Ihastuminen ja rakastuminen 32 vuotta vanhempaan mieheen

Olen 40-vuotias nainen ja olen mennyt ihastumaan 32 vuotta vanhempaan mieheen. Myös mies on ihastunut muhun. Olemme kumpikin sinkkuja, miehen lapset ovat tietenkin aikuisia ja on jo lapsenlapsia. Mun lapset ovat teini-ikäisiä ja lähellä täysi-ikäisyyttä.

Tapasimme tuon miehen kanssa mun töiden kautta ja kumpikin heti kiinnitti huomiota toiseen. Mies on siis 72-vuotias, mutta ikäisekseen hyvässä kunnossa. Hänestä näkee, että on aina ollut komea. Toki myös ikä näkyy jo mikä on täysin luonnollista. Oli naimisissa 42 vuotta aina vaimonsa kuolemaan asti muutama vuosi sitten. Sen jälkeen ei ole halunnut seurustella ja oli ajatellut, että sinkkuna menee kuolemaansa asti. Sitten mä tulin hänen elämäänsä ja sitä mies ei osannut odottaa. En kyllä osannut mäkään odottaa, että kipeän avioeron jälkeen enää voisin ihastua ja rakastua yhteenkään mieheen.

Tunteet molemmilla vahvistuu koko ajan ja tuntuu enää mahdottomalta tässä kohtaa estää niitä. Viikko sitten päädyimme lopulta sänkyyn muutaman kuukauden kiertelyn jälkeen. Sitä ennen paljon nähty, juteltu, halailtu ja pussailtu. Olemme kuitenkin hillinneet itsemme koska ikäero tuntuu niin mahdottomalta. Viime viikonloppuna kuitenkin himo vei mennessään ja päädyimme sänkyyn. Seksi oli aivan uskomatonta, parasta mitä olen koskaan saanut! Ei ainakaan tuolloin miehen ikä vaikuttanut asiaan. No mistä mä tiedän jos oli ottanut viagran. :D

Mutta tuo ikäero. 32 vuotta on todella paljon. Mies on eläkkeellä ja isoisä. Mä olen täysillä työelämässä ja teinien äiti. Meidän elämäntilanteet ovat todella erilaiset. Jos aloittaisimme parisuhteen ja se kestäisi, niin vääjäämättä mies on pian niin vanha, että mä huolehdin hänestä. Vaikea yhtälö kun toinen on vielä työelämässä. Miehen kunto laskee jossakin kohtaa vaikka nyt onkin hyvässä kunnossa. Mä käyn vaeltamassa yms. ja niihin lopulta ei mies jaksa lähteä. Seksi on mulle tärkeä osa parisuhdetta ja sekin vääjäämättä loppuu jossakin kohtaa.

Onko ihan hulluutta edes haaveilla parisuhteesta tämän miehen kanssa? Olisiko vain parempi unohtaa mies ja jatkaa eteenpäin? Tuntuu ahdistavalta ja sydäntä raastaavalta jos pitäisi vain unohtaa mies.

Enkä muuten ole se pakkomielteinen joka aina höpöttää farmariasuisesta hopeaketusta. :D Tajusin tekstini kirjoitettuani, että mua voidaan syyttää häneksi.