Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde ja työttömyys. Mies ei kestänyt.
Mira
27.11.2021 |
Tapasin miehen syyskuussa ja ollaan tapailtu tuuviisti siitä asti. Meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä ja luonnollista. Ollaan molemmat jo yli 40 v. Korona-aika on ollut haastava minulle. Menetin työni ja olen nyt opiskelemassa ja etsin kuumeisesti töitä. Ja masennuksen merkit on ilmassa taas. Olen kuitenkin jaksanut harrastusten ja ystävien ja tämän miehen avulla. Nyt mies kuitenkin on selkeästi osoittanut, ettei ole enää kiinnostunut koska olen välillä kiukkuinen ja ärtyisä, kun en löydä töitä. Meille tuli iso riita aiheesta ja hän tunnusti ettei uskalla lähteä vakavaan suhteeseen, koska olen työtön ja olen aikaisemmin sairastanut masennuksen. Hän haluaa puolison jolla on elämä järjestyksessä.
Olen aivan rikki. Olen tehnyt kaikkeni että saisin töitä ja olen nyt jatko-opiskelijana jotta parantaisin työmahdollisuuksiani. Rahat on totta kai vähissä mutt yritän keksiä edullisia juttuja kuten ulkoilu, leipominen, elokuvat ja käsityöt yms. Mies ei enää tule luokseni, ei auta kauppakassien kanssa jne. Tuntuu tosi pahalta ja toisaalta ymmärrän häntää n. Mutta elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Hänkin voi menettää työnsä tai sairastua milloin vaan. Nyt hän pitää itseään minulle liian hyvänä ja meidän seurustelu on loppumassa. Tuntuu tosi pahalta.
Kommentit (65)
Millä alalla mies itse on? Kuinka taattu työpaikka hänellä itsellään on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä enää tässä iässä jaksa lähteä rakentamaan elämää epävakaalta pohjalta.
Jotkut kommentoi täällä, että kyse olisi siitä miten mies suhtautuu tässä tilanteessa vastoinkäymisiin ja on sitten huono mies jos ei hyväksy. Eikös se ole niin, että nyt mies katsoo miten sinä suhtaudut vastoinkäymisiin? Mies pärjää elämässään ilmeisesti ihan hyvin, eikä kenties halua uhriutuvaa tai kannateltavaa kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla mies itse on? Kuinka taattu työpaikka hänellä itsellään on?
Yli nelikymppisenä ei pitäisi olla riippuvainen työpaikasta.
Niin miten sinä ap suhtaudut epävarmuuteen? Kiikuttelemalla, mutta miehen pitäisi sitä sietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ap. Olen ollut miehen tukena hänen vaativassa harrastuksessa ja mm siinä että hänellä on pitkittynyt ongelma "miehisyyden" kanssa. Ei siis ole kyennyt seksiin moneen vuoteen. Ongelma saatiin yhdessä ratkaistua puhumalla, kosketuksella ja hyväksynnällä ja se puoli lähti toimimaan. Otan siitä ison sulan hattuuni. ja siitäkös mies sai itsetuntopuuskan ja haluaa nyt itselleen paremman naisen. Naisen jolla ei ole työttömyysongelmaa. Että sellainen mies se.
Hän oli väärä mies sinulle. Harmi että suhteen piti ylipäätään alkaa, kokska että nyt tunnet olosi pettyneeksi :(
Olisi ollut hyvä että tuo miehen kanta vaikeisiin asioihin ei ollut tiedossa jo ennen seurustelua, tai sitten hän ei itsekään sitä tiennyt.
Olen monta kertaa lähtenyt orastavasta suhteesta siksi että jokin varoitusmerkki on huutanut lähdön puolesta, että sikäli ymmärrän miestäsi. Minulle on myös sanottu että minun olisi tullut jaksaa myös vastamäessä. Ymmärrän vastamäessä tukemisen kun suhde on pitkä, mutta en alkuvaiheessa, varsinkin jos toinen ei ole kertonut aiemmista (ja mahdollisesti siis myös tulevista) ongelmistaan. Omalla kohdalla näitä on olleet muiden hameiden perään vilkuilu, ja peliriippuvuus, sekä liiallinen alkoholin käyttö.
Olen "kylmästi" nostanut kytkintä, ja tämä on pahoittanut sen toisen mielen.
Se on kyllä totta että jokaiseen suhteeseen tulee tarpeeksi pitkään jatkuessaan toiselle jokin vaikeus, ja lopulta molemmille, että jos aina nostaa kytkintä vaikeuden edesä, niin ei tule koskaan saamaan loppuelämän parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:n harmituksen ja surun, kun suhde ei jatku. Mutta ymmärrän myös miestä. Miksi lähteä suhteeseen, joka ei ole minua varten? Henkilön kanssa, joka ei olle minua varten. Kyllä meillä on oikeus odottaa tapaavamme ihminen, jonka kanssa kolahtaa ja josta tulee tunne, että haluan tutustua enemmän ja haluan jatkaa tätä tapailua ja katsoa muuttuuko tämä vakavammaksi seurusteluksi.
Naisena etsin vakaata tasapainoista miestä. En jaksa mitään säätämistä, kiukuttelua tai draamaa elämääni juuri nyt. Tässä pari esimerkkiä miehistä, jotka olen skipannut kuukauden kahden tapailun jälkeen.
Tapasin mukavan oloisen miehen, jolla tapana hoitaa stressiä ja elämän epämukavuutta tissuttelemalla. -ei jatkoon.
Toisella oli riitaa exän kanssa, mikä vaikutti miehen mielialaan paljon. -ei jatkoon.
En myöskään haluaisi jatkaa miehen kanssa, jolla masennusta ja taipumusta mielen synkkyyteen.
Itsekästä? Kyllä. Mutta saan kai ollakin itsekäs? Parin kuukauden tapailun jälkeen en edes koe olevani toiselle velkaa jotain… alussa katsotaan ollaanko sopivia toisillemme. Voisiko tästä kehittyä jotain vakavampaa. Mulla ei ole kiirettä suhteeseen. Jaksan odottaa, että oikeanlainen mies tulee vastaan.
Masentuneena ja fyysisestikin sairastuneena olen joskus pyytänyt kauppakassienkantoapua vanhemmiltani, mutta tuntisin itseni noloksi jos deittikumppani kokisi olevansa velvollinen auttamaan minua näissä jutuissa. Toki monet ovat todella ystävällisiä eikä auttaminen välttämättä ole mikään ongelma, mutta deittailuvaiheessa en vaan kehtaisi itse pyytää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ihan aidosti:
Kuinka moni teistä naisista haluaisi jatkaa orastavaa suhdetta miehen kanssa, joka on työtön ja sairastanut masennusta? Kyllä moni juoksisi karkuun. Ihmisillä on tapana haluta omillaan toimeentuleva ja masennus valitettavasti on uusiva tauti. monesti. Ei moni ala ottamaan riskiä ja ei kenenkään tarvi toisen kanssa olla säälistä. Siinä punnitaan plussat ja miinukset. Se on eria asia, kun ollaan valmiiksi suhtessa. Tutustumisvaiheessa on varaa olla eri tavalla kranttu.
Kuulostaa tosi kurjalta. Vaikka miehen näkökulman ymmärränkin, niin toivon että löydät ennemmin sellaisen miehen joka aidosti hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Työttömyys on kamalaa ja työttömän ollessani lohduttauduin ajatuksella, että moni muukin kokee tämän ja useimmat ovat jossain vaiheessa elämää työttömänä. Se on vaihe, joka menee ohi. Ja jos ei mene, niin siihenkin sopeutuu ja siltikin voi elää hyvää onnellista elämää. Olet yrittänyt ja se riittää - tuskin meillä olisi kovinkaan paljoa työttömiä, jos kaikki halukkaat vain otettaisiin töihin.
Tsemppiä opintoihin ja elämääsi❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ApMira kirjoitti:
Tässä ap. Olen ollut miehen tukena hänen vaativassa harrastuksessa ja mm siinä että hänellä on pitkittynyt ongelma "miehisyyden" kanssa. Ei siis ole kyennyt seksiin moneen vuoteen. Ongelma saatiin yhdessä ratkaistua puhumalla, kosketuksella ja hyväksynnällä ja se puoli lähti toimimaan. Otan siitä ison sulan hattuuni. ja siitäkös mies sai itsetuntopuuskan ja haluaa nyt itselleen paremman naisen. Naisen jolla ei ole työttömyysongelmaa. Että sellainen mies se.
Eli mies on itsekeskeinen. Älä ota häntä takaisin, sitten kun mies huomaa ettei kaikki naiset olekaan yhtä ymmärtäväisiä kuin sinä. Etsi itsellesi aidosti empaattinen ja vastavuoroisuuteen kykenevä mies.
Vierailija kirjoitti:
kyllä sen tietää että noi päälle nelikymppisenä opiskelut on ihan yhtä tyhjän kanssa työnsaannin kannalta. Juna on jo mennyt.
No se riippuu täysin alasta. Jos pulaa työntekijöistä, niin kyllä otetaan töihin yli 40 tai jopa yli 50v. Mä sain lähihoitajan vakipaikan 41-vuotiaana ja nyt aloitan 43-vuotiaana sairaanhoitajan opinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap!
Ymmärrän, että ei varmasti helpota mitä seuraavaksi sanon, mutta haluan sen silti sanoa.
Olen aidosti ja oikeasti pahoillani puolestasi. Suhteen päättyminen on aina jonkinlainen kriisin paikka, huolimatta siitä minkälainen suhde on ollut.
Kuitenkin näen, että ansaitset parempaa. Elämä on arvaamatonta, ei kukaan tiedä mitä elämä eteen heittää. Siitä syystä, jos nyt mainitsemasi asiat olivat ylivoimaisia miehelle, niin miten olisivat olleet asianlaita tulevassa ajassa? Olisiko heittänyt hanskat tiskiin tuolloinkin?
Ihmiset punnitaan nimenomaan silloin kuin on vaikeaa, eikä asiat mene kuten haluaisi. Silloin joutuu kamppailemaan vaikeiden ja hankalien tunteiden ja tilanteiden kanssa. Ihmiset jotka seisovat rinnallasi, kun on hankalaa ovat aitoja ystäviä ja ihmisiä, jotka eivät sinua ole hylkäämässä, kun vastoinkäymisiä kohdataan.
Ihmiset tuovat toisistaan aina parhaimmat ja pahimmat puolet esiin, mutta kaksi upeaa ihmistä eivät välttämättä muodosta kuitenkaan hyvää pariskuntaa. Anna miehen siis mennä.
Menneisyyden pitää antaa kuolla jotta tulevaisuus voi syntyä, vaikka se tekisi kipeää.
Voimia ja lämpöisiä ajatuksia sinne täältä ruudun toiselta puolelta!
Naiset itse varoittavat miehistä joilla ei ole asiat tiptop kunnossa. EWtte halua perässä vedettävää moniongelmaista kivirekeä. Se on tosi ok.
Nyt kun itse et ole priimaa niin miehen pitäisi ottaa sinut hoiviinsa.
Miksi? Koska olet sen arvoinen, mutta miehet eivät ole?
Vierailija kirjoitti:
Naiset itse varoittavat miehistä joilla ei ole asiat tiptop kunnossa. EWtte halua perässä vedettävää moniongelmaista kivirekeä. Se on tosi ok.
Nyt kun itse et ole priimaa niin miehen pitäisi ottaa sinut hoiviinsa.
Miksi? Koska olet sen arvoinen, mutta miehet eivät ole?
Jokainen on samanarvoinen, myös miehet. Jos tämä aloitus olisi kirjoitettu miehen näkökulmasta, oma vastaukseni olisi ollut samanlainen. En jaottele empatiakykyäni sen mukaan minkä ikäisestä, sukupuolisesta ym puhutaan.
Jokaisella on omat rajat mitä on valmis hyväksymään. Ja hyvä niin, tärkeää ne on tunnistaa, ei muiden vuoksi, vaan itsensä. Itse olen valmis seisomaan ja tukemaan rinnalla, myös silloinkin on hankalaa ja elämä heittelee, en ole luovuttamassa. Miksi olisin? Toisesta kun aidosti välittää ja hyvinvointi on tärkeää, ei silloin ole aika selkäänsä kääntää.
Olen paljon itse kumppanissa valmis katsomaan ja parhaani tekemään. Sen jälkeen kun omat keinot ja/tai voimavarat ovat vähissä voin vain kannustaa hakemaan apua. Miksi? En ole ammattilainen ja monesti näissä tilanteissa liian lähellä itse, jotta voisi ulkopuolisin asioita nähdä ja ohjata. Saisi olla tilanne aika huono, että itse lähtisin miehen ongelmien vuoksi, ja silloinkin lähtisin koska en pystyisi auttamaan enempää, keinot olisivat olleet riittämättömät, haluton ottamaan apua vastaan tai olisin turvattomassa suhteessa ja vaarassa. En suinkaan siksi, että rakkauteni katoaisi ja toista en enää haluaisi auttaa.
Ethän siis yleistä, muuta en toivo.
Työ on vain vapaa-ajan rahoittamista varten, ei elämän itseisarvo. Itse puuhastelen työttömänä kaikenlaista, ei ole rahahuolia, koska olen säästäväinen. Mies ei ole valittanut asiasta, vaikka en ole kovin motivoitunut etsimään töitä, harkitsen kyllä lisäkouluttautumista. Työ ei ole osa minuuttaa, mies on kanssani sen vuoksi millainen olen, kävin töissä tai en.
" Tuollainen tyyppi katoaa kuvioista myös vaikka olisi oltu pitkään yhdessä
Jos sairastut syöpään
Halvaannut
Tai jos menestyt liian hyvin"
100% totta tuo kommentti.
Koskee siis myös kyseisiä nais- että miestyyppejä.
Valitettavasti näitä on.
"Jokainen on samanarvoinen, myös miehet. Jos tämä aloitus olisi kirjoitettu miehen näkökulmasta, oma vastaukseni olisi ollut samanlainen. En jaottele empatiakykyäni sen mukaan minkä ikäisestä, sukupuolisesta ym puhutaan.
Jokaisella on omat rajat mitä on valmis hyväksymään. Ja hyvä niin, tärkeää ne on tunnistaa, ei muiden vuoksi, vaan itsensä. Itse olen valmis seisomaan ja tukemaan rinnalla, myös silloinkin on hankalaa ja elämä heittelee, en ole luovuttamassa. Miksi olisin? Toisesta kun aidosti välittää ja hyvinvointi on tärkeää, ei silloin ole aika selkäänsä kääntää.
Olen paljon itse kumppanissa valmis katsomaan ja parhaani tekemään. Sen jälkeen kun omat keinot ja/tai voimavarat ovat vähissä voin vain kannustaa hakemaan apua. Miksi? En ole ammattilainen ja monesti näissä tilanteissa liian lähellä itse, jotta voisi ulkopuolisin asioita nähdä ja ohjata. Saisi olla tilanne aika huono, että itse lähtisin miehen ongelmien vuoksi, ja silloinkin lähtisin koska en pystyisi auttamaan enempää, keinot olisivat olleet riittämättömät, haluton ottamaan apua vastaan tai olisin turvattomassa suhteessa ja vaarassa. En suinkaan siksi, että rakkauteni katoaisi ja toista en enää haluaisi auttaa.
Ethän siis yleistä, muuta en toivo."
Hieno kommentti.
Kiitos.
Pitkäaikaisessa kumppanissa on tärkeää se miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin. Jos jo yksittäisistä epäonnistumisista (kuten työttömyys) on taipumus masentua, se ei tiedä hyvää. Tasapainoinenkin ihminen alkaa kärsiä liian negatiivisessa seurassa.