Olen niin onnellinen, ettei minulla ole lapsia!

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:15"]

ihan hyvä, että kaikki eivät hanki lapsia. mutta että tietäisi millaista se on jos niitä ei ole koskaan ollut, on bullshittiä.

[/quote]

Tiedän siitä sen verran, mitä olen itse jonkun lapsena kokenut. Tiedän, että useimmat rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään (ja enemmän kuin lapsi voi ikinä rakastaa vanhempaansa takaisin, vaikka itsekin rakastan aivan hirvittän paljon omaa ihanaa äitiäni). Kääntöpuolena on loputon huoli ja syyllisyys sekä valtavat uhraukset omasta elämästä.

Voi, tuli niin suuri kiitollisuuden ja rakkauden tunne äitiäni kohtaan. :) Soitan hänelle tänään.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:31"]

lähempänä kolmea kuin kahtakymppiä. olis kiva nähdä ap 10 v kuluttua :)

[/quote]

Haha, jos av-palsta on vielä kymmenen vuoden kuluttua olemassa niin saatan etsiä ketjun käsiini ja tulla päivittelemään. :D Mutta toivottavasti ne 10 vuotta eivät kuitenkaan aivan yhdessä hujauksessa menisi. :)

ap

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:07"]

Odottele nyt vaikka ensimmäisiä kremppoja ja katso sitten kuinka täysiä päiväsi ovat? Muilla käy lapsenlapsia tervehtimässä ja vaikkapa auttelemassa kauppakassien kanssa. Sinun ystäväsi on televisio.[/quote]

Lapsenlapsia tulee ihan varmasti, he asuvat lyhyen matkan päässä ja käyvät sinua auttamassa? Melkoinen ennustaja olet, ja sitäpaitsi aika itsekästä olettaa että jälkeläiset on aina auttamassa. Ja lapsettomalla ei ole ystäviä?? Eikö sinulla ole mitään muuta tuttava-/sukulaispiiriä kuin omat lapset? Aika surullista.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:07"]

Ihmisen elon merkittävyys tulee siitä, mitä on muille -- ei siitä kuinka tehokkaasti täyttää päivänsä itselleen. Voihan sitä keinotekoisesti pää märkänä juosta päivät pitkät tyhjänpäiväisissä riennoissa. Eletyn elämän maku tulee myös uhrauksista. Joskus tosiaan lasten harrastukset menevät omien edelle. Onko se tosiaan niin paha asia.[/quote]

Sinun mielestäsi se on elon merkitys, SINUN mielestäsi. Ja eikös lapseton sitten uhraa sen vanhuuden turvan kun ei tee lapsia, siinä sitä "elämänmakua" ihan samalla lailla kuin sinun uhrauksissasi. 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:07"]

Naisen elinajanodote on pitkälle yli 80 vuotta. Jos siitä viitisentoista vuotta käyttää punniten joskus toisenkin hyvää, niin eiköhän henkinen tyydytys tästä ole vähän toista luokkaa kuin joku zumba-tunti, jolle pääsee vapaasti?

[/quote]

Lapseton ei ikinä "punnitse toisenkin hyvää"?

Ihmettelen millainen maailmankuva sinulla oikein on, kun näet lapsettomat ihmisinä joilla ei ole ollenkaan läheisiä, ja jotka eivät ikinä ajattele muita ihmisiä. Ja toisaalta olet täysin varma että sinun lapsesi tekevät lapsia ja ne lapsenlapset jäävät kanssasi samalle paikkakunnalle asumaan ja sinua auttamaan. Kuinka itsekeskeinen joku voikaan olla?

Hieno kirjoitus ja hyvä että olet rehellinen itsellesi! :) ei kaikkien tarvitse lisääntyä, vaan elämää on hyvä elää juuri itselleen sopivalla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:13"]

Oho, onpas tullut paljon vastauksia. Kiitos! :)

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 08:25"]

Miksi sitä pitää niin kovin hehkuttaa? Epäröitkö kuitenkin? Ei mulla ole tarvetta hehkuttaa onneani maailmalle.

t: se jolla onni on sen kätkeköön

[/quote]

Olen kokenut eräänlaisen valaistumisen, jonka vuoksi halusin tiivistetyn elämäntarinani jakaa. Ei se ole minusta mikään osoitus epäröinnistä, vaikken sitä sinulle tietenkään kykene todistamaan. :)

ap

[/quote] Ai kamala, pitikö se vuodatus lukeakin?

Ap, oikein kiva kirjoitus muuten, mutta tämä: "Ymmärrän, että oma elämäni saattaa kuulostaa kovinkin tyhjältä sellaisesta, jolla on tarve hoivata jälkikasvua ja joka rakastaa rutiineja sekä normaalia arkea."  - On vähän outoa tehdä jotain oletuksia toisista ihmisistä tuolla tavoin. Minulla esimerkiksi ei ole ollut varsinaisesti mitään tarvetta hoivailla ketään. Yhden lapsen olen silti tehnyt, ja sitä hoivaillessani sitten huomannut, että sehän onkin ihan mukavaa hommaa. Rutiineja en ole koskaan rakastanut, ja siksipä en niitä ole elämääni huolinut. Tietysti ruokaa on pitänyt lapselle laittaa ja huolehtia, että nukkuu tarpeeksi yms., mutta ei siinä sen ihmeellisempää ole. Usein vaikuttaa, että lapsettomilla on todella ankea mielikuva lapsiperheen arjesta tai että lapsi olisi jokin kamala pikku diktaattori, joka mullistaa koko elämän. Mutta ei, ihan oikeasti se riippuu omasta asenteesta, millaisen siitä arjestaan tekee.

Tuolla myöhemmin vielä kirjoitat toisen oudon otaksuman vanhemmuudesta: " loputon huoli ja syyllisyys sekä valtavat uhraukset omasta elämästä." Joo ei, mitään tällaista ei ole koettu meillä. Mitä valtavia uhrauksia oletat vanhempien tehneen? Minä en ainakaan tiedä uhranneeni yhtään mitään. Minulla on nyt upea, sisäisesti ja ulkoisestikin kaunis 19-vuotias, joka ei koskaan ole aiheuttanut minulle mitään muuta kuin kaikkia mahdollisia positiivisia tuntemuksia. 

On mukavaa lukea kirjoituksia, joissa ihminen on tyytyväinen elämäänsä. En myöskään epäile, ettet sitä olisi, eikä se edes mielestäni "kuulosta tyhjältä". Mutta minun oli ihan pakko kirjoittaa tämä vastine, koska nuo lainaamani olettamukset olivat - ainakin minun näkökannaltani - paitsi paikkansa pitämättömiä, niin myös todella loukkaavia.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:49"]

Siinä vaiheessa, kun muilla on lapsenlapsia -- on rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, sukujouluja jne. -- sinä katselet tyhjää tuoppia ravintolassa.

Elämän täytteeksi tuskin riittää itsensä viihdyttäminen pidemmän päälle. Ne ihkuilemasi kaupungin riennot alkavat kyllästyttää kovinkin pian, vaikka nyt uutuus viehättää tuppukylästä tullutta. 

Nykyisessä työssäni vanhusten parissa, olen huomannyt, että mikään ei katkeroita ihmistä niin tehokkaasti kuin lapsettomuus. Valitettavasti! Useinhan lapsettomuus on tahatonta. Pidemmän päälle lapsettomuus johtaa usein yksinäisyyteen ja tarpeettomuuden tunteeseen, eriasteiseen syrjäytymiseen ikäpolvien ketjusta ja aidosta rakkaudesta ja läheisyydestä. 

Vaikka miehesi kanssa pysyisittekin yhdessä, mikä sekin on huomattavasti epätodennäköisempää kuin perheellisillä, tilastojen valossa hän kuolee kymmenisen vuotta aikaisemmin kuin sinä. Ystävyyssuhteetkin kariutuvat usein lapsia hankkineiden ja lapsettomien väliltä. Eletään vain niin eri arvomaailmassa. 

[/quote]

pakko kommentoida. Olen lapseton, minulla on laaja suku, jonka kanssa olen tekemisissä. Meillä on laaja ystäväverkosto. Kummilapsia on neljä. Käydään säännöllisesti kaikissa em. juhlissa. Ei minun tarvitse tuoppia katsella, miksi katsoisin. Mieluummin katselen lattekuppia ystävieni kanssa. Ystävät eivät ole kadonneet mihinkään. 

[/quote]

No.. hyvä sinulle. Toivottavasti joku näistä kummilapsista muistaa sinua vanhuksenakin. Ehkäpä, jos perintöjä tulossa. Kummitäti harvoin on ykkönen rakkauslistalla. Omat vanhemmat, sisarukset, lapset ja puoliso kiilaavat eteen ja kummitäti saa sen mikä resursseista jää jäljelle, vaikka suht läheinen olisikin. 

Korostan, että aluksi voi näyttää hyvältä, mutta aika tekee tehtävänsä. Satojen vanhuksien kanssa tästä keskustellut olen. Jos olet poikkeus (varmasti niitäkin on), niin saat olla onnellinen. 
[/quote]
Ihan yhtä yksin sinä voi lapsistasi huolimatta jäädä, tai jopa yksinäisemmäksi. Et voi tietää vaikka omat lapsesi eivät pitäisi yhteyttä kun olet vanha, korkeintaan joulukortin saat että muistat heitä sitten perinnöllä.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:35"]Lapsellisena ihmisenä saan kaiken: Viettää aikaa niin mahtavien tyyppien kuin omien lasteni (4 lasta,1-10vuotiaita) kanssa ja tehdä heidän kanssaan mukavia juttuja. Sen lisäksi saan viettää aikaa ilman lapsia ystävieni kanssa ilman lapsianikin. Ystävien luota on mukava palata kotiin omien lasten luokse. Pystyn viettämään aikaa myös kahden kesken mieheni kanssa,sillä meillä on luotettava lastenhoitaja joka hoitaa lapsiamme aina silloin tällöin. Joten sanoisin että lapsellisena saan paljon enemmän kuin lapsettomana,vaikka lapsettomat monesti luulevatkin toisin.
[/quote]
Mutta kun tässä et pysty kuvittelemaan tilannetta että et niitä lapsia olisi halunnut. On aivan eri asia olla äiti kun on toivonut ja odottanut niitä lapsia, kuin että se kaikki on väkinäistä ja suorastaan sitä kuuluisaa pakkopullaa.

Olen täysin samaa mieltä. Melkein päädyttiin hankkimaan lapsia ekan poikaystävän kanssa, joka jälkikäteen ajatellen olisi ollut oman elämän kannalta hirveä erehdys. Mutta toki olisin niitä lapsia silti rakastanut.

Miksi sitä pitää niin kovin hehkuttaa? Epäröitkö kuitenkin? Ei mulla ole tarvetta hehkuttaa onneani maailmalle.

t: se jolla onni on sen kätkeköön

Niin mäkin! Ikinä en ole lapsia halunnut enkä halua vieläkään :)

Minä taas sain lapsen muutaman kk tuttavuuden jälkeen, ja yhä olemme yhdessä seitsemän vuoden jälkeen. Häitä juhlittiin viime kesänä. Onnea on minulle oma tytär ja ihana mies. 

Good for you.
Tulee kuitenkin tunne ettet oikeasti ole onnellinen, vakuuttelet vain itseäsi vuodattamalla tänne...;)

Mä taas olen niin onnellinen että mulla on lapsia :)

Kiva kirjoitus, kiitos! Antaa ehkä ajattelemisen aihetta nuorille aihetta pohtiville. 

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:31"]Nuorena rakastin silloista poikaystävääni niin paljon, että olisin halunnut tehdä hänen kanssaan lapsia. Jälkikäteen ajatellen kyseessä oli vain epätoivoinen tarve sitoutua mieheen täydellisesti, ei oikeasti halu saada lasta. En vielä tuntenut itseäni, enkä tiennyt yhtään millainen elämä minulle sopisi tai millaista elämää haluaisin jatkossa viettää. Onneksi (?) poikaystäväni petti ja jätti, vaikka se silloin kovasti sattuikin.

Nyt olen muuttanut isoon kaupunkiin ja minulle on auennut täysin uusi maailma. Teen mielenkiintoista työtä ja vapaa-ajallani minulla on mielenkiintoisia harrastuksia. Elämässäni on ihania ystäviä ja tuttavia, jotka nauttivat samanlaisesta elämästä kuin minä. Kirsikkana kakun päällä minulla on ihana miesystävä ja meillä on paljon aikaa toisillemme - ja näin on jatkossakin, sillä emme lapsia aio hankkia. Kyllä nyt katuisin, jos olisin jäänyt kotikaupunkiini ja alkanut elää perinteistä perhe-elämää ensimmäisen poikaystävän kanssa (varsinkin, koska olisi todennäköisesti jättänyt, vaikka meillä olisikin ollut lapsi).

Ymmärrän, että oma elämäni saattaa kuulostaa kovinkin tyhjältä sellaisesta, jolla on tarve hoivata jälkikasvua ja joka rakastaa rutiineja sekä normaalia arkea. Siksi onkin niin tärkeää, että tuntee itsensä ja toiveensa elämältä ennen kuin lapsen tekoon ryhtyy. Olen niin onnellinen nykyisessä elämässäni ja toivotan yhtälaista onnea kaikille, jotka tänne asti jaksoitte lukea, oli teillä sitten lapsia tai ei. :)
[/quote]

Todella hyvä juttu!

Hienoa, että olet onnellinen. Yhteen asiaan tahdon kuitenkin tarttua.

Sanoit "Kyllä nyt katuisin, jos olisin jäänyt kotikaupunkiini ja alkanut elää perinteistä perhe-elämää ensimmäisen poikaystävän kanssa". Sitä sinä et kuitenkaan voi tietää, ja todennäköisesti elämässäsi olisi aivan muita intressejä, joten suurella todennäköisyydellä olisit onnellinen myös lapsen kanssa.

Minä itse en koskaan kuvitellut, että hankkisin lapsia. Suunnittelin elämääni lapsettomana, mutta nykyinen mieheni sai minut ajattelemaan lasten hankintaa, ja nyt on toinen lapsi toiveissa. Uskon, että olisin onnellinen lapsettomana, mutta olen myös onnellinen lapsellisena.

outoa, että lapseton nainen viettää aikaansa vauvapalstalla. luulis, että on olemassa joku vauvaton-palsta, missä voisi vertailla kellä on ihanimpaa ilman lapsia.

ap taitaa olla vielä aika nuori.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 09:18"]

Good for you. Tulee kuitenkin tunne ettet oikeasti ole onnellinen, vakuuttelet vain itseäsi vuodattamalla tänne...;)

[/quote]

Entä ne kaikki äidit, jotka vuodattaa tänne lapsionneaan, katuuko nekin ja on salaa onnettomia? Vai mikä logiikka sulla tässä on?

Sanon että onneksi olkoon, hienoa että nyt olet onnellinen vaikka lapsia ei oo eikä tule. Minä olen taas päinvastainen, en vaan voisi kuvitella elämää ilman lapsia. Minulla ei siis vielä ole, mutta olisi jos minusta kiinni. Ehkä ensi vuonna on jos toi mies nyt pitää nykyisen mielipiteensä;) jotenkin elämä tyhjää kun ei nyt ole lapsia, tuntuu kun jotain puuttuu, jotain suurta.