Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella sairaita ajatuksia... Olenko ainoa?
23.02.2015 |
Tiedän, että tästä tulee nyt sanomista. En kaipaisi ollenkaan enempää syyllistämistä ja vittuilua, mutta jonnekin tästä kai on kirjoitettava.
Näitä on ollut lapsesta saakka. Silloin tällöin mutta lopulta todella harvoin.
Tänä aamuna kun heräsin ennen miestäni, ajattelin, että millähän tavalla ihmisen voisi tappaa nukkuessaan ja miten kivuttomasti asian saisi hoidettua. Sitten kuvittelin, kuinka tapan mieheni lyömällä puukon hänen vatsastaan ja pyörittelin ajatusta mielessäni pitempään. Enkä edes tuntenut mitään. En siinä hetkessä ajatellut, että hän kuolee, jos teen niin, enkä tuntenut syyllisyyttä asiasta. Joskus, kun näitä tulee niin tunnen sellaisen ahdistuksen. Tottakai tiedostin, ettei se ole normaalia. Ennen kuin vasta jälkeenpäin ajattelen, että mitä helvettiä.
Kaikista pelottavinta on, että olen sellainen pieni, kiltinnäköinen ja herkkä ihminen, jonka ei voisi kuvitella tekevän kenellekään mitään pahaa. Minulla on välillä hetkiä, kun ajatelen tuollaisia asioita ja saatan kuvitella ne visuaalisestikin mielessäni, enkä oikeastaan tunne mitään. Monesti olen kuitenkin hyvin tunteikas. En voi esimerkiksi katsoa elokuvia, joissa lentää veri tai joku tapetaan. Empatisoin mukana välillä hyvin vahvasti ja välillä tuntuu, että olen tyhjä kuori.
En ole koskaan kertonut näistä ajatuksista kenellekään. Ennen kuin nyt.
Mikä minua vaivaa? Olenko potentiaalinen psykopaatti vai onko muillakin tällaisia ajatuksia?
Kommentit (68)
No huhhuh.
Ei minun mielestäni ole normaalia, edes ajatuksentasolla. Ehkä kannattaisi harkita jotain kevyttä lääkitystä?
Hoitoon hakeutumiseen et tarvitse sairaudentuntoa. Moniin mielenterveyden häiriöihin liittyy, että ei itse tunne/koe olevansa sairas. Sehän se ongelma onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TERAPEUTTINI PUHUI TÄSTÄ AIHEESTA KERRAN:
Kaikenlaisille ihmisille tulee joskus vastaavanlaisia ajatuksia, esim. väkivaltaan tai seksiin liittyen. (Enkä puhu nyt väkivaltaisesta seksistä, vaan ylipäätään kaikenlaisista asioista, vaan kaikenlaisista pervoista ajatuksista).
Toisille nämä ovat rajumpia, toisille paljon lievempiä. Ja nämä ajatukset ovat lähtökohtaisesti NORMAALEJA, kunhan niistä ei muodostu ajattelijalleen pakkomielteitä, eivätkä johda esim. teon harkintaan/suunnitteluun jne.
ERO erilaisten ihmisten välillä on se: Useimmille ihmisille näitä ajatuksia tulee ja menee, ja ne ymmärretään vain ajatuksiksi. Tietynlaisille ihmisille (eniten juuri herkille ja empaattisille) nämä ajatukset voivat aiheuttaa tuskallisia syyllisyyden tunteita ja kauhua, sillä tietenkään tämä empaattinen olento ei oikeasti haluaisi mitään sellaista.
En tiedä ap:n taustoista, mutta itse olen kokenut ja todistanut väkivaltaa varhaislapsuudessani, mikä on huomattavasti lisännyt tällaisia ajatuksia. Mutta varmasti muutenkin olen niin "mielikuvituksellista" tyyppiä, että olen herkempi tällaisten tulolle.
Kun ajatukset ottaa vain mielen tuottamina kuvina, eikä varsinaisesti "omina ajatuksina", niin niihin pystyy suhtautumaan hyvinkin rationaalisesti.
Ja itsekin toimin lasten kanssa töissäni (päiväkodissa), eli liityn tähän sekopääjoukkoon mielelläni.
Ne ovat pakkoajatuksia, kuuluvat pakko-oireisiin häiriöihin. Jos ajatukset eivät muuten ahdista ja tee elämästäsi vaikeaa, eikä niihin liity todellisuuden tajun menetystä, voit olla huoleti. kyse samasta asiasta kuin joidenkin ihmisten jatkuva kahvin keittimen tarkastus ja käsien peseminen. Tuollaiset ajatukset tietytsi aiheuttavat varmasti suurempaa ahdistusta ja pelkoa, kuin pakko käytäytyminen, sillä aika perinteisesti pakko-ajatuksista kärsivät pelkäävät menettävänsä itsensä kontrollin ja toteuttavansa ajatukset. jotkut eivät esim. pysty edes katsomaan veitsiä, kun jo näkevät itsensä puukottamassa niillä jota kuta. Jos ajatuksesi todella häiritsevät ja saavat sinut huolestuneeksi, tai koet niiden lisääntyvän, kannattaa hakea apua.
Mullekin tulee joskus tollasia ajatuksia, ja ne on todella pelottavia. Ikinä en kuitenkaan oikeesti haluis satuttaa ketään, joten en oo niiden takia hoitoon hakeutunu...
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:20"]
Ne ovat pakkoajatuksia, kuuluvat pakko-oireisiin häiriöihin. Jos ajatukset eivät muuten ahdista ja tee elämästäsi vaikeaa, eikä niihin liity todellisuuden tajun menetystä, voit olla huoleti. kyse samasta asiasta kuin joidenkin ihmisten jatkuva kahvin keittimen tarkastus ja käsien peseminen. Tuollaiset ajatukset tietytsi aiheuttavat varmasti suurempaa ahdistusta ja pelkoa, kuin pakko käytäytyminen, sillä aika perinteisesti pakko-ajatuksista kärsivät pelkäävät menettävänsä itsensä kontrollin ja toteuttavansa ajatukset. jotkut eivät esim. pysty edes katsomaan veitsiä, kun jo näkevät itsensä puukottamassa niillä jota kuta. Jos ajatuksesi todella häiritsevät ja saavat sinut huolestuneeksi, tai koet niiden lisääntyvän, kannattaa hakea apua.
[/quote]
No minun on pakko tarkastaa, onko avaimet mukana. Sitten kun en niitä tarkasta, niin olenkin jäänyt oven taakse. Nämä ajatukset eivät haittaa joka päiväistä elämääni, enkä tunne niistä mitään valtaisaa ahdistusta tai syyllisyyttä.
Ihmettelen, että pakko-oireet ilmenevät näin eri tavalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisäisin:
PSYKOPAATTI EI OLE KYKENEVÄ TUNTEMAAN SYYLLISYYTTÄ, SAATI EMPATIAA MUITA KOHTAAN.
Te, jotka pelkäätte olevanne tajuamattanne psykopaatteja ja haluamattanne satuttavanne jota kuta ETTE OLE PSYKOPAATTEJA. Te olette empaattisia ja normaaleja ihmisiä, jotka ymmärrettävästi järkytytte tällaisista ajatuksista, koska totta kai ne ovat hyvin hämmentäviä ja itselle pelottavia.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:20"]
TERAPEUTTINI PUHUI TÄSTÄ AIHEESTA KERRAN:
Kaikenlaisille ihmisille tulee joskus vastaavanlaisia ajatuksia, esim. väkivaltaan tai seksiin liittyen. (Enkä puhu nyt väkivaltaisesta seksistä, vaan ylipäätään kaikenlaisista asioista, vaan kaikenlaisista pervoista ajatuksista).
Toisille nämä ovat rajumpia, toisille paljon lievempiä. Ja nämä ajatukset ovat lähtökohtaisesti NORMAALEJA, kunhan niistä ei muodostu ajattelijalleen pakkomielteitä, eivätkä johda esim. teon harkintaan/suunnitteluun jne.
ERO erilaisten ihmisten välillä on se: Useimmille ihmisille näitä ajatuksia tulee ja menee, ja ne ymmärretään vain ajatuksiksi. Tietynlaisille ihmisille (eniten juuri herkille ja empaattisille) nämä ajatukset voivat aiheuttaa tuskallisia syyllisyyden tunteita ja kauhua, sillä tietenkään tämä empaattinen olento ei oikeasti haluaisi mitään sellaista.
En tiedä ap:n taustoista, mutta itse olen kokenut ja todistanut väkivaltaa varhaislapsuudessani, mikä on huomattavasti lisännyt tällaisia ajatuksia. Mutta varmasti muutenkin olen niin "mielikuvituksellista" tyyppiä, että olen herkempi tällaisten tulolle.
Kun ajatukset ottaa vain mielen tuottamina kuvina, eikä varsinaisesti "omina ajatuksina", niin niihin pystyy suhtautumaan hyvinkin rationaalisesti.
Ja itsekin toimin lasten kanssa töissäni (päiväkodissa), eli liityn tähän sekopääjoukkoon mielelläni.
[/quote]
Ei ole ollut väkivaltaa, mutta lapsuudessa on ollut muuten epävakaata. Lapsena tuli ajateltua omaa itsemurhaa ihan jo sen vuoksi, että kotiolot olivat mitä olivat. En toisaalta ole ajatellut, että se olisi johtanut tähän, vaikka tietysti lapsuuskokemukset vaikuttavat kehitykseen olennaisesti.
Tervetuloa vain! Näköjään lasten kanssa työskentelee - ja haluaa työskennellä - kaikenlaisia hörhöjä ja omituisia otuksia! Pelätkää mammat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee välillä samanlaisia ajatuksia. Itseasiassa oon katsonut nukkuvaa miestäni ja miettinyt miten helposti mä saisin sen tapettua. Tyyny kasvoille tai puukko vatsaan. Tiedän silti, että en mä niitä ajatuksia ikinä toteuttaisi, mä rakastan miestäni ihan hirveästi. En mä voisi satuttaa sitä ikinä. Joskus sitä vaan ajattelee, mutta kun ne erottaa todellisuudesta eikä toteuta niin ei siitä mitään haittaa ole. Lopulta tuo pelkkä ajatus kuristaa kurkkua ja tekee mieli käpertyä kainaloon, koska se on mulle maailman tärkein. Me ollaan vissiin jotenkin outoja, se kerta kun mietin miten nukkuvan ihmisen vois tappaa niin mies heräsi mun tuijotukseen ja kysyi mitä mä ajattelen. Sanoin, että mietin miten helposti nukkuvan vois murhata. Mies totesi "Aha", pussasi ja käänsi kylkeä.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:32"]
Vielä lisäisin:
PSYKOPAATTI EI OLE KYKENEVÄ TUNTEMAAN SYYLLISYYTTÄ, SAATI EMPATIAA MUITA KOHTAAN.
Te, jotka pelkäätte olevanne tajuamattanne psykopaatteja ja haluamattanne satuttavanne jota kuta ETTE OLE PSYKOPAATTEJA. Te olette empaattisia ja normaaleja ihmisiä, jotka ymmärrettävästi järkytytte tällaisista ajatuksista, koska totta kai ne ovat hyvin hämmentäviä ja itselle pelottavia.
[/quote]
Tätä minäkin olen järkeillyt. Mutta välillä käy mielessä ajatus, voiko psykopaatti uskotella itselleen olevansa empaattinen tai jotakin muuta mitä ei ole?
Kyllä minä tosin aika herkästi tunnen myötätuntoa ja itken, joten en ehkä oikeasti usko olevani psyko.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:36"]
Mulla tulee välillä samanlaisia ajatuksia. Itseasiassa oon katsonut nukkuvaa miestäni ja miettinyt miten helposti mä saisin sen tapettua. Tyyny kasvoille tai puukko vatsaan. Tiedän silti, että en mä niitä ajatuksia ikinä toteuttaisi, mä rakastan miestäni ihan hirveästi. En mä voisi satuttaa sitä ikinä. Joskus sitä vaan ajattelee, mutta kun ne erottaa todellisuudesta eikä toteuta niin ei siitä mitään haittaa ole. Lopulta tuo pelkkä ajatus kuristaa kurkkua ja tekee mieli käpertyä kainaloon, koska se on mulle maailman tärkein. Me ollaan vissiin jotenkin outoja, se kerta kun mietin miten nukkuvan ihmisen vois tappaa niin mies heräsi mun tuijotukseen ja kysyi mitä mä ajattelen. Sanoin, että mietin miten helposti nukkuvan vois murhata. Mies totesi "Aha", pussasi ja käänsi kylkeä.
[/quote]
Aikalailla sama ajatusketju kuin minulla aamulla! Mies vain ei sentään herännyt.
Ap
Mulle tulee joskus ajatus autolla ajaessa, että mitä jos painaisi kaasua ja ajaisi vaikka puuhun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlainen ajattelu ja tuollainen fantasiatasolla liikkuminen on ihan normaalia.Vauvapalstakin olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset tiedostaisivat että ajatukset eivät ole tekoja.
Itseänikin kummaksutti omat ajatukset ja kerroin niistä psykoterapiassa NIIN tämä psykologi/terapeutti kertoi ihmiset saattavat ajatella aivan mitä tahansa. Tämä on ollut itselleni erittäin antoisa ja mieltä vapauttava/onnellisuuttakin tuottava tieto. Muutenkin ihmiset tuntivat aika tavalla olevan olettamustensa kahleissa. Kuten heti, ap tuomittiin sairaaksi.
Täytyy kyllä sanoa että antaisin tuollaisten ajatusten lähinnä tulla ja mennä,enkä lähtisi ruokkimaan. Ku luultavasti ei olisi mitään hyötyä.
Öö, eikö tuollaiset ajatukset silloin tällöin ole aika normaaleja ja pelkkää uteliaisuutta? Kyllähän monet esimerkiksi metro- ja junalaiturilla seisoessaan miettivät, millaista olisi jos heittäytyisi junan alle tai kielekkeellä seisoessaan pohtivat, millaista olisi pudottautua alas. Ei se tarkoita sitä, että olisi pipipää tai tekisi sellaista, vaikka ei säikähtäisi paniikinomaisesti ajatuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän hassulta vaikutatte, kun olette itsestänne hulluja tai outoja moisen perusteella tekemässä :-) Tuskin sen erikoisempia olette kuin muutkaan.
Ja tuskin kyse on myöskään pakkoajatuksista, jos niitä sillon tällöin esiintyy. Kai sen pitäs ilmetä vähän kuin joku tarkastus... tosi monta kertaa. 48
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:16"]No välillä kun vituttaa oikein kunnolla joku niin sitä saattaa mielessä ajatella että ois hyvä kun se joku vaan kuolis pois, mutta en kuitenkaan sen enempää rupea mässäilemään sillä ajatuksella, saatika kuvittelemaan sitä mielessäni. Kuulostaa hieman sairaalta noi sun ajatukset.
[/quote]
Itse ainakin kuvittelen tuollaisina hetkinä saavani kunnon jortikkaa pimppiini, monenlaisilta miehiltä ja vaikka miten päin ja kuinka paljon! Viivyn noissa ajatuksissani kyllä välillä pitkäänkin. Ainaki että vitutus loppuisi
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:07"]No en kyllä tiedä, mitä iloa siitä olisi. "Hei, ajattelen ehkä kerran vuodessa murhaavani jonkun oikein kylmäverisesti ilman mitään syytä. Onko teillä muilla samanlaisia ajatuksia ja mistähän tämä voisi johtua?" En koe olevani sairas. Noita ajatuksia vain tulee joskus.. Ap [/quote] No mutta nuo ajatukset OVAT sairaita.
[/quote]
Eivätkä ole, pelkkää teknistä pohdintaa asiasta, joka kiinnostaa siksi, että se on vahvasti kiellettyä. Koet sen sairaaksi siksi, että oikeasti olet empaattinen ja välittävä. Samalla nuo ajatukset ovat pakopaikka välillä ahdistavaksi kokemastasi empaattisen ihmisen roolista.
Jos alat toteuttaa ajatusta, esim. varaamaan esineitä paikoille, joissa niiden pitäisi olla toteuttaaksesi suunnitelmasi, on syytä hakeutua avun piiriin. Houkutus toteutukseen voi tulla liian suureksi. Ja saatat silti epäonnistua rajusti. Vaikka kukaan ei kuolisi tai edes haavoittuisi, olisi elämäsi ja parisuhteesi tuhoutunut.
Mikset ala kirjoittaa noita suunnitelmiasi tarinoiksi kuten Agatha Christie? Nettihän on ilmainen alusta. Onhan siinä vaarana, että joku sinua yksinkertaisempi alkaa toteuttamaan niitä luettuaan, mutta sama vaara on dekkareissakin. Teki tässä maailmassa mitä tahansa, aina on jossain joku täysin aivoton, joka voi sen avulla tehdä jotain käsittämätöntä.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:20"]
TERAPEUTTINI PUHUI TÄSTÄ AIHEESTA KERRAN:
Kaikenlaisille ihmisille tulee joskus vastaavanlaisia ajatuksia, esim. väkivaltaan tai seksiin liittyen. (Enkä puhu nyt väkivaltaisesta seksistä, vaan ylipäätään kaikenlaisista asioista, vaan kaikenlaisista pervoista ajatuksista).
Toisille nämä ovat rajumpia, toisille paljon lievempiä. Ja nämä ajatukset ovat lähtökohtaisesti NORMAALEJA, kunhan niistä ei muodostu ajattelijalleen pakkomielteitä, eivätkä johda esim. teon harkintaan/suunnitteluun jne.
ERO erilaisten ihmisten välillä on se: Useimmille ihmisille näitä ajatuksia tulee ja menee, ja ne ymmärretään vain ajatuksiksi. Tietynlaisille ihmisille (eniten juuri herkille ja empaattisille) nämä ajatukset voivat aiheuttaa tuskallisia syyllisyyden tunteita ja kauhua, sillä tietenkään tämä empaattinen olento ei oikeasti haluaisi mitään sellaista.
En tiedä ap:n taustoista, mutta itse olen kokenut ja todistanut väkivaltaa varhaislapsuudessani, mikä on huomattavasti lisännyt tällaisia ajatuksia. Mutta varmasti muutenkin olen niin "mielikuvituksellista" tyyppiä, että olen herkempi tällaisten tulolle.
Kun ajatukset ottaa vain mielen tuottamina kuvina, eikä varsinaisesti "omina ajatuksina", niin niihin pystyy suhtautumaan hyvinkin rationaalisesti.
Ja itsekin toimin lasten kanssa töissäni (päiväkodissa), eli liityn tähän sekopääjoukkoon mielelläni.
[/quote]
Noinhan se juuri on kuin tuo terapeutti sanoi. Yksilöllistä eroa on, toisille tuollaisia ajatuksia ei varmaan koskaan ikinä tule mieleen, toisille joskus ja niitä sitten märehtii juuri siksi, että ne tuntuvat niin pelottavilta.
Skitsojen verityöt ovat harvinaisia ja yleensä kai liittyvät pelkotiloihin tai kostontunteisiin, ei kuvitelmiin tappamisen "hauskuudesta".
Ap, oletko harkinnut teurastajan uraa? Siellä sitä tappamista tehdään päivittäin, vaikkakaan ei ihmisille? Vertakin siivotaan lattiakuivaimella kuin vettä kylpyhuoneen lattialta?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:20"]
Ne ovat pakkoajatuksia, kuuluvat pakko-oireisiin häiriöihin. Jos ajatukset eivät muuten ahdista ja tee elämästäsi vaikeaa, eikä niihin liity todellisuuden tajun menetystä, voit olla huoleti. kyse samasta asiasta kuin joidenkin ihmisten jatkuva kahvin keittimen tarkastus ja käsien peseminen. Tuollaiset ajatukset tietytsi aiheuttavat varmasti suurempaa ahdistusta ja pelkoa, kuin pakko käytäytyminen, sillä aika perinteisesti pakko-ajatuksista kärsivät pelkäävät menettävänsä itsensä kontrollin ja toteuttavansa ajatukset. jotkut eivät esim. pysty edes katsomaan veitsiä, kun jo näkevät itsensä puukottamassa niillä jota kuta. Jos ajatuksesi todella häiritsevät ja saavat sinut huolestuneeksi, tai koet niiden lisääntyvän, kannattaa hakea apua.
[/quote]
No minun on pakko tarkastaa, onko avaimet mukana. Sitten kun en niitä tarkasta, niin olenkin jäänyt oven taakse. Nämä ajatukset eivät haittaa joka päiväistä elämääni, enkä tunne niistä mitään valtaisaa ahdistusta tai syyllisyyttä.
Ihmettelen, että pakko-oireet ilmenevät näin eri tavalla.
Ap
[/quote]
Eihän se tarkastaminen ole se ongelma, vaan oikeasti pakko-oireisen lyhyt muisti. Se sama hella pitää käydä sen kymmenen kertaa tarkistamassa, ettei se ole päällä. Käsien pesussa ei ehkä ole kysymys siitä muistista, vaan tolkuttumasta bakteerien pelosta.
Itsellä kanssa pitää aina kopaista taskua ennen kuin painan oven lukkoon saakka. Olen muutaman kerran unohtanut avaimet ja se on tehnyt tarkastamisesta lähes refleksin.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:20"]
TERAPEUTTINI PUHUI TÄSTÄ AIHEESTA KERRAN:
Kaikenlaisille ihmisille tulee joskus vastaavanlaisia ajatuksia, esim. väkivaltaan tai seksiin liittyen. (Enkä puhu nyt väkivaltaisesta seksistä, vaan ylipäätään kaikenlaisista asioista, vaan kaikenlaisista pervoista ajatuksista).
Toisille nämä ovat rajumpia, toisille paljon lievempiä. Ja nämä ajatukset ovat lähtökohtaisesti NORMAALEJA, kunhan niistä ei muodostu ajattelijalleen pakkomielteitä, eivätkä johda esim. teon harkintaan/suunnitteluun jne.
ERO erilaisten ihmisten välillä on se: Useimmille ihmisille näitä ajatuksia tulee ja menee, ja ne ymmärretään vain ajatuksiksi. Tietynlaisille ihmisille (eniten juuri herkille ja empaattisille) nämä ajatukset voivat aiheuttaa tuskallisia syyllisyyden tunteita ja kauhua, sillä tietenkään tämä empaattinen olento ei oikeasti haluaisi mitään sellaista.
En tiedä ap:n taustoista, mutta itse olen kokenut ja todistanut väkivaltaa varhaislapsuudessani, mikä on huomattavasti lisännyt tällaisia ajatuksia. Mutta varmasti muutenkin olen niin "mielikuvituksellista" tyyppiä, että olen herkempi tällaisten tulolle.
Kun ajatukset ottaa vain mielen tuottamina kuvina, eikä varsinaisesti "omina ajatuksina", niin niihin pystyy suhtautumaan hyvinkin rationaalisesti.
Ja itsekin toimin lasten kanssa töissäni (päiväkodissa), eli liityn tähän sekopääjoukkoon mielelläni.
[/quote]
Noinhan se juuri on kuin tuo terapeutti sanoi. Yksilöllistä eroa on, toisille tuollaisia ajatuksia ei varmaan koskaan ikinä tule mieleen, toisille joskus ja niitä sitten märehtii juuri siksi, että ne tuntuvat niin pelottavilta.
Skitsojen verityöt ovat harvinaisia ja yleensä kai liittyvät pelkotiloihin tai kostontunteisiin, ei kuvitelmiin tappamisen "hauskuudesta".
Ap, oletko harkinnut teurastajan uraa? Siellä sitä tappamista tehdään päivittäin, vaikkakaan ei ihmisille? Vertakin siivotaan lattiakuivaimella kuin vettä kylpyhuoneen lattialta?
[/quote]
Hyi yäk. Jo koko mielikuva saa voimaan pahoin. En pystyisi siinä työssä olemaan. Paitsi ehkä jos olisi ihan pakko ja vaikka aseella uhattaisiin vieressä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:47"]
Kirjoitan vielä tämän; Pari viikkoa sitten olin poikaystävällä ja istuttiin tietokoneella. Ykskaks aloin vaan tuijottamaan poikaystävää ja nauroin, nauroin niin paljon, etten saanut sitä loppumaan. Poikaystävä kysyi mikä on niin hauskaa, itsekkin vähän huvittuneena, ja selitin jotain sekavaa. Jos olisin puhunut totta, niin olisin sanonut poikaystävälle, että "Kuvittelin, miten hitaasti viiltäisin sun kurkun auki ja katsoisin, miten sun veri tahraa lattian samalla, kun sun elämä virtaa susta veresi mukana ulos.". Ois poikaystävän hymy hyytynyt. Ja tuokaan ei ole vielä siitä rajusta päästä :D - Nro 21 -
[/quote]
Alkoi kylmämään. Periaatteessa ne pahimmat kiinnostaisi, että ymmärtäisi mitä mielessä liikkuu, mutta voi olla liikaa omalle herkälle mielelle.
Ikävä, että on tällaisia ajatuksia, mutta sairaudellehan ei oikein voi.
Ap