Miten toimia kun lapsi saa kaupassa huutoraivarin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viet lapsen pois siitä karkkihyllyn edestä ja torut huonosta käytöksestä. Kaupasta ei tarvitse poistua.

Jos lapsi kieltäytyy kävelemästä, niin voit esimerkiksi kantaa lasta olkapäällä/kainalossa tai istuttaa lapsen kauppakärryihin tai rattaisiin.

Kaupparaivareita ajatellen yksi hyvä apuvälinen ovat lastenvaljaat. Niillä saa lapsen tarvittaessa kiinnitettyä kärryjen istuimeen taikka kärryjen pieleen jos lapsi suostuu kävelemään.

Ei, et voi istuttaa ”likaista” lasta kenkineen päivineen ostoskärryihin, joihin seuraava asiakas laskee onat ostoksensa. Etenkään korona-aikana, jolloin kaikkia bakteereja on varottava.

Hyvä kun joku sanoi tän.

Samaan syssyyn: myöskään bussin tai junan penkille ei tulla kenkineen.

Kukaan ei nosta kenkiä penkille.

Meneekö perille?

Etkö tosiaan ole huomannut, että kauppojen ostoskärryissä on varta vasten lapsille istumapaikat? Onpa sellaisia "autoja", joiden sisällä lapsi saa istua eikä tarvitse tunkea ostoskoriin.

Eikö siellä teillä Venäjällä ole sellaisia?

Vierailija kirjoitti:

Hevoset muuten tekee samaa, kun ne huomaa, että tuittuilemalla saa tahtoa läpi, niin ne tekee sitä niin kauan kunnes ne opetetaan siitä pois. Pakottaminen ja väkivalta ei ole ratkaisu vaan huomion siirtäminen.

Entä jos lapsen huomio ei suostu siirtymään? Onko ihmisoikeuksia ja lastenoikeuksia kunnioittava vanhempi tällöin täysin avuton tilanteen hallinnan suhteen?

Mä sanon van että on RASKASTA kuunnella kersan kiljuntaa ja raivohuutoitkua varsinkin jos se ei lopu 5 min päästä vaan se kestää vaikka puoli tuntia. En tajua miten jaksaa huutaa, pitääkö olla niin luupää?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole mennyt mitään kersaa siittämään, mutta ap:n tapauksessa itse löisin tietysti niin lujaa kersaa naamaan, että varmasti hiljenisi.

Enpä olisi niin varma siittä.. Muistatkos, kun silloin...

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon van että on RASKASTA kuunnella kersan kiljuntaa ja raivohuutoitkua varsinkin jos se ei lopu 5 min päästä vaan se kestää vaikka puoli tuntia. En tajua miten jaksaa huutaa, pitääkö olla niin luupää?

Kun käyttää kuulosuojaimia, niin huuto kuuluu vain vaimeana.

Lo peta se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viet lapsen pois siitä karkkihyllyn edestä ja torut huonosta käytöksestä. Kaupasta ei tarvitse poistua.

Jos lapsi kieltäytyy kävelemästä, niin voit esimerkiksi kantaa lasta olkapäällä/kainalossa tai istuttaa lapsen kauppakärryihin tai rattaisiin.

Kaupparaivareita ajatellen yksi hyvä apuvälinen ovat lastenvaljaat. Niillä saa lapsen tarvittaessa kiinnitettyä kärryjen istuimeen taikka kärryjen pieleen jos lapsi suostuu kävelemään.

Ei, et voi istuttaa ”likaista” lasta kenkineen päivineen ostoskärryihin, joihin seuraava asiakas laskee onat ostoksensa. Etenkään korona-aikana, jolloin kaikkia bakteereja on varottava.

Hyvä kun joku sanoi tän.

Samaan syssyyn: myöskään bussin tai junan penkille ei tulla kenkineen.

Kukaan ei nosta kenkiä penkille.

Meneekö perille?

Etkö tosiaan ole huomannut, että kauppojen ostoskärryissä on varta vasten lapsille istumapaikat? Onpa sellaisia "autoja", joiden sisällä lapsi saa istua eikä tarvitse tunkea ostoskoriin.

Eikö siellä teillä Venäjällä ole sellaisia?

Ne muoviset autohäkkyrät ovat kamalia, tukkivat käytävät.

Aika kauan toimi kun selitin että kaupassa olevat karkit ovat pahoja. Hyvät syödään jo tehtaalla. Sitten kun ei enää mennyt läpi niin lupasin että lapset saavat valita yhden karkin jos ovat kiltisti. Ei koskaan mitään ongelmia. Otin mielelläni omat kolme ja kavereitakin mukaan kauppaan. Tulivat myös mielellään mukaan kun antoi heille erilaisia tehtäviä. Eikä moittinut jos joskus epäonnistuivat.

Nyt lapset teinejä. Kaipaan niitä yhteisiä kauppareissuja.

Minulla oli isänä huomattavasti parempi ote kauppareissuihin kuin äidillä joka jatkuvasti oli stressaantunut ja koki lasten mukanaolon taakaksi.

Väistyt syrjään ja ihmettelet kovaan ääneen "kenen kakara täällä huutaa"

Laita sille suuri metalliämpäri päähän jos se kerrna niin rakastaa ääntään, kjeh kjeh kjeh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon van että on RASKASTA kuunnella kersan kiljuntaa ja raivohuutoitkua varsinkin jos se ei lopu 5 min päästä vaan se kestää vaikka puoli tuntia. En tajua miten jaksaa huutaa, pitääkö olla niin luupää?

Kun käyttää kuulosuojaimia, niin huuto kuuluu vain vaimeana.

Pienet syljellä kastetut WC-aperitollot korviin ja mumise kumisevasti kuin loitsiva hihhulishamaani

Vierailija kirjoitti:

Kaupassako....mutta sehän on jonkun työpaikka....tokko se kassatäti olisi kaupankassalla jos tykkäisi kakaroiden rääkymisestä.

Minun pentu lähtee liukkaasti niska-perse otteeella autoon odottamaan ja käyn itse tekemässä odtokseni loppuun.

Minun pennut eivät huuda eikä melua kaupassa sillä sehän on toisen työpaikka.

Lastahan ei laiteta yksin autoon odottamaan. Olet varmaan sinäkin lukenut autopaloista, mm. kahden lapsen kasvot paloivat, sillä aikaa kun isä oli marketissa. Vieläkin pahempia on sattunut.

Olen jättänyt pojun hyllyväliin yksin ulisemaan. Infotiskillä on säyseä ja nuulea poika vastassa 😂😂.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä käytän jokaisessa huuto/riita tilanteessa hämäytystä. Kerran jopa kaupan kassa sanoi että loistava ote lapseen, kaikkien pitäisi käyttää tota. Mieti etukäteen lapsen ”heikkoja kohtia”, oli sitten playstation, kännypeli, mikä vaan. Käytä niitä hyväksesi positiivisella tavalla.

Eli ohitatte tämän kiukku raivari tunteen käsittelyn kokonaan.

Annan huutaa. Kun olen tehnyt ostokset käyn kysymässä, haluaisiko mennä kotiin.

Mitä se lapsi siellä kaupassa tekee? Onko ostamassa jotain, vai mikä siinä on ajatuksena?

Älä suhtaudu niin, että suhde lapsen kanssa ei voi toimia.

Jokainen lapsi voi joskus olla väsynyt, kipeä, haluaisi siihen jotain pientä lohtua - ja käyttäytyy dramaattisesti, varsinkin jos aikuinen on rasittava... eli sen lisäksi että retuuttaa häntä, ei edes suostu hyvittämään sitä yhdellä karkilla.

Joka kertako haluaa karkin? Mieti, mitä suhteestanne puuttuu, ja kuinka voisit siihen vaikuttaa. 

Jos kykenet kunnioittamaan lasta, näitä tilanteita tulee niin harvoin jos ollenkaan, ettei sinun tarvitse etukäteen mitään murehtia. Olet vain ihmissuhteissasi kohtuullinen. Saat lapsen tuntemaan olonsa niin turvalliseksi, ettei yhden karkin haluaminen tee SINUSTA hirviötä; anna lapsen haluta, vaikkei saisi haluamaansa. Ja toisaalta, älä tee karkeista jotain elämää suurempaa kiellettyä hedelmää.

Tätäkin tärkeämpää on säilyttää joustavuus: onko kauppaan ihan pakko mennä lapsen kanssa, kun hän on väsynyt? Onko pakko kävellä karkkihyllyn ohi? Onko pakko jankuttaa kieltoja, vaikka voisi kohdella toista positiivisesti? Jos vanhempi pelkää lapsen tunteita, ja reagoi niihin aggressiivisesti, ryhtymällä saarnaamaan karkeista ja siitä miksi niitä ei saa... on melko varmaa, että lastakin alkaa pelottamaan. Kiukku yltyy. Sellainen on paitsi turhaa, myös väärin lasta kohtaan.

Jos lapsi saa hepulin, keskity puheissasi myötätuntoon (ei sääliin) ja sen jälkeen nopeasti tulevaan tekemiseen, jonka jälkeen pidät suusi kiinni. Anna hänen kiukutella kiukkunsa loppuun, ilman että sotket hänen päänsä puheillasi, joita hän ei kaipaa.

Kun lapsi on leppymässä, älä kiirehdi saarnaamaan. Älä saarnaa ollenkaan - lapsi tietää jo! Älä kohtele häntä kuin vähä-älyistä, tai hän käyttäytyy sellaisena.

Mieti, olisiko lapsen uupuminen ollut vältettävissä; mitä teit ehkä väärin, kuinka voisit jatkossa sen välttää? Ja miksi lapsi ei saisi joskus kiukutella ihan kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Älä suhtaudu niin, että suhde lapsen kanssa ei voi toimia.

Jokainen lapsi voi joskus olla väsynyt, kipeä, haluaisi siihen jotain pientä lohtua - ja käyttäytyy dramaattisesti, varsinkin jos aikuinen on rasittava... eli sen lisäksi että retuuttaa häntä, ei edes suostu hyvittämään sitä yhdellä karkilla.

Joka kertako haluaa karkin? Mieti, mitä suhteestanne puuttuu, ja kuinka voisit siihen vaikuttaa. 

Jos kykenet kunnioittamaan lasta, näitä tilanteita tulee niin harvoin jos ollenkaan, ettei sinun tarvitse etukäteen mitään murehtia. Olet vain ihmissuhteissasi kohtuullinen. Saat lapsen tuntemaan olonsa niin turvalliseksi, ettei yhden karkin haluaminen tee SINUSTA hirviötä; anna lapsen haluta, vaikkei saisi haluamaansa. Ja toisaalta, älä tee karkeista jotain elämää suurempaa kiellettyä hedelmää.

Tätäkin tärkeämpää on säilyttää joustavuus: onko kauppaan ihan pakko mennä lapsen kanssa, kun hän on väsynyt? Onko pakko kävellä karkkihyllyn ohi? Onko pakko jankuttaa kieltoja, vaikka voisi kohdella toista positiivisesti? Jos vanhempi pelkää lapsen tunteita, ja reagoi niihin aggressiivisesti, ryhtymällä saarnaamaan karkeista ja siitä miksi niitä ei saa... on melko varmaa, että lastakin alkaa pelottamaan. Kiukku yltyy. Sellainen on paitsi turhaa, myös väärin lasta kohtaan.

Jos lapsi saa hepulin, keskity puheissasi myötätuntoon (ei sääliin) ja sen jälkeen nopeasti tulevaan tekemiseen, jonka jälkeen pidät suusi kiinni. Anna hänen kiukutella kiukkunsa loppuun, ilman että sotket hänen päänsä puheillasi, joita hän ei kaipaa.

Kun lapsi on leppymässä, älä kiirehdi saarnaamaan. Älä saarnaa ollenkaan - lapsi tietää jo! Älä kohtele häntä kuin vähä-älyistä, tai hän käyttäytyy sellaisena.

Mieti, olisiko lapsen uupuminen ollut vältettävissä; mitä teit ehkä väärin, kuinka voisit jatkossa sen välttää? Ja miksi lapsi ei saisi joskus kiukutella ihan kunnolla?

Luin juttusi. Et ole äiti

Lapsen pitää antaa raivota. Tunneilmaisu on jokaisen oikeus. Kieltämällä lapselta hänen tunteensa ette voita mitään vaan pitkällä aikavälillä häviätte rankasti.

Vierailija kirjoitti:

No,etukäteen ENNENKUIN lähdette kauppaan,sanot että ostatte nämä ja nämä ja nämä mutta EI KARKKIA,sitten joskus että hei,ostetaankin karkkia tänään...ei ollut ikinä ongelmia...samallai leluhyllyillä,mennään katsomaan leluja,muttei osteta tällä kertaa

Minusta taas on typeryyttä lähteä luettelemaan ennalta, mitä ei osteta. Siinähän sinä samalla muistutat lapselle, että ainiin, siellä on karkkia ja leluja ja muuta haluttavaa. Sitten lapsi ajattelee koko matkan ajan karkkia ja leluja. 

Lisäksi kaikki nämä neuvot, että jättäkää ostokset kauppaan. No, varmaan toimii niille, jotka voivat mennä sinne uudestaan milloin haluavat eikä haittaa vaikka viikon ruuat jäi ostamatta, mutta kaikilla ei todellakaan ole sama tilanne. Siksi toisekseen, jos teille on niin helppoa mennä kauppaan uudestaan ilman lasta, niin miksette jo alunperin tee niin?

Lisäksi totean, ettei minua haittaa raivareita saavat lapset kaupassa (en edes näe sellaisia kuin ehkä kerran 10 vuodessa). Mutta jos näen, ajattelen lempeästi, että he ovat lapsia, joilla ei ole vielä kykyä kontrolloida kaikkia tunteitaan.