Lue keskustelun säännöt.
Oletko elänyt aikakautta, jolloin joulukuusen oksille asetettiin aidosti palavat kuusenkynttilät?
29.11.2021 |
Omassa lapsuuteni perheessä oli vielä 60-luvun loppuvuosien jouluinakin hopean väriset, nipsuttimilla kiinnitettävät kynttilöiden pidikkeet, joihin asetettiin pienet ja ohuet valkoiset kuusenkynttilät, ja aattoiltana sytytettiin tulitikulla kynttilöiden sydänlangat palamaan.
Ja kyllä oli olohuoneessa tunnelmallista. Kynttilöiden liekit kuusen oksilla lepattelivat. Ja niiden loisto näkyi ikkunoistamme myös ulos ja lähinaapureiden omakotitaloihin saakka jouluaattoiltana. Mutta piti olla varovainen niiden ns. elävien kynttilöiden kanssa kuusen oksilla, koska tottakai oli vaarana, että esim. lähellä olevat ikkunaverhot eivät syttyneet palamaan tai sitten joskus kylläkin kärventyi kissan häntäkarvojakin:D
Kuulin kylläkin, että joskus oli joltakin joulupukilta palanut jopa parta kuusen palaviin kynttilän liekkeihin osuttuaan lahjoja jakaessaan. Kansakoulun joulujuhlassa kerran syttyi joulukuvaelman aikana joltakin oppilaalta enkelin siipi, mutta ei onneksi aiheuttanut suurempaa katastrofia, koska palo saatiin taltutettua opettajan toimiessa ripeästi.
Kommentit (94)
1964 syntyneenä meillä tietty oli aidot kynttilät kuusessa. Jossain vaiheessa, mahtoiko olla 70-luvun alkupuolta, hankittiin sähkökynttilät. Ne samat kynttilät ovat käytössä vanhemmillani yhä! Voisitteko kuvitella samaa nykyisistä Ikea/Ohlson -rojusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1974 ja muistan ihan pikkulapsena mummolla olleen vielä oikeat kynttilät kuusessa. Joskus 80-luvun alussa elävät kynttilät vaihdettiin Airamin sähkökynttilöihin.
Ihan kuin minä olisin tämän kirjoittanut :D Täsmälleen sama homma kaikinpuolin :)
Mulla oli vielä viime jouluna. Muutin kesällä niin pieneen asuntoon, ettei tänne mahdu minkäänkokoista kuusta ja samalla hävitin kaikki joulukuusenkoristeet.
Muistan kynttilät ja erityisen hyvin ne hopeanväriset kynttilänpidikkeet, joilla kynttilät saatiin oksille. Steariinia oli siellä täällä. Isä ja äiti olivat tarkkoja tulen käsittelyssä. Meillä oli joulukuusikin kiinni katossa, koska meillä oli isoja koiria. Kuusen tyvi oli punaisessa pesuvadissa, josta koirat kävivät "salaa" juomassa.
Koulussa olin toisella luokalla joulukuvaelman enkelinä, ja minun piti sytyttää kynttilä aina, kun joku kolmesta muusta kuvaelman hahmosta sai runonpätkän luetuksi. Ohjelmaan oli tehtävä pieni muutos, koska minua oli kotona kielletty raapimasta tulitikkuja, joten en suostunut sytyttämään kuusen oksalla killuvia kynttilöitä, vaikka opettaja kuinka maanitteli. Oli siis pestattava enkelille apulainen, joka hoiti tulitikkuasiat. Tämä oli vuoden -71 tienoilla.
Toisessa ketjussa kysyttiin jouluomenalaatikollisista. Muistan. Ihania. :)
nykysin on oltava "digikynttilät", sama juttu kuin kuka ihme lukee paperisia kirjoja, kun saatavilla on eloton lukulaitekin. Tai kuka käyttää tavallista tietokonetta muka, kun älypuhelimella kaikki on paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muistan lapsuuden jouluja Helsingissä mummon ja ukin luona. Heillä oli vielä 80-luvun alussa oikeat kynttilät kuusessa, oli kyllä tunnelmallista. Mutta huolehdittiin että esim. minä pienenä lapsena en mennyt koskemaan niihin, enkä palavan tulen lähelle jne.
Nykypäivänä lapsiperheessä jos olisi kuusessa oikeat kynttilät niin olisi varmaan huolesta ja vahtimisesta niin loppu ettei pystyisi nauttimaan joulusta 😅 Mutta ei siitä tuntunut silloin mitään turhaa stressiä otettavan.
AP. jatkaa, että niin ne nipsuttimethan olivat metalliset joissa oli keskellä sellainen pienen kynttilän kokoinen kolo, johon se kynttilä laitettiin ja kirrattiin sen ympärille sitten niitä metallireunoja, että se kynttilä pysyi siinä, tai sitten oli myös sellaista ns. metallista lankaa, joka kieputettiin alaosastaan sen kynttilän alaosan ympärille.
Ja tosiaan niitä tähtisadetikkuja sytyteltiin tulitikuilla ja kädessä niitä pidettiin heilutellen , kun ne räiskivät tulisadetta tikun päässä; ja se jälkikatku on hajumuistona vieläkin nokan päässä. heh. Miltei jokainen meistä lapsista sai tähtisadetikkuja pikkuisen laatikollisen lisäjoululahjana jonkun suklaarasian yhteyteen käärittynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
meillä ei enää edes kuollutta kuusta, vaan elävää ja kasvavaa ruukussa. Ja kinkut laatikoineen vaihtui pippuripihviin valkosipuliperunoilla.
Ihan kuin kuolleet valmiiksi poimitut kukatkin loppui. Enää vaan eläviä kukkia, elävä kuusi jne eikä mitään ruumiita.
...paitsi ne pippuripihvit :D
Joskus -77 jouluna poltin vahingossa nallen joulukuusen kynttilöissä, oli kai lahjaksi saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan. Oli ne tunnelmallisia.
Meillä oli puisia kynttelikköjäkin. Joku kynttelikkö kerran meinasi kärähtääkin kun kyttilä huomaamatta paloi ihan loppuun.
Hei minäkin muistan nuo tähtisadetikut! En olisi edes muistanut niitä jos ei olisi mainittu. Meidän mummolassa ne tosiaan laitettiin myös kuuseen ja sytytettiin kuten joku täällä mainitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus -77 jouluna poltin vahingossa nallen joulukuusen kynttilöissä, oli kai lahjaksi saatu.
Yritin kommentoida tätä surullisella naamalla, mutta jäi sensuuriin.
Nalleparka. :(
Mulla on edelleen ns. oikeat kynttilät kuusessa. Eli lapsuudesta (80-luvulta) saakka on ollut vanhanaikaiset pidikkeet + kynttilät. Siinä samalla on mennyt 1 koira (sakemanni), 2 kissaa ja 3 vilkasta lasta 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli 1990-luvulla. Siitä asti kun oikeita kynttilöitä ei saanut enää käyttää, olen ollut ilman kuusta.
Kyllä muistan lapsuudessa. Ja kun oikein ökyiltiin niin sytytettiin vielä tähtisädetikutkin palamaan oksille.
Vierailija kirjoitti:
AP. jatkaa, että niin ne nipsuttimethan olivat metalliset joissa oli keskellä sellainen pienen kynttilän kokoinen kolo, johon se kynttilä laitettiin ja kirrattiin sen ympärille sitten niitä metallireunoja, että se kynttilä pysyi siinä, tai sitten oli myös sellaista ns. metallista lankaa, joka kieputettiin alaosastaan sen kynttilän alaosan ympärille.
Ja tosiaan niitä tähtisadetikkuja sytyteltiin tulitikuilla ja kädessä niitä pidettiin heilutellen , kun ne räiskivät tulisadetta tikun päässä; ja se jälkikatku on hajumuistona vieläkin nokan päässä. heh. Miltei jokainen meistä lapsista sai tähtisadetikkuja pikkuisen laatikollisen lisäjoululahjana jonkun suklaarasian yhteyteen käärittynä.
Meillä oli myös ne hopeanväriset oksiin nipistettävät pidikkeet. Mummolassa oli sellaiset pitkät "koukut" joissa oli tähtikuvioinen vastapaino joka piti kynttilän suorassa.
Olihan näitä vielä 80-luvulla.
Noihin palaviin kynttilöihin kuusenoksilla viitataan joululaulussa Kun joulu on: "...ja liekit loistavat joulupuista..."
Juu ja olin lapsi. Kun täytti kuusi vuotta, sai sytyttää ne kynttilät. Meille tuli sähkökynttilät jouluna 1980, muistan sen. Meillä oli pienet lapset ja kissoja, eikä ongelmia.
Niin sitä elettiin vaarallisesti, ennenku tuli actionelokuvat ja muutkin potentiaaliset vaarat hyökyivät ihmisten alitajuntaan. Ennen vaarallisesti eläminen oli pienimuotoisempaa. Ja kuinka moni kuoli kuusen palaviin kynttilöihin. Tästä tuskin on tilastoa, mutta jonkunlainen tieto joulun tulipaloista tiettynä aikana kai löytyis.