Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kärsin yksinäisyydestä, mutta nyt kun olen saamassa ystäviä ahdistun
28.11.2021 |
Noin kymmenen vuotta olen kärsinyt yksinäisyydestä ja nuollut haavoja, että pari ystävyyttä on hiipunut elämänmuutosten myötä, vaikka en olisi halunnut. Nyt minulla olisi elämässä muutama ihminen, jotka ehkä haluaisivat olla ystäviäni, mutta huomaan että minun ei ole enää helppoa ottaa sitä vastaan. Tuntuu, että en ole hyvä tyyppi, ja että tuohan pettymyksen kuitenkin. Tekisi mieli vetäytyä ja jatkaa niin kuin ennen. Esimerkiksi sain keskenmenon ja ystävät olisi halunneet tulla luokseni. Menin aivan lukkoon ja en pystynyt vastaamaan mitään. Mistä johtuu ja miten päästä yli?
Kommentit (7)
Itselläni on kai jotain samaa. Viime aikoina jotkut ovat ilmaisseet halukkuutta tutustua minuun, mutta työnnän kaikki ihmiset pois. En tiedä miksi. En pidä itsestäni enkä usko, että kukaan muukaan voisi pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kai jotain samaa. Viime aikoina jotkut ovat ilmaisseet halukkuutta tutustua minuun, mutta työnnän kaikki ihmiset pois. En tiedä miksi. En pidä itsestäni enkä usko, että kukaan muukaan voisi pitää.
Minulla on varmaan sama ongelma :(. Itsetunto on niin huono, että en usko, että kukaan muukaan näkisi minua ”ystävyyden arvoisena”. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sitten sua ei voi auttaa!!
Noilla sosiaalisilla taidoilla vähän epäilen sinun kykyäsi auttaa minkäänlaisessa tilanteessa.
T. Eri
siihen auttaa vaan raaka yhdessä olo, pakeneminen vain pahentaa tilannetta.
Minä taas pidän itsestäni ja omasta seurastani niin paljon, etten halua muiden seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mikä tuohon auttaisi, mutta itsellä ainakin johtuu aikaisemmista pettymyksistä ystävyyssuhteissa, etten enää halua/uskalla edes yrittää rakentaa ystävyyttä.
Liian monta kertaa on käynyt niin, että olen ollut ystävä toiselle, mutta hänen puoleltaan suhde onkin paljastunut lähinnä hyödyntavoitteluksi tai pinnalliseksi kaveruudeksi vaikka on feikannut muuta. Parempien ystävien tieltä minug on aina työnnetty sivuun, olen kelvannut seuraksi vain, kun ei ole ollut muita, parempia ystäviä saatavilla.
Itsetunto on minulla myös huono. Tuntuu, etten osaa olla ystävä, kun ystävyydet aina kariutuu johonkin tuollaiseen, enkä siksikään enää halua edes yrittää tutustua ihmisiin.
Alue: Aihe vapaa
Sitten sua ei voi auttaa!!