Rakastuvatko ihmiset nykyään enää toisiinsa?

Me jotka ollaan oikeasti ja onnellisesti rakastuneita pyritään useimmat varmaan olemaan aika rauhassa asiasta. Yhden huonon liiton eläneenä ja monen ystävän puheet kuulleena ajattelen omasta ihmissuhteestani sen olevan kuin lottovoitto. Toki olen näkyvästi onnellinen, mutta ei sitä rakkautta viitsi hehkuttaa niin paljon kuin tahtoisi, vähän kuin menisi levittelemään käteistukkoja leipäjonoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nimenomaan haluaa kuppaavan stripparin. Syyttä suotta naisia alat tästä syyttämään.

Naisilla on kilometrin pituinen vaatimus lista mutta miehen vika kun ei vastaa vaatimuksia, eikö?

Naiset on kuin työnantajat, haluavat yksisarvisen lyhyeksi aikaa pienellä palkalla ja valittaa kun ei ole kuin hirviä tarjolla jotka vaatii pysyvyyttä ja kunnon palkkaa

Ihan tavalliset miehetkin osaa vaatia. Pitää olla hedelmällinen, pysyvästi nätti, kuuliainen.. Tavis ei enää riitä.

Osaa joo en sitä sano, mutta tuota juuri tarkoitin kun puhutaan naisten huonoista puolista alkaa heti huuto mutta kun miehet. Miehissä ja naisissa on molemmissa vikoja mutta ainoastaan miehiltä vaaditaan muutosta

Kerro mitä muutoksia vaaditaan vain miehiltä, ei ollenkaan naisilta?

Laitan tähän eri henkilönä, että muutosta vaaditaan monissa asioissa, missä muutosta ei voi tehdä: yleinen pituus, peniksen pituus, hiusten määrä; erilaiset geneettiset ominaisuudet, kuten hyvä näkö ja vähäinen karvoitus.

Anteeks?!

A) en pidä korstoista B) katson muutakin kuin 🍆 kokoa c) mitä toi loppu osuus oli olevinaan?

Hyvä että sinä edes mutta voisitko opettaa saman myös kanssa sisarillesi?

Ei, vaan sinun pitää itse (aidosti) kiinnostua niistä naisista, joilla ei ole vaatimukset pilvissä. Kaikki naiset eivät vaadi mieheltä samoja asioita. Toisen roska on toisen aarre. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nimenomaan haluaa kuppaavan stripparin. Syyttä suotta naisia alat tästä syyttämään.

Naisilla on kilometrin pituinen vaatimus lista mutta miehen vika kun ei vastaa vaatimuksia, eikö?

Naiset on kuin työnantajat, haluavat yksisarvisen lyhyeksi aikaa pienellä palkalla ja valittaa kun ei ole kuin hirviä tarjolla jotka vaatii pysyvyyttä ja kunnon palkkaa

Ihan tavalliset miehetkin osaa vaatia. Pitää olla hedelmällinen, pysyvästi nätti, kuuliainen.. Tavis ei enää riitä.

Osaa joo en sitä sano, mutta tuota juuri tarkoitin kun puhutaan naisten huonoista puolista alkaa heti huuto mutta kun miehet. Miehissä ja naisissa on molemmissa vikoja mutta ainoastaan miehiltä vaaditaan muutosta

Kerro mitä muutoksia vaaditaan vain miehiltä, ei ollenkaan naisilta?

Laitan tähän eri henkilönä, että muutosta vaaditaan monissa asioissa, missä muutosta ei voi tehdä: yleinen pituus, peniksen pituus, hiusten määrä; erilaiset geneettiset ominaisuudet, kuten hyvä näkö ja vähäinen karvoitus.

Anteeks?!

A) en pidä korstoista B) katson muutakin kuin 🍆 kokoa c) mitä toi loppu osuus oli olevinaan?

Sama. Enkä ole koskaan kuullut, että hyvä näkö tai vähäinen karvoitus olisi kenellekään mikään vaatimus. Että jos on just sopiva tyyppi, huonon näön tai vääränlaisen karvoituksen takia sitten laitetaan juttu poikki? En usko että tuollaista oikeassa elämässä tapahtuu.

Voi naiset, miksi unohdatte aina sen viettelyvaiheen tuosta parisuhteesta? Kukaan ei hyppää suoraan tuohon vaiheeseen, että ollaan jo sitoutuneessa suhteessa.

Ehittiin justiinsa puhumaan niistä strippareista 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nimenomaan haluaa kuppaavan stripparin. Syyttä suotta naisia alat tästä syyttämään.

Naisilla on kilometrin pituinen vaatimus lista mutta miehen vika kun ei vastaa vaatimuksia, eikö?

Naiset on kuin työnantajat, haluavat yksisarvisen lyhyeksi aikaa pienellä palkalla ja valittaa kun ei ole kuin hirviä tarjolla jotka vaatii pysyvyyttä ja kunnon palkkaa

Ihan tavalliset miehetkin osaa vaatia. Pitää olla hedelmällinen, pysyvästi nätti, kuuliainen.. Tavis ei enää riitä.

Osaa joo en sitä sano, mutta tuota juuri tarkoitin kun puhutaan naisten huonoista puolista alkaa heti huuto mutta kun miehet. Miehissä ja naisissa on molemmissa vikoja mutta ainoastaan miehiltä vaaditaan muutosta

Kerro mitä muutoksia vaaditaan vain miehiltä, ei ollenkaan naisilta?

Laitan tähän eri henkilönä, että muutosta vaaditaan monissa asioissa, missä muutosta ei voi tehdä: yleinen pituus, peniksen pituus, hiusten määrä; erilaiset geneettiset ominaisuudet, kuten hyvä näkö ja vähäinen karvoitus.

Anteeks?!

A) en pidä korstoista B) katson muutakin kuin 🍆 kokoa c) mitä toi loppu osuus oli olevinaan?

Hyvä että sinä edes mutta voisitko opettaa saman myös kanssa sisarillesi?

Ei, vaan sinun pitää itse (aidosti) kiinnostua niistä naisista, joilla ei ole vaatimukset pilvissä. Kaikki naiset eivät vaadi mieheltä samoja asioita. Toisen roska on toisen aarre. 

Romantiikka on kadonnut. Suhteeseen halutaan alan ammattilainen joka vie kaiken mikä irti lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Me jotka ollaan oikeasti ja onnellisesti rakastuneita pyritään useimmat varmaan olemaan aika rauhassa asiasta. Yhden huonon liiton eläneenä ja monen ystävän puheet kuulleena ajattelen omasta ihmissuhteestani sen olevan kuin lottovoitto. Toki olen näkyvästi onnellinen, mutta ei sitä rakkautta viitsi hehkuttaa niin paljon kuin tahtoisi, vähän kuin menisi levittelemään käteistukkoja leipäjonoon.

Tämä! Suomessa on paljonkin onnellisesti rakastuneita, mutta eivät he sitä erikseen mainosta. Kuten sanotaan "kel onni on, se onnen kätkeköön". Jos kerrot onnestasi, se on kuin hieroisi tuuriaan muiden naamaan. Muut eivät sitä halua kuulla. Kateellisimmat jopa yrittävät piilitellusti vähätellä ja keksiä, miten et oikeasti voi olla niin onnellinen kuin väität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nimenomaan haluaa kuppaavan stripparin. Syyttä suotta naisia alat tästä syyttämään.

Naisilla on kilometrin pituinen vaatimus lista mutta miehen vika kun ei vastaa vaatimuksia, eikö?

Naiset on kuin työnantajat, haluavat yksisarvisen lyhyeksi aikaa pienellä palkalla ja valittaa kun ei ole kuin hirviä tarjolla jotka vaatii pysyvyyttä ja kunnon palkkaa

Ihan tavalliset miehetkin osaa vaatia. Pitää olla hedelmällinen, pysyvästi nätti, kuuliainen.. Tavis ei enää riitä.

Kuuliainen?!

Vierailija kirjoitti:

Raha merkitsi ennen vanhaan paljon enemmän kuin nykyään, koska sitä ei oikein ollut kuin hyvin harvoilla. Elämä oli pärjäämistä ja tavisten oli vaikea pärjätä yksin. Elettiin myös uskonnon mukaisesti, jossa ihmisiä tuomittiin pinnallisuudesta. Naiset esimerkiksi eivät saaneet ehostautua liikaa koska se on Raamatun mukaan väärin ja sekoittaa miesten päät. Silloin ei myöskään suvaittu juuri mitään erilaisuutta. Ei homoseksuaalisuutta, sinkkuutta, vapaaehtoista lapsettomuutta. Ei ne entisaikojen parisuhteet olleet mitään rakastumista useinkaan, vaan normien mukaan elämistä. Nykyään saa vapaasti rakastua kehen haluaa. Tietysti voi vain toivoa saavansa vastakaikua tunteilleen. Mutta ei edelleenkään kaikki edes rakastu ollenkaan, vaan pariutuvat järkisyistä.

Mä juttelin joskus kavereiden kanssa tästä rakastumis asiasta ja olin todella yllättynyt, kun moni sanoi ettei tiedä miltä rakastuminen edes tuntuu. Eli he olivat tosiaan valinneet kumppaninsa vain järkisyistä. Eli olivat vain valinneet sellaisen miehen, jonka ulkonäkö miellyttää, on synkkaamista ja jonka kanssa seksi sujuu ja talousasioiden kanssa ollaan asioiden kanssa sujut. On se sitten mies tai nainen joka tienaa enemmän, mutta asiasta ei riidellä. Ja nämä on siis pitkissä, vähintään 20v saman miehen kanssa eläneitä naisia. Itse olen haahuileva ikisinkku. 

Minulle se oli todella outoa, koska en voi kuvitellakaan olevani miehen kanssa ilman tulista rakastumista mieheen. Tosin minä olenkin sitten rakastunut kaikenmaailman työttömiin taivaanrannanmaalareihin, elämäntapataiteilijoihin ja mammanpoikiin koska en ole ajatellut järjellä ollenkaan, vaan pelkillä tunteilla. Mutta siis pointtini on se, että kyllä ihmiset edelleen rakastuu ja edelleen pariutuu ilman rakastumistakin. Rakastuminen ei ole välttämättä edes mitenkään positiivinen asia, koska se sokeuttaa ja vie järjen, ihminen ajattelee siinä kohtaa pelkillä tunteilla. Hyvässä parisuhteessa oppii rakastamaan toista ilman rakastumistakin. Ehkä rakastuminen on jopa jonkinlaista kypsymättömyyttä? Teinit rakastuu sokeasti vaikka johonkin julkkikseen, vaikka tietävät ettei voi sitä koskaan saada. Minä olen jostain syystä jämähtänyt siihen teiniaikaan. Mutta työstän asiaa, hyvä kun sentään tiedostan sen. En vaan jotenkin edelleenkään pysty kuvittelemaan pariutuvani jonkun kivan näköisen miehen kanssa järkisyistä, että joo se on fiksu ja käy töissä ja meillä synkkaa. Mun mielestä se rumempi mies joka on vähän rikki (niin kuin minä) on aina kiinnostavampi. En kuitenkaan ole koskaan mihinkään "jännämiehiin" sotkeutunut, ellei sitten rumat auervaaratyyppiset miehet lasketa sellaisiksi? Mihinkään pahoihin poikiin ja rikollisiin en ole koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa, vaan päinvastoin reppanan oloisiin miehiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tosin minä olenkin sitten rakastunut kaikenmaailman työttömiin taivaanrannanmaalareihin, elämäntapataiteilijoihin ja mammanpoikiin koska en ole ajatellut järjellä ollenkaan, vaan pelkillä tunteilla.

🌹 🌹 🌹

Kiitos että sinunlaisiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana rakastutaan ainoastaan hyötyihin joita saa toiselta, kumppanuus ja yhteen hiilen puhaltaminen on katoava perinne. Jossain vaiheessa tulee aina se tilanne että toinen vaatii toista tekeen itselleen asioita kun oikeutetaan oma laiskuus ja alkaa käskytys. Tuo ei katso sukupuolta vaan siihen syyllistyy kaikki jossain vaiheessa

Onko sitä nyt ennenkään niin yhteen hiileen puhallettu. Mentiin naimisiin ja naimisissa piti olla vaikka toinen olisi hullu/juoppo/väkivaltainen. Lapsienkin pieksentä oli normaalia vielä ysärillä, 80l ei ollut edes laissa kielletty. Ei ne menneet ajat niin hyviä aina olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nimenomaan haluaa kuppaavan stripparin. Syyttä suotta naisia alat tästä syyttämään.

Naisilla on kilometrin pituinen vaatimus lista mutta miehen vika kun ei vastaa vaatimuksia, eikö?

Naiset on kuin työnantajat, haluavat yksisarvisen lyhyeksi aikaa pienellä palkalla ja valittaa kun ei ole kuin hirviä tarjolla jotka vaatii pysyvyyttä ja kunnon palkkaa

Ihan tavalliset miehetkin osaa vaatia. Pitää olla hedelmällinen, pysyvästi nätti, kuuliainen.. Tavis ei enää riitä.

Osaa joo en sitä sano, mutta tuota juuri tarkoitin kun puhutaan naisten huonoista puolista alkaa heti huuto mutta kun miehet. Miehissä ja naisissa on molemmissa vikoja mutta ainoastaan miehiltä vaaditaan muutosta

Kerro mitä muutoksia vaaditaan vain miehiltä, ei ollenkaan naisilta?

Laitan tähän eri henkilönä, että muutosta vaaditaan monissa asioissa, missä muutosta ei voi tehdä: yleinen pituus, peniksen pituus, hiusten määrä; erilaiset geneettiset ominaisuudet, kuten hyvä näkö ja vähäinen karvoitus.

Anteeks?!

A) en pidä korstoista B) katson muutakin kuin 🍆 kokoa c) mitä toi loppu osuus oli olevinaan?

Hyvä että sinä edes mutta voisitko opettaa saman myös kanssa sisarillesi?

Ei, vaan sinun pitää itse (aidosti) kiinnostua niistä naisista, joilla ei ole vaatimukset pilvissä. Kaikki naiset eivät vaadi mieheltä samoja asioita. Toisen roska on toisen aarre. 

Romantiikka on kadonnut. Suhteeseen halutaan alan ammattilainen joka vie kaiken mikä irti lähtee.

Romantiikka ei ole kadonnut. Aina on ollut ja edelleen on sekä naisissa, että miehissä romanttisuudesta tykkääviä. Ei romantiikka sovi kaikille. Jotkut suorastaan elää siitä, mutta toisille se on ällöttävää ja teennäistä siirappia. Pitää vaan löytää tässäkin asiassa se juuri itselleen sopiva kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudessa on saavutettu se piste, että ihmiset voivat elää yksin. Teoriassa voivat, mutta siitä seuraa mielenterveysongelmia, kuten nähty on.

Länsimaissa on hyvin tiedossa, että sinkut laittavat rahaa palamaan ihan eri tavalla, kuin parisuhteessa elävät. Siihen kannustetaan ja motivoidaan kaikin keinoin mediassa. Ihmiset halutaan treffipalveluihin pitkäksi aikaa, jotta 42 miljardin bisnes saadaan kasvamaan koko ajan. 

"Kuinka saada kaunis nainen sänkyyn" ja "kuinka sitouttaa mies parisuhteeseen" kaikkine seminaareineen ja opaskirjoineen ja pornografia päälle... En uskalla edes ajatella, miten iso bisnes. Tarvitseeko ihmetellä, ettei rakkaus ole oikein muodissa?

Shoppailuinto on todellakin romahtanut dramaattisesti sen jälkeen, kun aloitin onnellisen parisuhteen. En vain tunne mitään tarvetta täyttää elämää turhanpäiväisellä rojulla. Usein tavaraa on tullut enää ostettua vain, jos jotain menee rikki.

Mulla kävi noin ja joskus 1,5 v päästä poikaystävä alkoi sanoa että en ole enää samanlainen kuin ennen, en panosta pukeutumiseen ym. Ei kannata tuudittautua siihen, että toinen rakastaa sinua vain sinun takia ja voitte onnellisina nyhjätä kolitseissa sohvalla tästä lähtien. Jossain vaiheessa se alkaa ahdistaa kun on kadottanut itsensä ja kun alkuhuuma (joka kestää vuosiakin) katoaa niin huomaa, että teillä ei ole mitään muuta kuin toisenne, kaverit harrastukset hävinneet...

Palataan jännästi niihin järkiliittojen vuosiin, jolloin status ja muu oli kahdenkeskeisiä tunteita tärkeämpää. Trendit tosiaan toistavat itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me jotka ollaan oikeasti ja onnellisesti rakastuneita pyritään useimmat varmaan olemaan aika rauhassa asiasta. Yhden huonon liiton eläneenä ja monen ystävän puheet kuulleena ajattelen omasta ihmissuhteestani sen olevan kuin lottovoitto. Toki olen näkyvästi onnellinen, mutta ei sitä rakkautta viitsi hehkuttaa niin paljon kuin tahtoisi, vähän kuin menisi levittelemään käteistukkoja leipäjonoon.

Tämä! Suomessa on paljonkin onnellisesti rakastuneita, mutta eivät he sitä erikseen mainosta. Kuten sanotaan "kel onni on, se onnen kätkeköön". Jos kerrot onnestasi, se on kuin hieroisi tuuriaan muiden naamaan. Muut eivät sitä halua kuulla. Kateellisimmat jopa yrittävät piilitellusti vähätellä ja keksiä, miten et oikeasti voi olla niin onnellinen kuin väität.

Minua ainakin ärsytti semmoiset "Se tulee silloin kun vähiten odottaa, kyllä säkin vielä löydät sellaisen, jonka kanssa olet onnellinen!" No, reilun vuoden päästä tämä onnellisuutensa mainostaja oli eronnut. Kyse ei ollut missään vaiheessa siitä, ettenkö olisi tiennyt miten tämä toimii. Olin kyllä löytänyt oikeaa rakkautta jo, mutta myös menettänyt sen ja sellaisessa tilassa, että en tiedä miten jaksaisin jotain uutta tai tuleeko sitä koskaan. Ja arvasin tuossa vaiheessa, että hehkuttajakin eroaa, koska seurustelua oli takana vasta puolitoista vuotta ja realistisesti katsottuna suurempi osa suhteista loppuu kuin kestää naimisiinmenoon asti tai muuten pitkäaikaisesti.

Eli se ärsyttää, jos joku onnellisuuttaan korostaa siihen tyyliin, että on jotenkin keksinyt rakkauden (heh heh, ikuisuuskysymys) ja muut ei ole sitä salaisuutta vielä vaan tajunneet. Kyllä olemme saattaneet sitä kokea, mutta ei se aina pääty onnellisesti vaikka kuinka olisi ollut oikeaa.

Tapasin muutama vuosi sitten ihanan miehen. Olen varovainen tutustua, mutta myös hän oli sitä mieltä, että aikaa on ja yksi ihminen vain kerrallaan.

Hän on nykyinen avomieheni ja jokainen vuosi on aina edellistä henkisesti syvempi. Löydämme toisistamme uusia puolia edelleen, kuten herkkyyttä, arvostusta ja syviä keskusteluja.

Emme ole naimisissa, eikä se ole ole meillä suunnitelmissakaan. Silti olemme päivittäin valinneet toisemme, vaikka huonojakin hetkiä mahtuu jo arkeen, jolloin toisen kanssa ei ole sama mieltä - silti arvostus toiseen ihmisenä on luja.

Rakastuminen on toki niin paljon muutakin kuin unen menettämistä ja tulisuutta. Rakastaminen edelleen tuo mukavan lämpöisen tunteen sekä herkän mielen, kun toista katsoo - olen tyytyväinen elämääni hänen kanssaan ja siitä, että olemme tavanneet. Hän keventää arkeani ja se tuntuu yhdessä kokemisen arvoiselta. Uskon, että tämä on rakkautta. Tämä on ainakin minulle rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Palataan jännästi niihin järkiliittojen vuosiin, jolloin status ja muu oli kahdenkeskeisiä tunteita tärkeämpää. Trendit tosiaan toistavat itseään.

Saahan kummatkin vastinetta. Toinen upean kuoren, toisen hypistellessä kahisevaa.

Vierailija kirjoitti:

Palataan jännästi niihin järkiliittojen vuosiin, jolloin status ja muu oli kahdenkeskeisiä tunteita tärkeämpää. Trendit tosiaan toistavat itseään.

Tämä on jännä.

Oma mielipiteeni on, että mitäpä sellaisella rakastumisella tekee kun se valtaosalla kuitenkaan koskaan johda oikeaan rakastamiseen. Se alun huuma ja pilvlinnavaihe jota raksatumiseksi kutsutaan kestää enimmillään 1,5 -2 vuotta. Sen jälkeen tunteen pitäisi syvetä oikeaksi rakkaudeksi jota se niin ani harvoin tekee.

Suhde loppuu ja hajoaa. Nykyajan ihminen on pinnallinen, pintakiilto ja kiva ja mukava ja ontärkeintä ja uusien nautitojen kokemisen halu ajaa eteenpäin. Ei tuon kanssa olekaan enää mitään mukavaa. Liian tuttu ja tylsä, tuo toinen houkuttaa niin kovin.

Tämän näkee avioerojen suuresta määrästä sekä ihmisten välisestä kertakäyttökulttuurista.

En tiedä onko se sitten onnellista, enpä vaan voi uskoa kun sitä sivusta seuraa. Lauma onnettomia ihmisiä jotka epätoivoisena etsivät sitä rakastumisen kohdetta saadakseen taas sen vuoden kaksi tuntea jonkinlaista onnen huumaa. Valheellista sellaista mutta parempi sekin kuin mitään, vai mitä?

Itse olen aikuinen nainen. En ole rakastunut koskaan. Rakastanut kyllä olen ja rakastan, omia lemmikkejäni kahta kissaani ja koiraani. Luontoa ja kaikkea siinä. Nämä antavat minulle tasapainoisen ja hyvän olon. Ihminen ei. Näistä puuttuu kokonaan kaikki ilkeys, kateus, pahantahtoisuus.

Ystäväpiiriini valitsen ihmisiä jotka näkevät pintaa syvemmälle, joiden elämänarvot ovat samaa luokkaa kuin omani. Tunnen olevani etuoikeutettu kun en syöksy epätoivon vallassa näihin tindereihin ja muihin keinotekoisiin höpön-höpöihin saadakseni kokea hyvässä lykyssä joitain lyhytaikaisia kiksejä jotka sitten toinen toisensa jälkeen häipyy savuna ilmaan.

Olen löytänyt itseni ja elän hidasta elämää sen äärellä. Nautien kaikesta kauniista ja rauhasta ja siitä, että mikään tuollainen hysteria ja falskin onnen etsintä ei kosketa minua. Keskityn oiin juttuihini ja työhöni ja elämäni on hyvää elää.

Kolitsi ja fliisi.  Hei please, ne on college ja fleece. Yhh

Nettideittailu tehnyt oman vaikutuksensa, kun kumppaniehdokasta voi haun kautta tutkailla. Listaat omia kriteereitäsi ja sitten katson millaisia profiileja tulee, jotka yättävät toiveesi. Lisäksi valikoima on hurjasti suurempi kuin aiemmin. Kun ennen oli oma työ tutustumisessa, niin ei vartin jälkeen todettu ettei tästä mitään tule. Nyt voi lopettaa jutun ja uusi juttu on jo odottamassa.

Kun sitten tutustuminen on mielikuvien ja viestien varassa, niin todellisuus ei yleensä vastaakaan luotuja mielikuvia. Moni päätyy treffeille ihmisen kanssa, joka ei kadulla tai baarissa herättäisi mitään kiinnostusta. Et pakosti edes huomaisi toista. Livenä ei sitten se kiinnostus herää yhtään sen enempää, vaikka takana olisi mielikuvien luominen ja mahdollisesti ahkerakin viestittely.

Niin minä lapsellinen vaan olen aikusena 10-luvulla ihastunut/rakastunut.   Olisi pitänyt tajuta jo niitten ensimmäisten miesten kohdalla, että EI ole sattumaa miten he puhuvat parinmuodostumisesta (kaikki muu kun rakkaus painaa).  Luulin että jopas mulle sattui hauskasti, tällaiset "kaksoset" jotka eivät edes tunne toisiaan. Mahtaisikohan johtua siitä että heillä molemmilla tohtoriksi asti opiskelleet vnhmt (mega-boomerit)... Heh.

Vuosi sitten ihastuin yhteen joka oli erilainen taustaltaan ja muutenkin (työ, harrastukset jne aivan eri maata).  Mutta kyllä se oli niin, ettei hänkään ollu kiinnostunu rakkaudesta, impulsiivisuudesta tms. Vaikka oli eri naisihanne ja paljon materialistisempi kun nää edelliset sankarit, niin oli just nuo edellä mainitut  asiat mielessä, mitä tulee parinmuodostukseen. missä hän ei tiettävästi ole kovin hyvin onnistunut. 

Mun 10-luvun alun sankareilla oli vähän rankemmat vaatimukset,  eli tottelevainen uhrautuva nainen jonka ulkonäkö ei taatusti innosta muita miehiä.  Kodinhengettäret jotka vetävät raskaan reen, miehen harrastaessa lähinnä kalsarikännejä. 

NO johan sitä on saanut ihastua niin yksi- kun vastavuoroisesti koko 90 ja 00-luvun.  Seurusteltu ihan eri lähtökohdista.