Oletko elänyt aikakautta, jolloin joulukuusen oksille asetettiin aidosti palavat kuusenkynttilät?
Omassa lapsuuteni perheessä oli vielä 60-luvun loppuvuosien jouluinakin hopean väriset, nipsuttimilla kiinnitettävät kynttilöiden pidikkeet, joihin asetettiin pienet ja ohuet valkoiset kuusenkynttilät, ja aattoiltana sytytettiin tulitikulla kynttilöiden sydänlangat palamaan.
Ja kyllä oli olohuoneessa tunnelmallista. Kynttilöiden liekit kuusen oksilla lepattelivat. Ja niiden loisto näkyi ikkunoistamme myös ulos ja lähinaapureiden omakotitaloihin saakka jouluaattoiltana. Mutta piti olla varovainen niiden ns. elävien kynttilöiden kanssa kuusen oksilla, koska tottakai oli vaarana, että esim. lähellä olevat ikkunaverhot eivät syttyneet palamaan tai sitten joskus kylläkin kärventyi kissan häntäkarvojakin:D
Kuulin kylläkin, että joskus oli joltakin joulupukilta palanut jopa parta kuusen palaviin kynttilän liekkeihin osuttuaan lahjoja jakaessaan. Kansakoulun joulujuhlassa kerran syttyi joulukuvaelman aikana joltakin oppilaalta enkelin siipi, mutta ei onneksi aiheuttanut suurempaa katastrofia, koska palo saatiin taltutettua opettajan toimiessa ripeästi.
Kommentit (94)
Joo ja lisäksi laiteltiin tähtisädetikkuja roikkumaan ja säkenöimään
Vierailija kirjoitti:
Kasarin alussa joskus oli oikeat kynttilät.
Jep. Samoin Lucia-neidolla on päässä härpäke, missä palavat kynttilät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin alussa joskus oli oikeat kynttilät.
Jep. Samoin Lucia-neidolla on päässä härpäke, missä palavat kynttilät.
Lucia-neitona olo oli pelottavaakin mutta ei sitä kukaan silloin ajatellut.
En itse ole kokenut tätä, mutta isäni aina ihmettelee miten mummolassa ei ikinä syttynyt tulipaloa, kun hän ja vilkkaat serkkupojat leikkivät samassa tilassa lapsena. En varmaan itse pystyisi tekemään muuta kuin vahtimaan kuusta metrin etäisyydeltä. :D
Olen, mutta en muista, milloin meille kotiin tuli sähkökynttilät. Mummolasta muistan aidot kynttilät vielä siltä ajalta, kun meillä kotona oli sähkökynttilät, mutta kotona oli joulukoristeiden seassa myös ne aitojen kynttilöiden pidikkeet. Ovat saattaneet olla käytössä jossain välissä lapsuuttani.
Olen syntynyt 1975
Joka vuosi edelleen oikeat kynttilät. Olen hyvin tarkka niiden kanssa. Välillä mietin sähköisiin vaihtamista mutta joku sähköjohto pilaamassa koko kuusenkoristelun ei houkuta, pilaisi koko tunnelman.
-81 syntynyt, muistan, että meillä oli lapsena jo sähkövalot, mutta joulukoristelaatikossa oli myös sellaisia klipsejä, joista kysyin, että mitä ne on. Äiti sanoi, että niillä on aikaisemmin kiinnitetty oikeita kynttilöitä kuusen oksiin. Eli on saattanut mun elinaikana olla jopa, mutta en niin varhaista aikaa muista itse.
Joo muistan kyllä. Niitä tosin ei juurikaan poltettu, koska joku kynttilöistä sytytti aina kuusen palamaan.
Mei vietettiin pari joulua 70-luvun alussa kesämökillä jossa ei ollut sähköä ja silloin oli elävät kynttilät kuusessa. Lopulta kyllästyttiin joulujen viettoon kylmässä ja pimeässä mökissä ja jäimme kaupunkiin.
Mökkipaikkakunnalla oli lisäksi huonosti lunta koska se oli saaristossa että ei olkein ollut mitään tekemistä.
En ole itse tuota aikaa enää elänyt, kuullut vain tarinoita siitä. Olen syntynyt -92.
Lapsuuskotini oli pieni, keittiö ja kamari. Siltikään ei keittiössä seissyt kuusi oikein kynttilöin ikinä syttynyt palamaan. Ei myöskään lähituntumassa kulkeneet lapset, kissat eikä koira. Yksi tärkeä syy oli varmaan se, että kuusi ei ollut kuiva ja rapiseva. Taatto oli sen itse metsästä (valtion) hakenut ihan vähän ennen joulua ja se sai sulaa ensin. Kuusen jalkakin oli vielä sellainen, ettei siihen voinut laittaa vettä. Puusta taatto sen teki itse. Alkoihan se sitten pudotella neulasiaankin, joten meni polttopuuksi.
Sädetikkujakin kuuseen ripustettiin ja niitä annettiin nuorimmaisten käteen kun oltiin ulkona katsomassa hyvin vaatimatonta ilotulittelua.
Mutta minusta nykyajan sädetikut tiputtelevat materiaalia palaessaan, olivatko ennen laadukkaampia (nekin). En ehkä laittaisi näitä kaupunkilaiskuuseen, jos se on kuivahkokin.
Ikäluokkani lapset varmaan muistavat myös, kuinka tehtiin steariinikuvia? Eli palava kynttilä kädessä tiputettiin steariinia jollekin kivalle kuvalle lehdessä, annettiin jähmettyä, irrotettiin - ja siitä saatiin upea kuva! Näin vanhana ja tulen kanssa varovaisena olen ihmetellyt, että miten lasten annettiin tehdä noin. Mutta asunto oli pieni ja siinä on varmaan ollut aina lähellä aikuinen, joka olisi rientänyt apuun. Muuten tulella ei leikitty enkä saanut laittaa keittiön hellaankaan tulta ennen kuin olin jotain 13-vuotias. Jouduin joskus pakkasilla palelemaan kotona koulusta tultua, jos äitikin oli saanut töitä.
En ole koskaan nähnyt oikeita kynttilöitä joulukuusessa. Olen vm. 66.
Kyllä, ne piti laittaa niin ettei yläpuolella ollut oksia.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse tuota aikaa enää elänyt, kuullut vain tarinoita siitä. Olen syntynyt -92.
Klipsuja ennen oli kynttilöiden naruilla solmiminen oksiin. Kuvissa näki. Aika huteraa.
Minäkin muistan kun kotona oli kuusessa aitoja kynttilöitä ja suklaapalloja. Ne meinasivat vaan oudosti hävitä sieltä kuusesta ja paperit vaan jäi roikkumaan. Mummolassa odotettiin aina että me lapset mentiin sinne kylään ja sitten vasta pantiin kynttilät palamaan. Saksalaiset sähkökynttilät ostettiin 30 vuotta sitten ja edelleen toimivat. Tosin ei ole käytössä enää.
Minulla on hyvin etäinen muistikuva siitä että mummulassa olisi ollut kuusi jossa oli oli vain muutama, tai jopa vain kaksi, oikeaa kynttilää. Muistan ihmetelleeni sitä kovasti. Olen itse syntynyt -95 mutta isovanhemmat olivat vanhoja, toinen syntynyt 1920 ja toinen vähän myöhemmin. Asuivat myös vanhassa maalaistalossa, joten oikea kuusi ja oikeat kynttilät kyllä sopivat teemaan:)
70-luvulla ei ollut harvinaista. Meillä ei ole nykyisin mitään valoja, vain koristeita.
Ala-asteen kuusijuhlassa oli aina oikeat kynttilät kuusessa. Tää oli 70-luvun lopulla.