Lue keskustelun säännöt.
Oletko elänyt aikakautta, jolloin joulukuusen oksille asetettiin aidosti palavat kuusenkynttilät?
29.11.2021 |
Omassa lapsuuteni perheessä oli vielä 60-luvun loppuvuosien jouluinakin hopean väriset, nipsuttimilla kiinnitettävät kynttilöiden pidikkeet, joihin asetettiin pienet ja ohuet valkoiset kuusenkynttilät, ja aattoiltana sytytettiin tulitikulla kynttilöiden sydänlangat palamaan.
Ja kyllä oli olohuoneessa tunnelmallista. Kynttilöiden liekit kuusen oksilla lepattelivat. Ja niiden loisto näkyi ikkunoistamme myös ulos ja lähinaapureiden omakotitaloihin saakka jouluaattoiltana. Mutta piti olla varovainen niiden ns. elävien kynttilöiden kanssa kuusen oksilla, koska tottakai oli vaarana, että esim. lähellä olevat ikkunaverhot eivät syttyneet palamaan tai sitten joskus kylläkin kärventyi kissan häntäkarvojakin:D
Kuulin kylläkin, että joskus oli joltakin joulupukilta palanut jopa parta kuusen palaviin kynttilän liekkeihin osuttuaan lahjoja jakaessaan. Kansakoulun joulujuhlassa kerran syttyi joulukuvaelman aikana joltakin oppilaalta enkelin siipi, mutta ei onneksi aiheuttanut suurempaa katastrofia, koska palo saatiin taltutettua opettajan toimiessa ripeästi.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Olihan niitä -60 luvulla, mutta oli ne aika vaarallisia varsinkin sitten kun kuusi alkoi jo kuivumaan. Mutta kieltämättä tunnelmallisempi kuin sähkösellaiset. Enpä usko, että kenelläkään tuon vuosikymmenen jälkeen on aitoja ollut kuusessa
Mutta minulla on edelleen ja on aina ollut. En aio ikinà maailmassa hankkia kuolleita sàhkòkynttilòità.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Tätini luona 1980- luvulla oli oikeat kynttilät.
Elivät tosi vaatimattomasti ja vanhanaikaisesti muutenkin.
Kyllä ne olivat silloin jo erikoisuuden tavoittelua ja tyhmyyttäkin. Palovaara on niiden kanssa niin iso että ne ovot jo silkkaa vaikeuksien kerjäämistä.
Ennen osattiin käsitellä tulta, nyt ei enää osata.
Eräs iäkkäämpi sukulainen laittaa edelleen aidot kynttilät kuuseen ja juuri sellaisiin hopeanipsuttimiin 😃 Ei tuo nyt ainakaan vielä ole onnistunut taloaan polttamaan.
Yllättävän vähän koteja siihen aikaan jouluisin paloi, kun verrataan vaikkapa juhannushukkumisiin. Kynttilät olivat sen verran kalliita, että ei niitä jatkuvasti poltettu. Kun ne sytytettiin muutaman kerran joulun aikaan, istuttiin sitten katsomaan niitä, eikä telkkaria tai mitään muutakaan.
Minulla on vieläkin kynttilänjalat ja kynttilöitä, eli voisi hyvin laittaa myös eläviä koristeeksi ja joskus polttaa niitä. Airamin sähkökynttilöitä 1980-luvulta aioin käyttää niin kauan kun niihin saa lamppuja.
Olen syntynyt -75 ja muistan, että mummolassa oli sellaiset elävät kynttilät. Tosin muistan myös, miten iskä vahti niitä ja sanoi, ettei saa jättää kuusta yksin, ettei koko talo pala.
Meillä on kotona vielä joulukoristelaatikossa sellaiset hopeiset kynttilänipsuttimet. Hopeinen käpy taitaa olla niissä kuvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edesmenneellä mummollani oli aina ihan niin kauan kun asui kotonaan ja uskalsi niitä hänen näkyviin jättää (altzhimer iski häneen yli 10 vuotta ennen pois menoa). Muistan pienenä, että olin aina hyvin haltioissani niistä aidoista kynttilöistä joulun aikaan mummolassa kyläillessä. Kotona oli sähkövalot mutta poltettiin sädetikkuja kuusessa aina jouluaattona kuusen koristelun jälkeen, uutena vuotena sekä loppiaisena ennen kun kuusi nakattiin takkaan.
Hauskoja perinteitä; nyt itsellä muovikuusi ja l
ledivalot. Ei ihan täysin samaa tunnelmaa kyllä tuo mutta ajat muuttuvat ja nyt on uusia perinteitä (turvallisempiakin) tilalla.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen kuusijuhlassa oli aina oikeat kynttilät kuusessa. Tää oli 70-luvun lopulla.
Oi, kuusijuhla! Sellaista tunnelmaa ei saa enää missään. Miesope kiipesi joillain tikkailla sytyttämään kuusen kynttilät, kiipesi, sillä kuusi oli korkea. Jännitin tulevaa esiintymistä, jos olin päässyt/joutunut johonkin näytelmään. Ihme kyllä, en koskaan päässyt keijuksi :) Tonttu sentään olin, kerran Viisaskin tonttu. Joulukortteja jaettiin juhlassa kavereille, niissä luki vielä usein "käteen" ;) Ja joulupukki toi ne joulupussit, joissa oli omena, pipari ja jotain karkkia. Ja sitä odotettiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, kotona oli 1970-luvulla kuusi ja siinä oikeat kynttilät, joita piti jonkun vahtia, etteivät aiheuta tulipaloa.
En muista sellaisia lapsuudesta kotoa, koulusta enkä mistään muualtakaan. (Olen syntynyt 1970-luvun puolivälin tienoilla.)
Löysin ja ostin kuitenkin ison kasan kuusenkynttiläpidikkeitä joskus parikymmentä vuotta sitten kirpparilta, joten meillä oli aidot kynttilät kuusessa vielä 2000-luvulla muutamana jouluna. Kerran yksi roihahti kunnon liekkeihin, kun emme olleet huomanneet, että kynttilä oli palanut jo loppuun (ja sulaa steariinia oli siinä pidikkeessä). Koska kuitenkin oltiin vieressä, saatiin tilanne nopsasti hallintaan ihan omin neuvoin. Ylipäätään kynttilät paloivat aina melko nopeasti loppuun, ja niitä kului kovaa vauhtia, joten olihan se melko epäkäytännöllistä.
Sähkökynttilöitä ei kuitenkaan hankittu, kun jossain vaiheessa luovuttiin koko kuusen hankkimisesta.
Nykyään, kun on lapsia, on taas yleensä jouluna kuusi, jossa vaihtelevasti jotain sähkövaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, mummoni (74v.) käyttää yhä aitoja kynttilöitä kuusessa. Kynttilät palavat aina aaton, joulupäivän ja tapaninpäivän iltana ja joka joulu käymme joulupäivän iltana kylässä. On todella tunnelmallista, kun olohuoneen nurkassa on aito kuusi, oikeat kynttilät ja kauniit vanhanaikaiset joulukoristeet. Omassa kodissani suosin silti sähkökynttilöitä, niin ei tarvitse stressata ja voi jättää huoletta päälle vaikkei olisi vieressä vahtimassa.
Vauvakuvien perusteella olen, meillä on oikein valokuvakin jossa kurkottelen palavaa kuusenkynttilää. 70-luvun alkua Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me laitetaan jouluaattona hetkeksi palamaan aidot kynttilät. Ovat koristeina kauniine pidikkeineen samalla. Sähkökynttilät toki on myös, mut ne sammutettaan siksi aikaa kun aitoja poltetaan.
Meillä oli myös. En muista koska vaihdettiin sähköisiin, joskus 70-luvulla varmaan. Kuusenkynttilöiden kanssa ei koskaan sattunut mitään, mutta kerran kissa kaatoi pöytäkynttelikön tekokuituisiin ikkunaverhoihin. Tuli muuten kiire repiä ne alas :-/
Vähän surettaa, kun eläviä kynttilöitä ei kohta ole enää muualla kuin hautausmaalla.
Kainuulaisessa korpikylässä 60-luvun alussa ei kotonani ollut edes kynttiläpidikkeita vaan villalangalla sidottiin kuusen kynttilät. Materiaalisesti köyhää elämää mutta siitä on jäänyt maltillinen suhde rahan käyttöön. :)