Vihaan miehen lasta

Jessus näitä. Miksi lähdette jonkun kelkkaan mukaan jolla on lapsia. tai jos lähdette, niin älä muuta heidän kanssa yhteen. Pidä oma asunto, niin ei tarvitse olla paikalla kun se inhottava lapsi tulee kylään. Te olette aikuisia ja osaatte itse tehdä päätöksiä. Toinen kysymys onkin, miten nämä isät saavat aina naisia, kun onhan heissä joku vika kun ne on taas markkinoilla. Eli mies harvoin omasta aloitteesta eroa, yleensä se on nainen joka lyö avioeropaperit nokan eteen.

Ei sinun tarvitse rakastaa, mutta jokainen lapsi = ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioituksella ja hyvin, etenkin sellainen ihminen joka ei voi valita osaansa, kuten lapset jotka ovat aikuisten "armoilla". Tunteilleenhan ei kaiketi loppupelissä kukaan voi  mitään, mutta käytökselleen voi, tai ainakin aikuisen ihmisen pitäisi voida. Jos et tähän kykene, lopeta se suhde. Yksikään lapsi ei ansaitse kokea olevansa vihattu.

-itsekin äitipuoli, nykyään vieläpä lähiäitipuoli -

Siinä se on taas itsekkyys huipussaan. Täällä on melkein kaikki sitä mieltä, että suksi horo vittuun ja kasva aikuseksi. Se lapsi ei ole tehny sulle mitään pahaa, vai onko väärin että on syntynyt? Vittu tollasta saatanan kitisevää ämmää, joka pilaa lapsen joka toisen viikonlopun.

Lasta vihaavat ruikuttavat selkärangattomat paskaämmät. Mitähän ne miehet tuollaisissa näkee?

Kuulostaa tulevilta S. Laamasilta kun niin vahvasti vihaa ja kylmyyttä tursuaa täällä avautuvien surkimus"äitipuolten" tekstit. Ei, viha ja raivo ei ole tervettä kun siihen tarrautuu. Vika on teissä, lähtekää kävelemään. Vai onko teillä jo niin sairaaloista valtapeliä tunteilla, saatteko syrjäytettyä lapselta isänrakkauden? Yök.

Itse olen äitipuoli ja sympatiat on kyllä lapsen puolella. Minulla ja miehellä on yhteisiä lapsia ja miehen lapsi entisestä liitosta asuu meillä, olen siis lähiäitipuoli. Muistan kun olen alkanut lapseen tutustua ja hän oli itsekeskeinen ja kova vinkuja/valittaja, valitettavasti lapsen äiti oli ollut tyyppiä lapsi saa kaiken mitä haluaa, ei tarvi kuin vähän vinkua kaupassa niin tulee karkkipussi, ei tarvi itse pukea eikä laittaa kenkiä jalkaan kun äiti laittaa. Tietenkään tällainen lapsi isän yrityksistä pitää kuria huolimatta oli kasvanut lellityksi ja itsekkääksi. Aluksi oli raskasta ja kun lapsi asuu meillä opetettiin hänet kunnon käytöstavoille ja alta kuoriutui ihana kohtelias leikki-ikäinen. Ero huomattiin niin lähipiirissä kuin päiväkodissa. Nykyäänkin saa varmaan äitillään kaiken mitä haluaa, mutta jostain kumman syystä haluaa silti asua meillä. Meillä on rajat ja rutiinit ja rutkasti rakkautta ja läheisyyttä. Meillä ei puhuta sisko- tai velipuolista vaan ollaan siskoja ja veljiä, eri äidistä huolimatta. Minua ei ole koskaan sanottu äitipuoleksi, minua on kutsuttu omalla nimellä tai nykyään usein äidiksi niinkuin muut sisarukset. Olen ajan myötä ihan huomaamatta alkanut rakastaa lasta niinkuin omiani, yhteys omiin lapsiin on selkeämpi, mutta toisen lapseen Se ottaa aikansa kun et ole ollut paikalla syntymästä asti. Ap joko otat itseäsi niskasta kiinni tai lopetat suhteen mieheen. Lapsella on oikeus isäänsä.

Älkää valittako. Miehen adhd poika asuu meillä.. Eikä näe äitiään juuri koskaan.

Kyllä sydäntä kylmä lukea näitä :( Itsellä 3-vuotias, joka isällään ollut sen joka toinen viikonloppu eromme jälkeen, nyt isän elämään tullut uusi nainen jonka olen tavannut, ja hän ei kykene peittämään inhoaan ja vastenmielisyyttään lastani kohtaan edes silloin kun minä olen paikalla (hyvin lyhyen hetken lapsen hakutilanteissa, minä kuskaan koska mulla on auto, miehellä ei).

Tyttöni on vielä avoimen innostunut tästä naisesta, kehuu aina esim miten kaunis hän on, ja selittää mitä tämä nainen on esim. syönyt ja miten hän jumppaa (itsekin pikkuiseni on sen takia nyt innostunut tekemään "masulihaliikkeitä" ;'), vielä kaiketi ei ole lapsenomaisessa hellyttävässä naiiviudessaan (onneksi) huomannut naisen asennetta. Olen yrittänyt vaikuttaa ko. naiseen ja eksääni mm. avoimesti kehumalla miten tyttö selkeästi ihailee tätä naista, ja miten kiva hänestä on aina mennä heille, mutta aika vähän se on, mitä oikeasti voi vaikuttaa, ja se on hirveän surullista :( Nyt jo olen huomannut, miten eksä on haluttomampi ottamaan tyttöä luokseen ja peruu tapaamisviikonloppuja (mitä ei koskaan ennen tehnyt).

Vetoan teihin rakkaat äitipuolet, älkää inhotko!! Tai älkää ainakaan näyttäkö sitä lapselle :( Hän on viaton.

"Äitinsä ei ole koskaan pitänyt pojalle minkäänlaista kuria, ja koulussakin on nyt erittäin pahoja ongelmia. Kiusaa ja pahoinpitelee muita oppilaita, valehtelee, käynyt jopa opettajaan käsiksi. . Eikä pahin ole suinkaan poika vaan hänen äitinsä. Kerran pojan ollessa vkloppuna täällä, hän pissasi housuihinsa. Pesin sitten tietysti likaantuneet vaatteet, josta sain kauhean huudon että hänen poikansa vaatteita ei saa kukaan muu pestä. Ens kerralla laitan sitten vaikka paskaa valuvat vaatteet muiden sekaan. Jumalauta. . Suoraan sanottuna, jos kelaisin nyt kolme vuotta taaksepäin, miettisin kaksi kertaa ennen kuin rupean äitipuoleksi yhdellekääb ruikuttavalle ja kurittomalle kakaralle. Vihaan tätä. "

Ydinperheen äitinä kysyn, missä lapsen ISÄN kasvatusvastuu, meillä ainakin isä osallistuu lapsen hoitoon ja kasvatukseen yhtälailla kuin minä, jopa pyytämättä. Se on jopa kunnia-asia hänelle. Millaisten lurjusten kanssa te olette vielä perustamassa perhettä, kun mies ei hoida edes entisiäkään velvellisuuksia, vaan sysää ne muiden hoidettavaksi.

Hyi olkoon. Älkää alkako suhteeseen isien kanssa tai erotkaa kun on raskasta. Miksi rääkkäätte itseänne? Onhan niitä lapsettomiakin miehiä vielä vapaana. Minä minä ainakin tiedostan olevani itsekäs ja pysyn suosiolla erossa tuollaisista vastenmielisistä kuvioista.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:58"]"Äitinsä ei ole koskaan pitänyt pojalle minkäänlaista kuria, ja koulussakin on nyt erittäin pahoja ongelmia. Kiusaa ja pahoinpitelee muita oppilaita, valehtelee, käynyt jopa opettajaan käsiksi. . Eikä pahin ole suinkaan poika vaan hänen äitinsä. Kerran pojan ollessa vkloppuna täällä, hän pissasi housuihinsa. Pesin sitten tietysti likaantuneet vaatteet, josta sain kauhean huudon että hänen poikansa vaatteita ei saa kukaan muu pestä. Ens kerralla laitan sitten vaikka paskaa valuvat vaatteet muiden sekaan. Jumalauta. . Suoraan sanottuna, jos kelaisin nyt kolme vuotta taaksepäin, miettisin kaksi kertaa ennen kuin rupean äitipuoleksi yhdellekääb ruikuttavalle ja kurittomalle kakaralle. Vihaan tätä. "

Ydinperheen äitinä kysyn, missä lapsen ISÄN kasvatusvastuu, meillä ainakin isä osallistuu lapsen hoitoon ja kasvatukseen yhtälailla kuin minä, jopa pyytämättä. Se on jopa kunnia-asia hänelle. Millaisten lurjusten kanssa te olette vielä perustamassa perhettä, kun mies ei hoida edes entisiäkään velvellisuuksia, vaan sysää ne muiden hoidettavaksi.
[/quote]

Tismalleen näin!

t.lähi-äitipuoli

Ap , voimia ja kärsivällisyyttä sinulle. Onneksi ne on vain viikonloput eikä systeemi viikottain vaihtoa vuoron perään.
Myös hyvä puoli että lapsi vain yksi. Tyrkäät vain isälle sen pennun ja tee itse jotain kiva ja miellyttävä.

Siis mistä näitä vatipäitä taas riittää??? Ettekö oikeasti käsitä siinä seurusteluvaiheessa että mihin lähdette mukaan?? Eikö mitenkään ole mahdollista ennen yhteenmuuttoa miettiä että onko itsestä oikeasti äitipuoleksi ja tutustua mieheen ja lapseen ensin ja MIETTIÄ TARKKAAN että onko kuvio nyt sellainen mihin haluaa varmasti mukaan. Ja miten olisi keskustelut miehen kanssa siitä, että miten niitä lapsia yhdessä kasvatetaan ja mitkä on teidän kodin yhteiset säännöt. Vai onko nuo ihan vieraita asioita??

Toki varmasti monessa ihan ydinperheessäkin on kasvatusasiat ihan pielessä eikä isällä ja äidillä ole mitään yhteistä säveltä miten asioita hoidetaan, mutta varsinkin uusperheessä on erityisen tärkeää, että aikuiset yhdessä kasvattavat lapsia ja lapsilla on säännöt joita noudatetaan. Jos näin ei ole, niin se on vain ja ainoastaan uusperheen aikuisten vika, ei lasten eikä exien.

Ei uusperheessä aina helppoa ole, mutta kyllä ne ihan omatkin kakarat käyvät ihan samalla tavalla hermolle kuin miehenkin lapset. Mutta hommasta ei tulisi mitään, jos en voisi kohdella miehen lapsia ihan samalla tavalla kuin omiakin. Eli tarpeen tullen komentaa niitä sen verran tehokkaasti, että alkavat käyttäytyä niinkuin pitääkin.

En vieläkään ymmärrä miksi naiset eivät tajua jo miehen kanssa yhteen muuttoa suunnitellessaan, että ne miehen edellisten suhteiden lapset tulevat mukana. Ja mitä tapahtuu lapsille, jos hänen äitinsä ei olekaan kykenevä huolehtimaan lapsista (äiti voi vaikka sairastua syöpään tai jäädä auton alle, jos joku ihmettelee miksi ei muka voi huolehtia), lapset muuttavat silloin kokonaan isänsä luokse. Pitäisi olla valmistautunut tähän mahdollisuuteen jo siinä vaiheessa, kun suunnittelee yhteistä elämää. 

Turhaa te enää inisette ja valitatte miehen lapsista, kun olette jo uusperhekuvion pyöräyttäneet käyntiin!

Oma on oma, vieras pentu on vieras. Ei tämä miksikään muuttuu.
Uskokaa ämmät, kukaan ei tykkää eikä rakastaa teidän pentua. Pitäkää heitä omassa nurkassa.

Jos on rehellinen aikuinen niin pystyy kyllä myöntämään ettei takuulla rakasta vieraan lasta kuin omaansa, kyllä se veri on vettä sakeampaa. Vai antaisiko joku täällä henkensä vieraan lapsen puolesta, en usko mutta omansa puolesta varmaan monikin. Ihan turhaa lässytystä että ne on kuin omia, eiväthän he ole!

Mutta aikuisen ihmisen tulee osata kohdella vierastakin lasta kunnioittavasti, kuin ihmistä. Liian usein se ei vain uusioperheissä niin mene ja lapsia riepotellaan sinne tänne. Hinnan maksavat ne lapsiparat joita kohdeltiin huonosti, mitätöitiin, mollattiin ja pahoinpideltiin henkisesti, pidettiin ja toivottiin näkymättömiksi, inhottiin ja jpa vihattiin. Epäkypsät aikuiset tekevät niin paljon pahaa lapsille, eivät tajua/välitä että se vaikuttaa lapsen psyykeen ja vaurioita tulee jotka vaikuttavat koko elämän. Moni nainen ja mies on vaan minä, minä, muista viis. Monelle lapselle uusioperhe on kova kohtalo, johon hän itse ei ole syypää. Kyllä jokaisen vanhemman tulisi ajatella lastaan eikä sotkea häntä kaikenlaisiin sekalaisiin kuvioihin, miettikää ihan hiljaa iteksenne missä mennään.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:24"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:49"]Se on juuri sellainen ärsyttävä ruma vinkuja. Enkä ikinä ottais sitä meille asumaan. Riittää kun tulee pilaamaan joka toisen viikonlopun. En usko että tasan yhtään kukaan rakastaa toisen lapsia! [/quote] Minä vihaan ja inhoan miehen toista lasta, mutta pidän toisesta. Inhoan uusperheviikonloppuja, aika vahva pitää suhteen olla jotta sen kestää.

Kuulostat ihan minun lasteni äitipuolelta! Tyttären hän hyväksyy: otetaan mukaan juttuihin ja lomamatkoille mutta poikaa hän inhoaa ja poika itkee sitä. Kokee olevansa ylimääräinen ja kiusankappale.  On joutunut puhumaan jopa koulupsykologille asiasta miten häntä kohdellaan eriarvoisena ihmisenä isän luona. Jättää aika syvät haavat tuollainen. On se kumma miten tykätty tämä poika on muualla, kaveripiirissä ja sukulaisten keskuudessa. Onneksi täällä lähikodissa on rakastava ilmapiiri. Ei mene pitkään kun poika ilmoittaa ettei halua mennä isälleen äitipuolen vuoksi eikä sekään paranna asiaa että äitipuoli haukkuu minua eli biologista vanhempaa ääneen siellä lasten kuullen. Minä en hauku kumpaakaan lasten kuullen, en isää enkä äitipuolta vaan aina olen kannustanut ja yrittänyt antaa neuvoja miten tulisi paremmin toimeen. Sellaista on jo tapahtunutkin. Mutta sitten tämä tykätty pikkusiskokaan ei lähde. On surullista jos isä erkaantuu lapsistaan vaimonsa takia. Kuitenkin 7 vuotta ois ollu jo aikaa perheytyä. Olen surullinen asiasta.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:18"]

Oma on oma, vieras pentu on vieras. Ei tämä miksikään muuttuu. Uskokaa ämmät, kukaan ei tykkää eikä rakastaa teidän pentua. Pitäkää heitä omassa nurkassa.

[/quote]

Provohan tämä kommentti kaiketi oli, mutta silti älähdän äitipuolena, että älä sinä puhu muiden puolesta, minä ainakin tykkään mieheni lapsista! En rakasta kuten omiani, mutta kohtelen aina kuten omiani. Mikään muu ei kyllä tulisi kysymykseenkään.

Voi luoja. Miksi erota, jos on lapsia? Tässä on kaunis tulos. Kannattiko? Vaikutukset ulottuvat moneen sukupolveen. Nämä hyljeksityt ja hajalla olevat kulkurit sitten myöhemmin yrittävät solmia ihmissuhteita ja olla vanhempina omille lapsilleen. Tehokas keino tuhota yhteiskunta sisältäpäin, ei siinä mitään.

En ole velvollinen kohdella puolison lasta hyvin. Sen takia heillä on vanhemmat.
Joka kerta kun yrität tyrkyttää sinun pentua meille, mieti kahdesti ja kolmesti.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa. [/quote] Kukaanhan ei pakota jäämään tuohon tilanteeseen.. ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti uutta tulevisuutta.

[/quote]

No ei pakota niin. Kuitenkin mieheni kanssa rakastamme toisiamme, joten ero ei tule kysymykseen. Kyllä rakkauden tähden voi kärsiä joka toisen viikonlopun.
[/quote] Miehesi ja exänsäkin rakastivat toisiaan, olivat yhdynnässä ja saivat yhteisen lapsen. Ja silti tuli ero. Tiesitkö muuten, että uusperheet päätyvät eroon paljon todennäköisemmin kuin ydinperheet? Jos vihaat miehen lasta, se nostaa eronne todennäköisyydeksi n. 90% ;-)