16.v ja vauvakuume
Oon 16.v tyttö ja jo vähän aikaa ollut hirveä vauvakuume. Ajattelen omaa vauvaa/lasta KOKO ajan ja salaa toivon että vahingossa tulisinkin raskaaksi.. Aina kun näkee jossain pieniä lapsia tai raskaana olevia, iskee hirmuinen kateus ja suru. Menkkojen tullessa tulee itku.. Poikaystävä (18.v) tietää tästä ja sanoo että pitää odottaa vielä pari vuotta, ja tiedän että on totta että pitäisi käydä koulut ja muuttaa omilleen ensin yms. Mutta en vaan enää kestä tätä tunnetta. Mitä mä teen? :(
Kommentit (6)
Pikipiki79, viimeksi kun tarkastin niin eikös tuo suojaikäraja ollut 16? ;) Kirjoittaja ei ehkä mainitse kuinka kauan ovat seurustelleet, että onhan tuo voinutkin jossain kohtaa olla lain mukaan niin. Mielestäni asiaa kuitenkin lieventää pieni ikäero ja ontodella ilkeää esittää tuollaisia väittämiä asiasta paremmin tietämättä... :( Enhän tiedä toki minäkään, mutta mielipiteensä voi esittää myös vähemmän kärkkäästi. Tästä peukut Lefemmelle.
Ja sitten asiaan: Kyllä minustakin kannattaa odottaa, että saa koulutuksen tulevaisuutta varten alkuun ja poikaystävän samoille linjoille. Jo pelkästään se että hän haluaa odottaa, on syy odottaa. Hänellä on asialle hyvät perustelut. Parikin vuotta on loppuen lopuksi lyhyt aika. :) Hoida muiden lapsia ja puhu asiasta.
Itse olen 22 ja yritämme ensimmäistä lasta. Lasta olen halunnut myös jo nuorena, mutta kun pitää järkeä päässä, pääsee pitkälle. Olenhan mä vieläkin nuori!! Löydettyäni mieheni kuume vain paheni ja muuttui jopa ahdistukseksi, siksi on tärkeää puhua asiasta jos oikein pahaksi äityy. :) Kyllä se siitä. Katsele Teiniäidit sarjaa ja mieti arkea ja raha-asioita oikein kunnolla, niin kyllä se järki toivottavasti sinne päähän pakkautuu :)
Voin hyvin kuvitella ton tunteen, itelläkin on sama tunne tällä hetkellä. Ollut jo vuoden, ja olen 22v. Ajatellut vaan että nyt ei oo sopiva tilanne niin kyllä se siitä. Ja suosittelen oikeasti odottamaan sen parin vuoden ajan. Se menee varmasti nopeasti. Kannattaa muuttaa poikaystävän kanssa yhteen ja katsoa miten se yhteiselo sujuu. Sen jälkeen alkaa yrittämään vauvaa. Teet mitä teet mutta kuuntele poikaystävääsi, hänellekin on sit aikaa vielä aikuistua ja elää sitä omaa elämää hetki.
Sympatiani! Ihan aidosti, sillä tiedän erinomaisen hyvin tuon tunteen. Mulla iski vauvakuume tosissaan viisitoistavuotiaana harjoittelussa päiväkodissa. Sitä ennen se oli vain kytenyt hiljaisena liekkinä jossain taustalla, odottamassa. Minä kun ilmoitin jo kolmivuotiaana tomerasti, että musta tulee isona äiti eikä se päätös koskaan siitä muuttunut. Ja onko tuskallisempaa kuin olla 16 vuotta vanha ja itkeä kaipuutaan vauvaan ja omaan perheeseen, siihen elämään, jota on aina odottanut. Sen ikäisenä kun sitä ei voinut sanoa ääneen, etenkään aikuisille, kun täysin idioottina olisivat pitäneet... Ja sellaisen tunteen salaaminen oli raskasta. Onneksi oli edes yksi kaveri, joka ymmärsi!
En tiedä, miten, mutta jotenkin siitä selvisi. Nyt parikymppisenä oikeasti aikuisena ja itsenäisenä ihmisenä voi huokaista helpotuksesta. Olla onnellinen siitä, että sitä pystyi kuuntelemaan järkeä eikä oikeasti vahingossa raskaaksi tullut. Koska ei sitä teiniäidiksi todellakaan halunnut, se olisi ollut kamalaa! Olisi sitä selvinnyt toki, mutta ei sen niin kuulunut mennä. Sitä halusi todellisuudessa olla jo aikuinen ja saada tehdä itse se päätös perheen perustamisesta. Ja nyt se on mahdollista. Nyt tietää, että kaikki lähipiirissäkin ovat onnellisia vauvauutisista. Nyt voi rauhassa ostella pikkiriikkisiä paitoja ja huokailla vauvakuumettaan. :)
Onneksi vuodet kuluvat nopeasti kuitenkin! Keskityt opiskeluun ja haaveilet. Haaveilet niin ettet revi itseäsi, vaan muistat että ihan pian se kaikki on mahdollista. Teet töitä niiden suunnitelmien eteen, se jos joku on aikuista. Ennen kuin huomaatkaan, olet kahdeksantoista, yhdeksäntoista, kaksikymmentä. Pääsette muuttamaan yhteen poikaystäväsi kanssa, katsotte, miten elo sujuu. Ja jos ja kun kaikki menee hyvin, voitte vihdoin tehdä sen päätöksen vauvasta. Silloin kaikki on helpompaa, on helpompi olla onnellinen kuin se olisi jos vauva tulisi nyt. Tsemppiä! <3
Sun pitää muistaa, että kuusitoista vuotiaalla on oma kasvu niin fyysisesti kuin etenkin henkisesti vielä pahasti kesken. Muun muassa sun elimistössä tapahtuvat hormonaaliset vaihtelut kohti aikuista saa todennäköisesti aikaa tarvetta hoivata. Mieti myös sen lapsen parasta. Jo pelkästään ensimmäinen vuosi maksaa helposti yli 5000euroa ja se on vasta alkua. Etkä muutenkaan varmasti ole kykenevä tarjoamaan lapselle parasta mahdollista, koska et todennäköisesti pysty itsenäisesti tekemään niin edes itseäsi kohtaan. Jäitä hattuun, poikaystävä puhuu enemmän kuin järkeä.