Oletko koskaan löytänyt kuolleena ketään?
Miten reagoit ja mitä sen jälkeen teit ja mitä tapahtui?
Itse en ole.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo, tpiden vanhempani. Mutta olin silloin 4v. enkä tajunnut että se oli kuollut.
Siis toinen
Diabetestajuttomuudesta löysin, ei ehtinyt kuolla.
Kissa teki kuolemaa tuossa eteisessä, sydän hakkasi hetken hullun lailla ja sitten pysähtyi.
Vanhainkodissa työskennellessä useammankin.
Aviomieheni, oli kuollut yöllä viereeni nukkuessaan.
Äitipuolen. Olin 10-vuotias ja menin käymään siellä. Näin jo huoneen ovelta että hän oli selkeästi kuollut. Soitin ambulanssin ja ambulanssityypit kutsui poliisin.
Joo työn puolesta ja elukoita myös.Kuolleena syntyneen vasikan ja kuolleita sairaita.Ruumishuoneella montakin.Ja tietysti sukulaisia ja tuttavia.Ihminen syntyy kuolee siinä välissä elää.Kaikki kuolee.Pitää auttaa muita siinä välissä.
Huomasin aamulla että ukki oli kuollut, sanottiin ukoksi. Ei herättänyt ihmeempiä tunteita, olin alaikäinen.
Joskus 90 -luvulla lähdin aamulla töihin niin alaoven edessä oli mies joka oli hypännyt meidän kerrostalon katolta. En ollut eka paikalla, naapurin mummo oli ihan hysteerisenä siinä ja yritin sitä lohdutella kunnes poliisit tuli paikalle. Olihan se aika karua.
Vaimo kuoli talon lattialle poissaollessani. Soitin 112 ja sain ohjeet elvyttää. Totesin puhelimeen, että kuollut ja kylmä. Oli ehkä puoli tuntia ollut siinä.
Ambulanssi tuli ja poliisit. Sitten ruumisauto.
Pihalla katseltiin koiran kanssa kun hän lähti.
Koirakin ymmärsi tilanteen. Oli rauhallinen.
Sitten keitin kahvit, join pari bissee ja ryhdyin miettimään, miten ja missä järjestyksessä ilmoitan sukulaisille asian. Lapsia ei ole.
Iltapäivällä piti yrittää jotain tekemistä ettei sekoa. Pesin auton, kannoin polttopuita ja tein tietsikkahommia.
Aamulla lähdin töihin.
Viikosta en paljoa muista. Olin kuin unessa 24/7.
Olin toisena mukana, kun siskon mies löysi siskon yliannostukseen kuolleena. Oli kuollut niille sijoilleen varmaan heti yliannostuksen ottamisen jälkeen, kamat oli vieressä.
Ensimmäisenä oli joku ihmeellinen rauhallisuus. Elvytys ei olisi auttanut enää mitään koska oli kuollut ilmeisesti jo edellisenä päivänä. Istuin portaissa kun odoteltiin ambulanssia ja sitten poliisia. Olo tuntui epätodelliselta. Mietin vaan, että kenelleköhän pitäisi ilmoittaa ensin ja mitä.
Olen. Isäni, sairaalassa. Hoitsut eivät olleet huomanneet. Ehdin paikalle ehkä puoli tuntia myöhässä.
Kun menin ex vaimoni kanssa sänkyyn. Esitti sängyssä aina kuollutta heti vihkimisen jälkeen.
Joka päivä on aina mahdollisuus mutta ei ole yli 20 vuoden aikana vielä osunut omalle kohdalle, kollegoille kyllä.
Terveisiä kotihoidosta.
Olen useita työ on sellaista.. Eipä tuo tunnu juuri miltään enemmän ae omaisten hätä.koskettaa.
Anoppini.
Puolisoni soitti, että äitinsä ei avaa ruoanjakajalle ovea eikä vastaa puhelimeen.
Hän oli asioilla ja minä ehtisin ensin paikalle.
Menin asuntoon, löysin anoppini makaamasta lattialla kasvoillaan. Käänsin hänet kyljelleen, jolloin totesin jo kuolonkankeuden tulleen, ei kiirettä siis enää.
Soitin siis ensiksi puolisolleni ja sitten 112, joutuivat muodon vuoksi lähettämään ambulanssin, sitten odoteltiin lääkäri ja poliisi.
Isäpuoli löytyi viime talvena kuolleena olohuoneen lattialta yhtenä aamuna.
Tavallaan joo, tpiden vanhempani. Mutta olin silloin 4v. enkä tajunnut että se oli kuollut.