Miten toimia kun lapsi saa kaupassa huutoraivarin?

Antaa kakaran huutaa. Kyllä se sieltä perässä tulee kun huomaa että vanhemmat ei ota mitään kantaa ja on jo poistumassa kaupasta. Mutta ostakaa te vaan Jessica-Julius-Nicopetterille se karkkipussi joka kerta kun keksii sitä alkaa rääkyä. 

Oikeastihan tuo on asia mitä pedataan siitä hetkestä eteenpäin kun lapsi oppii haluamaan muutakin kuin perustarpeita. Pitää vaan olla johdonmukainen ihan alusta asti niin että lapsi tajuaa että ei on oikeasti ei. En ole mikään huippukasvattaja, mutta tein jo vauva-aikana päätöksen että me ei kielletä kuin harvat asiat, mutta sen kiellon takana seistään. Ja se on toiminut yllättävän hyvin! 5v ja 2v lapset eivät ikinä vonkaa tai kärtä sen jälkeen kun ovat saaneet tiukan ein. Ei siis ole koskaan käynyt kaupassa raivareita, joten en edes tiedä mitä tekisin tuossa tilanteessa.

Ps. Tiedän siis todellakin että johdonmukaisuus 247 on tosi vaativaa. Ja siksi meillä ei kielletäkään kuin ne jutut jonka takana jaksaa seisoa kerta toisensa jälkeen. Ajatuksena siis että jos kieltää jotain, se pitää jaksaa kieltää siitä hamaan tulevaisuuteen, joten aika monesta pikkuasiasta ei sitten jaksa lähteä taistelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ihan vaan opettaisitte

lapsenne tottelemaan?

Vai lapsetko teillä on laumanjohtajia?

En usko,että täydellinen tottelevaisuus olisi terveellistä lapselle.Silloinhan hän olisi täysin tahdoton ja altis kenen hyvänsä määräilylle.Kyllä omaakin tahtoa pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ihan vaan opettaisitte

lapsenne tottelemaan?

Vai lapsetko teillä on laumanjohtajia?

En usko,että täydellinen tottelevaisuus olisi terveellistä lapselle.Silloinhan hän olisi täysin tahdoton ja altis kenen hyvänsä määräilylle.Kyllä omaakin tahtoa pitää olla.

Tämä näkyy sitten mm. koulussa. Eihän opettajaa täydy totella, vaan 25 lapsella pitää olla oma tahto!

mitä vittua te viette ne pennut kauppaan?

Jos lapsi raivoaa, silloin meillä syödään suklaakiisseliä - kaikki muut paitsi hän. Aina jos on kiukuttelua, teen erityshyvää ruokaa, jota kiukuttelija ei saa. Auttaa kummasti riitojen estämisessä ja epäkohdista jutellaan diplomaattisesti & rakentavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ei, karkkia ei nyt osteta. Ja jos ei lopeta huutamista niin lähdetään kaupasta pihalle ja kotia. Ja myös tekisin niin, ihan rauhallisesti tenava kainaloon ja ulos. Kun muksu olisi rauhoittunut (jossakin vaiheessa) kertoisin että joka kerta kun saa raivarit, toimitaan samalla tavalla eli lähdetään kaupasta pois.

Ei tuon ikäinen tajua huutavansa. Ei sana lisää huutoa. Mieluummin kerro lapselle miksei osteta tänään karkkia ja näytä rauhallisesti että olet läsnä ja lähdette yhdessä pois.

Tartut niskasta ja kannat ulos.

Ilman ruokaa nukkumaan heti kotona.

Sen jälkeen hankit lapsenhoito-oppaan.

Sisko sai raivarit kun en ostanut meikkejä. Heittäytyi kaupan lattialle. Totesin että heippa ja lähdin kävelemään pois. Lähti sisko kävelemään perässä.

Säälin opettajia.

Ymmärrän nyt, miksi he ovat uupuneita.

Paitsi ne, jotka ovat jo vaihtaneet alaa.

Mun kaveri (alakoulun opettaja) on kertonut, että kun sä näkisit millaisia ne on nykyään.

Ei ne pysy hiljaa eikä paikallaan.

Juuri tuota, että koulussa saadaan eläimellisiä raivareita, lyödään ja tehdään ihan mitä vaan.

Mitä varten sen lapsen kanssa pitää kauppaan mennä?

Hän on jo muutenkin tehnyt teistä sen pisimmän työpäivän, kun ensin on viety hoitoon hänet, ja sitten itse jatkettu siitä töihin. Ja sama toisin päin.

Käyt nyt ensin siellä kaupassa itse, siitä sitten hakemaan lapsi mukaan kotiin, kyllä ne kauppatavarat siellä kassissa jaksavat odottaa.

Lapsi on jo odottanut pääsevänsä kotiin, sinä kidutat häntä vielä viemällä mukaan kauppaan, josta lohduksi ei saa edes karkkia...

Kaksi lasta kasvattaneena, ei ikinä ollut tuollaisia draamoja, koska väsynyttä ja nälkäistä lasta ei kauppaan hoitopäivän jälkeen raahattu.

Lapsen olisi viisasta oppia että itseään isommille ei kannata rähjätä.

Siinä voi käydä huonosti. Joku voi suuttua oikeasti. Kauppa on vähän vaarallinen paikka kasvattamiseen. Siellä voi joku väsyä oikeasti kiljuntaan ja ryhtyä kasvattamaan kiljujaa vähemmän pehmein ottein.

Omat lapset on jo isoja, mutta eivät he juuri saaneet itkupotkuraivareita kaupassa. Jos jostain syystä kiukuttelivat, en reagoinut siihen yhtään mitenkään! Ihan sama mitä muut ajattelee. Ikinä en ole ymmärtänyt logiikkaa, että lapsi viedään kaupasta pois, jos se huutaa. Sitähän se lapsi usein juuri haluaakin! Mutta kuten totesin, heidän kanssaan ei ole pahemmin tarvinnut taistella. Vielä teineihinkin tehoaa hyvin se, että jos vaikka valittavat kuinka kauan pitää olla vielä paikassa X, niin jokaisesta valituksesta ollaan vartti pidempään. Vuosien varrella ovat oppineet, että minä myös toteutan uhkaukseni.

Yleensä nämä huutoraivari lapset on joko nälkäisiä tai väsyneitä. Jos lapsi on pakko ottaa mukaan kauppaan kannattaa syödä kotona välipala ensin.

Palkkaa karkkirahoilla lastenhoitaja.

Mies jää kotiin, sinä menet kauppaan.

Päinvastoin.

Wolt.

Pizza.

Vettä ja leipää.

Osta kerralla kuukauden karkit.

Mummi (Ei, ymmärrän että mummi ilmoittautuu sairaaksi.)

Abortti. Seuraavalla kerralla.

Sterilointi lisävahinkojen välttämiseksi.

Psykiatrilta perheaika, tai kausilippu.

Kaupassako....mutta sehän on jonkun työpaikka....tokko se kassatäti olisi kaupankassalla jos tykkäisi kakaroiden rääkymisestä.

Minun pentu lähtee liukkaasti niska-perse otteeella autoon odottamaan ja käyn itse tekemässä odtokseni loppuun.

Minun pennut eivät huuda eikä melua kaupassa sillä sehän on toisen työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten sen lapsen kanssa pitää kauppaan mennä?

Hän on jo muutenkin tehnyt teistä sen pisimmän työpäivän, kun ensin on viety hoitoon hänet, ja sitten itse jatkettu siitä töihin. Ja sama toisin päin.

Käyt nyt ensin siellä kaupassa itse, siitä sitten hakemaan lapsi mukaan kotiin, kyllä ne kauppatavarat siellä kassissa jaksavat odottaa.

Lapsi on jo odottanut pääsevänsä kotiin, sinä kidutat häntä vielä viemällä mukaan kauppaan, josta lohduksi ei saa edes karkkia...

Kaksi lasta kasvattaneena, ei ikinä ollut tuollaisia draamoja, koska väsynyttä ja nälkäistä lasta ei kauppaan hoitopäivän jälkeen raahattu.

Ai lapset on työssä hoitopaikassa.

Erikoinen näkemys. Hoitavatko ne niitä

työntekijöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten sen lapsen kanssa pitää kauppaan mennä?

Hän on jo muutenkin tehnyt teistä sen pisimmän työpäivän, kun ensin on viety hoitoon hänet, ja sitten itse jatkettu siitä töihin. Ja sama toisin päin.

Käyt nyt ensin siellä kaupassa itse, siitä sitten hakemaan lapsi mukaan kotiin, kyllä ne kauppatavarat siellä kassissa jaksavat odottaa.

Lapsi on jo odottanut pääsevänsä kotiin, sinä kidutat häntä vielä viemällä mukaan kauppaan, josta lohduksi ei saa edes karkkia...

Kaksi lasta kasvattaneena, ei ikinä ollut tuollaisia draamoja, koska väsynyttä ja nälkäistä lasta ei kauppaan hoitopäivän jälkeen raahattu.

Ai lapset on työssä hoitopaikassa.

Erikoinen näkemys. Hoitavatko ne niitä

työntekijöitä?

Kyllä se työhön on verrattavissa. Tietenkin päiväkotipäivä on lapselle rasittava ja kuormittava

Lapsi ei ole vielä oppinut paikkaansa laumassa. Se on kiinni auktoriteetista. Jos oma luonto kestää, niin anna huutaa, etkä huomio millään lailla. Kyllä se itse huomaa sitten, että mitäs mä tässä poraan. Ympäristö on suurin ongelma, kun kaikki tietävät paremmin ja pitävät sua paskana vanhempana.

Hevoset muuten tekee samaa, kun ne huomaa, että tuittuilemalla saa tahtoa läpi, niin ne tekee sitä niin kauan kunnes ne opetetaan siitä pois. Pakottaminen ja väkivalta ei ole ratkaisu vaan huomion siirtäminen.

Olen opettanut lapset siihen, että kun olemme kaupassa voimme kiertää aluksi leluhyllyt sun muut. Tavallisella kauppareissulla mitään ei osteta. Jos ostamme leluja lähdemme varta vasten niitä ostamaan. Sama karkkien kanssa. Lapset ei kinua karkkia normi kauppareissulla koska niitä ei silloin osteta. Haemme karkkipäivän karkit varta vasten perjantaina tai lauantaina. Lapset 2v ja 4v.