja tuttusi ovat yhtä homogeenistä sakkia.
[/quote]
En minä neljäkakkoselta sitä odotakaan. Kirjoitin tulevaisuudesta. Kummilapsesesi tulevat perustamaan tod.näk.perheen ja muut asiat menevät edelle. Neljän kuukauden saikku ei ole verrattavissa fyysisen ja henkisen suorituskyvyn ratkaisevaan, pysyvään alenemiseen.
Silloin punnitaan todellinen läheisyys ja välittäminen. Ja usein näitä ei löydy, ellei omia lapsia tai ainkain puolisoa ole. Ihan kokemuksesta nyt puhun vanhustyön terapiassa. Ei kande pillastua. Ymmärrän, että kärjistän tässä keskustelussa ja kaikki kirjoittamani ei tietenkään koske kaikkia yksilötasolla.
Suuret linjat nyt vain ovat nämä, sorry!
[/quote]
miksi anteeksi pyytelet? En vaan ymmärrä miksi et ota vastaan muuta mielipidettä, kuin omat yleistyksesi. Suvussani on paljon lapsettomia naisia ja miehiä, ehkä minulla vaan on niin erilainen käsitys asiasta kuin sinulla. Yritä sinäkin ymmärtää erilaisuutta. Toivon, että ydinperheesi säilyy.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:13"]
No.. hyvä sinulle. Toivottavasti joku näistä kummilapsista muistaa sinua vanhuksenakin. Ehkäpä, jos perintöjä tulossa. Kummitäti harvoin on ykkönen rakkauslistalla. Omat vanhemmat, sisarukset, lapset ja puoliso kiilaavat eteen ja kummitäti saa sen mikä resursseista jää jäljelle, vaikka suht läheinen olisikin.
Korostan, että aluksi voi näyttää hyvältä, mutta aika tekee tehtävänsä. Satojen vanhuksien kanssa tästä keskustellut olen. Jos olet poikkeus (varmasti niitäkin on), niin saat olla onnellinen.
[/quote]
Tämä kyllä kertoo ennen kaikkea sinusta. Rakkauslistalla? Kaikkea sitä. Minä en ole riippuvainen kenenkään rakkaudesta. Puhumattakaan siitä että teoriasi kusee, koska jos esim. vanhemmat ovat paskapäitä niin kyllä se lapsi itsensä vieroittaa heistä irti eikä veriside enää merkkaa mitään. Ja ottaessasi perinnön ahneuden rakkauden mittariksi niin ainakin sinun maailmankuvasi on kieroutunut. T.vela
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:35"]
Lapsellisena ihmisenä saan kaiken: Viettää aikaa niin mahtavien tyyppien kuin omien lasteni (4 lasta,1-10vuotiaita) kanssa ja tehdä heidän kanssaan mukavia juttuja. Sen lisäksi saan viettää aikaa ilman lapsia ystävieni kanssa ilman lapsianikin. Ystävien luota on mukava palata kotiin omien lasten luokse. Pystyn viettämään aikaa myös kahden kesken mieheni kanssa,sillä meillä on luotettava lastenhoitaja joka hoitaa lapsiamme aina silloin tällöin. Joten sanoisin että lapsellisena saan paljon enemmän kuin lapsettomana,vaikka lapsettomat monesti luulevatkin toisin.
[/quote]
sinun elämässä lapsesi täyttävät ison osan, minun elämästäni ei hetkeäkään. Ajattele, että en halua lapsia täyttämään jo muutenkin täyttä elämääni.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:35"]
outoa, että lapseton nainen viettää aikaansa vauvapalstalla. luulis, että on olemassa joku vauvaton-palsta, missä voisi vertailla kellä on ihanimpaa ilman lapsia.
ap taitaa olla vielä aika nuori.
[/quote]
ohiksena olen 42v. ja lapseton. Miksi pitäisi olla nuori? Hyvä kirjoitus ap:lta, itse olen miettinyt miten lapselliset ehtivät tehdä kaiken. Itselläni on päivät täynnä, vaikka ei ole lapsia. Vai onko se kaikki itseltä pois, kun on lapsia? Siis lasten hartastukset menee omien edelle jne.
[/quote]
Odottele nyt vaikka ensimmäisiä kremppoja ja katso sitten kuinka täysiä päiväsi ovat? Muilla käy lapsenlapsia tervehtimässä ja vaikkapa auttelemassa kauppakassien kanssa. Sinun ystäväsi on televisio.
Ihmisen elon merkittävyys tulee siitä, mitä on muille -- ei siitä kuinka tehokkaasti täyttää päivänsä itselleen. Voihan sitä keinotekoisesti pää märkänä juosta päivät pitkät tyhjänpäiväisissä riennoissa. Eletyn elämän maku tulee myös uhrauksista. Joskus tosiaan lasten harrastukset menevät omien edelle. Onko se tosiaan niin paha asia.
Naisen elinajanodote on pitkälle yli 80 vuotta. Jos siitä viitisentoista vuotta käyttää punniten joskus toisenkin hyvää, niin eiköhän henkinen tyydytys tästä ole vähän toista luokkaa kuin joku zumba-tunti, jolle pääsee vapaasti?
[/quote]
siis ethän sinä tiedä elämästäni mitään. Olin sairauslomalla 4kk fyysisen vaivan takia. Luonani kävi kummilapset, sisarukset ja ystävät. Miksi oletat, että minulla ei ole muuta kuin televisio, jota katson äärimmäisen vähän. Ehkä asia on niin, että sinulla ei ole muita kuin lapset vai? Ja oletat että muillakaan ei voi olla muita ystäviä. Uskon olevani muille tärkeä, koska ystäviä on niin paljon. Enkä minä juokse missään tyhjänpäiväisissä riennoissa. Mistä keksitkään näitä? Mikä hemmetin zumbatunti? Sinulla ei näytä olevan perspektiiviä muuhun kuin omaan elämääsi ja tuttusi ovat yhtä homogeenistä sakkia.