Todella sairaita ajatuksia... Olenko ainoa?

Mitä jos hakeutuisit jonkinlaisen keskusteluavun piiriin?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:04"]

Mitä jos hakeutuisit jonkinlaisen keskusteluavun piiriin?

[/quote]

Hyvä neuvo! Ap:lla on pakkoajatuksia ja teksti viittaa skitsofreniaan. Skitsoissa on kaikennäköisiä ihmisiä, se miltä ap näyttää on täysin yhdentekevää. 

No en kyllä tiedä, mitä iloa siitä olisi.

"Hei, ajattelen ehkä kerran vuodessa murhaavani jonkun oikein kylmäverisesti ilman mitään syytä. Onko teillä muilla samanlaisia ajatuksia ja mistähän tämä voisi johtua?"

En koe olevani sairas. Noita ajatuksia vain tulee joskus..

Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:07"]No en kyllä tiedä, mitä iloa siitä olisi.

"Hei, ajattelen ehkä kerran vuodessa murhaavani jonkun oikein kylmäverisesti ilman mitään syytä. Onko teillä muilla samanlaisia ajatuksia ja mistähän tämä voisi johtua?"

En koe olevani sairas. Noita ajatuksia vain tulee joskus..

Ap
[/quote]

No mutta nuo ajatukset OVAT sairaita.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:07"]
En koe olevani sairas.
Ap
[/quote]
Harmiksesi kyllä täytyy kertoa että kyllä, olet sairas.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:07"]No en kyllä tiedä, mitä iloa siitä olisi. "Hei, ajattelen ehkä kerran vuodessa murhaavani jonkun oikein kylmäverisesti ilman mitään syytä. Onko teillä muilla samanlaisia ajatuksia ja mistähän tämä voisi johtua?" En koe olevani sairas. Noita ajatuksia vain tulee joskus.. Ap [/quote] No mutta nuo ajatukset OVAT sairaita.

[/quote]

Kyllä minä sen ymmärrän todella hyvin, enkä ole mitään rupeamassa tekemään.

Ap

Luin joskus jonkun jutun että on aivan normaalia ajatella tuollaisia. Ihminen ikäänkuin haluaa järkyttää itseään noilla ajatuksilla.
Kuitenkin ne ovat vain ajatuksia jotka tulevat mieleen, jos menee suunnittelun puolelle niin siinä vaiheessa kannattaa hankkiutua hoitoon.

Ajatuksesi ovat kyllä erikoisia, ap, mutta ne ovat onneksi vain ajatuksia. Olennaista on se, että erotat ajatuksesi ja todellisuuden etkä ryhdy toteuttamaan pelottavia mielikuviasi. Mielestäni kuvaamasi ajatukset ovat vähän samaa sarjaa sen kanssa, kun itse (varmaan moni muukin väsynyt äiti) ajattelen joskus yön pimeinä tunteina, että mitä jos heittäis tuon lapsen vaan pihalle huutamaan tms. Väsyneenä saatan näin ajatella, mutta tiedän todellakin, etten koskaan voisi tehdä mitään sellaista. Ja jos seison jossain korkealla paikalla, saatan miettiä, miltä tuntuisi hypätä. Tai että apua, entä jos saankin mielenhäiriön ja hyppäänkin. Ja taas: en koskaan oikeasti tekisi niin.

No välillä kun vituttaa oikein kunnolla joku niin sitä saattaa mielessä ajatella että ois hyvä kun se joku vaan kuolis pois, mutta en kuitenkaan sen enempää rupea mässäilemään sillä ajatuksella, saatika kuvittelemaan sitä mielessäni. Kuulostaa hieman sairaalta noi sun ajatukset.

Ehkäpä sinulla on vain pakkoajatuksia siitä syystä, että kun ajattelet, ettet saa ajatella tuollaisia, tulet väistämättä ajatelleeksi. Ehkä ensimmäiset moiset ajatukset ovat tulleet sattumalta ja siitä on tullut kierre vähän samaan tyyliin kuin tulee vähemmän pelottavan kuuloisia kierteitä. Esimerkiksi hautajaisissa voi tulla kamala pakkomielle nauraa, ei siksi, että tilanteessa olisi mitään hauskaa vaan siksi, että on niin hermostunut ja mitä enemmän asiaa yrittää olla ajattelematta, sen enemmän sitä ajattelee.

En usko, että tilasi on mitenkään vakava. tänne eksyvät vastaajat haluavat vain aina ajatella pahinta. Mikäpä olisi nautinnollisempaa kuin päästä sanomaan jollekin, että olet sairas, mene hoitoon, jne.

Älä syyllistä itseäsi! Hyvässä lykyssä omituinen pakkoajatuksesi menee sillä ohi!

Ihmiselle on mielikuvitus annettu, että näitä asioita voisi kokeilla, ilman että tekee mitään.

Sen sijaan, jos huomaat varaavasi teräasetta tyynyn alle tai vertailevasi vesureita rautakaupassa, tiedät että nyt on lipsahtamassa pahasti pimeälle puolelle.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:13"]

Luin joskus jonkun jutun että on aivan normaalia ajatella tuollaisia. Ihminen ikäänkuin haluaa järkyttää itseään noilla ajatuksilla. Kuitenkin ne ovat vain ajatuksia jotka tulevat mieleen, jos menee suunnittelun puolelle niin siinä vaiheessa kannattaa hankkiutua hoitoon.

[/quote]

En ole tuollaista lukenut, mutta voisi olla jollain tasolla järkeenkäypää. Olen miettinyt myös, että johtuukohan se jotenkin ihmisen alkukantaisesta ja eläimellisestä puolesta. Koska nykyään ei tarvitse sellaisia "taitoja" - ainakaan aktiivisesti, jollei ole esimerkiksi sotatilanne.

Ei nämä asiat minua haittaa ja en todellakaan ajattele niitä kovin usein. Ehkä kerran 1-2 vuodessa huomaan tuollaisen ajatuksen, joka vain tulee. Se on tosin saanut minut miettimään omaa terveyttäni, mutta kun oikein ajattelen ja yritän järkeillä, on vaikea uskoa, että olisin mieleltäni sairas. Eihän sitä tietysti koskaan tiedä, jos olenkin tikittävä aikapommi.  

Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:17"]

Ehkäpä sinulla on vain pakkoajatuksia siitä syystä, että kun ajattelet, ettet saa ajatella tuollaisia, tulet väistämättä ajatelleeksi. Ehkä ensimmäiset moiset ajatukset ovat tulleet sattumalta ja siitä on tullut kierre vähän samaan tyyliin kuin tulee vähemmän pelottavan kuuloisia kierteitä. Esimerkiksi hautajaisissa voi tulla kamala pakkomielle nauraa, ei siksi, että tilanteessa olisi mitään hauskaa vaan siksi, että on niin hermostunut ja mitä enemmän asiaa yrittää olla ajattelematta, sen enemmän sitä ajattelee.

Älä syyllistä itseäsi! Hyvässä lykyssä omituinen pakkoajatuksesi menee sillä ohi!

[/quote]

Juuri näin. Itselle pitää antaa anteeksi. Siten typerä ajatus häipyy kuin pieru saharaan.

Jossain määrin tuttu ilmiö itselleni myös.

Et ole ainoa! Voi kuinka lohdullista on kuulla etten itse ole ainoa. Mulla on ihan vastaavia ajatuksia aina joskus ja samalla tavalla koen niistä jälkikäteen ahdistusta... Ja pelkoa siitä, että mitä jos olenkin piilevä psykopaatti. Että joku kerta ne ei pysykään ajatuksina ja teen jotain ihan hirveetä. Ajatukset tulee täysin spontaanisti, just niinku kuvailit...

Välillä kun näitä tulee useammin, mietin että pitäisikö tähän hakea apua. Tuntuu vaan niin "vähäpätöiseltä" ongelmalta.

Olen myöskin ulkoisesti sellainen, josta ei tällaisia ajatuksia voisi arvata. Työskentelen lasten kanssa ja olen ihan pidetty ihminen.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:16"]

Ajatuksesi ovat kyllä erikoisia, ap, mutta ne ovat onneksi vain ajatuksia. Olennaista on se, että erotat ajatuksesi ja todellisuuden etkä ryhdy toteuttamaan pelottavia mielikuviasi. Mielestäni kuvaamasi ajatukset ovat vähän samaa sarjaa sen kanssa, kun itse (varmaan moni muukin väsynyt äiti) ajattelen joskus yön pimeinä tunteina, että mitä jos heittäis tuon lapsen vaan pihalle huutamaan tms. Väsyneenä saatan näin ajatella, mutta tiedän todellakin, etten koskaan voisi tehdä mitään sellaista. Ja jos seison jossain korkealla paikalla, saatan miettiä, miltä tuntuisi hypätä. Tai että apua, entä jos saankin mielenhäiriön ja hyppäänkin. Ja taas: en koskaan oikeasti tekisi niin.

[/quote]

Kuulostaa tutulta. Toisaalta tuollaisia ajatuksia varmaan ajatteleekin väsyneenä enemmän. Ajatukset alkaa sekoittua omaan pimeään alitajuntaan. Viime öinä olen nukkunut myös huonosti. Ap

Kyllähän maailmassa voi tapahtua kaikenlaista. TV:stä näkyy hirmutekoja. Ihminen saattaa pelätä tietoisesti/tiedostamattomasti ettei itse haksahtaisi tekemään mitään sellaista kauheaa, koska se olisi katastrofi monella tavalla. Jos ihminen pelkää jotain ajatusta, silloin asia jää tavallaan muhimaan ja saattaa pulpahtaa tietoiseen mieleen aiheuttamaan ahdistusta.

Noita sanotaan pakkoajatuksiksi. Herkillä ja neuroottisilla ihmisillä on niitä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:03"]Tiedän, että tästä tulee nyt sanomista. En kaipaisi ollenkaan enempää syyllistämistä ja vittuilua, mutta jonnekin tästä kai on kirjoitettava.

Näitä on ollut lapsesta saakka. Silloin tällöin mutta lopulta todella harvoin.

Tänä aamuna kun heräsin ennen miestäni, ajattelin, että millähän tavalla ihmisen voisi tappaa nukkuessaan ja miten kivuttomasti asian saisi hoidettua. Sitten kuvittelin, kuinka tapan mieheni lyömällä puukon hänen vatsastaan ja pyörittelin ajatusta mielessäni pitempään. Enkä edes tuntenut mitään. En siinä hetkessä ajatellut, että hän kuolee, jos teen niin, enkä tuntenut syyllisyyttä asiasta. Joskus, kun näitä tulee niin tunnen sellaisen ahdistuksen. Tottakai tiedostin, ettei se ole normaalia. Ennen kuin vasta jälkeenpäin ajattelen, että mitä helvettiä.

Kaikista pelottavinta on, että olen sellainen pieni, kiltinnäköinen ja herkkä ihminen, jonka ei voisi kuvitella tekevän kenellekään mitään pahaa. Minulla on välillä hetkiä, kun ajatelen tuollaisia asioita ja saatan kuvitella ne visuaalisestikin mielessäni, enkä oikeastaan tunne mitään. Monesti olen kuitenkin hyvin tunteikas. En voi esimerkiksi katsoa elokuvia, joissa lentää veri tai joku tapetaan. Empatisoin mukana välillä hyvin vahvasti ja välillä tuntuu, että olen tyhjä kuori.

En ole koskaan kertonut näistä ajatuksista kenellekään. Ennen kuin nyt.

Mikä minua vaivaa? Olenko potentiaalinen psykopaatti vai onko muillakin tällaisia ajatuksia?
[/quote]

Sulla on patoutunutta vihaa tarvit terapiaa

Mulla on satunnaisesti vastaavia, mutta en ole huolissani koska en oikeasti tekisi mitään. En tapa edes hämähäkkejä ja kärpäsiä, saati sitren ihmisiä.

Toi on vielä pientä :Dd Odotin oikeasti jotain rajumpaa settiä.

t. 17v, skitsofreenikko, erittäin sairaalla mielikuvituksella ja ajatuksilla