Kotiäitiys on aika kamalaa!

No tehkää hyvänen aika jotain, ettei ole tylsää :D Mä lenkkeilen, jumppaan, näen kavereita jos heillä vapaata, shoppailen (silloin kun vanhemmat lapset koulussa/kerhossa), teen hyvää ruokaa ja katson päikkäriaikaan leffoja. Kyllä voittaa työssäkäynnin sata-nolla! Ja kroppakin on paremmassa kunnossa kun ikinä. Seksiäkin meilläkään ei valitettavasti ole todellakaan joka päivä, mutta se ei johdu vauva-ajasta vaan miehestä, jolle luonnollinen tahti on aina ollut sen kolmesti viikossa... se onkin ainoa joka ahdistaa.

Mä en ymmärrä tätä vaatimusta että mammakerhoihin ei voi mennä jos sieltä ei löydy heti sydänystäviä.
En mä mitään salaisuuksiani supattele työkavereiden tai naapurienkaan kanssa, mutta olen sosiaalinen ihminen ja tulen toimeen niidenkin kanssa, jotka elää vähän eri aaltopituudella.
Kotiäitinä olen löytänyt hiekkalaatikolta ja perhekerhoista todella läheisiä ystäviä, mutta vaati sekin aikaa ja vähän vaivannäköä, että tutustui perus vaippasosemitennukkuu-keskustelua pidemmälle.
Jotkut äidit jää pinnallisiksi tuttavuuksiksi ja sekin on okei, käyn perhekerhoissa tuulettumassa ja hakemassa lapselle leikkiseuraa, en etsimässä bestistä.

Mä olen saanut seksiä korkeintaan kahdesti viikossa. Ehkä jos saisin siivottua enemmän, 3 kertaa olisi mahdollista. Mutta kun ei meinaa onnistua, vauva kitisee heti, jos jää huomiotta. Ap

Up

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:17"]Jos mulla ois muija joka ois lasten kanssa kotona kaikki päivät valittamassa niin joo, tuskin tekis mieli illalla kellistää sitä. [/quote] Word. Onneksi oma vaimo tuntuu nauttivan elämästään.

[/quote]

Herää itse kymmenen kertaa joka ikinen yö ja vietä päivät sen jälkeen uhmaikäinen ja vain sylissä viihtyvän vauvan kanssa kotona. Vielä kun vauva sattuu olemaan sellainen, joka pitää nukuttamalla nukuttaa vaunuihin, joissa sitten hyvällä tuurilla nukkuu jopa puoli tuntia putkeen. Vauva ei huoli tuttia, ei pulloa ja viihtyy lähinnä liikkeessä. Jatka tätä puoli vuotta ja tule sitten kertomaan, miten ihanaa kotiäitinä oleminen on.

Itse en oikein ymmärrä, miksi ei saisi sanoa, että kotiäitiys ei ole aina kivaa eikä siitä jaksa nauttia. Joskus on raskaita aikoja ja silloin elämästä nauttiminen voi olla kaukana. Kotiäitiys on onneksi vain vaihe äitinä olemisessa. Aikanaan se menee ohi ja tulee muita hetkiä ja elämäntilanteita, joissa lasten seurasta nauttii ihan eri tavalla.

[/quote]

Miksi vietät aikaa vain kotona. Minusta kotonaolo oli ihanaa aikaa, kun joka päivä pääsi lähtemään jonnekin lasten kanssa. Nyt kun on töissä, ei iltaisin jää sillä tavalla aikaa. Käytiin kerhoissa ja kaupungilla ja puistoissa ja kavereilla ja sukulaisissa ja kylpylässä ja vaikka missä. En kyllä viettänyt kotona lasten kanssa kuin sairaspäivät. 

Itse en aluksi nauttinut vauvan kanssa olemisesta kotona, mutta nyt kun lapsi on lähes 2-vuotias niin ai että kun on hauska puuhailla kaikkea yhdessä ja ihmetellä elämän asioita.

Tykkään käydä kerhossa kerran viikossa ja myös muskari on kerran viikossa. :)

Täällä samoja tuntemuksia, kyllä tästä useimpina päivinä on ihanuus kaukana, kun peset pyllyä, syötät, leikität, ripustat pyykit, siivoat jne. Siitä huolimatta oon kotona siihen asti, että poika täyttää kaks. Ite en osannu varautua tähän tylsyyteen, mutta positiivista on se, että siihen turtuu ja niitä mukaviakin päiviä on. Ja joka päivä on vähintään yks semmonen sydäntä pakahduttava hetki, joka tekee tästä kaiken tän tylsyyden arvosta. Ei tämä helppoa olo, mutta toisaalta tää on hyvin lyhyt aika. Jännää on se, että vaikka on tylsää ja puuduttavaa niin silti päivät kuluu tosi nopeesti. Mun mies pitää kyllä mua edelleen naisena ja osallistuu niin paljon kun töiltään pystyy. Tsemppiä sinne, ei tätä iän kaiken jatku.

Kotona on tehtävä kotitöitä. Enkä edes siivoa juurikaan, vaan mies. Olen vain surkea kotiäiti. Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:57"]

Miksi vietät aikaa vain kotona. Minusta kotonaolo oli ihanaa aikaa, kun joka päivä pääsi lähtemään jonnekin lasten kanssa. Nyt kun on töissä, ei iltaisin jää sillä tavalla aikaa. Käytiin kerhoissa ja kaupungilla ja puistoissa ja kavereilla ja sukulaisissa ja kylpylässä ja vaikka missä. En kyllä viettänyt kotona lasten kanssa kuin sairaspäivät. 

[/quote]

Kaikki eivät asu keskikaupungilla tai julkisen liikenteen äärellä. Minne sitä edes menisi, kun kaikki tutut ovat töissä? Täällä ei ole leikkipuistoja.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:01"]Kotona on tehtävä kotitöitä. Enkä edes siivoa juurikaan, vaan mies. Olen vain surkea kotiäiti. Ap
[/quote]

Mitä enemmän on pois kotoa, sitä vähemmän on siivottavaa. Mieskin voisi arvostaa jos saisi tehdä töitä täydessä rauhassa ja luultavasti sä vaikuttaisit vähän viehättävämmältä jos valittamisen sijaan näyttäisit ettei sun elämä oo vaan kotona katkeroitumista.

Hahah. Olisiko kannattanut miettiä asiaa hiukan aikaisemmin?

Oliko pakko raskautua? Halusit sen äpärän väkisin? Pettikö pillerit? Sait miehen ja sen lompakon nalkkiin Pyhällä Vulvallasi?

Kärsi!

Yhteiskunta apuun ja miehesi lompakko rajattomasti käytössä?

Mulla on kymmenen kuukautta vanha vauva ja ajattelin myös raskaana ollessa, että ihanaa sitten käydä vauvan kanssa eri paikoissa ja olla vaan kotona ja nauttia... Ensinnäkin vauva ei tykännyt edes olla vaunuissa ja toisekseen huusi lähes koko ajan. Heti alkuun tuli kauheen mökkihöperö olo ja univelka alkoi kasaantua. Koitin käydä perhekerhoissa mutta vauva huusi vaan sielläkin ja mua hävetti niin, että lähdin itkien pois. Jotenkin aloin pelätä toisia äitejä ja niiden ihanan hiljaisia vauvoja. Omani on vaan kuulemma hyvin temperamenttinen ja sitten vaan jäin kotiin enkä uskaltanut mennä mihkään paitsi kävelyille. Surettaa kun vauvavuosi ollut enimmäkseen pahaa oloa ja odotusta paremmasta. Pian mies jääkin kotiin ja palaan töihin.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:54"]Ne kerhot on tosiaan ihan persiistä. Ap [/quote] Miksi? [/quote] en halua olla tekemisissä randomisti joidenkin naisten kanssa joilla ainoa yhteinen nimittäjä kanssani on äitiys. Boooring! Ap

[/quote]

Sama. En tajua miten kukaan kestää mitään vauvakerhoja tai miksi haluaa viettää aikaa toisten äitien kanssa vain siksi, että hekin ovat äitiyslomalla. Huh huh.

[/quote]

Minä kävin lapsen kanssa perhekerhossa viikottain, että lapsi näkisi muita lapsia ja saisi leikkiä ryhmässä. Meillä ei ole ketään lapsiperhetuttavia. Lapsi aina odotti kovasti kerhopäivää ja oli innoissaan muista lapsista.

Ne naiset siellä perhekerhossa olivat jotain aivan käsittämätöntä. Menin sinne avoimin mielin, ajattelin, että ehkä sieltä löytäisin jonkun kivan kaverin. Yritin jutella niitä näitä ja hymyillä ja olla ystävällinen ja sitä rataa. En siis puskenut päälle ja ollut iholla mutta yritin kyllä antaa sellaisia väreitä, että minun kanssani voi jutella ja kahvitella. Mutta ihan oikeasti en ole sellaisiin naisiin koskaan törmännyt. Hirveä kilpa siitä, kenen lapsi on oppinut ensimmäisenä kävelemään tai sanomaan jotain tai olemaan vaipatta tai ihan mitä tahansa. Kun minä kerran naurahdin, että meidän tyttö käyttää vielä äitiyspakkauksen toppapukua vaikka on jo kaksivuotias, heti yksi nainen sanoi, että meidän Pekka käytti vielä kolmevuotiaanakin, ja vielä sellaisella äänellä, että yritäpä pistää paremmaksi.

Minua ei ole koskaan koulussa kiusattu, enkä ole kokenut tai nähnyt kiusaamistilanteita nuoruudessani, mutta tuossa kerhossa on kyllä sellainen meininki, että noiden eukkojen tieltä on paras pysyä poissa. Jos olisin vielä koulussa ja he olisivat samalla luokalla, olisin kyllä ihan hissukseen siellä takarivissä enkä ikinä avaisi suutani. Kestän tämän perhekerhoajan loppuun, kesän jälkeen lapseni aloittaa päiväkodin.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:17"]

Jos mulla ois muija joka ois lasten kanssa kotona kaikki päivät valittamassa niin joo, tuskin tekis mieli illalla kellistää sitä.

[/quote]

Mikset sinä jäänyt hoitovapaalle?

Niin onkin kamalaa!!! Mies istuu kotiin tultuaan 6-8h koneella, valittaa etten ole pessyt tiettyjä housuja (ajatuksiako pitäisi lukea???), valittaa tiskeistä ja ihmettelee miten en päivällä ole ehtinyt siivoamaan... vauvamme on koliikkivauva joka nukkuu vain sylissä ja vaunuissa ja sitten pitäisi esikoisenkin kanssa leikkiä ja harjoitella juttuja kun on kanssani kotona. Joka päivä saa siivota ja joka päivä joutuu ajattelemaan mitä ruokaa syödään, mihin rahat riittää ja onko mahdollisimman terveellistä... puuduttavaa!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:17"]Jos mulla ois muija joka ois lasten kanssa kotona kaikki päivät valittamassa niin joo, tuskin tekis mieli illalla kellistää sitä. [/quote] Word. Onneksi oma vaimo tuntuu nauttivan elämästään.

[/quote]

Herää itse kymmenen kertaa joka ikinen yö ja vietä päivät sen jälkeen uhmaikäinen ja vain sylissä viihtyvän vauvan kanssa kotona. Vielä kun vauva sattuu olemaan sellainen, joka pitää nukuttamalla nukuttaa vaunuihin, joissa sitten hyvällä tuurilla nukkuu jopa puoli tuntia putkeen. Vauva ei huoli tuttia, ei pulloa ja viihtyy lähinnä liikkeessä. Jatka tätä puoli vuotta ja tule sitten kertomaan, miten ihanaa kotiäitinä oleminen on.

Itse en oikein ymmärrä, miksi ei saisi sanoa, että kotiäitiys ei ole aina kivaa eikä siitä jaksa nauttia. Joskus on raskaita aikoja ja silloin elämästä nauttiminen voi olla kaukana. Kotiäitiys on onneksi vain vaihe äitinä olemisessa. Aikanaan se menee ohi ja tulee muita hetkiä ja elämäntilanteita, joissa lasten seurasta nauttii ihan eri tavalla.

[/quote]

Miksi vietät aikaa vain kotona. Minusta kotonaolo oli ihanaa aikaa, kun joka päivä pääsi lähtemään jonnekin lasten kanssa. Nyt kun on töissä, ei iltaisin jää sillä tavalla aikaa. Käytiin kerhoissa ja kaupungilla ja puistoissa ja kavereilla ja sukulaisissa ja kylpylässä ja vaikka missä. En kyllä viettänyt kotona lasten kanssa kuin sairaspäivät. 

[/quote]

Lapseni ovat jo onneksi hieman isompia. Koska imetin kahden tunnin välein puoli tuntia tyttöä. Tuntui vaikealta lähteä silloin kotoa kun imetys vei niin paljon aikaa. Esikoinen oli ja on edelleen hyvin vilkas. On adhd epäily nykyisin ja siis jo taaperona oli aika tuskainen kaupungilla kun ei viihtynyt rattaissa vaan riuhtoi minkä kerkesi.  Sukulaiset asuvat kaukana eikä minulla ollut ystäviä, joilla olisi ollut lapsia eli olivat töissä. Toisaalta olin myös aivan tajuttoman väsynyt koska heräilin niin paljon. Muistan kerran, kun yritin erään kaupunkireissun jälkeen nostaa rattaita auton peräkonttiin niin rojahdinkin vain väsymyksestä parkkihallin lattialle istumaan ja itkemään, ettei mun voimat riitä nostamaan niitä rattaita autoon.

Ensimmäisen lapsen vauva-aika meni mukavasti ja nautin kotiäitydestä vaikka olinkin väsynyt yöllisten heräämisten takia (myös esikoinen valvotti paljon). Toisen lapsen myötä tilanne muuttui. Aloin inhoamaan niitä rutiineita ja sitä, että pelkkä kaupassa käynti oli vilkkaan taaperon ja vauvan kanssa vaikeaa. On vaikea selittää muille, joiden taaperot esim. istuu ostoskärryissä kilttinä, millaista on kun oma taapero pyrkii sieltä kaikin keinoin alas. Kerran mielestäni muka katsoin ihan muutaman sekunnin muualle, mutta taapero oli kiivennyt ostoskärryjen tangon ja sen ritilän päälle kyykkyyn. Kolmas lapsi onneksi oli taas rauhallinen, heräsi alkuun vain viisi kertaa yössä ja viihtyi muutenkin edes hetken aikaa lattialla yksin. 

En edelleenkään ymmärrä, mitä pahaa on siinä, ettei nauti kotiäitinä olemista. Se, mikä sopii toisille, ei sovi välttämättä kaikille. Tärkeintä on, että lapset saavat syliä, ruokaa ja puhdasta päälle. Äitiydestä voi nauttia sitten myöhemmin tulevina vuosina. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:17"]

Jos mulla ois muija joka ois lasten kanssa kotona kaikki päivät valittamassa niin joo, tuskin tekis mieli illalla kellistää sitä.

[/quote]

Mikset sinä jäänyt hoitovapaalle?

[/quote]

eihän se käy. mieskö imettää? lisäksi te palstalussukat aina selitätte, kuinka äidin ja lapsen välillä on side, jota muut ei ymmärrä, ja se rajaton äidinrakkaus! oli niin ihanaa raskautua! vauva asusteeksi!

Ihanaa kun jotkut tossun alla olevat alistetut pieruverkkaripojat löysivät tämänkin ketjun. <3 Toisaalta jos kotona on pyhän vulvan ja hellan välissä niin tulkaa vaan lassukat purkamaan ne patoutumat tänne, mukavat av-mammat kuuntelee.

Jaa, itse olen ollut kotiäitinä 7 vuotta yhteen putkeen ja kotiäitiys vaan jatkuu, odotan viidettä lastamme. Enpä voisi parempaa aikaa edes kuvitella. Kaikki lapset ovat aina olleet kotihoidossa ja kotona on riittänyt tekemistä niin paljon, ettei tylsistymään pääse koskaan. Ja miten lasten kanssa voisikaan tylsistyä, koko ajan touhataan jotain ja vauvat ovat aina hoituneet siinä samalla.

Ja kotityöt eivät ole koskaan inhottaneet, nehän nyt olisi hoidettavana oli sitten lapsia tai ei. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:17"]

Jos mulla ois muija joka ois lasten kanssa kotona kaikki päivät valittamassa niin joo, tuskin tekis mieli illalla kellistää sitä.

[/quote]

Mikset sinä jäänyt hoitovapaalle?

[/quote]

eihän se käy. mieskö imettää? lisäksi te palstalussukat aina selitätte, kuinka äidin ja lapsen välillä on side, jota muut ei ymmärrä, ja se rajaton äidinrakkaus! oli niin ihanaa raskautua! vauva asusteeksi!

[/quote]

Vaimosiko imetti 3v...tuskin? Sillä niin kauan hoitovapaata on mahdollista pitää, siihen asti kunnes lapsi on 3v. Ja ihan normaalissa parisuhteessa myös miehellä on mahdollisuus pitää hoitovapaata, kaikki meistä äideistä ei ole sellaisia pirttihirmuja, jotka omivat lapset itselleen vaan ymmärrämme myös isän ja lapsen suhteen tärkeyden.