Miten toimia kun lapsi saa kaupassa huutoraivarin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viet lapsen pois siitä karkkihyllyn edestä ja torut huonosta käytöksestä. Kaupasta ei tarvitse poistua.

Jos lapsi kieltäytyy kävelemästä, niin voit esimerkiksi kantaa lasta olkapäällä/kainalossa tai istuttaa lapsen kauppakärryihin tai rattaisiin.

Kaupparaivareita ajatellen yksi hyvä apuvälinen ovat lastenvaljaat. Niillä saa lapsen tarvittaessa kiinnitettyä kärryjen istuimeen taikka kärryjen pieleen jos lapsi suostuu kävelemään.

Ei, et voi istuttaa ”likaista” lasta kenkineen päivineen ostoskärryihin, joihin seuraava asiakas laskee onat ostoksensa. Etenkään korona-aikana, jolloin kaikkia bakteereja on varottava.

Tiesitkö, että ostoskärryissä on yleensä taitettava lastenistuin? Ja että korona ei ole bakteerisairaus?

Eipä siihen lastenistuimeen 5-6 -vuotiaat karkinperään kirkujat mahdu.

Jätä huutamaan ja hoida ostokset. Ei huuda toista kertaa.

Tuo oikeasti toimii. Ei huuda toista kertaa. Tosin muut kaupassakävijät katsovat sua oudosti. Kokemusta on.

Antaa huutaa ei se lapsikaan loputtomiin jaksa.... Mielummin kuuntelen lapsen tappelua kun humalaisten aikuisten, siitä ku ei myydä edes kaljaa...

Itsellä tärkein keino oli puhumalla valmistelu/ennakointi. Muun muassa lapsi tiesi, että itseä kiinnostavia asioita saa katsoa. Samalla se ei tarkoita, että niitä ostetaan. Koskaan ei tarvinut raivareita katsoa tai lasta kantaa ulos. Pahimmillaan kauppareissu venyi joitakin minuutteja, kun jotain kiinnostavaa piti ihailla pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Huono ohje, että kaupasta lähdetään, jos huutaa. Montaakaan lasta ei kiinnosta käydä ostoksilla ja tuohan on loistava keino päästä pois.

Karkkihyllyt ovat yleensä viimeisenä lähellä kassoja, kun ollaan muutenkin lähdössä. Poissa näkyvistä, poissa  mielestä on ihan hyvä ohje. Miksi kiusata lasta kiusauksella ja pitkittää tilannetta? Pois vain, ja se on siinä.

Älykkäät lapset ei huuda eikä meuhkaa kaupoissa.

Pysyn kaukana niistä kiljuvista

koronalingoista.

Kerään ostokseni nopeasti ja poistun.

Jos kiljunta on sietämätöntä vaihdan

kauppaa heti.

Varmaan voisi kokeilla joskus mitä tapahtuu jos liittyykin mukaan kiljuntakuoroon. Kiljutaan sitten koko porukka. Turha kai se on aina olla kohtelias ja väistyä.

Ehkä kaupan henkilökuntakin alkaa kiljua.

Mä käytän jokaisessa huuto/riita tilanteessa hämäytystä. Kerran jopa kaupan kassa sanoi että loistava ote lapseen, kaikkien pitäisi käyttää tota. Mieti etukäteen lapsen ”heikkoja kohtia”, oli sitten playstation, kännypeli, mikä vaan. Käytä niitä hyväksesi positiivisella tavalla.

Mitä jos ihan vaan opettaisitte

lapsenne tottelemaan?

Vai lapsetko teillä on laumanjohtajia?

Ekaa sivua silmäilin ja kattelin, että kaikki lapset ovat karkin tms herkun tai minkä vaan perään.

Tyttärellä n. 3-4 vuotiaana oli kasvuvaihe, kun aloitti itkupotkuraivarit kaupan ovella mennessä. Ja kun sinne saakka oltiin päästy aivan ilman kommelluksia, niin mähän sitten tein ostokset kuten olin aikonut.

Muksu huusi ja kiemurteli koko kauppareissu ajan. Ihmisiä tuli ehdottamaan vaikka mitä.. Mikään lässytyshän siinä ei auttanut.

Me olimme aina viettäneet ihan kivaa päivää ennen kauppareissua. Oli unet ja syömisetkin kohdillaan, mutta neito ei kauppaan tykännyt mennä. Se raivos koko kaupassa oloajan ja vielä sen kaksi kilsaa, kun kotiin taaperrettiin. Hän oli rattaissa viisipistevöissä ja suoraa huutoa, potkimista... On pienikokoinen, että siksi rattaissa noi matkat. Hyvällä fiiliksellä yleensä käveli reissut, kiukkusena ei.

Päästiin kotiovelle, niin hän hiljeni. Hän halusi lähteä kaverin kanssa leikkimään tai katsoa videon. Näinköhän?

Kunhan äiti oli happea saanut haukattua pidettiin keskustelut, että miten siellä kauppareissulla toimitaan. Hän lupasi parantaa tapansa, kunnes sitten taas sama juttu... Olihan noita yli kymmenenkertaa kaikkiaan. En mä sitä aina tietenkään ottanut mukaan, mutta välillä oli pakko, että saadaan apetta pöytään. Tai sitten kävi isänsä kanssa ja sama juttu. Hän kyllä lähti kotoa mielellään kauppaan. Oli aivan iloisena, mutta jotain tapahtui siinä kaupan ovella, että enpäs suostu!

Hänellä oli muitakin haasteita kasvun kanssa. Näitä vastaavia kausia tuli pitkin poikin, kun testasi rajoja kunnolla.

Nyt on abi ja sai yht´äkkisen itsenäisyyden puuskan. Hän muutti pois ihan parissa kuussa. Nyttemmin sitten huomannut, että alkanut majailemaan meillä taas enemmän. Olen sanonut, että takaisin pääsee aina. Ei ole tulossa, vielä. ;) Lisäksi kouluasiat on aina ottanut todella tunnollisesti ja treeninsä. Se purkaa sitä päättäväisyyttään onneksi niihin, että on pakko olla hyvä. Osaa stressin purunkin, onneksi.

Rakkaudella ja pitkällä pinnalla on pärjätty. Onneksi itse olen lempeämpää sorttia, etten ihan helposti kaikesta hermostu. Miehellä taas oli pinnan kanssa tiukempaa. Itsehän siinä saatiin oppia ja kasvatusta myös ihmisinä.

Nyttemmin tytärtä katsoo ylpeydellä, että pitkälle se menee tuolla päättäväisyydellä. Hän kun ottaa jonkun asian omakseen, niin se asia sitten hoituu ja kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viet lapsen pois siitä karkkihyllyn edestä ja torut huonosta käytöksestä. Kaupasta ei tarvitse poistua.

Jos lapsi kieltäytyy kävelemästä, niin voit esimerkiksi kantaa lasta olkapäällä/kainalossa tai istuttaa lapsen kauppakärryihin tai rattaisiin.

Kaupparaivareita ajatellen yksi hyvä apuvälinen ovat lastenvaljaat. Niillä saa lapsen tarvittaessa kiinnitettyä kärryjen istuimeen taikka kärryjen pieleen jos lapsi suostuu kävelemään.

Ei, et voi istuttaa ”likaista” lasta kenkineen päivineen ostoskärryihin, joihin seuraava asiakas laskee onat ostoksensa. Etenkään korona-aikana, jolloin kaikkia bakteereja on varottava.

Hyvä kun joku sanoi tän.

Samaan syssyyn: myöskään bussin tai junan penkille ei tulla kenkineen.

Kukaan ei nosta kenkiä penkille.

Meneekö perille?

Vierailija kirjoitti:

Napakka koukku palleaan lopettaa kitinän. Ja jos lattialta vielä jotain yninää kuuluu, niin napakka potku viimeistelee piltin lepihetken. Nälkä lähtee syödessä, lapsen synti lyödessä.

Sadistinen fantasia.

Kertoisin jo ennen kauppareissua, että mikäli järjestät jotain kohtauksia niin seuraava karkkipäivä on sitten förbi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viet lapsen pois siitä karkkihyllyn edestä ja torut huonosta käytöksestä. Kaupasta ei tarvitse poistua.

Jos lapsi kieltäytyy kävelemästä, niin voit esimerkiksi kantaa lasta olkapäällä/kainalossa tai istuttaa lapsen kauppakärryihin tai rattaisiin.

Kaupparaivareita ajatellen yksi hyvä apuvälinen ovat lastenvaljaat. Niillä saa lapsen tarvittaessa kiinnitettyä kärryjen istuimeen taikka kärryjen pieleen jos lapsi suostuu kävelemään.

Ei, et voi istuttaa ”likaista” lasta kenkineen päivineen ostoskärryihin, joihin seuraava asiakas laskee onat ostoksensa. Etenkään korona-aikana, jolloin kaikkia bakteereja on varottava.

Tiesitkö, että ostoskärryissä on yleensä taitettava lastenistuin? Ja että korona ei ole bakteerisairaus?

Ihan sama vaikka korona olisi alkueläinsairaus.

Lapset veks ruokakärryistä. Ne lääppii, nuolee, käpälöi kaikkea.

Yäk. Yäk. Mami vaan työntää kärryt jonoon kun kassalta lähtevät. Tästä ketjusta ymmärtää, miksi lapset käyttäytyy kuin porsaat pellossa.

Vanhemmat eivät uskalla kasvattaa niitä ottamaan huomioon ketään.

Aikuisina ne on sitten samanlaisia

itsekeskeisiä karkinmässyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin jo ennen kauppareissua, että mikäli järjestät jotain kohtauksia niin seuraava karkkipäivä on sitten förbi.

Ei niillä ilmeisesti ole karkkipäivää.

Karkilla lahjotaan aina, kun ei muuta viitsitä.

Jo selviää miksi lapset on lihavia.

Lapsiperheillä on selvästi liikaa rahaa, kun sitä tuhlataan karkkiin joka reissulla.

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni hoiti lapsensa ensimmäisen (ja viimeisen) kunnollisen markettiraivarin siten, että hän jäi kädet puuskassa nojailemaan pakastealtaan reunaan ja katseli lattialla selällään potkivaa ja kirkuvaa lastaan niin pitkään, että raivari paloi loppuun. Oli kuulemma hävettänyt kamalasti, mutta toisaalta oli myös tullut sanatonta vertaistukea. Lapsi ei tuon jälkeen saanut markettiraivareita, kun tiesi, ettei niillä saanut kauppareissua loppumaan eikä muutakaan haluamaansa. Lapsi on nyt oikein hyvin käyttäytyvä opiskelijanuori.

Näin pitäisikin kuulemma toimia. Lapsen uhmaiän raivolla on toinenkin funktio. kun hän karjuu ja potkii keuhkonsa pihalle, hänen keuhkot saa hyvää terapiaa ja hänelle kehittyy vahvat ja kestävät keuhkot, iso keuhkotilavuus ja leveä rintakehä.

lapsi oppii myös että negatiivisetkin tunteet ovat hyväksyttyä tuntea. Ne eivät ole "pahoja" ja hän ei ole "paha" ja "huono" niitä tuntiessaan. jos lasta rangaistaan niistä, hän alkaa tuntea syyllisyyttä niistä ja tukahduttaa ne "vaarallisina" ja erkaantua tunteistaan.

lapsi myös oppii siinä vapaasti riehuessaan, että vaikka hän raivoaisi kuinka hän ei saa tahtoaan läpi. Että se on huono strategia.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ei, karkkia ei nyt osteta. Ja jos ei lopeta huutamista niin lähdetään kaupasta pihalle ja kotia. Ja myös tekisin niin, ihan rauhallisesti tenava kainaloon ja ulos. Kun muksu olisi rauhoittunut (jossakin vaiheessa) kertoisin että joka kerta kun saa raivarit, toimitaan samalla tavalla eli lähdetään kaupasta pois.

Ei tuon ikäinen tajua huutavansa. Ei sana lisää huutoa. Mieluummin kerro lapselle miksei osteta tänään karkkia ja näytä rauhallisesti että olet läsnä ja lähdette yhdessä pois.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ei, karkkia ei nyt osteta. Ja jos ei lopeta huutamista niin lähdetään kaupasta pihalle ja kotia. Ja myös tekisin niin, ihan rauhallisesti tenava kainaloon ja ulos. Kun muksu olisi rauhoittunut (jossakin vaiheessa) kertoisin että joka kerta kun saa raivarit, toimitaan samalla tavalla eli lähdetään kaupasta pois.

Entä ostokset ?

Vierailija kirjoitti:

Mä käytän jokaisessa huuto/riita tilanteessa hämäytystä. Kerran jopa kaupan kassa sanoi että loistava ote lapseen, kaikkien pitäisi käyttää tota. Mieti etukäteen lapsen ”heikkoja kohtia”, oli sitten playstation, kännypeli, mikä vaan. Käytä niitä hyväksesi positiivisella tavalla.

Eli ohitatte tämän kiukku raivari tunteen käsittelyn kokonaan.