MIkä mussa on vialla, kun nauran muiden vahingoille?
Olen herkkä, empaattinen, hyvä ystävä jne.
Silti mussa on aivan kamala puoli. Jos jollekin tapahtuu vahinko, nauran aivan katketakseni. En isoille vahingoille, joissa oikeasti sattuu pahasti, mutta jos joku kaatuu, törmää tjms. Ja se nauru tulee syvältä. Olen aina välillä pakottanut itseni olemaan nauramatta, mutta 2-10 minuutin kuluttua se purskahtaa kuitenkin ulos. Nauran kuin heikkopäinen eikä kukaan ymmärrä miksi. Olen suututtanut monia ihmisiä nauramalla heidän vahingolleen.
En käsitä tätä piirrettä itsessäni. En ole kateellinen enkä katkera enkä todellakaan nauti toisten vahingoista enkä toivo kenellekään mitään pahaa.
Toisaalta nauran myös itselleni, mutta se ei paljon auta, kun käkätän kaverit suohon. Töissä se vasta kamalaa onkin.
Miten mulla voi olla noin sairas luonteenpiirre ja pääseekö siitä jotenkin eroon?
Sinulla, AP, on aasialainen huumorintaju. On tutkittu, että länsimainen huumori poikkeaa itäisestä, eli esim. kiinalaisia naurattaa hurjasti tällainen Mikki hiiri -törmäily. Länsimainen korkeintaan hymähtää tuolle.
Kai sitä muitakin eroja on. Seurasin kerran hotellin aamiaispöydässä japanilaista seuruetta. Kun joku heistä sanoi jotain, koko muu seurue puhkesi hillittömään nauruun. tämä toistui parin minuutin välein. En tietenkään ymmärtänyt, mikä nyt niin hauskaa oli heti aamusta.
Mahtaako olla itämaisia geenejä sinulla?