Harmittaako sinua, että verorahasi menevät mm. minun elättämiseeni?
Olen 24-vuotias, pitkäaikaismasentunut nainen. Olen opiskellut yliopistossa ja tehnyt samalla töitä yli puolet tuosta ajasta. Sairastuttuani aloin inhoamaan itseäni ja "laiskuuttani" niin paljon, että hyppäsin parvekkeelta ja viilsin reittäni - molemmista tehohoitoon, mutta selvisin. Vihaan sitä, että te kaikki inhoatte minua ja sitä, että saan juuri ja juuri syötyä kuukauden ja maksettua lääkkeeni saamillani rahoilla. En halua olla kenellekään vaivaksi, en yhdellekään. Jos voisin vaihtaisin mielelläni paikkaani kanssanne. Ikävöin aikoja kun "niin vitutti kun verorahat menee siihen ja siihen".
Olen ollut lähellä ja toivonut kuolemaa. Niin paljon yhteiskunta ja kanssaihmiset ovat minut saaneet inhoamaan tätä "loisuuttani". Tekisin mitä vain, että jaksaisin taas kaiken tämän oravanpyörän.
Anteeksi teille. Kertokaa minulle, kenellä teistä olisi suurempi oikeus maksamiinne veroihin kuin vaikka kaltaisellani luuserilla? Inhoatteko tosiaan kaikkia, jotka joskus joutuvat näihin tukiin tukeutumaan?
Kommentit (31)
Ei minua harmita. Se, että jonkinlaisen elannon saa tekemättä mitään, tuo meille muille yhteiskuntarauhaa. Jos tukia ei olisi, rikollisuus lisääntyisi, murrot, kaikki varkaudet. Nythän ok-talonkin pihalle voi melko huoletta jättää fillarit, auton jne. En nyt ap:tä tarkoita, masentuneet nyt eivät tietenkään tee tällaisia. Mutta hyvinvointivaltiossa on asiallista taata myös sairaalle mahdollisuus elää muualla kuin kadulla.
Ei niillä päivärahoilla ja tuilla kultaa vuolla ja esim eläkepäivät voi olla aika karut. Mutta se pitää näiden ihmisten itse ymmärtää ajatella.
Fakta vain on, että nämä monet masentuneet elelevät ilman mitään rutiineita ja punaista lankaa. Kierteellä on taipumus paheta, kun puuttuu elämästä säännöllisyys, sosiaaliset kontaktit ja päivärytmi.
Vaikket kykenisi juuri nyt opiskelemaan tai töihin, ota itseäsi sen verran niskasta kiinni, että teet itsellesi päivärytmin. Heräät ajoissa, menet ajoissa nukkumaan. Ulkoilet, käyt kirjastossa, ehkä harrastat jotain.
Jos nukkuu miten sattuu, syö miten sattuu, ei ulkoile eikä juttele kenenkään kanssa, kuka vaan alkaa tuntea itsensä masentuneeksi ja tulee outoja ajatuksia. Lähes kaikki vauva-arkea eläneet tietävät, että pelkkä kotona olo ilman kontakteja muuttaa ihmistä.
No ei harmita. Se harmittaa, että ulkomailta otetaan lisää elätettäviä. Joskus sellaisiakin jotka aktiivisesti haluavat tuhota yhteiskuntamme.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:52"]
Harmittaa. Suurin oikeus tukiin on mielestäni niillä, jotka ovat esimekiksi hetkellisesti työttömiä mutta palaamassa työelämään, äitiys/isyyslomalla olevilla vanhemmilla sekä pitkän työuran tehneillä henkilöillä, jotka lähestyvät eläkeikää.
[/quote]
Olet lehmä ja lammas yhtäaikaa.
Ei harmita. Olen itse myös saanut yhteiskunnalta enemmän kuin olen veroja maksanut.
Toivon sinulle paranemista ja uskoa tulevaan! Kaikki järjestyy ihan varmasti! Kukaan ihminen ei ole turha!
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:35"]
Olen 24-vuotias, pitkäaikaismasentunut nainen. Olen opiskellut yliopistossa ja tehnyt samalla töitä yli puolet tuosta ajasta. Sairastuttuani aloin inhoamaan itseäni ja "laiskuuttani" niin paljon, että hyppäsin parvekkeelta ja viilsin reittäni - molemmista tehohoitoon, mutta selvisin. Vihaan sitä, että te kaikki inhoatte minua ja sitä, että saan juuri ja juuri syötyä kuukauden ja maksettua lääkkeeni saamillani rahoilla. En halua olla kenellekään vaivaksi, en yhdellekään. Jos voisin vaihtaisin mielelläni paikkaani kanssanne. Ikävöin aikoja kun "niin vitutti kun verorahat menee siihen ja siihen".
Olen ollut lähellä ja toivonut kuolemaa. Niin paljon yhteiskunta ja kanssaihmiset ovat minut saaneet inhoamaan tätä "loisuuttani". Tekisin mitä vain, että jaksaisin taas kaiken tämän oravanpyörän.
Anteeksi teille. Kertokaa minulle, kenellä teistä olisi suurempi oikeus maksamiinne veroihin kuin vaikka kaltaisellani luuserilla? Inhoatteko tosiaan kaikkia, jotka joskus joutuvat näihin tukiin tukeutumaan?
[/quote]
Harmittaa. Mielummin antaisin rahani oikeasti sairaille sekä niille jotka edes yrittävät tehtä työtä tämän maan eteen.
Sinä et tee mitään muuta kuin valitat.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:52"]
Harmittaa. Suurin oikeus tukiin on mielestäni niillä, jotka ovat esimekiksi hetkellisesti työttömiä mutta palaamassa työelämään, äitiys/isyyslomalla olevilla vanhemmilla sekä pitkän työuran tehneillä henkilöillä, jotka lähestyvät eläkeikää.
[/quote]
Olet lehmä ja lammas yhtäaikaa.
[/quote]
No nyt oli hienoa ja perusteltua argumentointia.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:11"]
Mielestäni hyvinvointivaltion todellinen mittari on se, kuinka heikommista pidetään huolta. Koska olet sairas, verorahat menevät oikeaan paikkaan. Minua harmittaa sellaiset ihmiset, jotka ovat tekemättä mitään ihan vain laiskuuttaan. Sairaus on eri asia.
[/quote]
Ap ei ole sairas vaan laiska ja saamaton. Oikeasti masentunut ei edes kykenisi tänne kirjoittamaan. Hänellä ei siihen olisi voimia.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:35"]
Olen 24-vuotias, pitkäaikaismasentunut nainen. Olen opiskellut yliopistossa ja tehnyt samalla töitä yli puolet tuosta ajasta. Sairastuttuani aloin inhoamaan itseäni ja "laiskuuttani" niin paljon, että hyppäsin parvekkeelta ja viilsin reittäni - molemmista tehohoitoon, mutta selvisin. Vihaan sitä, että te kaikki inhoatte minua ja sitä, että saan juuri ja juuri syötyä kuukauden ja maksettua lääkkeeni saamillani rahoilla. En halua olla kenellekään vaivaksi, en yhdellekään. Jos voisin vaihtaisin mielelläni paikkaani kanssanne. Ikävöin aikoja kun "niin vitutti kun verorahat menee siihen ja siihen".
Olen ollut lähellä ja toivonut kuolemaa. Niin paljon yhteiskunta ja kanssaihmiset ovat minut saaneet inhoamaan tätä "loisuuttani". Tekisin mitä vain, että jaksaisin taas kaiken tämän oravanpyörän.
Anteeksi teille. Kertokaa minulle, kenellä teistä olisi suurempi oikeus maksamiinne veroihin kuin vaikka kaltaisellani luuserilla? Inhoatteko tosiaan kaikkia, jotka joskus joutuvat näihin tukiin tukeutumaan?
[/quote]
Harmittaa. Mielummin antaisin rahani oikeasti sairaille sekä niille jotka edes yrittävät tehtä työtä tämän maan eteen.
Sinä et tee mitään muuta kuin valitat.
[/quote]
Opiskelin ja tein töitä samaan aikaan useamman vuoden. Kun sairastuin, hyppäsin parvekkeelta, jotten jäisi tänne "muuta kuin valittamaan". Ei onnistunut ja pian uusi yritys kuolla. Haluan uskoa elämään enkä toivo enää kuolevani vaan ihan vain suoriutuvani. Yliopisto-opinnot jäivät kesken ja suuret urahaaveet sikseen, nyt haen töitä osa-aikaiseksi siivoojaksi, kaupan kassaksi ym. Olen valmis jättämään entiset unelmani, jotta suoriutuisin edes perusarjesta ja velvollisuuksista. AP
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:11"]
Mielestäni hyvinvointivaltion todellinen mittari on se, kuinka heikommista pidetään huolta. Koska olet sairas, verorahat menevät oikeaan paikkaan. Minua harmittaa sellaiset ihmiset, jotka ovat tekemättä mitään ihan vain laiskuuttaan. Sairaus on eri asia.
[/quote]
Ap ei ole sairas vaan laiska ja saamaton. Oikeasti masentunut ei edes kykenisi tänne kirjoittamaan. Hänellä ei siihen olisi voimia.
[/quote]
"Oikeasti masentuneellakin" on joskus jopa niinkin suuria supervoimia, kuin kyky istua hetki koneella, käydä vessassa tai jopa pienellä lenkillä, tehdä ruoka ja vaikka pyyhkiä pölyt. Nyt sen tiedän ja olen iloinen ja toiveikas kun nämä "tuijotan kattoa ja tekisi mieli itkeä, mutten jaksa tai voi"-päivät on selätetty. Enää satunnaisia päiviä kun revin hiuksiani ja makaan 9h päivästä kunnes oksennan lattialle paniikkikohtauksessa. Olen mennyt jo eteenpäin! Minusta laiska ihminen tekee mieluisiaan asioita mieluummin kuin hoitaa velvollisuutensa. Uskotko oikeasti, että kenellekään on mieluista maata selkänsä kipeäksi kattoa tuijottaen ja lopulta oksentaen? Tsiljoona kertaa mieluummin pesisin vaikka likaisia vessoja kuin tätä. Siksi haenkin osa-aikaista työtä aluksi, jotta varmasti jaksan ja selviydyn sekä jotta saan päivärytmini normaaliksi. AP
Olen sen verran demari että minusta meidän menestyjien tulee elättää heikompaa ainesta sen verran että yhteiskuntarauha säilyy.