Lue keskustelun säännöt.
Olen ainoa lapsi, ja saanut kuulla vanhemmiltani, kuinka olen kusipää
24.02.2015 |
Tässä siis syy siihen, miksi en itse suosittele kenellekään vain yhden lapsen hankkimista. Olen nuori tyttö, asun vielä kotona, ja olen useasti riideltyäni vanhempieni kanssa saanut kuulla, kuinka olen kusipäinen kakara, ja jos he saisivat päättää uudelleen, eivät koskaan tekisi vain yhtä lasta, sillä minusta olisi kuulemma tullut aivan erilainen luonteeltaan, jos minulla olisi sisaruksia.Tuo lause on ehkä pahin mitä olen koskaan saanut kuulla, ja johtanut siihen, että itsetuntoni on todella heikko enkä voi uskoa, miksi minulla on kavereita, sillä ei kukaan oikeasti voi pitää minusta, kun olen niin itsekäs. Olin nuorempana sosiaalinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva, nykyään ujo ja hiljainen. Kaikista pahinta tässä on se, että mä en oikeasti tiedä että olenko paska ihminen, ja kerjäämässä turhaa sääliä näillä mun ajatuksilla. Ehkä mä olenkin niin kamala, että olen vain ottanut nuo totuudet itseeni ja nyt esitän uhria. En tiedä, mutta tää olo on kamala. Mä olen siis huono ihminen, koska mulla ei ole sisaruksia.
Kommentit (11)
Kyllä mulle vanhemmat jaksaa pauhata, miten fiksu, omapäinen,omilla aivoilla ajatteleva, hauska, omaperäinen olen jnejnejnejne. Ainoa lapsi myös. Vanhempasi ovat vain kusipäitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
korjaan edellistä viestiä, koska joku ymmärtää sen varmasti väärin (koska haluaa):
"Olen sitä mieltä, että vahvoja negatiivisia ajatuksia ja tunteita ainokaisia kohtaan suoltavat kärsivät juuri niistä sisaruuden tuomista kaunoista ja kateuksista, joita ainokaisuus nostaa yhä lisää esiin. Luultavasti he ovat toivoneet pahimpina kateuden hetkinään useinkin, että sisarus kuolisi ja saisi olla ainoa lapsi. Voin tunnustaa tämän itsekin." Vin tunustaa, että olen mysö toivonut niin sisarelle, olen toivonut olevani ainoa lapsi.
"Minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat ainoita lapsia. Tiedän, miten se voi vetää mielen ja itsetunnon alas, kun kaikkensa tekee reilummin ja rehellisemmin kuin muut, epäitsekkäästi, ja silti voi kohdata järkyttävän joustamatonta ja armoa antamatonta asennetta." Kun ystäväni tekevät kaiken kaunissti ja muita huomioiden (itsensä unohtaen. Ovat liian epäitsekkäitä, huomio huomio), vetää monien ainoalapsi-asenteet mielensä ja itsetuntonsa matalaksi. Niin matlaksi, ettei yksi heistä jaksa aina edes yrittää enää elää, koska tuntee itsensä niin epäkelvoksi ihmiseksi leimatuksi. Ei ole sisartenkaan antamaa tukea ja vanhemmatkaan eivät ole oppineet niin sitoutuneiksi perheeseensä ja lapsiisna, koska lapsiahan on "vain" yksi (joka pärjää niin hyvin yksinkin).
Entä, kun ainoakaan lapsi ei ole aina täydellinen. Me muut saadaan olla epätäydellisiä, itsekkäistä, epäsosiaalisia, ilkeitä ja juonittelevia täysin rinnoin, eikä meitä kukaan lynkkaa koko perustalta ja olemassaololtamme epäonnistuneiksi luusereiksi joilla ei ole mitään ymmärrystä mistään.
Minä taas olen saanut kuulla kuinka he jo haluaisivat että menen naimisiin ja hankin lapsenlapsen heille.
Vela olen, velana pysyn. Parisuhdekin on aikaisintaan ajankohtainen sitten kun vuonna x pääsen tohtoriksi, jos pääsen. Olen vasta kandi joten siinä tulee kestämään. Se ei haittaa minua. En tarvi parisuhdetta, olen onnellinen näinkin. Kukin tavallaan.
Vanhempieni mielestä heidän elämänsä on pilalla jos ja kun lapsenlasta ei ole eikä tule.
Vanhempasi ovat huonoja vanhempia, onneksi eivät ole tehneet enempää lapsia.
AP tuo sun vanhempien toiminta on henkistä väkivaltaa! Olen itsekin ainoa lapsi ja en koskaan ole kokenut tuollaista. Päinvastoin ollaan oltu hyvin rakastavia ja huolehdittu ehkä vähän liikaakin!
AP: n kannattaa varmaan katkaista välit vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mutta ehkä mä vaan oon ansainnut välillä "rangaistuksen"! Ei mun vanhemmat huonoja vanhempia oo, kyllä ne kai musta tykkää, välillä vaan räjähtää kun oon tehnyt jotain väärin:p
Hei AP, ainut lapsi täällä myös.
Ei kuulu olla tuollaista vuorovaikutuksen vanhempiesi kanssa, mutta he eivät ole osanneet käyttäytyä muuten kuin noin ja ovat purkaneet epäreilusti omia ongelmiaan ja pahoja olojaan sinuun. Kuulostaa että he ovat käyttäytyneet tosi vaativasti ja rankaisevasti sinua kohtaan ja tuottaneet sinulle sellaisen olon, ettet kelpaa, ja että vaikka kuinka yrittäisit, et voi olla tarpeeksi hyvä riittääksesi vanhemmillesi tai ehkä muillekaan. Sellaisen olon kanssa on tosi raskasta jaksaa, epäilyttää koko ajan, että kohta muut varmaan huomaavat, että pohjimmiltani olenkin huono.
Huomaan myös itsestäni noita vaativan suhtautumisen aikaansaamia vaikutuksia. Minua auttoi kun tutustuin Tunne lukkosi -kirjaan. Niitä oli tänä vuonna suomalaisen alennusmyynnissä ja kirjastoista myös löytyy. Kun sitä lueskelin löysin järkeviä syitä miksi minua ahdistaa joissain tilanteissa ja pystyin käsittelemään niitä asioita olematta (kovin) vihainen vanhemmilleni.
Tunnelukko-materiaaleja ja esim. kirjaan liittyvä testi, joka kannattaa tehdä, löytyy myös netistä: http://www.tunnelukkosi.fi/ . Jo tuon testin tekeminen helpotti, kun sitä kautta havaitsi joitakin lukkoja itsessään, ja kirjaa lukemalla tuli tunne, että voin tehdä näille pahanolon tunteille jotakin, mutta minä ihmisenä olen täysin kelpaava! Opettelen työstämään tunteitani enkä muuta käytöstäni kelvatakseni vanhemmilleni. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on sanottu että olis pitänyt jättää mut tekemättä.
Hyvä ystäväni on perheensä ainoa lapsi.Kun ystäväni sai kolmannen lapsen,tämän vanhemmat muuttivat pysyvästi ulkomaille.Ystäväni on kertonut,että äitinsä on katkera kun ei saanut enempää lapsia itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:11"]Mulle on sanottu että olis pitänyt jättää mut tekemättä.
[/quote]
Ja minulle että minäkin niinkuin kaikki muutkin meidän perheen lapset olen syntynyt perse edellä kun sanoin oman mielipiteeni ihan jostain mitättömästä asiasta.
Niin ja vaikka perse edellä oltiin synnytty niin koko ajan piti tehdä vaan lisää näitä paskoja.
Onpa harmi, että jotkut voivat sysätä ainoalapsi-asenteensa jopa omaan lapseensa. Useimmiten vanhemmat tietävät, että ainokaisjutut eivtä pidäkään paikkaansa, kun heillä on oma sellainen. Mutta on myös niitä, joilla on hyvin vahvat asenteet, vaikka mitä tapahtuisi. Sinun vanhempasi ovat sellaisia. Tietäisitpä, mitä kaikea meidän monilapsisessa perheessä lapset tekevät ja millaisia hounoja piirteitä voi luonteissa tai tavoissa olla. Monesti tuntuu, että sisaret vain pahentavat luonnetta, koska sisaruus kalvaa kateudentunteita ja kaunantunteita, eikä sisaren kanssa muista eikä tarvitse olla reilusti ja kunnolla aina. Pysyyhän se sisarus siinä joka tapauksessa. Ei tarvitse hakeutua kavereidenkaan seuraan, kun kotona on joku koko ajan. Kavereiden, ehkä serkkujenkin, kanssa taas saa paljon parempaa harjoitusta siihen, miten ihmisiä tulee kohdella ja miten heidän kanssaan ollaan. koska jos ei käyttäydy hyvin ja reilusti, kavereita ei enää ole. Ainoasta lapsesta voi kasvaa monta kertaa ajattelevaisempi ja empaattisempi, kuin sisarellisesta koskaan, jos olosuhteet ja perusluonne ovat jo hyvät.
Olen sitä mieltä, että vahvoja negatiivisia ajatuksia ja tunteita ainokaisia kohtaan suoltavat kärsivät juuri niistä sisaruuden tuomista kaunoista ja kateuksista, joita ainokaisuus nostaa yhä lisää esiin. Luultavasti he ovat toivoneet pahimpina kateuden hetkinään useinkin, että sisarus kuolisi ja saisi olla ainoa lapsi. Voin tunnustaa tämän itsekin. Minulla on hyviä' ystäviä, jotka ovat ainoita lapsia. Tiedän, miten se voi vetää mielen ja itsetunnon alas, kun kaikkensa tekee reilummin ja rehellisemmin kuin muut, epäitsekkäästi, ja silti voi kohdata järkyttävän joustamatonta ja armoa antamatonta asennetta. Entä, kun ainoakaan lapsi ei ole aina täydellinen. me muut saadaan olla epätäydellisiä, itsekkäistä, epäsosiaalisia, ilkeitä ja juonittelevia täysin rinnoin, eikä meitä kukaan lynkkaa koko perustalta ja olemassaololtamme epäonnistuneiksi luusereiksi joilla ei ole mitään ymmärrystä mistään.
Tätä kautta alkaa ymmärtää maahanmuuttajia ja romanietakin, jotka ovat hyviä kaikkensa parhain ja rehellisesti tekeviä ihimisää: kun he kohtaavat syvää ennakkoluuloa, lyttäämistä, suvaitsemattomuutta, leimaamista. Se synnyttää varmasti suurta epätoivoa ja masennusta, epävarmuutta ja toivottomuutta.
Seinäjoen surma sai tällä palstalla aikaan kysymyksen: oliko se ainoa lapsi. "Sitä arvelinkin". Hän siis sattui olemaan. Mutta aika moni tähän asti, Breivik ja kouluampujat sekä monet muut, eivät ole ainita lapsia. Tämä oli ensimmäinen kerta lähihistoriasta, kun joku tällaisen hirveän teon tehnyt on ainoa lapsi. Muita, joita on epäilty ainoiksija eivät olekaan olleet, ei jostakin syystä yhdeistetä asiaan asiayhteyttä lieventävänä seikkana. Miksi?
uskon, että kyse on kateudesta ja kaunasta. "Saanut aina kaiken". Ainoat lapset eivät muuten usein ole saaneet kaikkea, ainakaan ystävissäni olevat. en sijaan tiedän monia kuopuksia tai sisarussarjoja, jotka ovat aina saaneet kaiken. Ainokaiset ystäväni vaikuttavat olevan usein aika yksin. Kun vanhemmat kuolevat tai tulee sairauksia, on yksin. vanhemmat saavat usein enemmän vapautta ainoan kanssa, kun vauvoja ei ole kotona muistuttamassa lapsen kanssa läsnäolosta. Ainoa koetaan yksin pärjääväksi. Ainoa saa jopa vähemmän huolenpitoa, huomiota ja rakkautta, kuin sisarus. Vain hyvin harvat vanhemmat sortuvat antamaan ainoalle "kaiken", kun taas sisarellisten vanhemmat eivät hoksaa olla antamatta lapsilleen "kaikkea".
Ainoan ei tarvitse kuitenkaan kadehtia ehkä lahjakkaampaa tai kauniimpaa sisarustaan, mutta sitä ei ainoa tiedä - vaan sisarelliset.