Te, jotka pihtaatte parisuhteessa, eikö teillä tosiaan ollenkaan tee mieli?

Hyvä kysymys. Yleisimmin syynä on se että ihan parisuhteen alkuaikoina, ihan biologisista syistä, seksiä on luontaisesti enemmän, siis kummallakin tekee seksiä mieli usein. Uutuudenviehätys, ja tiedostamaton tieto siitä että kumppani täytyy sitouttaa suhteeseen ja sehän tapahtuu seksillä. No, suhde vakiintuu, ja uutuudenviehätys haihtuu. Silloin selviää se, mikä on suhteen osapuolten todellisen sukupuolivietin määrä, ja seksin tarve. Ihanteellista olisi, jos seksin tarve olisi suurinpiirtein sama. Kaija ja Keijo Kaniini löytäisivät toisensa, samoin kuin Seppo ja Saara Selibaatti. Näinhän ei tietenkään aina käy, vaan erilaiset tarpeet omaavat ihmiset päätyvät saman katon alle jakamaan aamukahvipöytänsä. Niin ikään, kun ihminen vanhenee, seksuaalivietti muuttuu. Karkeana yleistyksenä voisi sanoa, että jos noin kaksviitosella ihmisellä (jolloin hormonit pitäisi hyrrätä täysillä) on parisuhteessa seksiä noi kolmesta viiteen kertaan kuukaudessa, niin kymmenen vuoden kuluttua seksiä on saman verran vuodessa, ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua ei ollenkaan.

Saa "siinä svussa itsekin orgasmin" vai niin. Ja kun tänäänkin tänne kirjoittanut nainen" että seksi on loppu kun mies saa, eikä osaa tai kiinnosta antaa muuten orgasmia, sormin sulla tai  lelulla"

Kuka ihminen (nainen) jaksaa haluat tuollaista seksiä vuodesta toiseen? Inhoamaanhan tuollaista  muka-seksiä alkaa tosi pian.

Ja kauan yhdessä olleilla voi todellakin olla seksiä jokapäivä (kuten meillä) kun ne halut ovat samansuuruiset jatoisen huomioon ottaavaa. Ikinä ei minun mies jätä minua kylmäksi, ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Saa "siinä svussa itsekin orgasmin" vai niin. Ja kun tänäänkin tänne kirjoittanut nainen" että seksi on loppu kun mies saa, eikä osaa tai kiinnosta antaa muuten orgasmia, sormin sulla tai  lelulla"

Kuka ihminen (nainen) jaksaa haluat tuollaista seksiä vuodesta toiseen? Inhoamaanhan tuollaista  muka-seksiä alkaa tosi pian.

Ja kauan yhdessä olleilla voi todellakin olla seksiä jokapäivä (kuten meillä) kun ne halut ovat samansuuruiset jatoisen huomioon ottaavaa. Ikinä ei minun mies jätä minua kylmäksi, ei koskaan.

KH. Long time,no see.

Vierailija kirjoitti:

Saa "siinä svussa itsekin orgasmin" vai niin. Ja kun tänäänkin tänne kirjoittanut nainen" että seksi on loppu kun mies saa, eikä osaa tai kiinnosta antaa muuten orgasmia, sormin sulla tai  lelulla"

Kuka ihminen (nainen) jaksaa haluat tuollaista seksiä vuodesta toiseen? Inhoamaanhan tuollaista  muka-seksiä alkaa tosi pian.

Ja kauan yhdessä olleilla voi todellakin olla seksiä jokapäivä (kuten meillä) kun ne halut ovat samansuuruiset jatoisen huomioon ottaavaa. Ikinä ei minun mies jätä minua kylmäksi, ei koskaan.

Perusteletko pihtaamista kuvitteellisella tilanteella, jossa demonisoit miehiä? Onko sitten naisten vika, jos miehet runkaa vain pornolle eikä viitsi panna vaimojaan?

Vierailija kirjoitti:

Saa "siinä svussa itsekin orgasmin" vai niin. Ja kun tänäänkin tänne kirjoittanut nainen" että seksi on loppu kun mies saa, eikä osaa tai kiinnosta antaa muuten orgasmia, sormin sulla tai  lelulla"

Kuka ihminen (nainen) jaksaa haluat tuollaista seksiä vuodesta toiseen? Inhoamaanhan tuollaista  muka-seksiä alkaa tosi pian.

Ja kauan yhdessä olleilla voi todellakin olla seksiä jokapäivä (kuten meillä) kun ne halut ovat samansuuruiset jatoisen huomioon ottaavaa. Ikinä ei minun mies jätä minua kylmäksi, ei koskaan.

Eikös tuo seksi ole nimenomaan naiselle tyydyttävää, jos nainen saa joka kerta orgasmin ja naisen tarpeita vastaavaa seksiä? Mitä muuta pitäisi sitten olla? Eikö seksiä harrasteta yleensä juuri siksi, että se tuntuu hyvältä? Jotenkin miehenä ihan mahdotonta ymmärtää, kuinka traumaattisen kauheaa naiselle voi olla laueta oman aviopuolison kanssa seksiä harrastaessaan.

En pihtaa sen takia ettei tekisi mieli vaan sen takia että äijä saa sitä mitä tilaa omilla tekemättömyyksillään.

Ettekö osaa lukea? Nainenhan kirjoitti, että seksi loppuu siihen kun mies saa. Ja siis nainen ei, ei millään tavalla.

Ja miksi joku tosiaan kirjoitti "saa sivussa", ikäänkuin se mies olis joku pääasia, (jos se nainen nyt edes saa iinä sivussa.

Kyllä olette neropatteja.

Vierailija kirjoitti:

. Yleisimmin syynä on se että ihan parisuhteen alkuaikoina, ihan biologisista syistä, seksiä on luontaisesti enemmän, siis kummallakin tekee seksiä mieli usein. Uutuudenviehätys, ja tiedostamaton tieto siitä että kumppani täytyy sitouttaa suhteeseen ja sehän tapahtuu seksillä. No, suhde vakiintuu, ja uutuudenviehätys haihtuu..

Mihinkähän tuo perustuu, että puoliso pitää vain uudessa suhteessa sitouttaa suhteeseen seksillä. Ei tuo sitouttaminen mihinkään lopu vuosien vieriessä, ennemmin korostuu, ettei menetä puolisoaan suhteen arkipäiväistyttyä.  Monessa tutkimuksessa väitetty sitäkin, että varsinkin naisille parhaat ja mieleenjäävimmät orgasmit tulee vasta vanhetessaan 30v jälkeen. Tai ylipäätään löytävät kyvyt saada orgasmeja seksissä. Meidän suhteessa tuokin tuntuu vieraalta, koska enin osa mieleenjäävimmistä orgasmeistamme, siis molempien, oli suhteen alussa ja puolentoista vuoden seurustelun aikana.  Toki niitä hyviä kokemuksia kertyi paljon ekan 20v aikana, muttei jääneet enää niin hyvin muistiin, kun satunnaisia kertoja. Vaimo täytti juuri 18 ja itse 19 kun tavattiin. Siitä lähtien saatu orgasmeja joka viikko koko ikä, joten ei ole ollut oikeastaan mitään  ihmeellista alkuhuumaa mikä olisi hiipunut ja arkipäiväistynyt. Rakastelu ja inhimo tuntunut aina ihan samalta kuin aloitettiin. Jos nyt jotain mieleenjäävimpiä pitäisi nimetä, niin ekan kerran järjetön himo, sekä puolentoista vuoden jälkeen. Silloin tyttöystävä oli ottanut irtioton suhteesta, mutta halusi 2 viikon eron jälkeen takaisin suhteeseen. Hän oli saanut itselleen  varmuuden, että halusi minut kokonaan. Sitä hänen tulista intohimoaan, omistamisen haluaan ja orgasmejaan sängyssä en unohda koskaan. Vei minun ja kaluni sydämmet lopullisesti eikä tuota halua ole koskaan tarvinnut viimeiseen 43v epäillä. 

En todellakaan ymmärrä parisuhteita, joissa pidetään toinen puolisko puutteessa ja kärsimyksessä. Mitä rakkautta se muka on. Ei mitään, pelkkää itsekästä kiusantekoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ettekö osaa lukea? Nainenhan kirjoitti, että seksi loppuu siihen kun mies saa. Ja siis nainen ei, ei millään tavalla.

Ja miksi joku tosiaan kirjoitti "saa sivussa", ikäänkuin se mies olis joku pääasia, (jos se nainen nyt edes saa iinä sivussa.

Kyllä olette neropatteja.

Siinä sivussa = nainen saa itsekin. Siis, että saa siitä seksiin ryhtymisestä itsekin jotakin.

Vähän sama kuin että vaimolle ruokaa laittaessa (teen meistä enemmän kotitöitä ja ruuanlaittoa) saan siinä sivussa itsekin vatsan täyteen. Eli saan siitä hommasta itsekin jotakin. En pidä yhteisen ruuan laittoa kärsimyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Yleisimmin syynä on se että ihan parisuhteen alkuaikoina, ihan biologisista syistä, seksiä on luontaisesti enemmän, siis kummallakin tekee seksiä mieli usein. Uutuudenviehätys, ja tiedostamaton tieto siitä että kumppani täytyy sitouttaa suhteeseen ja sehän tapahtuu seksillä. No, suhde vakiintuu, ja uutuudenviehätys haihtuu..

Mihinkähän tuo perustuu, että puoliso pitää vain uudessa suhteessa sitouttaa suhteeseen seksillä. Ei tuo sitouttaminen mihinkään lopu vuosien vieriessä, ennemmin korostuu, ettei menetä puolisoaan suhteen arkipäiväistyttyä.  Monessa tutkimuksessa väitetty sitäkin, että varsinkin naisille parhaat ja mieleenjäävimmät orgasmit tulee vasta vanhetessaan 30v jälkeen. Tai ylipäätään löytävät kyvyt saada orgasmeja seksissä. Meidän suhteessa tuokin tuntuu vieraalta, koska enin osa mieleenjäävimmistä orgasmeistamme, siis molempien, oli suhteen alussa ja puolentoista vuoden seurustelun aikana.  Toki niitä hyviä kokemuksia kertyi paljon ekan 20v aikana, muttei jääneet enää niin hyvin muistiin, kun satunnaisia kertoja. Vaimo täytti juuri 18 ja itse 19 kun tavattiin. Siitä lähtien saatu orgasmeja joka viikko koko ikä, joten ei ole ollut oikeastaan mitään  ihmeellista alkuhuumaa mikä olisi hiipunut ja arkipäiväistynyt. Rakastelu ja inhimo tuntunut aina ihan samalta kuin aloitettiin. Jos nyt jotain mieleenjäävimpiä pitäisi nimetä, niin ekan kerran järjetön himo, sekä puolentoista vuoden jälkeen. Silloin tyttöystävä oli ottanut irtioton suhteesta, mutta halusi 2 viikon eron jälkeen takaisin suhteeseen. Hän oli saanut itselleen  varmuuden, että halusi minut kokonaan. Sitä hänen tulista intohimoaan, omistamisen haluaan ja orgasmejaan sängyssä en unohda koskaan. Vei minun ja kaluni sydämmet lopullisesti eikä tuota halua ole koskaan tarvinnut viimeiseen 43v epäillä. 

En todellakaan ymmärrä parisuhteita, joissa pidetään toinen puolisko puutteessa ja kärsimyksessä. Mitä rakkautta se muka on. Ei mitään, pelkkää itsekästä kiusantekoa. 

Erittäin fiksusti sanottu. Mitä välittämistä on ylipäänsä sellainen, jos ei tee mitään, vaikka näkee toisen olevan onneton.

Jos vaikka itse olisin niin huonokuntoinen, etten voisi ottaa arkiaskareisiin ja vaimolle tärkeisiin harrastuksiin niin alkaisin kiireen vilkkaa korjaamaan elintapojani niin, että minusta on vaimolle jotain iloa. Samalla tavalla sitä omaa himokkuuttankin voi kehittää varaamalla aikaa rentoutumiseen ja olosuhteisiin, joissa seksi tuntuu kiinnostavalta

Kyllä tajuatte, Siinä sivussa osoittaa vain sen asenteen, että se miehen saaminen on se tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Yleisimmin syynä on se että ihan parisuhteen alkuaikoina, ihan biologisista syistä, seksiä on luontaisesti enemmän, siis kummallakin tekee seksiä mieli usein. Uutuudenviehätys, ja tiedostamaton tieto siitä että kumppani täytyy sitouttaa suhteeseen ja sehän tapahtuu seksillä. No, suhde vakiintuu, ja uutuudenviehätys haihtuu..

Mihinkähän tuo perustuu, että puoliso pitää vain uudessa suhteessa sitouttaa suhteeseen seksillä. Ei tuo sitouttaminen mihinkään lopu vuosien vieriessä, ennemmin korostuu, ettei menetä puolisoaan suhteen arkipäiväistyttyä.  

No siihen se perustuu että uunituoreesta parisuhteesta on helppo lähteä, jos tulee tunne että jostakin syystä tämä ei toimi. Tämän voi jokainen todeta ja testata siten, että pidättäytyy seksistä suhteen alussa, ja katsoo mitä tapahtuu. 95% käy niin että todetaan että eipä taida tämä seurustelu ottaa tuulta alleen. Sitä se tarkoittaa, seksillä sitouttaminen. Äänetön tarjous,lupaus siitä että näin makeaa olisi saatavissa, ja jatkossakin on. Aika kuluu, talo rakennetaan, lapsia tulee, kesämökki laitetaan, vaurastutaan...-ja seksi hiipuu. Nytpä lähteminen ei enää noin vain tehtävissä, vaan vaakakuppiin on tullut taloudellisia asioita, lapset, pitkä yhteinen historia, yhteiset tuttavat...Eli erota voi kyllä, mutta se vaikuttaa hyvin moneen asiaan tosi huonolla tavalla. Tässä tullaan sitten siihen, miten kukin arvottaa seksin merkityksen suhteessaan. Jollekin on ok, että seksiä ei juurikaan ole, mutta muuten arki on ihan hyvää. Jollekin ei ole ok. elää ilman seksiä, sitten pahimmillaan repivä ero kaikkine sivuvaikutuksineen. Se, mitä "suhteen arkipäiväistyminen" on kenellekin käytännössä, on täysin yksilökohtaista. Suhteen alku menee hormonihuumassa, sitten tulee arki vastaan jolloin tahto pitää parisuhde kasassa punnitaan. Paljon muuttuvia tekijöitä, kuten se mihin suuntaan puolisot kasvavat ja kehittyvät, mukaanlukien seksuaalisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tajuatte, Siinä sivussa osoittaa vain sen asenteen, että se miehen saaminen on se tärkein.

Jos nainen ei ole tyytyväinen, niin esittää miehelle omat vaatimukset.  Mies ei tee mitään mitä nainen ei halua. PISTE. Molemmat ovat tasa-arvoisia ja molemmat esittää omat toiveet ja vaatimukset. Miten parisuhdeseksistä on saatu noin vaikeaa, jos toista ei miellytä niin tekemisiä muutentaan niin että miellyttää.  Omalla vaimolla ollut alusta lähtien selkeä toiveet ja vaatimukset, mitä haluaa ja mitä ei. Asennot ja tekemiset on sovitettu sen mukaan, että molemmat saatu nautinnot.  Matkanvarrella halut ja vaatimukset vaihdelleet ja sen mukaan menty. Miksi yksinkertainen asia tehdään niin vaikeaksi, molemmat päättää ihan yhtälaisella oikeudella. Jos ei päätä, niin on kokonaan ilman.  Äkkiä siinä mies oppii pillua nuolemaan, jos on pakko, jotta saa naida. Eikä lopeta, ennen kuin nainen antaa luvan. Jos naiset valittaa, ettei mies tee niin kuin haluaa, sopii katsoa peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

. Suhteen alku menee hormonihuumassa, sitten tulee arki vastaan jolloin tahto pitää parisuhde kasassa punnitaan.

Enpä ole vielä 45 vuodessa törmännyt tuohon, että pitäisi järjellä ajatella, että pitää tahtoa pitää parisuhde kasassa. Silloin kun parisuhde ja kemiat natsaa, ei järjellä ole sen kanssa mitään tekemistä, tunne ja kemiat ohjaa tekemistä. Itselläni on vieläkin sama tunne ja intohimo kuin suhteen alussa. Olen aina ollut laskelmoiva ihminen ja omantien kulkija, mutta parisuhteen muodostumiseen ja olemassaoloon en ole mitenkään pystynyt järjellä vaikuttamaan. Ei ole kyllä koskaan tullut mieleenkään miettiä suhdetta järjellä. Antaa vaimolle pusun ja polvissa notkahtaa. Ei siinä paljoa järkeillä, kun ei ole omissa käsissä hallinta. Nuorena vielä kuvittelin, että itse aina päätän mitä itse teen, muttei se niin mene. Ei pysty edes itseä hallitsemaan, geenit yms vie kuin pässiä narusta meitä kaikkia.  Se voi olla monilla vaikea tunnustaa itselle ja siksikin on paljon mielenterveysongelmia. Kuvitellaan, että oma järki hallitsee kaikkea mitä itse tekee, turhaa kuvittelua. ;)))))

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tajuatte, Siinä sivussa osoittaa vain sen asenteen, että se miehen saaminen on se tärkein.

Lopeta jo tuo jankkaaminen. KUKAAN ei ole sanonut, ettei naisen nautinto olisi yhtä tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Suhteen alku menee hormonihuumassa, sitten tulee arki vastaan jolloin tahto pitää parisuhde kasassa punnitaan.

Enpä ole vielä 45 vuodessa törmännyt tuohon, että pitäisi järjellä ajatella, että pitää tahtoa pitää parisuhde kasassa. Silloin kun parisuhde ja kemiat natsaa, ei järjellä ole sen kanssa mitään tekemistä, tunne ja kemiat ohjaa tekemistä. Itselläni on vieläkin sama tunne ja intohimo kuin suhteen alussa. Olen aina ollut laskelmoiva ihminen ja omantien kulkija, mutta parisuhteen muodostumiseen ja olemassaoloon en ole mitenkään pystynyt järjellä vaikuttamaan. Ei ole kyllä koskaan tullut mieleenkään miettiä suhdetta järjellä. Antaa vaimolle pusun ja polvissa notkahtaa. Ei siinä paljoa järkeillä, kun ei ole omissa käsissä hallinta. Nuorena vielä kuvittelin, että itse aina päätän mitä itse teen, muttei se niin mene. Ei pysty edes itseä hallitsemaan, geenit yms vie kuin pässiä narusta meitä kaikkia.  Se voi olla monilla vaikea tunnustaa itselle ja siksikin on paljon mielenterveysongelmia. Kuvitellaan, että oma järki hallitsee kaikkea mitä itse tekee, turhaa kuvittelua. ;)))))

Jos on noin mitä kuvailit, niin edustat tosi pientä vähemmistöä. Oma kokemukseni, sekä useat kaverit/tuttavat joitten kanssa asiasta jutellut olleet yksimielisiä siitä että parisuhde on kestävyyslaji jos mikä, ja kompromisseja joutuu tekemään erittäin monissa asioissa. Ristiriidoilta, pahoiltakin sellaisilta on pitkässä suhteessa liki mahdoton välttää, ja ihme on jos ei jossakin vaiheessa tule mieleen "olisiko sittenkin parasta erota...?". Oma äitini totesi eläessään parisuhteen väistämättömistä riidoista että niitä on ja tulee, kysymys on vain siitä kuinka niihin ratkaisu löytyy, ja elämä ja suhde jatkuu jos on jatkuakseen.

Meilläkin notkuu kyllä polvet yhä, ja intohimoa riittää. MUTTA, ei se ole suojellut meitä pahoiltakaan karikoilta, joten kyllä sitä kestävyytttäkin tarvitaan, ja TAHTOA: Kokeiltiin me eroakin kerran, ja siinä oli sitten toki kolmansiakin asianosaisia, mikä ei parantanut sitten tippaakaan tilannetta jälkikäteen.

Mutta selvitty on, vaikk itkupotku-raivareita ja ämpäreittein itkua on ollutkin.

Ei vaan päästä toisistamme, kun sitä rakkautta kuiten on...ja sitä himoa toiseen, ei voi mitään. Nyt sanomme jokapäivä toisillemme, miten paljon rakastamme ja haluamme toisiamme. Silloin seksikään ei voi olla muutakuin upeeta ja toista huomioivaa.