Vihaan miehen lasta

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa. [/quote] Kukaanhan ei pakota jäämään tuohon tilanteeseen.. ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti uutta tulevisuutta.

[/quote]

No ei pakota niin. Kuitenkin mieheni kanssa rakastamme toisiamme, joten ero ei tule kysymykseen. Kyllä rakkauden tähden voi kärsiä joka toisen viikonlopun.
[/quote]

Mä en ymmärrä miten se sun miehes voi rakastaa sua, kun sä et siedä sen lasta ja tämän lapsen seurassa oleminen on sulle niiiiin raskasta. Oikeasti tee palvelus kaikille ja eroa! Sun miehes on yhtä hirveä kun sä.
[/quote]

Kuule, et säkään rakastas sun uuden miehen lapsia niinkuin omias. Älä teeskentele.
[/quote]

No hyvänen aika, itse olet valintasi tehnyt. Oletko oikeasti niin lapsellinen että mennessäsi yhteen tuon miehen kanssa, kuvittelit kuorivasi vain kermat päältä? Sitä kutsutaan VASTUUKSI. Tai sitten jätät ne äitipuolen hommat pois. Eikä ketään tarvitse rakastaa kuin omaa lastaan, on siinä muitakin välimuotoja. Sinun kohdallasi tosin taitaa olla jo liian myöhäistä.. Empatiakyvyttömyys ja kylmyys suorastaan paistaa sinusta.

Ei hitto mitä raivoa mussa sytty kun kaupassa oli mies ja hänen poikansa, nainen ja hänen kaksi lastaan. Poika oli ihan kiltisti ja heitti jotain läppääkin, ja nainen vain valitti miehelle ja pojalle päin naamaa että tänään et vingu ja "mulla on omatkin lapset hoidettavana, emmä suaki hoida". Omille lapsille sitte kullitteli vaikka miten. Oli se poika sitte miten veemäinen ja ärsyttävä kotona, mut jos sä ryhdyt suhteeseen missä on jo lapsia aikasemmasta suhteesta, uus puoliso ja lapset, ne tulee pakettina jumalauta! Meinasin olla myymättä sille naiselle mitää mut mies makso nii saatana.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa. [/quote] Kukaanhan ei pakota jäämään tuohon tilanteeseen.. ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti uutta tulevisuutta.

[/quote]

No ei pakota niin. Kuitenkin mieheni kanssa rakastamme toisiamme, joten ero ei tule kysymykseen. Kyllä rakkauden tähden voi kärsiä joka toisen viikonlopun.

[/quote]

Oletko oikeasti koettanut muuttaa tuota tilanneta muuten kuin menemällä lapsen tasolle ? Sä olet kuitenkin se aikuinen joka voi asialle tehdä jotain muutakin kuin ruikuttaa.

Jos mies yhtään on normaali, eli ei haittaa vaikkei kakara kävis ollenkaan, lopettakaa tapaamiset. Kaikki voittaa.

Helmiä sioille... Tuli telkkarist. Osuuko?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa. [/quote] Kukaanhan ei pakota jäämään tuohon tilanteeseen.. ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti uutta tulevisuutta.

[/quote]

No ei pakota niin. Kuitenkin mieheni kanssa rakastamme toisiamme, joten ero ei tule kysymykseen. Kyllä rakkauden tähden voi kärsiä joka toisen viikonlopun.
[/quote]

Mä en ymmärrä miten se sun miehes voi rakastaa sua, kun sä et siedä sen lasta ja tämän lapsen seurassa oleminen on sulle niiiiin raskasta. Oikeasti tee palvelus kaikille ja eroa! Sun miehes on yhtä hirveä kun sä.
[/quote]

Kuule, et säkään rakastas sun uuden miehen lapsia niinkuin omias. Älä teeskentele.
[/quote]

Olen seurustellut miehen kanssa jolla oli lapsi ennestään, silloin itselläni ei vielä ollut lapsia. Ja kyllä mä tulin toimeen tän lapsen kanssa ja musta oli mukavaa että hän oli meillä. En ikinä kokenut tätä häiritsevänä tai epämukavana. Ei kukaan velvoita rakastamaan toisen lasta kuin omaansa. Mutta kyllä toimeen pitää tulla ja aikuisen pitää olla aikuinen ja tajuta että aikuiset on tehnyt päätöksen mennä yhteen ja lapset vedetty perässä mukaan. Miten voit syyttää lasta tästä? Mutta täällä ihmiset puhuvat vihaavansa toisen lasta ja kokevansa tämän seuran raskaana ja epämieluisana. Tämä on väärin. Ymmärrätkö? Jos teille on niin vaiketa hyväksyä se lapsi ja antaa sille turvallisen kodin missä hänet hyväksytään vanhempien erosta huolimatta niin oikeasti, kannattaisko miettiä eroa jos omaa asennetta ei saa muutettua? Teillä näyttää menevän oma onnellisuys lapsen hyvinvoinnin edelle. Ja SE on sairasta ja todella surullista.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]

Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa.

[/quote]

Miten niin vieras lapsi? Jos tapaat häntä kaksi viikonloppua kuukaudessa, miten et ole tutustunut häneen? Miten tuore suhteesi lapsen isään on?

Suosittelen suhtautumaan lapseen kuten ihmiseen: tutustu häneen, kuuntele häntä, keskity häneen. Voitte tehdä kivoja juttuja yhdessä. Tottakai lapsi kiukuttelee, koska hänen elämänsä on mullistunut ja ydinperhe hajonnut. Hän haluaa huomiota omalta isältään ja sinä olet siinä häntä häiritsemässä. Lue vaikka jotain oppaita tai lähde jonnekin reissuun noina viikonloppuina. Tai sitten näet sen vaivan, että tutustut lapseen.

[/quote]

Voi kuule. Tilanne ei ole tuore, useita vuosia jo takana. Tässä välissä on vuosia, jolloin olen hoitanut tätä mieheni lasta enemmän kuin hänen oma äitinsä. On tehty kivaa yhdessä ja tehdään edelleenkin joka Jumalan viikonloppu kun on täällä. Äitipuolen rooli vaan sattuu olemaan (ainakin meillä) sellainen, että vastuuta ja velvollisuuksia löytyy, oikeuksia ei niinkään. Oma lapsi on oma lapsi, toisen lapsi ei koskaan ole oma lapsi. Ja lapsen elämä on mullistunut :D Lapsi oli melko pieni, kun minä olen hänen elämäänsä tullut, joten tuskin haikailee vauva-aikaansa milloin vanhemmat olivat vielä yhdessä.

En ole yhtään yllättynyt, että täällä on kaiken maailman kukkahattutädit vinkumassa. Kun ei ole omakohtaista kokemusta tilanteesta, niin voi tulla jeesustelemaan. Tervetuloa koittamaan tätä mun elämääni!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:53"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa. [/quote] Kukaanhan ei pakota jäämään tuohon tilanteeseen.. ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti uutta tulevisuutta. [/quote]   No ei pakota niin. Kuitenkin mieheni kanssa rakastamme toisiamme, joten ero ei tule kysymykseen. Kyllä rakkauden tähden voi kärsiä joka toisen viikonlopun. [/quote] Mä en ymmärrä miten se sun miehes voi rakastaa sua, kun sä et siedä sen lasta ja tämän lapsen seurassa oleminen on sulle niiiiin raskasta. Oikeasti tee palvelus kaikille ja eroa! Sun miehes on yhtä hirveä kun sä.

[/quote]

Oletko ihan tosissaan sitä mieltä, että toisen lasta pitäisi ehdoitta rakastaa koko sydämestään? Ei se kuule ole niin helppoa. Minä ja mies hirveitä? Millä tavalla?
[/quote]
Jos sulle pitää erikseen kertoa mikä tossa sun asenteessa on hirveätä niin ei ole toivoa sulla muutenkaan. Miehesi on hirveä kun on pistänyt oman onnellisuutensa lapsensa hyvinvoinnin edelle. Ja en ole sanonut että ehdoitta täydestä sydämmestä pitäisi rakastaa. Mutta vihata? Ja kyllä aikuisten pitää sitten osata kätkeä omat tunteensa lapselta, jotta lapsella olisi mukavaa tulla isänsä luokse kylään. Ilman että ilkeä äitipuoli ilkkuu ja tekee selväksi että olet ruma vinkuja jonka seuraa ei kaivata.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:53"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa. [/quote] Kukaanhan ei pakota jäämään tuohon tilanteeseen.. ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti uutta tulevisuutta. [/quote]   No ei pakota niin. Kuitenkin mieheni kanssa rakastamme toisiamme, joten ero ei tule kysymykseen. Kyllä rakkauden tähden voi kärsiä joka toisen viikonlopun. [/quote] Mä en ymmärrä miten se sun miehes voi rakastaa sua, kun sä et siedä sen lasta ja tämän lapsen seurassa oleminen on sulle niiiiin raskasta. Oikeasti tee palvelus kaikille ja eroa! Sun miehes on yhtä hirveä kun sä. [/quote] Kuule, et säkään rakastas sun uuden miehen lapsia niinkuin omias. Älä teeskentele. [/quote] Olen seurustellut miehen kanssa jolla oli lapsi ennestään, silloin itselläni ei vielä ollut lapsia. Ja kyllä mä tulin toimeen tän lapsen kanssa ja musta oli mukavaa että hän oli meillä. En ikinä kokenut tätä häiritsevänä tai epämukavana. Ei kukaan velvoita rakastamaan toisen lasta kuin omaansa. Mutta kyllä toimeen pitää tulla ja aikuisen pitää olla aikuinen ja tajuta että aikuiset on tehnyt päätöksen mennä yhteen ja lapset vedetty perässä mukaan. Miten voit syyttää lasta tästä? Mutta täällä ihmiset puhuvat vihaavansa toisen lasta ja kokevansa tämän seuran raskaana ja epämieluisana. Tämä on väärin. Ymmärrätkö? Jos teille on niin vaiketa hyväksyä se lapsi ja antaa sille turvallisen kodin missä hänet hyväksytään vanhempien erosta huolimatta niin oikeasti, kannattaisko miettiä eroa jos omaa asennetta ei saa muutettua? Teillä näyttää menevän oma onnellisuys lapsen hyvinvoinnin edelle. Ja SE on sairasta ja todella surullista.

[/quote]

Anteeksi nyt, mutta missä kohtaa olen syyttänyt mieheni lasta ylipäätään yhtään mistään? Jos minä pidän joka toista viiikonloppua elämästäni raskaana, niin miten se lapselta on pois? Ja mistä vedit johtopäätökset, että lapsella ei ole turvallinen olla ja hyväksytty olo? Varmaan jokainen tajuaa, että vaikka ottaa päähän, niin aikuinen pystyy kuitenkin käyttäytymään kuin ihminen.

Väitättekö, että teitä ei koskaan ota päähän omat lapset? Kokeeko ne teidän lapset silloin, että ei ole turvallinen ja hyväksytty olo? 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:59"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:53"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa. [/quote] Kukaanhan ei pakota jäämään tuohon tilanteeseen.. ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti uutta tulevisuutta. [/quote]   No ei pakota niin. Kuitenkin mieheni kanssa rakastamme toisiamme, joten ero ei tule kysymykseen. Kyllä rakkauden tähden voi kärsiä joka toisen viikonlopun. [/quote] Mä en ymmärrä miten se sun miehes voi rakastaa sua, kun sä et siedä sen lasta ja tämän lapsen seurassa oleminen on sulle niiiiin raskasta. Oikeasti tee palvelus kaikille ja eroa! Sun miehes on yhtä hirveä kun sä. [/quote] Oletko ihan tosissaan sitä mieltä, että toisen lasta pitäisi ehdoitta rakastaa koko sydämestään? Ei se kuule ole niin helppoa. Minä ja mies hirveitä? Millä tavalla? [/quote] Jos sulle pitää erikseen kertoa mikä tossa sun asenteessa on hirveätä niin ei ole toivoa sulla muutenkaan. Miehesi on hirveä kun on pistänyt oman onnellisuutensa lapsensa hyvinvoinnin edelle. Ja en ole sanonut että ehdoitta täydestä sydämmestä pitäisi rakastaa. Mutta vihata? Ja kyllä aikuisten pitää sitten osata kätkeä omat tunteensa lapselta, jotta lapsella olisi mukavaa tulla isänsä luokse kylään. Ilman että ilkeä äitipuoli ilkkuu ja tekee selväksi että olet ruma vinkuja jonka seuraa ei kaivata.

[/quote]

Anteeksi nyt vaan, mutta minä en ole missään vaiheessa sanonut vihaavani. Ap sanoi niin. Minä sanoin, että äitipuolena oleminen on raskasta. En ilku, kuten väität, en vihaa, kuten väität.

Tee kaikille palvelus ja eroa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:59"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:53"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa. [/quote] Kukaanhan ei pakota jäämään tuohon tilanteeseen.. ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti uutta tulevisuutta. [/quote]   No ei pakota niin. Kuitenkin mieheni kanssa rakastamme toisiamme, joten ero ei tule kysymykseen. Kyllä rakkauden tähden voi kärsiä joka toisen viikonlopun. [/quote] Mä en ymmärrä miten se sun miehes voi rakastaa sua, kun sä et siedä sen lasta ja tämän lapsen seurassa oleminen on sulle niiiiin raskasta. Oikeasti tee palvelus kaikille ja eroa! Sun miehes on yhtä hirveä kun sä. [/quote] Oletko ihan tosissaan sitä mieltä, että toisen lasta pitäisi ehdoitta rakastaa koko sydämestään? Ei se kuule ole niin helppoa. Minä ja mies hirveitä? Millä tavalla? [/quote] Jos sulle pitää erikseen kertoa mikä tossa sun asenteessa on hirveätä niin ei ole toivoa sulla muutenkaan. Miehesi on hirveä kun on pistänyt oman onnellisuutensa lapsensa hyvinvoinnin edelle. Ja en ole sanonut että ehdoitta täydestä sydämmestä pitäisi rakastaa. Mutta vihata? Ja kyllä aikuisten pitää sitten osata kätkeä omat tunteensa lapselta, jotta lapsella olisi mukavaa tulla isänsä luokse kylään. Ilman että ilkeä äitipuoli ilkkuu ja tekee selväksi että olet ruma vinkuja jonka seuraa ei kaivata.

[/quote]

Anteeksi nyt vaan, mutta minä en ole missään vaiheessa sanonut vihaavani. Ap sanoi niin. Minä sanoin, että äitipuolena oleminen on raskasta. En ilku, kuten väität, en vihaa, kuten väität.
[/quote]

Mutta kyllä se lapsi susta huomaa että et pidä ja että on vaivaksi. Usko pois. On ihan omia kokemuksia ja kyllä se lapsena tuntu kurjalta kun tiesi olevansa eriarvoinen perheen muiden lapsien kanssa.

Mä en jeesustele mutta mulle miehen lapsi on kuin oma. Ihan yhtä rakas ja välilä raivostuttava kuin nuo yhteisetkin. Yhteiseloa takana vuodesta -99, nyt muutti juuri omilleen.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:52"]

Minusta miesystäväni poika on ihana lapsi.

[/quote]

Minäkin pidän miesystäväni 22-vuotiaasta pojasta. Saisi käydä useamminkin :)

Terv. Äitipuoli 33v

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"]

Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa.

[/quote]

Miten niin vieras lapsi? Jos tapaat häntä kaksi viikonloppua kuukaudessa, miten et ole tutustunut häneen? Miten tuore suhteesi lapsen isään on?

Suosittelen suhtautumaan lapseen kuten ihmiseen: tutustu häneen, kuuntele häntä, keskity häneen. Voitte tehdä kivoja juttuja yhdessä. Tottakai lapsi kiukuttelee, koska hänen elämänsä on mullistunut ja ydinperhe hajonnut. Hän haluaa huomiota omalta isältään ja sinä olet siinä häntä häiritsemässä. Lue vaikka jotain oppaita tai lähde jonnekin reissuun noina viikonloppuina. Tai sitten näet sen vaivan, että tutustut lapseen.

[/quote]

Voi kuule. Tilanne ei ole tuore, useita vuosia jo takana. Tässä välissä on vuosia, jolloin olen hoitanut tätä mieheni lasta enemmän kuin hänen oma äitinsä. On tehty kivaa yhdessä ja tehdään edelleenkin joka Jumalan viikonloppu kun on täällä. Äitipuolen rooli vaan sattuu olemaan (ainakin meillä) sellainen, että vastuuta ja velvollisuuksia löytyy, oikeuksia ei niinkään. Oma lapsi on oma lapsi, toisen lapsi ei koskaan ole oma lapsi. Ja lapsen elämä on mullistunut :D Lapsi oli melko pieni, kun minä olen hänen elämäänsä tullut, joten tuskin haikailee vauva-aikaansa milloin vanhemmat olivat vielä yhdessä.

En ole yhtään yllättynyt, että täällä on kaiken maailman kukkahattutädit vinkumassa. Kun ei ole omakohtaista kokemusta tilanteesta, niin voi tulla jeesustelemaan. Tervetuloa koittamaan tätä mun elämääni!
[/quote]

Ei tarvitse kukkahattua huomatakseen kuinka ilkeitä ja itsekkäitä äitipuolia on tosiaan olemassa, eikä pelkästään saduissa. Toivottavasti lapsen isä on hommassa mukana täydestä sydämestään, ei pelkästään velvollisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:13"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:17"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:51"] Äitipuolena oleminen on hiton hankalaa :/ Minä en vihaa, mutta ihan älyttömän raskasta on joka toinen vkl. Todella raskasta, että tänne tulee minulle vieras lapsi kiukuttelemaan ja valittamaan joka asiasta. Ja luultavasti ainoastaan pahenee, mitä isommaksi lapsi kasvaa. [/quote] Miten niin vieras lapsi? Jos tapaat häntä kaksi viikonloppua kuukaudessa, miten et ole tutustunut häneen? Miten tuore suhteesi lapsen isään on? Suosittelen suhtautumaan lapseen kuten ihmiseen: tutustu häneen, kuuntele häntä, keskity häneen. Voitte tehdä kivoja juttuja yhdessä. Tottakai lapsi kiukuttelee, koska hänen elämänsä on mullistunut ja ydinperhe hajonnut. Hän haluaa huomiota omalta isältään ja sinä olet siinä häntä häiritsemässä. Lue vaikka jotain oppaita tai lähde jonnekin reissuun noina viikonloppuina. Tai sitten näet sen vaivan, että tutustut lapseen. [/quote]   Voi kuule. Tilanne ei ole tuore, useita vuosia jo takana. Tässä välissä on vuosia, jolloin olen hoitanut tätä mieheni lasta enemmän kuin hänen oma äitinsä. On tehty kivaa yhdessä ja tehdään edelleenkin joka Jumalan viikonloppu kun on täällä. Äitipuolen rooli vaan sattuu olemaan (ainakin meillä) sellainen, että vastuuta ja velvollisuuksia löytyy, oikeuksia ei niinkään. Oma lapsi on oma lapsi, toisen lapsi ei koskaan ole oma lapsi. Ja lapsen elämä on mullistunut :D Lapsi oli melko pieni, kun minä olen hänen elämäänsä tullut, joten tuskin haikailee vauva-aikaansa milloin vanhemmat olivat vielä yhdessä. En ole yhtään yllättynyt, että täällä on kaiken maailman kukkahattutädit vinkumassa. Kun ei ole omakohtaista kokemusta tilanteesta, niin voi tulla jeesustelemaan. Tervetuloa koittamaan tätä mun elämääni! [/quote] Ei tarvitse kukkahattua huomatakseen kuinka ilkeitä ja itsekkäitä äitipuolia on tosiaan olemassa, eikä pelkästään saduissa. Toivottavasti lapsen isä on hommassa mukana täydestä sydämestään, ei pelkästään velvollisuudesta.

[/quote]

Ilkeää ja itsekästä, että elämä tuntuu joskus raskaalta?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:49"]Se on juuri sellainen ärsyttävä ruma vinkuja. Enkä ikinä ottais sitä meille asumaan. Riittää kun tulee pilaamaan joka toisen viikonlopun. En usko että tasan yhtään kukaan rakastaa toisen lapsia!
[/quote]

Minä vihaan ja inhoan miehen toista lasta, mutta pidän toisesta. Inhoan uusperheviikonloppuja, aika vahva pitää suhteen olla jotta sen kestää.

Sitä saa mitä tilaa. Turha sitä nyt on vinkua, jos valitsee puolisokseen lapsellisen ja on pitänyt riman matalana. Ja asenteesi kyllä ennustaa, ettei suhde voi olla onnellinen, eikä sillä ole tulevaisuutta, jos omassa kodissaan pitää inhota jotakin perheenjäsentä, joka kuuluu olennaisena osana miehen elämään koko eliniän ja on todennäköisesti ykkönen ja sinä tulet vasta sen jälkeen.

Mä ymmärrän AP sua täysin. Meillä on nyt miehen kanssa takana kolme yhteistä vuotta, miehellä 9v poika, yhteisiä lapsia ei vielä ole.
.
Poika on meillä joka toinen vkl, ja useimmat lomat. Nytkin viettää hiihtolomaansa meillä ja hermot tässä menee mitä sitä lähteä kaunistelemaan. Poika ei suostuisi tekemään mitään muuta kun pelaamaan pleikkarilla, huutaa ja kiukuttelee, purkaa itseään jopa koiranpentuumme, siinä vaiheessa multa palaa totaalisesti hermot. Poika ei suostu syömään mitään muuta kun herkkuja. Äitinsä ei ole koskaan pitänyt pojalle minkäänlaista kuria, ja koulussakin on nyt erittäin pahoja ongelmia. Kiusaa ja pahoinpitelee muita oppilaita, valehtelee, käynyt jopa opettajaan käsiksi.
.
Eikä pahin ole suinkaan poika vaan hänen äitinsä. Kerran pojan ollessa vkloppuna täällä, hän pissasi housuihinsa. Pesin sitten tietysti likaantuneet vaatteet, josta sain kauhean huudon että hänen poikansa vaatteita ei saa kukaan muu pestä. Ens kerralla laitan sitten vaikka paskaa valuvat vaatteet muiden sekaan. Jumalauta.
.
Suoraan sanottuna, jos kelaisin nyt kolme vuotta taaksepäin, miettisin kaksi kertaa ennen kuin rupean äitipuoleksi yhdellekääb ruikuttavalle ja kurittomalle kakaralle. Vihaan tätä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:32"]Mä ymmärrän AP sua täysin. Meillä on nyt miehen kanssa takana kolme yhteistä vuotta, miehellä 9v poika, yhteisiä lapsia ei vielä ole.
.
Poika on meillä joka toinen vkl, ja useimmat lomat. Nytkin viettää hiihtolomaansa meillä ja hermot tässä menee mitä sitä lähteä kaunistelemaan. Poika ei suostuisi tekemään mitään muuta kun pelaamaan pleikkarilla, huutaa ja kiukuttelee, purkaa itseään jopa koiranpentuumme, siinä vaiheessa multa palaa totaalisesti hermot. Poika ei suostu syömään mitään muuta kun herkkuja. Äitinsä ei ole koskaan pitänyt pojalle minkäänlaista kuria, ja koulussakin on nyt erittäin pahoja ongelmia. Kiusaa ja pahoinpitelee muita oppilaita, valehtelee, käynyt jopa opettajaan käsiksi.
.
Eikä pahin ole suinkaan poika vaan hänen äitinsä. Kerran pojan ollessa vkloppuna täällä, hän pissasi housuihinsa. Pesin sitten tietysti likaantuneet vaatteet, josta sain kauhean huudon että hänen poikansa vaatteita ei saa kukaan muu pestä. Ens kerralla laitan sitten vaikka paskaa valuvat vaatteet muiden sekaan. Jumalauta.
.
Suoraan sanottuna, jos kelaisin nyt kolme vuotta taaksepäin, miettisin kaksi kertaa ennen kuin rupean äitipuoleksi yhdellekääb ruikuttavalle ja kurittomalle kakaralle. Vihaan tätä.
[/quote]

Isänkö ei tartte kasvattaa ja pitää kuria? Äidin hommako se yksin on? Yäk mikä äijä sulla