Uusi suhde ja työttömyys. Mies ei kestänyt.
Tapasin miehen syyskuussa ja ollaan tapailtu tuuviisti siitä asti. Meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä ja luonnollista. Ollaan molemmat jo yli 40 v. Korona-aika on ollut haastava minulle. Menetin työni ja olen nyt opiskelemassa ja etsin kuumeisesti töitä. Ja masennuksen merkit on ilmassa taas. Olen kuitenkin jaksanut harrastusten ja ystävien ja tämän miehen avulla. Nyt mies kuitenkin on selkeästi osoittanut, ettei ole enää kiinnostunut koska olen välillä kiukkuinen ja ärtyisä, kun en löydä töitä. Meille tuli iso riita aiheesta ja hän tunnusti ettei uskalla lähteä vakavaan suhteeseen, koska olen työtön ja olen aikaisemmin sairastanut masennuksen. Hän haluaa puolison jolla on elämä järjestyksessä.
Olen aivan rikki. Olen tehnyt kaikkeni että saisin töitä ja olen nyt jatko-opiskelijana jotta parantaisin työmahdollisuuksiani. Rahat on totta kai vähissä mutt yritän keksiä edullisia juttuja kuten ulkoilu, leipominen, elokuvat ja käsityöt yms. Mies ei enää tule luokseni, ei auta kauppakassien kanssa jne. Tuntuu tosi pahalta ja toisaalta ymmärrän häntää n. Mutta elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Hänkin voi menettää työnsä tai sairastua milloin vaan. Nyt hän pitää itseään minulle liian hyvänä ja meidän seurustelu on loppumassa. Tuntuu tosi pahalta.
Kommentit (65)
Minulle miehenä työtilanne tuossa kohtaa ei olisi se ykköspeikko, mutta pakko sanoa, että masennus ja kärttyisyys ajaisivat minutkin pois. En vain itse jaksaisi.
Tässä Ap. Alusta asti miehen itsekkyys on mietityttänyt, mutta hän yritti todella paljon tehdä vaikutusta, kantoi kauppakasseja, kehui ja piti aina lupauksensa. Joten jatkoin tapailua ja ihastuin lopulta. Hän on tosi taitava johdattelemaan ihmisiä. Hän saa yleensä haluamansa mutta nyt hänet on jätetty jo 2 kertaa vuoden sisällä. Uskon että yritti oikeasti minun kanssani, mutta vanhat tavat ei sitten loppujen lopuksi muuttuneet kuitenkaan. On kateellinen ja itsekäs ja myönsi sen itsekin. Pitää itseään erinomaisena, eikä tykkää ongelmista. Mutta kun ongelmia tulee kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta hyvä, että tämä tapahtuu näin suhteen alkuvaiheessa. Hän ei ole sinulle sopiva elämänkumppani, koska ei kestä vastoinkäymisiä. Sure aikasi ja mene sitten eteenpäin.
No sekin on, että minkä itse kukin kokee vastoinkäymiseksi ja minkä taas asiaksi johon voi itse vaikuttaa. Joskus on valitettu esim siitä, että kumppani on lihonnut huomattavasti suhteen alusta ja siksi ei enää tunnu samalla tavalla oikealta kuin silloin aikoinaan. Niin, onko tuo sitten sitä suhteen normaalia vastoinkäymistä vai asia johon voisi itse vaikuttaa.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä sen tietää että noi päälle nelikymppisenä opiskelut on ihan yhtä tyhjän kanssa työnsaannin kannalta. Juna on jo mennyt.
No se riippuu täysin alasta. Jos pulaa työntekijöistä, niin kyllä otetaan töihin yli 40 tai jopa yli 50v. Mä sain lähihoitajan vakipaikan 41-vuotiaana ja nyt aloitan 43-vuotiaana sairaanhoitajan opinnot.
No sehän nyt on selvä, että sosiaali- ja terveysala työllistää....aika paljon enemmän joutuu näkemään vaivaa työllistyäkseen muilla aloilla, oli koulutusta tai ei.
Kuka on pyytänyt?