Nainen, jos kiinnostut miehestä niin voitko itse saada miehen kiinnostumaan aidosti takaisin vai turha toivo?

Kyllähän siihen voi vaikuttaa. Kylhän se mieskin reagoi siihen miltä mun kanssa tuntuu ja onhan silläkin vaikutusta sit siihen et miten se mies ilmaisee itseään mun kanssa

Aika usein sanotaan et kemiaa vaan on tai ei oo mut siinä aika usein on melko toivottomia miehiä kyseessä. Sit jos mies on kiinnostava niin kyl se vaikuttaa aika paljon, että millainen mä ite oon. Jos nainen on itse sellanen positiivinen, heittää huumoria ja näyttää et on kiinnostunut niin kyllä se voi vaikuttaa siihen et miten se mies katsoo sitä naista aika paljonkin

Varmasti voin vaikuttaa paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan halunnut alkaa feikkaamaan vain siksi, ettei mies menettäisi kiinnostustaan. Jos jokin asia ei siinä hetkessä tunnu hyvältä, en tee sitä, vaikka tiedän että orastava suhde voi sen takia päättyä ja voin menettää miehen, johon olen todella ihastunut.

Tuntuu raskaalta ajatukselta mut joo varmaan

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voin vaikuttaa paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan halunnut alkaa feikkaamaan vain siksi, ettei mies menettäisi kiinnostustaan. Jos jokin asia ei siinä hetkessä tunnu hyvältä, en tee sitä, vaikka tiedän että orastava suhde voi sen takia päättyä ja voin menettää miehen, johon olen todella ihastunut.

Eihän feikata pitäisikään. Mut eikö se ole just aitoa, jos kuitenkin olet ihastunut?

En ymmärrä kysymystä. Puhutaanko tässä nyt ensitreffeistä jonkun Tinderissä tavatun kanssa?

Voinko vaikuttaa siihen, miltä miehen kanssa tuntuu? En. Voin tottakai yrittää olla mahdollisimman avoimin ja positiivisin mielin, mutta jos tarkoitat kemioiden kohtaamista, niin ei siihen voi vaikuttaa. Kyse on feromoneista, hormoneista, aivokemioista, jostain mitä ei täysin edes tunneta.

Kuinka paljon oma toimintani vaikuttaa siihen, miltä miehestä tuntuu minun kanssani? Aikoinaan paljonkin nettitreffeillä käyneenä sanoisin, että pienet on mahdollisuudet vaikuttaa siihenkään. Kyllä sen aistii miehestä hyvin nopeasti, onko hänen puoleltaan kiinnostusta. Vaikka on vaikea listata asioita, joista kiinnostuksen/sen puutteen näkee, niin aivot rekisteröivät ne kyllä; tapa millä mies katsoo (silmissä näkyy/ei näy "pilkettä" eli pupillit eivät laajene), hän vaistomaisesti kumartuu/ei kumarru lähemmäksi (kun ihminen juttelee kiinnostavan ihmisen kanssa, hän vaistomaisesti kumartuu aavistuksen verran tätä kohti) , äänensävy...

Siihen voin tottakai vaikuttaa, että miehelläkin on hauskaa; että hän viihtyy seurassani, mutta kemioiden kohtaamista en pysty käytökselläni herättämään, vaikka itse kokisin hänet puoleensavetäväksi.

Voi vähän vaikuttaa siihen, että mies/nainen ihastuu enemmän, mutta jos sillä toisella ei ole tunteita sinua kohtaan niin ei se auta. Yksipuolinen rakkaus useimmiten karkottaa enemmän kuin vetää puoleensa.

Mitä jos on mies kenen kanssa voisi olla kemiaa ja sitten esim. joko pitää/ei pidä sua vaikka hauskana?

Eikö siinä just naisen oma toiminta luo sen kemian omalta osaltaan? Että jos vaan aidosti jakaa sitä omaa huumoriaan eikä feikkaa mitään, niin eiks siinä just sillon omalla toiminnallaan luo sitä kemiaa vaikka eihän sitä nyt kokonaan tietenkään voi ite tyhjästä tehdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voin vaikuttaa paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan halunnut alkaa feikkaamaan vain siksi, ettei mies menettäisi kiinnostustaan. Jos jokin asia ei siinä hetkessä tunnu hyvältä, en tee sitä, vaikka tiedän että orastava suhde voi sen takia päättyä ja voin menettää miehen, johon olen todella ihastunut.

Eihän feikata pitäisikään. Mut eikö se ole just aitoa, jos kuitenkin olet ihastunut?

Tarkoitin sitä, että saatan joissain tilanteissa toimia niin, että miehelle voi tulla vaikutelma, etten pidä hänestä enkä halua hänen lähelleen. Olen esimerkiksi torjunut hienovaraisesti tapailumiehen aloitteen läheisyydestä, koska hän teki aloitteen "väärällä" tavalla. Mulle ei tullut siitä hyvä olo. Tiesin ettei mies todennäköisesti ota torjuntaa hyvällä, mutta olin valmis ottamaan riskin. Olin kuitenkin oikeasti todella ihastunut häneen ja halusin lähelleen, mutta en halunnut että se tapahtuu sillä tavalla miten hän olisi halunnut. Mulla on vieläkin vähän paska olo tuosta mutta en kadu mitään.

En usko, että siihen voi vaikuttaa. Kiinnostunut mies suhtautuu minuun ystävällisesti ja antaa virheet anteeksi, jos kuitenkin siis yritän käyttäytyä parhaani mukaan. Ei-kiinnostunut mies voi olla näennäisen ystävällinen ja kohtelias, mutta kuitenkin sortuu välillä paljastamaan todelliset tunteensa (esim. Ei halua viettää aikaa kanssani, vaikka siihen olisi mahdollisuus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voin vaikuttaa paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan halunnut alkaa feikkaamaan vain siksi, ettei mies menettäisi kiinnostustaan. Jos jokin asia ei siinä hetkessä tunnu hyvältä, en tee sitä, vaikka tiedän että orastava suhde voi sen takia päättyä ja voin menettää miehen, johon olen todella ihastunut.

Eihän feikata pitäisikään. Mut eikö se ole just aitoa, jos kuitenkin olet ihastunut?

Tarkoitin sitä, että saatan joissain tilanteissa toimia niin, että miehelle voi tulla vaikutelma, etten pidä hänestä enkä halua hänen lähelleen. Olen esimerkiksi torjunut hienovaraisesti tapailumiehen aloitteen läheisyydestä, koska hän teki aloitteen "väärällä" tavalla. Mulle ei tullut siitä hyvä olo. Tiesin ettei mies todennäköisesti ota torjuntaa hyvällä, mutta olin valmis ottamaan riskin. Olin kuitenkin oikeasti todella ihastunut häneen ja halusin lähelleen, mutta en halunnut että se tapahtuu sillä tavalla miten hän olisi halunnut. Mulla on vieläkin vähän paska olo tuosta mutta en kadu mitään.

Tossa just sanoisin et ois ollu ehkä just sitä kemiaa luovaa juttua jos oisit vaikka suoraan mut sillee rennosti sanonut, miltä susta tuntuu. Varsinki jos oisit vaan sanonut että "hei mä oon oikeesti tosi ihastunut suhun...mut mun mielestä tää ei oo se tapa miten mä oon valmis läheisyyteen". Tohon mies ois varmaan reagoinut aika hyvin...ja jos ei ois reagoinu ni sit oisit tienny heti et ei kannatakaa jatkaa

Vierailija kirjoitti:

En usko, että siihen voi vaikuttaa. Kiinnostunut mies suhtautuu minuun ystävällisesti ja antaa virheet anteeksi, jos kuitenkin siis yritän käyttäytyä parhaani mukaan. Ei-kiinnostunut mies voi olla näennäisen ystävällinen ja kohtelias, mutta kuitenkin sortuu välillä paljastamaan todelliset tunteensa (esim. Ei halua viettää aikaa kanssani, vaikka siihen olisi mahdollisuus).

Mut mitä jos kyse ei ookaan sun "virheistä" vaan ihan vaan miltä sun kaa tuntuu olla. Tiedän, ettet varmasti feikkaa mitään mut toinen juttu on et esim. kuinka aitoa vs varautunutta sun oma itseilmaisu on. Mua ainaki joskus tuntuu sillee et en oikeesti ookaan ihan oma itseni ku en esim. keksi sanottavaa tai jotain. Ja joskus en huomioikaan sitä toista vaikka tavallaan tiedän et pitäis. Jos mies on tollanen ni kyl noi ainaki muhun vaikuttaa et tuleeko kemiaa mun kanssa ni kyllä ihan varmasti vaikuttaa mieheenki

Olen vain oma itseni ja toinen tuntee, mitä tuntee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voin vaikuttaa paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan halunnut alkaa feikkaamaan vain siksi, ettei mies menettäisi kiinnostustaan. Jos jokin asia ei siinä hetkessä tunnu hyvältä, en tee sitä, vaikka tiedän että orastava suhde voi sen takia päättyä ja voin menettää miehen, johon olen todella ihastunut.

Eihän feikata pitäisikään. Mut eikö se ole just aitoa, jos kuitenkin olet ihastunut?

Tarkoitin sitä, että saatan joissain tilanteissa toimia niin, että miehelle voi tulla vaikutelma, etten pidä hänestä enkä halua hänen lähelleen. Olen esimerkiksi torjunut hienovaraisesti tapailumiehen aloitteen läheisyydestä, koska hän teki aloitteen "väärällä" tavalla. Mulle ei tullut siitä hyvä olo. Tiesin ettei mies todennäköisesti ota torjuntaa hyvällä, mutta olin valmis ottamaan riskin. Olin kuitenkin oikeasti todella ihastunut häneen ja halusin lähelleen, mutta en halunnut että se tapahtuu sillä tavalla miten hän olisi halunnut. Mulla on vieläkin vähän paska olo tuosta mutta en kadu mitään.

Tossa just sanoisin et ois ollu ehkä just sitä kemiaa luovaa juttua jos oisit vaikka suoraan mut sillee rennosti sanonut, miltä susta tuntuu. Varsinki jos oisit vaan sanonut että "hei mä oon oikeesti tosi ihastunut suhun...mut mun mielestä tää ei oo se tapa miten mä oon valmis läheisyyteen". Tohon mies ois varmaan reagoinut aika hyvin...ja jos ei ois reagoinu ni sit oisit tienny heti et ei kannatakaa jatkaa

Näin jälkikäteen ajateltuna varmasti olisikin ollut hyvä sanoa, mutta koin tilanteen silloin vaikeaksi ja jotenkin jäädyin enkä saanut sanottua mitään. Mieskään ei sanonut mitään mutta tietysti tajusin että pettyi. En yllättynyt kun hän ei halunnut jatkaa tapailua.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein sanotaan et kemiaa vaan on tai ei oo mut siinä aika usein on melko toivottomia miehiä kyseessä. Sit jos mies on kiinnostava niin kyl se vaikuttaa aika paljon, että millainen mä ite oon. Jos nainen on itse sellanen positiivinen, heittää huumoria ja näyttää et on kiinnostunut niin kyllä se voi vaikuttaa siihen et miten se mies katsoo sitä naista aika paljonkin

Miehellä se kemia toimii niin, että alkaa seisomaan jos nainen saa ajattelemaan seksiä. Monet miehet ei tarvitse edes naista siihen kemiaan, että pitäisi kyllä olla mahdollista.

Onneksi oon ehtinyt tehdä nuo seurustelu ja pariutumis asiat jo ennenkuin niistä tuli noin vaikeita 😂 nykyään jäisin varmaan vanhapiika vela osastolle.

Varmasti kenen tahansa tunteita pystyy manipuloimaan, mutta siihen tarvitaan erityistä ihmistuntemusta. Kykyä tunnistaa, onko tuo mies juuri sellainen joka innostuu haasteista ja mysteereistä, vai kenties etsii hoivaajaa ja äidinkorviketta tms.

Se on sitten eri asia, onko tuollainen peli minkään arvoista rakkaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voin vaikuttaa paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan halunnut alkaa feikkaamaan vain siksi, ettei mies menettäisi kiinnostustaan. Jos jokin asia ei siinä hetkessä tunnu hyvältä, en tee sitä, vaikka tiedän että orastava suhde voi sen takia päättyä ja voin menettää miehen, johon olen todella ihastunut.

Eihän feikata pitäisikään. Mut eikö se ole just aitoa, jos kuitenkin olet ihastunut?

Tarkoitin sitä, että saatan joissain tilanteissa toimia niin, että miehelle voi tulla vaikutelma, etten pidä hänestä enkä halua hänen lähelleen. Olen esimerkiksi torjunut hienovaraisesti tapailumiehen aloitteen läheisyydestä, koska hän teki aloitteen "väärällä" tavalla. Mulle ei tullut siitä hyvä olo. Tiesin ettei mies todennäköisesti ota torjuntaa hyvällä, mutta olin valmis ottamaan riskin. Olin kuitenkin oikeasti todella ihastunut häneen ja halusin lähelleen, mutta en halunnut että se tapahtuu sillä tavalla miten hän olisi halunnut. Mulla on vieläkin vähän paska olo tuosta mutta en kadu mitään.

Tossa just sanoisin et ois ollu ehkä just sitä kemiaa luovaa juttua jos oisit vaikka suoraan mut sillee rennosti sanonut, miltä susta tuntuu. Varsinki jos oisit vaan sanonut että "hei mä oon oikeesti tosi ihastunut suhun...mut mun mielestä tää ei oo se tapa miten mä oon valmis läheisyyteen". Tohon mies ois varmaan reagoinut aika hyvin...ja jos ei ois reagoinu ni sit oisit tienny heti et ei kannatakaa jatkaa

Näin jälkikäteen ajateltuna varmasti olisikin ollut hyvä sanoa, mutta koin tilanteen silloin vaikeaksi ja jotenkin jäädyin enkä saanut sanottua mitään. Mieskään ei sanonut mitään mutta tietysti tajusin että pettyi. En yllättynyt kun hän ei halunnut jatkaa tapailua.

Ja lisään, että tässä ei ollut kyse siitä, etten olisi ollut valmis siihen mitä mies ehdotti. Olimme menneet paljon pidemmälle jo aiemmin. Kyse oli miehen tavasta ehdottaa läheisyyttä.

Koetan olla välinpitämätön ja odotan, että mies lähestyy itse jos lähestyy. Lähestymällä itse kiinnostavaa miestä olen saanut parisuhteita, joissa mies pitää minua itsestäänselvyytenä eikä viehäty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voin vaikuttaa paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan halunnut alkaa feikkaamaan vain siksi, ettei mies menettäisi kiinnostustaan. Jos jokin asia ei siinä hetkessä tunnu hyvältä, en tee sitä, vaikka tiedän että orastava suhde voi sen takia päättyä ja voin menettää miehen, johon olen todella ihastunut.

Eihän feikata pitäisikään. Mut eikö se ole just aitoa, jos kuitenkin olet ihastunut?

Tarkoitin sitä, että saatan joissain tilanteissa toimia niin, että miehelle voi tulla vaikutelma, etten pidä hänestä enkä halua hänen lähelleen. Olen esimerkiksi torjunut hienovaraisesti tapailumiehen aloitteen läheisyydestä, koska hän teki aloitteen "väärällä" tavalla. Mulle ei tullut siitä hyvä olo. Tiesin ettei mies todennäköisesti ota torjuntaa hyvällä, mutta olin valmis ottamaan riskin. Olin kuitenkin oikeasti todella ihastunut häneen ja halusin lähelleen, mutta en halunnut että se tapahtuu sillä tavalla miten hän olisi halunnut. Mulla on vieläkin vähän paska olo tuosta mutta en kadu mitään.

Tossa just sanoisin et ois ollu ehkä just sitä kemiaa luovaa juttua jos oisit vaikka suoraan mut sillee rennosti sanonut, miltä susta tuntuu. Varsinki jos oisit vaan sanonut että "hei mä oon oikeesti tosi ihastunut suhun...mut mun mielestä tää ei oo se tapa miten mä oon valmis läheisyyteen". Tohon mies ois varmaan reagoinut aika hyvin...ja jos ei ois reagoinu ni sit oisit tienny heti et ei kannatakaa jatkaa

Näin jälkikäteen ajateltuna varmasti olisikin ollut hyvä sanoa, mutta koin tilanteen silloin vaikeaksi ja jotenkin jäädyin enkä saanut sanottua mitään. Mieskään ei sanonut mitään mutta tietysti tajusin että pettyi. En yllättynyt kun hän ei halunnut jatkaa tapailua.

Ja lisään, että tässä ei ollut kyse siitä, etten olisi ollut valmis siihen mitä mies ehdotti. Olimme menneet paljon pidemmälle jo aiemmin. Kyse oli miehen tavasta ehdottaa läheisyyttä.

Oliko se satumalta tämä: Onko silakkalaatikko lämpimänä herkutetavaksi?