Mies valehtelee tavallisista pienistä arkipäivän asioista,

No riippuu vähän niistä "pienistä arkipäivän asioista" mistä mies valehtelee. Jos esim. soitan kaupasta ja kysyn, että onko maitoa ja mies valehtelee, että on, vaikka ei olekaan niin kyllä vittuuntuisin.

No,esimerkkinä, sanoi joku aika sitten että kävi hiihtämässä, mutta eilen totesi ettei ole hiihtänyt koko talvena.

Oma mieheni on tismalleen samanlainen. Vaikka ongelma ei sinäällään ole suuri, murenee luottamus suhteessa pala palalta. Mistä voit sitten enää loppujen lopuksi luottaa yhtään mihinkään, mitä hän sanoo. Keskustelet miehesi kanssa asiasta, ja jos ei hän pysty muuttamaan tapojaan, jätät moisen patologisen valehtelijan.

Teen joskus niin itse. En tiedä miksi. Saatan kertoa jonkun kuulemani tai lukemani tarinan omanani tai saatan kertoa jonkun poliittisen (lukemani) mielipiteen omanani. Sitten teen myös sellaista, että olen sopinut tapaamisen tai kampaaja-ajan tai muun jo pari viikkoa sitten, mutta kerros siitä vasta saman päivänä rennosti, että varasin pika-ajan kampaajalle tai kaveri soitti juuri äsken ja pyysi kahville. En tiedä miksi teen sitä. Olen ihan muuten normaali monilapsisen perheen äiti. Mistään isosta en ikinä valehtele tai en huijaa ketään isoissa ja tärkeissä asioissa ikinä. En edes pysty siihen. Mutta tuollaista pientä turhaa. 

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 15:59"]

Teen joskus niin itse. En tiedä miksi. Saatan kertoa jonkun kuulemani tai lukemani tarinan omanani tai saatan kertoa jonkun poliittisen (lukemani) mielipiteen omanani. Sitten teen myös sellaista, että olen sopinut tapaamisen tai kampaaja-ajan tai muun jo pari viikkoa sitten, mutta kerros siitä vasta saman päivänä rennosti, että varasin pika-ajan kampaajalle tai kaveri soitti juuri äsken ja pyysi kahville. En tiedä miksi teen sitä. Olen ihan muuten normaali monilapsisen perheen äiti. Mistään isosta en ikinä valehtele tai en huijaa ketään isoissa ja tärkeissä asioissa ikinä. En edes pysty siihen. Mutta tuollaista pientä turhaa. 

[/quote]

Sama minulla. Luulen että liittyy jotenkin selviin muistihäiriöihini. En vaan edes oikeasti muista mitä olen tehnyt heti, joten peitän muistini puutteita kertomalla jotain, mikä voi hyvin olla valhe. Yleensä sitten kertoessani tai joskus myöhhemmin tajuan, että ei se noin mennyt, mutta sanottu mikä sanottu. 

Esim. jos joku kysyisi missä kävit eilen syömässä, saattaisin sanoa että kebabilla kävin, vaikka kävin oikeasti Hesessä, koska en vaan muistanut kysymishetkellä missä kävin, joten sanoin jotain itselleni tyypillistä, joka voisi olla tottakin.

Minä itse voin huomata valheeni, mutta en vain näe tarpeelliseksi korjata sitä. Siis ensn väitän, etten ole hiihtänyt, ja heti muistankin että olenhan - mutta ei maksa vaivaa selittää asiaa oikealla tavalla. 

täällä sama..sitten jätetään kertomatta asioita, joka kyllä hyvinkin pitkälle on mielestäni sama asia. Ei mitään isoja juttuja mutta ihmetyttää et miksi näin ja mitäs sitten jos tulisikin joku isompi juttu mikä olisi ihan hyvä kertoa

Minulla ei liity muistamiseen. Päinvastoin, muistini on liiankin hyvä. Teen sen ihan tahallaan ja tietoisesti.

Mutta en ikinä ilkeätahtoisesti tai halulla loukata tai tahallaan valehdella. Onkohan se joku itsetuntojuttu?

Pitäisiköhän käydä keskustelemssa jonkun luona.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 15:59"]

Teen joskus niin itse. En tiedä miksi. Saatan kertoa jonkun kuulemani tai lukemani tarinan omanani tai saatan kertoa jonkun poliittisen (lukemani) mielipiteen omanani. Sitten teen myös sellaista, että olen sopinut tapaamisen tai kampaaja-ajan tai muun jo pari viikkoa sitten, mutta kerros siitä vasta saman päivänä rennosti, että varasin pika-ajan kampaajalle tai kaveri soitti juuri äsken ja pyysi kahville. En tiedä miksi teen sitä. Olen ihan muuten normaali monilapsisen perheen äiti. Mistään isosta en ikinä valehtele tai en huijaa ketään isoissa ja tärkeissä asioissa ikinä. En edes pysty siihen. Mutta tuollaista pientä turhaa. 

[/quote]

Sama minulla. Luulen että liittyy jotenkin selviin muistihäiriöihini. En vaan edes oikeasti muista mitä olen tehnyt heti, joten peitän muistini puutteita kertomalla jotain, mikä voi hyvin olla valhe. Yleensä sitten kertoessani tai joskus myöhhemmin tajuan, että ei se noin mennyt, mutta sanottu mikä sanottu. 

Esim. jos joku kysyisi missä kävit eilen syömässä, saattaisin sanoa että kebabilla kävin, vaikka kävin oikeasti Hesessä, koska en vaan muistanut kysymishetkellä missä kävin, joten sanoin jotain itselleni tyypillistä, joka voisi olla tottakin.

[/quote]

jos miehellä on valehtelemiseen taipumusta, vaikka olisikin vain valkoisia valheita, on vaikea uskoa hänen sanaansa myöskään isommissa asioissa. Jos vaikka kysyn, missä olit viime yönä, on vaikea uskoa että oli kaverilla!!

Tiukka puhuttelu soffalla ja palkinnoksi kunnon bitch slap ! Ei voi tietää koska puhuu totta jos kokoajan puhuu paskaa turhasta ! Miten erottaa totuuden valheesta ? 

Tutkimusten mukaan ihminen valehtelee keskimäärin 32 kertaa päivässä. Sitä vasten kuulostaa hullulta, että täällä ollaan asian suhteen niin tiukkoja, että pienikin valhe niin ei voi luottaa yhtään. Käytännössä jokainen valehtelee, useat ei vaan edes tiedosta kun niitä valheita tulee muun puhevirran ohessa suusta.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:23"]

Tutkimusten mukaan ihminen valehtelee keskimäärin 32 kertaa päivässä. Sitä vasten kuulostaa hullulta, että täällä ollaan asian suhteen niin tiukkoja, että pienikin valhe niin ei voi luottaa yhtään. Käytännössä jokainen valehtelee, useat ei vaan edes tiedosta kun niitä valheita tulee muun puhevirran ohessa suusta.

[/quote]

Minä nyt näkisin, että tämä on valhe. En rehellisesti muista, että koska olisin valehdellut, jos ei vuosikymmenen takaisia " missä olit"-galluppeja vanhemmilta lasketa.