Anoppi väänsi meistä lastensuojeluilmoituksen
Lapsemme ovat paljon hoidossa isälläni ja äidilläni. He tahtovat hoitoon heidän luokseen ja isäni ja äitini nauttivat lasten seurasta. Lisäksi lapsia hoitaa mieheni isä (asuu erillään vaimostaan, en tiedä, onko ero virallinen) ja ystäväni, jolla on myös pienet lapset ja jonka kanssa jaamme "hoitovuoroja", jotta voisimme tehdä välillä omia juttujamme. Niin ikään lasten hoitoon osallistuu siskoni, jolla on kova vauvakuume, mutta ei miestä.
Anopillekin lapsia on monesti tarjottu (ei mitenkään velvoittaen), mutta hän ei heidän seurassaan viihdy eikä halua nähdä hoitamisen vaivaa.
Nyt sitten selvisi, että anoppi on tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen, koska lapset ovat niin paljon hoidossa muualla. Täällä kotonamme kävi kolmena päivänä tätejä, jotka eivät tehneet mitään muuta kuin seurasivat, kuinka elämme. Lisäksi minun piti käydä monta kertaa psykologilla ja lapsilla teetettiin jotain "testejä".
Viimeisellä tapaamiskerralla psykologi sanoi, että meillä on tasapainoiset lapset, jotka kulkevat kehityskäyrien yläpuolella ja että lasten käytös on luottavaista ja tasapainoista ja ettei tiivis ydinperhemalli ole mikään ainoa oikea tai lapsille paras, vaan tärkeää on ainoastaan se, että lapsilla on pysyviä ja turvallisia ihmissuhteita ja sylejä. Hän sanoi, että asia on käsitelty eikä siihen enää palata, vaikka anoppi tekisi uusia ilmoituksia.
Mutta voi luoja että riepoo tuo anoppi. En tiedä, pitäisikö katkaista välit kokonaan. Olisi nyt edes puhunut minun kanssani ennen kuin soittaa viranomaisille, mutta ei. S**tanan paska! Välini mieheenikin ovat huonontuneet, koska tuntuu, että miehen pitäisi laittaa äitinsä kuriin. Minusta osaksemme saamamme kohtelu pelkän anopin kielimisen vuoksi on täysin kohtuutonta.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:10"]lapset on liikaa poissa kotoa kenen luona milloinkin. [/quote]
Kasvatetaanko lapset sitten väärin kaikkialla muualla kuin Suomessa? Useimmissa maissa kun on tapana, että lapset ovat kenen kanssa ovat. Ei niissä ole ilmaista päivähoitoa tai sosiaalitukia. Lapset on vain johonkin laitettava, jotta vanhemmat voivat käydä töissä. Ja ihan ihmisiksi kasvavat lapset sielläkin.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:18"][quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:10"]lapset on liikaa poissa kotoa kenen luona milloinkin. [/quote]
Kasvatetaanko lapset sitten väärin kaikkialla muualla kuin Suomessa? Useimmissa maissa kun on tapana, että lapset ovat kenen kanssa ovat. Ei niissä ole ilmaista päivähoitoa tai sosiaalitukia. Lapset on vain johonkin laitettava, jotta vanhemmat voivat käydä töissä. Ja ihan ihmisiksi kasvavat lapset sielläkin.
[/quote]
onko sunkin lapset kuukaudesta keskimäärin puolet pois kotoa?
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:31"]
Lapsemme ovat paljon hoidossa isälläni ja äidilläni. He tahtovat hoitoon heidän luokseen ja isäni ja äitini nauttivat lasten seurasta. Lisäksi lapsia hoitaa mieheni isä (asuu erillään vaimostaan, en tiedä, onko ero virallinen) ja ystäväni, jolla on myös pienet lapset ja jonka kanssa jaamme "hoitovuoroja", jotta voisimme tehdä välillä omia juttujamme. Niin ikään lasten hoitoon osallistuu siskoni, jolla on kova vauvakuume, mutta ei miestä.
Anopillekin lapsia on monesti tarjottu (ei mitenkään velvoittaen), mutta hän ei heidän seurassaan viihdy eikä halua nähdä hoitamisen vaivaa.
Nyt sitten selvisi, että anoppi on tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen, koska lapset ovat niin paljon hoidossa muualla. Täällä kotonamme kävi kolmena päivänä tätejä, jotka eivät tehneet mitään muuta kuin seurasivat, kuinka elämme. Lisäksi minun piti käydä monta kertaa psykologilla ja lapsilla teetettiin jotain "testejä".
Viimeisellä tapaamiskerralla psykologi sanoi, että meillä on tasapainoiset lapset, jotka kulkevat kehityskäyrien yläpuolella ja että lasten käytös on luottavaista ja tasapainoista ja ettei tiivis ydinperhemalli ole mikään ainoa oikea tai lapsille paras, vaan tärkeää on ainoastaan se, että lapsilla on pysyviä ja turvallisia ihmissuhteita ja sylejä. Hän sanoi, että asia on käsitelty eikä siihen enää palata, vaikka anoppi tekisi uusia ilmoituksia.
Mutta voi luoja että riepoo tuo anoppi. En tiedä, pitäisikö katkaista välit kokonaan. Olisi nyt edes puhunut minun kanssani ennen kuin soittaa viranomaisille, mutta ei. S**tanan paska! Välini mieheenikin ovat huonontuneet, koska tuntuu, että miehen pitäisi laittaa äitinsä kuriin. Minusta osaksemme saamamme kohtelu pelkän anopin kielimisen vuoksi on täysin kohtuutonta.
[/quote]
"Kielimisen"? Kuulostaa höpö höpöltä.
en nyt lukenut koko ketjua,mutta minkäikäset lapset on kyseessä?
jos ovat 13 yötä kuukaudessa pois kotoa niin onhan se todella paljon!!
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:25"]jos ovat 13 yötä kuukaudessa pois kotoa niin onhan se todella paljon![/quote]
Miksi se on paljon? Eihän lapsen ole sen huonompi olla isovanhempien hoidossa kuin vanhempiensakaan hoidossa, jos he kokevat kummankin luona läheisyyttä ja turvaa.
Mikä ihmeen vanhemmuusvimma Suomeen on syntynyt. Alkaa muistuttaa fitnesshöyrähtäneisyyttä.
no 13 päivää on lähes 2 viikkoa eli se kerrottuna 12.lla kuukaudella on 24 viikkoa ja vuodessa on 52 viikkoa niin lapset ovat vuodessa puoli vuotta pois vanhempien luota,on se musta paljon.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:32"]Mikä ihmeen vanhemmuusvimma Suomeen on syntynyt. Alkaa muistuttaa fitnesshöyrähtäneisyyttä.[/quote]
Ilmiössä on todellakin kysymys juuri samasta. Asiantuntijat siitä varoittelevat, mutta eiväthän hörhöäidit usko. Heillä ei ole psykologista ymmärrystä siitä, mitä lapsi oikeasti tarvitsee, mutta he mielellään tekevät lapsestaan projektin, jonka avulla voivat toteuttaa itseään. Lukekaa nyt edes nämä:
http://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/Yltioaitiys-ei-yllata/
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/05/19/aitiyden-suorittaminen-rankkaa-tyota
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:16"]Jos nuorin on 1,5v. niin 7-13 yötä poissa kotoa on todella paljon ja omista vanhemmista. [/quote]
Täytyy psykologina kommentoida tätä.
Ensiksikään mistään ei käy ilmi, että pienin olisi puolitoistavuotias. Toiseksi huomautan, että olen käynyt monissa koulutuksissa, joissa lasten kehityksen asiantuntijat ovat voimakkaasti kyseenalaistaneet ydinperhemallin vaikutuksen lasten hyvinvointiin. Se kuormittaa äärettömän paljon vanhempia, mikä heijastuu aina lapsiin. Kaiken lisäksi ydinperheessä ongelmien kasautuminen on hyvin todennäköistä.
Mitä enemmän lapsilla on turvallisia ihmissuhteita, sitä paremmin he ovat suojassa vanhempien persoonilta. On syytä muistaa, että tahto hyvään vanhemmuuteen ei tarkoita hyvää vanhemmuutta. Aina vanhemmat eivät onnistu vuorovaikutussuhteessa lasten kanssa, vaikka yrittäisivät. Onnistuminen riippuu jo pelkästään siitä, kuinka erilaiset persoonat sopivat yhteen.
Ydinperhemalli on korostetun pohjoismainen. Täällä sen mahdollistavat sosiaalituet. Muualla maailmassa malli on harvinainen. Monissa osissa Afrikkaa on itsestään selvää, että koko kylä hoitaa lapset. Usassa lasten kanssa vietetään todella vähän aikaa, koska työelämä pakottaa siihen. Etelä-Euroopassa asuu monesti monta sukupolvea yhdessä.
Lapsi ei kasva tasapainoiseksi ydinperheessä. Lapsi kasvaa tasapainoiseksi, kun hänen tarpeisiinsa vastataan, häntä ohjataan ja kun hän kokee olevansa turvassa. Toisinaan tämä voi tapahtua myös ydinperheessä, mutta parempi on, jos lapsella on paljon läheisiä ihmissuhteita erilaisten ihmisten kanssa.
[/quote]
Psykologi my ass... No, lastenpsykitrina voin sanoa, että puhut täytä puppua. Taaperoiden ensisijainen tarve on luoda primäärisuhteista mahdollisimman hyvät ja luotettavat. Sen PÄÄLLE voi toki luoda muita turvallisia ja lasta tukevia ihmissuhteita, esim. isovanhempiin, päiväkodissa hoitajiin jne. Mutta ensijainen suhde vanhempiin ja sisarukiin on tärkein. Esimerkiksi päivähoitoon menemistä suositellaan lykkäämään mielellään kolmeen vuoteen, koska pieni lapsi ei osaa kantaa mukanaan elävää mielikuvaa primäärisuhteistaan eli vanhemmistaan pitkän hoitopäivän ajan. Joku tiheä oleilu isovanhemmilla ei ole hyvä juttu, jos omat vanhemmat eivät ole mukana.
Läheiset muut ihmissuhteet ovat täydentävässä roolissa, ei korvaavassa. Ap:n perheessä (en tiedä, mitä hän on sanonut lastensa iästä, mutta JOS kyse oli puolitoistavuotiaasta) kyse on korvaavasta roolista, enkä pidä järjestelyä hyvänä. Jos ap on miehensä kanssa töissä, lapset näkevät heitä todella aika vähän. Arkiaamuisin, joskus arki-iltaisin ja ehkä puolet viikonloppupäivistä.
No joo, tämä tosin on niin selkeästi provo, että harvoin törmää...
Keittää tietysti, mutta kun mitään syytä huoleen ei ammattilaisenkaan mielestä ole, niin miksi murehtia asiaa sen enempää? Siinä anopille ihan oikein.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:45"]Taaperoiden ensisijainen tarve on luoda primäärisuhteista mahdollisimman hyvät ja luotettavat.[/quote]
Ja sekö tapahtuu niin, että isä on kärttyinen, äiti on kärttyinen ja vanhempien pari- ja seksisuhde ei toimi, koska kaikki tehdään lapsen ehdoilla?
"Lastenpsykiatrina" kaiketi tiedät, että pettämisen todennäköisyys lisääntyy raskauden aikana. Lisäksi tietänet, että erot ovat valitettavan yleisiä ja koko ajan yleistymään päin raskaimmassa vauva- ja pikkulapsivaiheessa.
Tähänkö suosittelet lääkkeeksi primäärisuhteiden rakentamista? Mitä jos suosittelisitkin vanhempien parisuhteiden hoitamista, koska ilman vanhempien toimivaa parisuhdetta ei ole myöskään toimivaa suhdetta vanhemman ja lapsen välillä.
Miksi Suomessa aina täytyy mennä äärilaidasta toiseen. Tämä koskee yhtä lailla junttikansaa kuin asiantuntijoitakin. Ensin tehdään näin, sitten tehdään äärimmilleen toisella tavalla ja sitten tehdään taas toisin.
Mitä jos käytettäisiin ihan oikeasti tervettä järkeä? Jos vanhemmat väsyvät, niin väsymyksestä on päästävä eroon eikä siirrettävä sitä lapseen hoitamalla tätä väsyneenä. Lapsi kyllä aistii vanhempien tunnetilat ihan riippumatta siitä, millaisina he ne ulospäin esittävät. Se ulkokultaisin äitikin voi olla lapselle pelottava. Lasta ei voi hoitaa hyvin normeja täyttämällä. Lasta voi hoitaa ainoastaan olemalla oikeasti tasapainossa itsensä kanssa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Äidin kova väsymys on väkivaltaa lasta kohtaan. Lapsen hoitaminen väsyneenä on vastuuttomuutta. Tilanteelle täytyy tehdä.
Onhan tuo nyt paljon, jos ap:n lapset ovat neljässä(kö) paikassa hoidossa yht. parikin viikkoa kuukaudessa! En yhtään ihmettele, jos anoppi on lapsista huolissaan. Ja ei, mulla ei ole sitä vastaan, että lapset ovat joskus hoidossa muualla, mutta joku raja sentäs. ei taida olla lapset eikä vanhemmatkaan kovin tasapainoisia.
"Kun nainen tai mies huomaa haluavansa lapsen, se on täysin luonnollista. Mutta kun lapsi syntyy ja toinen vanhempi viettää kaiket päivät yksin lapsen kanssa, se on täysin luonnotonta.
Siinä on monen kotiäidin tai -isän ongelma: luonnollinen halu, joka toteutuu luonnottomassa ympäristössä.
Jos sinä – äiti tai isä – olet yksi heistä, joka tuntee itsensä fyysisesti väsyneeksi, henkisesti uupuneeksi ja usein yksinäiseksi, lähde kanssani pienelle retkelle Kongoon Efe-pygmien pariin."
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:37"]
Eerikan tapauksen johdosta noita lastensuojeluilmoituksia tulee nyt sitten poikimaan helposti. Eikös ole hyvä, että tsekataan asiat, eikä märehditä vasta kun on liian myöhäistä.
[/quote]
Eerikaahan useat ilmoitukset ja niiden tarkastuskäynnit auttoivat hirmuisesti.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:32"]Mikä ihmeen vanhemmuusvimma Suomeen on syntynyt. Alkaa muistuttaa fitnesshöyrähtäneisyyttä.[/quote]
Ilmiössä on todellakin kysymys juuri samasta. Asiantuntijat siitä varoittelevat, mutta eiväthän hörhöäidit usko. Heillä ei ole psykologista ymmärrystä siitä, mitä lapsi oikeasti tarvitsee, mutta he mielellään tekevät lapsestaan projektin, jonka avulla voivat toteuttaa itseään. Lukekaa nyt edes nämä:
http://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/Yltioaitiys-ei-yllata/
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/05/19/aitiyden-suorittaminen-rankkaa-tyota
[/quote]
Ja sitten kun ei suorita niin joku "huolestunut kansalainen" tekee ls-ilmoituksen.
Olettekohan meidän naapurustosta, ala-asteikäinen ja päiväkodissa oleva lähtevät melkein joka pe mummolaan ja sunnuntaina takaisin... Poikkeus kun nähdään vanhempien kanssa lapset. Joo ollaan kyyliä koska ollaan itse kotona omien lasten kanssa. ;)
Mitä tarkoitat kuriin laittamisella? Kuulostaa omituiselle, kun puhutaan aikuisesta ihmisestä. Lätkäset anopin eteen paperit lapsista ja toivotat hyvää loppuelämää. Ei kai tuommoisen kanssa tarvitse olla yhteydessä.
Ja eikö ole kuitenkin hienoa, että ammattilaiset ovat nyt todenneet lapset terveiksi :)
Eerikan tapauksen johdosta noita lastensuojeluilmoituksia tulee nyt sitten poikimaan helposti. Eikös ole hyvä, että tsekataan asiat, eikä märehditä vasta kun on liian myöhäistä.
Eikö miehesi loukkaantunut siitä, että hän on äitinsä mielestä huono isä?
Tekikö anoppi nimettömän ilmoituksen vai miten saitte selville että hän oli asialla?
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:27"]Anoppi on jostain syystä kade, vaikka ei sitten kuitenkaan halua osallistua lasten hoitamiseen? Omituinen tapaus, ihmeellistä ettei hänellä ole poikaansa sen parempaa suhdetta, että olisi voinut kysyä suoraan häneltä onko perheessänne kaikki hyvin. Taas saatiin turhan ilmoituksen seurauksena tuhlattua järjetön määrä työtunteja, joita olisi tärkeämpäänkin tarvittu.
[/quote]
Mistä me tiedämme montako kertaa anoppi on asiasta yrittänyt puhua poikansa ja miniänsä kanssa, ennen kuin teki ilmoituksen? anoppihan on täysin oikeassa, lapset on liikaa poissa kotoa kenen luona milloinkin. yritetty 'tyrkyttää' anopillekkin, mutta ehkä juuri tästä syystä kieltäytynyt ottamasta lapsia hoitoon.