Miltä tuntuu olla masentunut?

On vaikea kuvailla sitä, miltä tuntuu, kun millään ei ole mitään väliä. Minä, saunahullu ja entisen kollegani sanoin "aina niin priima", lopetin yhtäkkiä peseytymisen. Työttömyys ja yksinäisyys teki mahdolliseksi sen, etten peseytynyt yli puoleen vuoteen. Ei huvittanut eikä ollut mitään syytäkään. Sitä mielenmaisemaa on vaikea tajuta, jollei siellä ole itse ollut.

Mun masennus oli tunteiden täydellistä puuttumista, totaalista ulkopuolisuuden tunnetta, katsoin itseäni joskus kehoni ulkopuolelta "yläilmoista"..mikään ei itkettänyt, koska mikään ei tuntunut miltään. Oli kuin olisin ollut jään alla, zombi, elävä kuollut, kuukautisetkin loppuivat tuolloin vuodeksi. Ihmettelin, miten olen voinut mitään koskaan tunteakaan tai miten olen voinut aiemmin esittää ja teeskennellä jaksavaa. Normaalisti olen hyvin tunteellinen ja energinen, joten tuo olotila oli mulle todella vieras ja omituinen. Masennuslääkityksellä vointini saatiin korjaantumaan pikku hiljaa..

Vierailija kirjoitti:

Mun masennus oli tunteiden täydellistä puuttumista, totaalista ulkopuolisuuden tunnetta, katsoin itseäni joskus kehoni ulkopuolelta "yläilmoista"..mikään ei itkettänyt, koska mikään ei tuntunut miltään. Oli kuin olisin ollut jään alla, zombi, elävä kuollut, kuukautisetkin loppuivat tuolloin vuodeksi. Ihmettelin, miten olen voinut mitään koskaan tunteakaan tai miten olen voinut aiemmin esittää ja teeskennellä jaksavaa. Normaalisti olen hyvin tunteellinen ja energinen, joten tuo olotila oli mulle todella vieras ja omituinen. Masennuslääkityksellä vointini saatiin korjaantumaan pikku hiljaa..

Oliko masennuksesi peräisin jostain konkreettisesta asiasta? Mietin vain siinä mielessä, että miten lääkitys voi tehota silloin, kun itse ongelma ei poistu.

Mä olen masentunut lähinnä fyysisen sairauden vuoksi. Itsellä olisi muutes hirveästikin elämän halua tehdä kaikkea, mutta kun sairaus vie kaikki voimat ja energian enkä pysty tekemään niitä haluamani asioita niin siksi masentaa. Luulen, että tuo masennus vielä lisää noita mun fyysisen sairauden aiheuttamia oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun masennus oli tunteiden täydellistä puuttumista, totaalista ulkopuolisuuden tunnetta, katsoin itseäni joskus kehoni ulkopuolelta "yläilmoista"..mikään ei itkettänyt, koska mikään ei tuntunut miltään. Oli kuin olisin ollut jään alla, zombi, elävä kuollut, kuukautisetkin loppuivat tuolloin vuodeksi. Ihmettelin, miten olen voinut mitään koskaan tunteakaan tai miten olen voinut aiemmin esittää ja teeskennellä jaksavaa. Normaalisti olen hyvin tunteellinen ja energinen, joten tuo olotila oli mulle todella vieras ja omituinen. Masennuslääkityksellä vointini saatiin korjaantumaan pikku hiljaa..

Oliko masennuksesi peräisin jostain konkreettisesta asiasta? Mietin vain siinä mielessä, että miten lääkitys voi tehota silloin, kun itse ongelma ei poistu.

Luulen, että eräänä syynä masennukseeni oli päättynyt avoliittoni, jossa kulutin voimani täysin. Liitto oli hyvin raskas puolison psyykkisen sairauden ja itsetuhoisuuden vuoksi. Erosimme, minkä jälkeen oli enemmän tilaa omalle ololleni. Masennus tuli pikku hiljaa eron jälkeen, pahimmillaan se oli parin vuoden kuluttua erosta. Ei siis ollut varsinaista ongelmaa, jota lääkityksellä olisi korjattu, mutta kyllä lääkityksen avulla värit palasivat elämääni. Aloin jälleen tuntea tunteita, kun masennuksen aikainen "tunteiden syväjäädytys" poistui.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö eli bipolaari, On siis pipo tiukalla joskus, mutta täällä sairaseläkkeellä fyysisesti terveenä köllötellään ja katsellaan, kun toiset hikipäässä tekee lumitöitä. Äiti hommaa safkat, mikäs täsä o oleskellessa ja väliin käteen vedellessä?

Luin jostain, että on yli 10 erilaista masennusmuotoa riippuen mikä sen aiheuttaa. Omalla kohdallani lievä asteisena valtaa tyhjyyden tunne. Ei ole väliä elääkö vai kuoleeko, enkä pysty tekemään mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Syytän itseäsi. Tulee kelvoton olo.

Keskivaikeana mukaan tulee itsetuhoiset ajatukset (pitää repiä jostain voimaa, ettei toteuta niitä), ärtyneisyys ja tietyllä tapaa aggressiivisuus eli saatan raivota jostain pienestäkin asiasta, mitä minun pitää korjata.

Vaikea-asteisena sitten en pysty muuta tekemään kuin makaan sängyssä aamusta yöhön.