Koetan säästää ruokakuluissa koska jäin työttömäksi,että ei tarvitsi heti muuttaa halvempaan yksiöön, mutta teinipoika ei hyväksy alelaputettuja tuotteita

Ihme trolli huutelijoille taas. Kyllä meilläkin kapinoidaan, jos ei jääkaapissa ole teinin mieluista ruokaa. En usko että lapputuotteet edes kelpaisivat meidän teineille.

Mitä lapsi ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Eli punalaput pois ennen kuin näkee ja halpismurot säilytysastiaan jne.

Jos ei tuo toimi, niin sitten kärsii. Istutat pöydän ääreen, näytät tulot ja menot. Kysyt, mistä seuraavaksi luovutaan tai tingitään, jos ruuasta ei saa säästää. Nettiyhteys? Sähkölasku? Vaatteet? Ehkä sieltä jopa löytyy ratkaisu,mutta ainakin sitten tietää, missä mennään.

Mikäli on niin, että haluaa saman kuin ennenkin ja vain, että sinä tingit ja kärsit... En tiedä. Toivottavasti siihen saat rakentavampia neuvoja, minä varmaan saisin vaan raivarin ja "niin kauan kun sun jalat on mun pöydän alla ni syöt mitä saat".

Ja sit oltas pian terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihme trolli huutelijoille taas. Kyllä meilläkin kapinoidaan, jos ei jääkaapissa ole teinin mieluista ruokaa. En usko että lapputuotteet edes kelpaisivat meidän teineille.

Ja sinä kiltisti ostat kaiken mitä teini haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ruokaa poika sitten haluaa? Ehkä siitä on olemassa edullisempiakin versioita.

Hän haluaa vain naudan jauhelihaa (tietty merkki) sanoitettu kalliita suklaamuroja, valion tuorepuristettua appelsiinimehua, joutavia jugurtteja, energiajuomaa, kiiwejä ja Valion maitojuomaa, kokolihaleikkelettä (ylikypsää). Leiväksi kelpaa kaurapehmopalat ja ruispalat, levitteeksi vain oivariini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ruokaa poika sitten haluaa? Ehkä siitä on olemassa edullisempiakin versioita.

Hän haluaa vain naudan jauhelihaa (tietty merkki) sanoitettu kalliita suklaamuroja, valion tuorepuristettua appelsiinimehua, joutavia jugurtteja, energiajuomaa, kiiwejä ja Valion maitojuomaa, kokolihaleikkelettä (ylikypsää). Leiväksi kelpaa kaurapehmopalat ja ruispalat, levitteeksi vain oivariini.

Sano että menee töihin ja ostaa itse.

Menköön teini töihin jos ruoka ei kelpaa! Oletko kasvattanut jonkun hemmotellun prinssin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ruokaa poika sitten haluaa? Ehkä siitä on olemassa edullisempiakin versioita.

Hän haluaa vain naudan jauhelihaa (tietty merkki) sanoitettu kalliita suklaamuroja, valion tuorepuristettua appelsiinimehua, joutavia jugurtteja, energiajuomaa, kiiwejä ja Valion maitojuomaa, kokolihaleikkelettä (ylikypsää). Leiväksi kelpaa kaurapehmopalat ja ruispalat, levitteeksi vain oivariini.

Lidlistä saa appelsiinimehua 40 senttiä/litra eikä ole mitään litkua. Muutenkin siellä on edullista. Energiajuomia älä osta, ne ei ole janojuomia ja energia on hyvä hommata vitamiineistä: terveellisestä ruoasta. Vaalea leipä vaihda tummaan, niin minä tein kun oli tiukkaa rahasta koska pitää nälän paremmin. Ja muutenkin vältä höttöhiilareita (terveisin hiilariaddikti!), vaan hommaa ruokaa mikä pitää nälän poissa pidempään. Alussa voi maistua pahalle, mutta kun tottuu niin se ruoka on oikeasti herkullista ja on paljon virkeämpi olokin kuin pulla-jugurttilinjalla.

Lapset tulee yhteiskunnalle aivan älyttömän kalliiksi varsinkin vanhemmille,koska suurin osa lapsista ei kunnioita vanhempiaan.

Pojan on vain opittava hyväksymään tilanne. Tuskin laiminlyöt hänen elatustaan. Hän ei vain ymmärrä tilannetta. Teet jo asiat oikein ja huolehdit raha-asioista. Työttömän ei kannata velkaantua. Selitä, että rahaa ei vain ole. Sano, että vaihtoehto on muuttaa halvempaan asuntoon, mutta asunto ei varmaan olisi yhtä hyvä (ja voisi sijaita levottomammalla alueella.)

Muutaman vuoden päästä, kun poika lähtee opiskelemaan, hän joutuu tottumaan siihen, että leipä on kapea. Tämä on vain harjoittelua. On kokemusta siitä, kun vanhemmillani ei ollut töitä ja opiskelin enkä ottanut opintolainaa. Makaroni, ketsuppi, kaupan lihapullat ja itse leivottu leipä tulivat tutuiksi.

En kannata lappujen repimistä, vaan istutat pojan pöytään ja kerrot tilanteesi tarkasti kuin aikuiselle. Selität vaihtoehdot a) muutto b) halvempi ruoka c) poika itse tienaamaan. Nyt on hyvä aika opettaa rahan arvo ja se, ettei kaikki mene aina kuin elokuvissa. Pyydät pojan nyt samaan tiimiin kanssasi ja kerrot, että selviätte tästä yhdessä ja että elämä on välillä valitettavasti epäreilua/vaikeaa.

Kai aika kauan menee ennen kuin täytyy tulojen tähden muuttaa?

Voi herranjestas! Olkoot nälissään sitten. Meillä kerätään ahkerasti laputetut tuotteet monta kertaa viikossa, pakkaseen menee lihat ja leikkeleitä ym voi vallan mainiosti syödä leivän päällä vielä monta päivää viimeisen päiväyksen jälkeen. Aikuinen tytär asuu jo omillaan, mutta välillä kans katsoo meillä ollessaan jotain pakettia, että tästä meni päiväys jo toissapäivänä, mutta syö silti leipänsä päällä eikä ole mitään ruokamyrkytyksiä ikinä saanut, niinku ei mekään.

Sen lisäksi että saa sen -30% tai -60% halvemmalla, niin laputettujen tuotteiden ostaminen on ekoteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ruokaa poika sitten haluaa? Ehkä siitä on olemassa edullisempiakin versioita.

Hän haluaa vain naudan jauhelihaa (tietty merkki) sanoitettu kalliita suklaamuroja, valion tuorepuristettua appelsiinimehua, joutavia jugurtteja, energiajuomaa, kiiwejä ja Valion maitojuomaa, kokolihaleikkelettä (ylikypsää). Leiväksi kelpaa kaurapehmopalat ja ruispalat, levitteeksi vain oivariini.

Loistava tilaisuus kasvattaa elämää varten! Ruutuvihko tai Excel, sitten laskette yhdessä erotuksen, mikä on hänen valintojensa ja huokeimman ja keskihintaisen välillä. Mistä erotus saadaan,mistä poika on sitten valmis tinkimään? Todennäköisesti ei vaan ole ymmärtänyt, kuinka paljon ruuan hinnassa on eroja ilman, että laadusta tarvitsee juurikaan tinkiä, esim. kaupan omat merkit.

Ja kompromisseja toiseenkin suuntaan. Joskus hänen herkkujaan. Mutta arkiruoka säästölinjalla. Silti se voi olla terveellistä ja maukasta, tehkää siitä haaste! Jos viikon selviää tietyllä budjetilla,viikonloppuna voi vähän irrotella.

Jos saat asumistukea, se voi vähentyä, jos poika menee töihin, koska olette samaa ruokakuntaa. Täällä on tosi hyviä neuvoja. Kannattaa minunkin mielestäni kertoa pojalle realiteetteja. Hän on liikaa tottunut saamaan mitä haluaa. En suostuisi ostamaan hänen lempiruokiaan kuin satunnaisesti, jos on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ruokaa poika sitten haluaa? Ehkä siitä on olemassa edullisempiakin versioita.

Hän haluaa vain naudan jauhelihaa (tietty merkki) sanoitettu kalliita suklaamuroja, valion tuorepuristettua appelsiinimehua, joutavia jugurtteja, energiajuomaa, kiiwejä ja Valion maitojuomaa, kokolihaleikkelettä (ylikypsää). Leiväksi kelpaa kaurapehmopalat ja ruispalat, levitteeksi vain oivariini.

Laita sille kakaralle paperille rinnakkain noiden tuotteiden hinnat vs. ne halvemmat/laputetut, ja samantien paljonko sinulla on käytettävissä ruokaan kuukaudessa. Tee selväksi, että jos ostat hänen lempimerkkejään, niin teistä kumpikaan ei syö loppukuusta yhtään mitään.

$aatana että ottaa päähän tuollaiset nirppanokkateinit! Laihtukoon muutaman kilon nälissään, niin rupeaa kelpaamaan vaikka pikkukivet halvimman maidon kanssa aamupalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Menköön teini töihin jos ruoka ei kelpaa! Oletko kasvattanut jonkun hemmotellun prinssin?

Nuorelle voi olla tosi kova pala, että "ollaan köyhiä".

Minä olen aina lyönyt lapsille tosiasiat eteen. Aina olen aloittanut sillä, ettei meillä ole hengenhätää, kaikkeen tarpeelliseen rahat kyllä riittää, mutta nyt keskustellaan siitä mikä on tarpeellista.

Olen myös joutunut sanomaan, että osta se kalliimpi juttu kun käytät omia rahojasi ja se halvempi olisi kompromissi ja laitat kaikki rahasi hukkaan jos aina muistelet sitä vähän kalliimpaa tavaraa... ja sitten myös perustellut miksi halvempi vaihtoehto on ihan yhtä käypä kun kalliimmassa maksaa vain merkistä.

Identiteetti pitää löytää jostain muusta kuin ostamisesta. Jos keskustelut ei riitä, niin sanoisin että ryhdyn dyykkaamaan ettei tarvii alennusruuasta kärsiä. Ei pahalla dyykkaajia kohtaan, mutta aina on joku joka menee huonommin.

Ja parhaimmillaan tämä on väliaikaista. Tietty määrä koettelemuksia kasvattaa paremmaksi ihmiseksi.

Jos on jo teini-ikäinen niin puhumalla tästä selviää. Rahaa on X euroa ja sen pitää riittää kuukaudeksi. Tässä ovat menot Y euroa. Mistä tingitään, että saat toivomiasi elintarvikkeita ja/tai miten lisätään tuloja X:n kasvattamiseksi?

Vinkkaa sille että ne lihat raakakypsytetään jo viikkokaudet ennen kuin ne päätyy kaupan hyllyille. Liha on siis vanhaa jo ennen kuin siihen liimataan tarra.

Lisään vielä, että minulla ei ollut mitään käsitystä rahankäytöstä kun menin työelämään. Ostelin herkkuja ja korsetteja ja kaikki meni ilman huolta huomisesta. Sitten muutin omilleni. Lainat kyllä maksoin tunnollisesti, mutta sitten näin nälkää kun ei ollut mitään tolkkua taloudenpidosta. Eli poikasi on hyvässä asemassa jos saa nyt oppia aiheesta - teet hänelle valtavan palveluksen jos istutte pöydän ääreen ja käytte läpi kuukauden budjetin ja mihin se riittää. Tsemppiä, te tuutte pärjäämään tän ajan yli!!

T.30

Lapsen ei kuulu päättää mitä kotona syödään. Tietysti kaikilla on omat suosikkiruuat ja inhokit, mutta pääsääntöisesti ei teinarit päätä tiettyä jauhelihamerkkiä tms. Lapsia ei kannata päästää päsmäröimään, etenkään, jos rahasta on tiukkaa.

Juotavia jugurtteja en ole ostanut ikinä, koska ovat ihan turhia ja kalliita. Energiajuomat ovat lisäksi haitallisia. Näiden tuotteiden poisjättäminen ei laiminlyö kenenkään elatusta. En ole koskaan ymmärtänyt mikä punalaputetuissa tuotteissa on se häpeän aihe. Olen ostanut niitä jo 90-luvulla, kun muutin omaan kotiin (pääsääntöisesti kyllä vaan lihatuotteita) ja ostan niitä edelleenkin, vaikka varaa olisi ostaa täydellä hinnallakin.