Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella sairaita ajatuksia... Olenko ainoa?
23.02.2015 |
Tiedän, että tästä tulee nyt sanomista. En kaipaisi ollenkaan enempää syyllistämistä ja vittuilua, mutta jonnekin tästä kai on kirjoitettava.
Näitä on ollut lapsesta saakka. Silloin tällöin mutta lopulta todella harvoin.
Tänä aamuna kun heräsin ennen miestäni, ajattelin, että millähän tavalla ihmisen voisi tappaa nukkuessaan ja miten kivuttomasti asian saisi hoidettua. Sitten kuvittelin, kuinka tapan mieheni lyömällä puukon hänen vatsastaan ja pyörittelin ajatusta mielessäni pitempään. Enkä edes tuntenut mitään. En siinä hetkessä ajatellut, että hän kuolee, jos teen niin, enkä tuntenut syyllisyyttä asiasta. Joskus, kun näitä tulee niin tunnen sellaisen ahdistuksen. Tottakai tiedostin, ettei se ole normaalia. Ennen kuin vasta jälkeenpäin ajattelen, että mitä helvettiä.
Kaikista pelottavinta on, että olen sellainen pieni, kiltinnäköinen ja herkkä ihminen, jonka ei voisi kuvitella tekevän kenellekään mitään pahaa. Minulla on välillä hetkiä, kun ajatelen tuollaisia asioita ja saatan kuvitella ne visuaalisestikin mielessäni, enkä oikeastaan tunne mitään. Monesti olen kuitenkin hyvin tunteikas. En voi esimerkiksi katsoa elokuvia, joissa lentää veri tai joku tapetaan. Empatisoin mukana välillä hyvin vahvasti ja välillä tuntuu, että olen tyhjä kuori.
En ole koskaan kertonut näistä ajatuksista kenellekään. Ennen kuin nyt.
Mikä minua vaivaa? Olenko potentiaalinen psykopaatti vai onko muillakin tällaisia ajatuksia?
Kommentit (68)
^Tuolla terveyskirjastossa sanotaan jo alkuun: "Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia,"
Kyllä itsekin ajattelen aika villejä välillä, enkä koe että minulla jotain pakkoajatuksia olisi.
Jotenkin surullista tämä ylidiagnostointi :( -normaaliin elämään kuuluvien ilmiöiden diagnostointi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:05"]
Terapeuttinen apu olisi sinulle varmasti tarpeen oman olosi lievittämiseksi, suosittelen sinua hakeutumaan lääkärisi vastaanotolle, jotta saisit lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Tsemppiä!
t. Palstalla roikkuva mammalomalla oleva lekuri
[/quote]
Ei tuossa kyllä lääkäri auta pätkääkään. Psykologia tarvii, jos jotain tarvii. Lääkäreistä paljon huonoja kokemuksia. Suuri osa on lekureita vain statuksen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:20"]
Ne ovat pakkoajatuksia, kuuluvat pakko-oireisiin häiriöihin. Jos ajatukset eivät muuten ahdista ja tee elämästäsi vaikeaa, eikä niihin liity todellisuuden tajun menetystä, voit olla huoleti. kyse samasta asiasta kuin joidenkin ihmisten jatkuva kahvin keittimen tarkastus ja käsien peseminen. Tuollaiset ajatukset tietytsi aiheuttavat varmasti suurempaa ahdistusta ja pelkoa, kuin pakko käytäytyminen, sillä aika perinteisesti pakko-ajatuksista kärsivät pelkäävät menettävänsä itsensä kontrollin ja toteuttavansa ajatukset. jotkut eivät esim. pysty edes katsomaan veitsiä, kun jo näkevät itsensä puukottamassa niillä jota kuta. Jos ajatuksesi todella häiritsevät ja saavat sinut huolestuneeksi, tai koet niiden lisääntyvän, kannattaa hakea apua.
[/quote]
Minulla on jonkun verran tuota veitsien kanssa. Voin siis kuitenkin katsoa ja tehdä niillä ruokaakin. Mutta joka ikinen kerta, kun veitsen otan käteeni, saan mielikuvan kuinka isken sen lähimmän ihmisen selkään. Ihan samalla tavalla pakottava ajatus liittyy moneen muuhunkin, esim lähestyvä metro saa ajatuksen hyppäämisestä, mielikuva kuinka rusennun, korkeaan paikkaan meneminen aiheuttaa mielikuvan kuinka hyppään yhtäkkiä alas. Ja vauvan kanssa portaikon ohi meneminen aiheuttaa joka kerta mielikuvan, kuinka nakkaan vauvan alas. kirkossa pelkään, että rupean huutamaan, riehumaan tai ehdottelemaan papille rivoja.
Tiedän, että jotkut kauhistelee tällaista. Mutta tiedoksi kaikille niille, ketkä tässä ketjussa kehoittaa menemään hoitoon: olen käynyt masennuksen vuoksi terapiassa, oikein hyvässä sellaisessa. Terapeuttini suhtautui pakkoajatuksiin hyvin lunkisti, sanoi, että nämä ovat normaaleja ajatuksia mahdollisista asioista. Ja vain ajatuksia. Suurin ongelma tulee jos niitä alkaa pelätä. Ajatuksiaan on kuitenkin hyvin vaikea ohjailla väkisellä. Jos yrität ajatella, ettet saa ajatella juuri jotain, niin se alkaa pyörimään entistä pahemmin päässä ja saatat kehittää itsellesi suuremman ongelman. Alat saamaan fobioita, välttelemään joitakin tiettyjä asioita (korkeaa paikkaa, metroja, julkisi paikkoja, veitsiä jne).
Minulla noita ajatuksia tulee enemmän silloin kun olen oikein väsynyt ja stressaantunut. Nämä ovat inhottavia ja joskus pelottaa voisinko oikeasti toteuttaa tyhmät ajatukseni. En kuitenkaan normaalisti koe olevani yhtään sen hullumpi kuin muutkaan. Olisi minut varmaan jo rankempaan hoitoon ohjattu kun olen noista ääneen paljon puhunut. Jopa neuvolassa ja synnytyslaitoksella, kun väsymys sai ajattelemaan pelottavia ajatuksia. Se siinä onkin hassua, että kun noista puhuu ja ammatti-ihmiset ei kauhistele, niin olo helpottuu. Jos he sanoisivat, että ai kun kamalaa, hoitoon vaan, niin olo olisi paljon pahempi.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:05"]
Hei ap,
et ole "hullu" tai sekoamassa ja skitsofrenialta oireesi eivät kuulosta pätkääkään. Luepas tämä artikkeli pakko-oireisesta häiriöstä http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00403 . Useimmiten väkivaltaisista pakkoajatuksista kärsivät ovat hyvin kilttejä, liiankin kilttejä, jotka eivät koskaan oikeasti vahingoittaisi ketää ja ahdistuvat ajatuksistaan ja häpeävät niitä paljon. Terapeuttinen apu olisi sinulle varmasti tarpeen oman olosi lievittämiseksi, suosittelen sinua hakeutumaan lääkärisi vastaanotolle, jotta saisit lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Tsemppiä!
t. Palstalla roikkuva mammalomalla oleva lekuri
[/quote] siis ei kai jo lääkärikin luule pari kertaa vuodessa esiintyviä vähän villimpejä ajatuksia pakkoajatuksiksi? Eikös niitä pitäisi olla jatkuvasti ja jotenkin pakonomaisia.
[/quote]
Niin no, tämä kirjoittaja saattoi olla lääkäri tai psykologi tai vaikka lentäjä tai ihan vaan naapurin Mirkku. Ei kannattane luottaa näihin palstadiagnooseihin ja neuvoihin, jos ajatukset häiritsee itseä niin eikö niistä kannata käydä kysymystä joltakin ihan oikean elämän oikealta koulutetulta ammattilaiselta?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:13"]Luin joskus jonkun jutun että on aivan normaalia ajatella tuollaisia. Ihminen ikäänkuin haluaa järkyttää itseään noilla ajatuksilla.
Kuitenkin ne ovat vain ajatuksia jotka tulevat mieleen, jos menee suunnittelun puolelle niin siinä vaiheessa kannattaa hankkiutua hoitoon.
[/quote]mäkin joskus pakonomaisesti mietin jotain mitä ei saisi ajatellakaan. Mut en ole sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla niin erilaiset mielikuvat ovat terveitä ja käteviä tapoja käsitellä ongelmiaan. Se sijaan olen huolissani palstalaisista, jotka ovat jo kieltämässä tai syyttämässä pelkästään ajattelemisesta. Minusta todennäköisyys vaarallisiin tekoihin tai vähintään hulluuteen lisääntyy, jos päässäänkin pitää rajoittaa itseään.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:35"]Toi on vielä pientä :Dd Odotin oikeasti jotain rajumpaa settiä.
t. 17v, skitsofreenikko, erittäin sairaalla mielikuvituksella ja ajatuksilla
[/quote]
Olen joskus miettinyt miten murhaisin poikaystäväni, järjestäisin albin ja olen harjoitellut sitä "shokissa olevan ihmisen" hätäsoittoa häkeen, tekoitkenyt, panikoinut ja niin :D Minulla on oikeastikkin paniikkihäiriö ja oikeita paniikkikohtauksia, mutta osaan myös matkia kohtauksia. En siis oikeasti ole soittanut häkeen koskaan, enkä _ikinä_ oikeasti satuttaisi ketään ihmistä/eläintä, mutta ajatukset ovat vähän sairaita, koska sairas mieli :D
Ja tuokin ^ on vielä kevyttä, koska en haluaisi bännejä av:lle :D Sieltä kevyimmästä päästä...
Mutta päässä menee ihan mielenkiintoisia ajatuksia ja ääniä, jos en ota lääkkeitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:17"]
Ehkäpä sinulla on vain pakkoajatuksia siitä syystä, että kun ajattelet, ettet saa ajatella tuollaisia, tulet väistämättä ajatelleeksi. Ehkä ensimmäiset moiset ajatukset ovat tulleet sattumalta ja siitä on tullut kierre vähän samaan tyyliin kuin tulee vähemmän pelottavan kuuloisia kierteitä. Esimerkiksi hautajaisissa voi tulla kamala pakkomielle nauraa, ei siksi, että tilanteessa olisi mitään hauskaa vaan siksi, että on niin hermostunut ja mitä enemmän asiaa yrittää olla ajattelematta, sen enemmän sitä ajattelee.
En usko, että tilasi on mitenkään vakava. tänne eksyvät vastaajat haluavat vain aina ajatella pahinta. Mikäpä olisi nautinnollisempaa kuin päästä sanomaan jollekin, että olet sairas, mene hoitoon, jne.
Älä syyllistä itseäsi! Hyvässä lykyssä omituinen pakkoajatuksesi menee sillä ohi!
[/quote]
Voihan tuo niinkin olla. Tuo taisi lähteä siitä liikkeelle, kun ajattelin, että toinen nukkuu siinä vieressä niin rauhallisesti. Sitten toinen ajatus ruokki toista. Sen 99,99 % ajasta ajattelen, että kunhan vain miehelle ei tapahtuisi ikinä mitään ja elettäisiin pitkä elämä yhdessä.
Ohihan se meni, enkä usko, että kovin pian tulee seuraava. Kai se järkytti jälkikäteen enemmän, kun sotkin hänet siihen pakonomaiseen ajatukseen. Se ihminen, jolle varmaan vähiten haluan pahaa.
Ap
Kannattaa mennä lääkäriin tms. Pahimmassa tapauksessa joudut psykoosiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:23"]
Et ole ainoa! Voi kuinka lohdullista on kuulla etten itse ole ainoa. Mulla on ihan vastaavia ajatuksia aina joskus ja samalla tavalla koen niistä jälkikäteen ahdistusta... Ja pelkoa siitä, että mitä jos olenkin piilevä psykopaatti. Että joku kerta ne ei pysykään ajatuksina ja teen jotain ihan hirveetä. Ajatukset tulee täysin spontaanisti, just niinku kuvailit... Välillä kun näitä tulee useammin, mietin että pitäisikö tähän hakea apua. Tuntuu vaan niin "vähäpätöiseltä" ongelmalta. Olen myöskin ulkoisesti sellainen, josta ei tällaisia ajatuksia voisi arvata. Työskentelen lasten kanssa ja olen ihan pidetty ihminen.
[/quote]
Työskentelen myöskin lasten kanssa! Nyt kun meitä on kaksi, niin innokkaimmat palstalaiset voi varmaan vetää jomman kumman johtopäätöksen tästä huimasta otoskoosta:
a) lasten kanssa työskentelemään hakeutuu hulluja sekopäitä
b) nykylapset on niin hirveitä että ne aiheuttaa niiden kanssa työskenteleville mielenterveysongelmia
Ap
Kirjoitan vielä tämän;
Pari viikkoa sitten olin poikaystävällä ja istuttiin tietokoneella. Ykskaks aloin vaan tuijottamaan poikaystävää ja nauroin, nauroin niin paljon, etten saanut sitä loppumaan.
Poikaystävä kysyi mikä on niin hauskaa, itsekkin vähän huvittuneena, ja selitin jotain sekavaa. Jos olisin puhunut totta, niin olisin sanonut poikaystävälle, että "Kuvittelin, miten hitaasti viiltäisin sun kurkun auki ja katsoisin, miten sun veri tahraa lattian samalla, kun sun elämä virtaa susta veresi mukana ulos.". Ois poikaystävän hymy hyytynyt.
Ja tuokaan ei ole vielä siitä rajusta päästä :D
- Nro 21 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Saat ajatella vaikka koko ihmiskunnan joukkoteloitusta, eikä sekään tekisi sinusta sairasta. Ajatukset eivät ole tekoja. Älä ota stressiä ajatuksistasi.
Kyllä mullekin tulee vastaavia ajatuksia. Johtuu mielestäni myös näkemistäni elokuvista jne. En ole huolissani,koska tuollaiset ajatukset eivät kovin kauan pyöri päässä enkä koe oikeasti haluavani tehdä mitään väkivaltaista tai sairasta. Ovat enemänkin tahattomia mielikuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:23"]
Et ole ainoa! Voi kuinka lohdullista on kuulla etten itse ole ainoa. Mulla on ihan vastaavia ajatuksia aina joskus ja samalla tavalla koen niistä jälkikäteen ahdistusta... Ja pelkoa siitä, että mitä jos olenkin piilevä psykopaatti. Että joku kerta ne ei pysykään ajatuksina ja teen jotain ihan hirveetä. Ajatukset tulee täysin spontaanisti, just niinku kuvailit... Välillä kun näitä tulee useammin, mietin että pitäisikö tähän hakea apua. Tuntuu vaan niin "vähäpätöiseltä" ongelmalta. Olen myöskin ulkoisesti sellainen, josta ei tällaisia ajatuksia voisi arvata. Työskentelen lasten kanssa ja olen ihan pidetty ihminen.
[/quote]
Työskentelen myöskin lasten kanssa! Nyt kun meitä on kaksi, niin innokkaimmat palstalaiset voi varmaan vetää jomman kumman johtopäätöksen tästä huimasta otoskoosta:
a) lasten kanssa työskentelemään hakeutuu hulluja sekopäitä
b) nykylapset on niin hirveitä että ne aiheuttaa niiden kanssa työskenteleville mielenterveysongelmia
Ap
[/quote]
Heii minäkin mahdollisesti työskentelen tulevaisuudessa lasten parissa! :D Lapset on ihania :3
- Nro 21 -
Mä kyllä uskon että suurin osa meistä olisi poikkeusoloissa tappajia ja tarpeen tullen voisi esim. syödä toisen ihmisen. Sellaisia me ollaan.
Kuulostaa pakkoajatuksilta, itsellänikin joskus harvoin sellaisia. Tiedän että ne ovat vain ajatuksia niin en ole koskaan sen enempää jäänyt niitä murehtimaan. Minulla on muutenkin vilkas mielikuvitus joten olen ajattelut että ne johtuvat siitä.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:35"]Toi on vielä pientä :Dd Odotin oikeasti jotain rajumpaa settiä. t. 17v, skitsofreenikko, erittäin sairaalla mielikuvituksella ja ajatuksilla [/quote] Olen joskus miettinyt miten murhaisin poikaystäväni, järjestäisin albin ja olen harjoitellut sitä "shokissa olevan ihmisen" hätäsoittoa häkeen, tekoitkenyt, panikoinut ja niin :D Minulla on oikeastikkin paniikkihäiriö ja oikeita paniikkikohtauksia, mutta osaan myös matkia kohtauksia. En siis oikeasti ole soittanut häkeen koskaan, enkä _ikinä_ oikeasti satuttaisi ketään ihmistä/eläintä, mutta ajatukset ovat vähän sairaita, koska sairas mieli :D Ja tuokin ^ on vielä kevyttä, koska en haluaisi bännejä av:lle :D Sieltä kevyimmästä päästä... Mutta päässä menee ihan mielenkiintoisia ajatuksia ja ääniä, jos en ota lääkkeitä :D
[/quote]
Ymmärrän periaatteessa, mistä puhut. Jos alkaisin itse kehitellä jotakin, pystyisin varmaan samaan mielikuvituksen avulla, mutta oma pääni ei yhtäkkiä loitsi ainakaan tuota raaempaa näkymää tai tapahtumaketjua vaan joutuisin luomaan sen aktiivisesti ajattelemalla. Skitsofreniassa sen sijaan ei nähtävästi suodatin toimi vaan ajatukset syntyy vapaasti ilman aktiivista ajattelemista?
Kuulostaako ne äänet omalta ääneltäsi vai muiden ääniltä? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Olen joskus kuunnellut äänitteen, jolla yritettiin matkia skitsofreniapotilaan kuulemaa äänimaailmaa. Ap
Saat ajatella. Ihan luvalla. Hakeuduin hoitoon kun aloin suunnittelemaan väkivallantekoa, ja hoidossa olo helpottui, kun sain luvan ajatella niitä asioita. Piti vaan tajuta vetää oma raja siihen, ettei todellisuudessa aio toteuttaa niitä mielikuviaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:05"]
Hei ap,
et ole "hullu" tai sekoamassa ja skitsofrenialta oireesi eivät kuulosta pätkääkään. Luepas tämä artikkeli pakko-oireisesta häiriöstä http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00403 . Useimmiten väkivaltaisista pakkoajatuksista kärsivät ovat hyvin kilttejä, liiankin kilttejä, jotka eivät koskaan oikeasti vahingoittaisi ketää ja ahdistuvat ajatuksistaan ja häpeävät niitä paljon. Terapeuttinen apu olisi sinulle varmasti tarpeen oman olosi lievittämiseksi, suosittelen sinua hakeutumaan lääkärisi vastaanotolle, jotta saisit lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Tsemppiä!
t. Palstalla roikkuva mammalomalla oleva lekuri
[/quote] siis ei kai jo lääkärikin luule pari kertaa vuodessa esiintyviä vähän villimpejä ajatuksia pakkoajatuksiksi? Eikös niitä pitäisi olla jatkuvasti ja jotenkin pakonomaisia.