Todella sairaita ajatuksia... Olenko ainoa?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:07"]No en kyllä tiedä, mitä iloa siitä olisi. "Hei, ajattelen ehkä kerran vuodessa murhaavani jonkun oikein kylmäverisesti ilman mitään syytä. Onko teillä muilla samanlaisia ajatuksia ja mistähän tämä voisi johtua?" En koe olevani sairas. Noita ajatuksia vain tulee joskus.. Ap [/quote] No mutta nuo ajatukset OVAT sairaita.

[/quote]

Eivätkä ole, pelkkää teknistä pohdintaa asiasta, joka kiinnostaa siksi, että se on vahvasti kiellettyä. Koet sen sairaaksi siksi, että oikeasti olet empaattinen ja välittävä. Samalla nuo ajatukset ovat pakopaikka välillä ahdistavaksi kokemastasi empaattisen ihmisen roolista.

Jos alat toteuttaa ajatusta, esim. varaamaan esineitä paikoille, joissa niiden pitäisi olla toteuttaaksesi suunnitelmasi, on syytä hakeutua avun piiriin. Houkutus toteutukseen voi tulla liian suureksi. Ja saatat silti epäonnistua rajusti. Vaikka kukaan ei kuolisi tai edes haavoittuisi, olisi elämäsi ja parisuhteesi tuhoutunut.

Mikset ala kirjoittaa noita suunnitelmiasi tarinoiksi kuten Agatha Christie? Nettihän on ilmainen alusta. Onhan siinä vaarana, että joku sinua yksinkertaisempi alkaa toteuttamaan niitä luettuaan, mutta sama vaara on dekkareissakin. Teki tässä maailmassa mitä tahansa, aina on jossain joku täysin aivoton, joka voi sen avulla tehdä jotain käsittämätöntä.

[/quote]

Ei niitä niin paljoa oikeasti ole. Voisihan tuota joskus toisaalta harkita. Itseasiassa olen yhden skenaarion jo kirjoittanut ylös, mutta suurin osa on omassa päässäni. 

Ap

Mulle tulee vastaavanlaisia juttuja välillä mieleen. Usein kanssa sellaisia, että miten lapsi tai lemmikki voisi kuolla jollain kauhealla tavalla onnettomuudessa. Tai muuten vain sellaisia mielikuvia, joissa ihmisiä tai eläimiä kidutetaan. Näitä tulee nykyään noin pari kertaa viikossa. Näihin ei siis liity minkäänlaista ajatusta siitä, että haluaisin toteuttaa näitä juttuja, vaan ajatukset ovat hyvin ahdistavia. Ikään kuin joku näyttäisi niitä minulle videolta ja joutuisin vasten tahtoani seuraamaan niitä.

Ajatuksia on ollut enemmän sellaisina aikoina, kun olen ollut hyvin stressaantunut tai masennus- ja ahdistusjakson aikana (niitä minulla on ollut muutamia elämäni aikana). Olen kuitenkin tässä noin vuoden sisään alkanut päästä niistä eroon. Kävin psykologilla muista syistä, enkä edes puhunut näistä, mutta se psykologin kanssa juttelu tuntui auttavan muihin henkisiin ongelmiin. Ehkä nuo mielikuvat ovat sellaisia, että ne liittyvät erilaisiin negatiivisiin tunteisiin, eivätkä ne sinällään ole vaarallisia.

Mullakin on muuten työ, jossa välillä työskentelen lasten parissa. ;) Tarkemmin sanottuna lastenkulttuurin parissa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:59"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:40"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:35"]Toi on vielä pientä :Dd Odotin oikeasti jotain rajumpaa settiä. t. 17v, skitsofreenikko, erittäin sairaalla mielikuvituksella ja ajatuksilla [/quote] Olen joskus miettinyt miten murhaisin poikaystäväni, järjestäisin albin ja olen harjoitellut sitä "shokissa olevan ihmisen" hätäsoittoa häkeen, tekoitkenyt, panikoinut ja niin :D Minulla on oikeastikkin paniikkihäiriö ja oikeita paniikkikohtauksia, mutta osaan myös matkia kohtauksia. En siis oikeasti ole soittanut häkeen koskaan, enkä _ikinä_ oikeasti satuttaisi ketään ihmistä/eläintä, mutta ajatukset ovat vähän sairaita, koska sairas mieli :D Ja tuokin ^ on vielä kevyttä, koska en haluaisi bännejä av:lle :D Sieltä kevyimmästä päästä... Mutta päässä menee ihan mielenkiintoisia ajatuksia ja ääniä, jos en ota lääkkeitä :D

[/quote]

Ymmärrän periaatteessa, mistä puhut. Jos alkaisin itse kehitellä jotakin, pystyisin varmaan samaan mielikuvituksen avulla, mutta oma pääni ei yhtäkkiä loitsi ainakaan tuota raaempaa näkymää tai tapahtumaketjua vaan joutuisin luomaan sen aktiivisesti ajattelemalla. Skitsofreniassa sen sijaan ei nähtävästi suodatin toimi vaan ajatukset syntyy vapaasti ilman aktiivista ajattelemista?

Kuulostaako ne äänet omalta ääneltäsi vai muiden ääniltä? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Olen joskus kuunnellut äänitteen, jolla yritettiin matkia skitsofreniapotilaan kuulemaa äänimaailmaa. Ap
[/quote]

"Skitsofreniassa sen sijaan ei nähtävästi suodatin toimi vaan ajatukset syntyy vapaasti ilman aktiivista ajattelemista?" - Ainakaan minun ei tarvitse miettimällä miettiä mitään. Ajatukset vain välillä tulevat päähän, aina ei tarvitse edes mitään, mikä "laukaisisi" ne päälle.

"Kuulostaako ne äänet omalta ääneltäsi vai muiden ääniltä?" - Jonkun toisen. Jonkun, ketä en ole ikinä tavannut. Välillä ne äänet ovat puheen, kuiskailun ja suhinan sekoitus ja joskus taas en kuule mitään, mutta "pää lukee" ne lauseet "pään sisältä" äänettömästi, mutta silti ääneen niistä. Apua tätä on tosi vaikea kertoa sellaiselle, jolla ei omaa kokemusta yhtään :D Minäkin olen kuunnellut niitä äänitteitä, missä niitä ääniä on yeitetty matkia, jotain samaa niissä on, mutta loput sitten ihan erilaista.

Ja kuuloharhojen lisäksi minulla on näköharhoja ja joskus harvoin tuntoharhoja. Mm. harha, miehen hahmossa, on lähtenyt tien toiselta puolen juoksemaan täyttä vauhtia minua kohti keskellä kirkasta päivää silmissään "nyt sä kuolet"-katse ja kadonnut 2m ennen minuun törmäystä ilmaan. Eli näin sen harhan ja kuulin juoksuaskeleet. Olen myös nähnyt kuolleita ihmisiä makaamassa verilammikoissaan, mutta ne tiedän harhoiksi sen takia, että "normaalit" ihmiset eivät kiinnitä heihin mitään huomiota ja saattavat kävellä niiden läpi.

- Nro 21 -

Ajatelkaapas näinkin: jos kukaan normaali ihminen ei koskaan ajattelisi tällaisia ajatuksia, harva trilleri tai kauhukertomus tulisi kirjoitettua. Ja harva niitä haluaisi edes lukea ja katsella.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:59"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:40"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:35"]Toi on vielä pientä :Dd Odotin oikeasti jotain rajumpaa settiä. t. 17v, skitsofreenikko, erittäin sairaalla mielikuvituksella ja ajatuksilla [/quote] Olen joskus miettinyt miten murhaisin poikaystäväni, järjestäisin albin ja olen harjoitellut sitä "shokissa olevan ihmisen" hätäsoittoa häkeen, tekoitkenyt, panikoinut ja niin :D Minulla on oikeastikkin paniikkihäiriö ja oikeita paniikkikohtauksia, mutta osaan myös matkia kohtauksia. En siis oikeasti ole soittanut häkeen koskaan, enkä _ikinä_ oikeasti satuttaisi ketään ihmistä/eläintä, mutta ajatukset ovat vähän sairaita, koska sairas mieli :D Ja tuokin ^ on vielä kevyttä, koska en haluaisi bännejä av:lle :D Sieltä kevyimmästä päästä... Mutta päässä menee ihan mielenkiintoisia ajatuksia ja ääniä, jos en ota lääkkeitä :D [/quote] Ymmärrän periaatteessa, mistä puhut. Jos alkaisin itse kehitellä jotakin, pystyisin varmaan samaan mielikuvituksen avulla, mutta oma pääni ei yhtäkkiä loitsi ainakaan tuota raaempaa näkymää tai tapahtumaketjua vaan joutuisin luomaan sen aktiivisesti ajattelemalla. Skitsofreniassa sen sijaan ei nähtävästi suodatin toimi vaan ajatukset syntyy vapaasti ilman aktiivista ajattelemista? Kuulostaako ne äänet omalta ääneltäsi vai muiden ääniltä? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Olen joskus kuunnellut äänitteen, jolla yritettiin matkia skitsofreniapotilaan kuulemaa äänimaailmaa. Ap [/quote] "Skitsofreniassa sen sijaan ei nähtävästi suodatin toimi vaan ajatukset syntyy vapaasti ilman aktiivista ajattelemista?" - Ainakaan minun ei tarvitse miettimällä miettiä mitään. Ajatukset vain välillä tulevat päähän, aina ei tarvitse edes mitään, mikä "laukaisisi" ne päälle. "Kuulostaako ne äänet omalta ääneltäsi vai muiden ääniltä?" - Jonkun toisen. Jonkun, ketä en ole ikinä tavannut. Välillä ne äänet ovat puheen, kuiskailun ja suhinan sekoitus ja joskus taas en kuule mitään, mutta "pää lukee" ne lauseet "pään sisältä" äänettömästi, mutta silti ääneen niistä. Apua tätä on tosi vaikea kertoa sellaiselle, jolla ei omaa kokemusta yhtään :D Minäkin olen kuunnellut niitä äänitteitä, missä niitä ääniä on yeitetty matkia, jotain samaa niissä on, mutta loput sitten ihan erilaista. Ja kuuloharhojen lisäksi minulla on näköharhoja ja joskus harvoin tuntoharhoja. Mm. harha, miehen hahmossa, on lähtenyt tien toiselta puolen juoksemaan täyttä vauhtia minua kohti keskellä kirkasta päivää silmissään "nyt sä kuolet"-katse ja kadonnut 2m ennen minuun törmäystä ilmaan. Eli näin sen harhan ja kuulin juoksuaskeleet. Olen myös nähnyt kuolleita ihmisiä makaamassa verilammikoissaan, mutta ne tiedän harhoiksi sen takia, että "normaalit" ihmiset eivät kiinnitä heihin mitään huomiota ja saattavat kävellä niiden läpi. - Nro 21 -

[/quote]

Ymmärrän tuon ääneenlukemisen jollain tasolla. Pystyn "kuulemaan" tutun ihmisen äänen ja äänenpainot, kun luen esimerkiksi sähköposteja tai muita viestejä - tai siis luen ne sillä tavalla pääni sisällä, kuin oletan, että tämä ihminen kertoisi asian minulle. Pystyn käsittelemään asiaa sillä tavalla helpommin ja ymmärrän lukemani eri tavalla, joten teen sen osittain tiedostaen. Sinulla tämä tapahtuu ilman mitään tekstiä tai muuta laukaisijaa. Mieli temppuilee ja luo tyhjästä ääniä, jotka itse pystyt kuulemaan hyvin todellisina. Ainakin näin ymmärtäisin. Varmaan ei ole ehkä ihan noin yksiselitteistä ole. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:03"]

Tiedän, että tästä tulee nyt sanomista. En kaipaisi ollenkaan enempää syyllistämistä ja vittuilua, mutta jonnekin tästä kai on kirjoitettava.

Näitä on ollut lapsesta saakka. Silloin tällöin mutta lopulta todella harvoin.

Tänä aamuna kun heräsin ennen miestäni, ajattelin, että millähän tavalla ihmisen voisi tappaa nukkuessaan ja miten kivuttomasti asian saisi hoidettua. Sitten kuvittelin, kuinka tapan mieheni lyömällä puukon hänen vatsastaan ja pyörittelin ajatusta mielessäni pitempään. Enkä edes tuntenut mitään. En siinä hetkessä ajatellut, että hän kuolee, jos teen niin, enkä tuntenut syyllisyyttä asiasta. Joskus, kun näitä tulee niin tunnen sellaisen ahdistuksen. Tottakai tiedostin, ettei se ole normaalia. Ennen kuin vasta jälkeenpäin ajattelen, että mitä helvettiä.

Kaikista pelottavinta on, että olen sellainen pieni, kiltinnäköinen ja herkkä ihminen, jonka ei voisi kuvitella tekevän kenellekään mitään pahaa. Minulla on välillä hetkiä, kun ajatelen tuollaisia asioita ja saatan kuvitella ne visuaalisestikin mielessäni, enkä oikeastaan tunne mitään. Monesti olen kuitenkin hyvin tunteikas. En voi esimerkiksi katsoa elokuvia, joissa lentää veri tai joku tapetaan. Empatisoin mukana välillä hyvin vahvasti ja välillä tuntuu, että olen tyhjä kuori.

En ole koskaan kertonut näistä ajatuksista kenellekään. Ennen kuin nyt.

Mikä minua vaivaa? Olenko potentiaalinen psykopaatti vai onko muillakin tällaisia ajatuksia?

[/quote]Sulla on nimenomaan pakkoajatuksia. Henkilöt, joilla on pakkoajatuksia, ovat kuulemma todelllisuudessa hyvin lainkuuliaisia, ja syyllistyvät muita harvemmin väkivallantekoihin.

Ihmiset eivät ole mitään koneita tai robetteja, vaan meidän mieli on hyvin kirjava. Ajatuksia on monenlaisia, ei kaikki mieleen tulevat ajatukset sovi päiväkahvikeskusteluun, eikä niiden tarvitsekaan. Ne on jokaisen ihmisen omia, henkilökohtaisia ajatuksia. Se on vain tärkeää, ettei rupea omia ajatuksiaan häpeämään tai kieltämään, sillä se ruokkii niitä. Antaa niiden tulla ja antaa niiden mennä. Elämässä kannattaa keskittyä kivoihin ja kiinnostaviin asioihin.

Pakkomielteisille ja muista pakkotoiminnoista kärsiville suosittelen kirjaa Kerrasta poikki.

Hei ap,

et ole "hullu" tai sekoamassa ja skitsofrenialta oireesi eivät kuulosta pätkääkään. Luepas tämä artikkeli pakko-oireisesta häiriöstä http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00403 . Useimmiten väkivaltaisista pakkoajatuksista kärsivät ovat hyvin kilttejä, liiankin kilttejä, jotka eivät koskaan oikeasti vahingoittaisi ketää ja ahdistuvat ajatuksistaan ja häpeävät niitä paljon. Terapeuttinen apu olisi sinulle varmasti tarpeen oman olosi lievittämiseksi, suosittelen sinua hakeutumaan lääkärisi vastaanotolle, jotta saisit lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Tsemppiä!

t. Palstalla roikkuva mammalomalla oleva lekuri