Lue keskustelun säännöt.
Mies vastustaa opiskeluaikeitani :(
22.02.2015 |
Mies on sitä mieltä, että tänä vuonna en tule pääsemään sisään ja hän ei halua, että haen erääseen erittäin hyvin työllistävään ja minua suuresti kiinnostavaan koulutusohjelmaan yliopistoon, sillä hän ei halua, että tuloni heikkenevät noin neljäksi vuodeksi merkittävästi (opiskelun ajaksi). Lupauduin silti tekemään osa-aikatöitä opiskelun rinnalla, jos pääsen sinne opiskelemaan -- mies tosin vaatii vähintään 1200 euron tuloja kuukausittain nettona opiskeluaikana, jotta saan mennä opiskelemaan. Hain sinne jo viime vuonna, mutta hakukeväänä perheeseen syntyi vauva ja vauva joutui myös samana keväänä sairaalaankin ja sairasti muutaman viikon, mikä omalta osaltaan vaikutti pääsykokeisiin valmistautumiseen. Lukemiseeni nähden sain kuitenkin ihan yllättävän hyvin pisteitä, vaikka se ei riittänytkään sisällepääsyyn.
Olen todella ahdistunut, kun en saisi hakea ja mies nalkuttaa ja irvailee minulle haustani ja lukemisestani. Hänen mielestään olen myös niin vanha (36-vuotias), että minun ei enää kannata hakea mihinkään, vaan jatkaa nykyisissä töissä ja nykyisessä firmassa eläkeikään asti. Miehen mielestä tässä iässä ja varsinkin perheenäitinä on opiskelujen osalta peli pelattu osaltani. Jos saisin potkut, hän sallisi minun toki opiskella siinä tapauksessa. Mies ehdotti minulle sairaanhoitajan tai lähihoitajan opintoja -- ne olisivat miehen mielestä ok, mutta pidempi ja vaativampi koulutus ei olisi. Miehen äitikin säesti sanomalla, että en olisi soveltuva liian vaativaan työhön ja kyseinen mielenkiintoni kohteena oleva ala olisi liian vaativa minulle. Kuitenkin hakemani ala olisi erittäin työllistävä, kun taas nykyisissä töissäni YT-neuvotteluja käydään jatkuvasti. Mitä teen?
Kommentit (67)
Jos päätät pystyä siihen niin varmasti pystyt. En kyllä ole varma kuinka suurena tukena elämällesi tuollainen kumppani on muutenkaan. Toivon että aloitat opinnot syksyllä 2015 iloisena sinkkuäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yliopistossa opiskelee myös perheellisiä yli 40-vuotiaita. Riippuu alasta, kuinka iso prosentti niitä on. Mutta rankkaa se voi olla, riippuu monesta tekijästä.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:06"]Ap: lääkis kestää kauemmin kuin neljä vuotta. Keskimäärin 5-6 vuotta on realistinen suoritusaika.
[/quote] 6 vuotta on minimiaika. Kyseessä on lisensiaatin tutkinto, maistenrintutkinnon realistinen suorituaika on tuo 5-6 vuotta.
Lääkistä ei saa kurittua tiiviimmin, ehkä 5,5 vuoteen jos tekee töitä hullun lailla. Monella venyy yli kuuden vuoden. Tosin ei ap kertonut mitään lääkiksestä, voihan kyseessä olla vaikka kolmen vuoden farmaseutin tutkinto.
[/quote] Tälle alapeukku? Miksi?
[/quote]
Siksi alapeukkua, kun ap ei ole sanonut mitään lääkiksestä, mutta silti täällä olettajat lässyttää "Voi voi kyllä se lääkis kauemmin kestää, etkö sinä sitä tiedä?" Naurettavaa!
Minä en ymmärrä parisuhteita joissa lytätään toisen järkevät ja kauaskantoiset tavoitteet. En silloinkaan kun ne vaikuttaisivat tilapäisesti perheen talouteen huonontavasti. Jos mies käy joka tapauksessa töissä niin sitten muista menoista tingitään opintojen ajan sen verran että rahat riittävät. Jos uusi koulutus johtaa valmistumiseen, se parantaa sitten vastaavasti koko perheen taloustilannetta, sen lisäksi että henkinen pääoma kasvaa valtavasti.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 14:31"]
Minä en ymmärrä parisuhteita joissa lytätään toisen järkevät ja kauaskantoiset tavoitteet. En silloinkaan kun ne vaikuttaisivat tilapäisesti perheen talouteen huonontavasti. Jos mies käy joka tapauksessa töissä niin sitten muista menoista tingitään opintojen ajan sen verran että rahat riittävät. Jos uusi koulutus johtaa valmistumiseen, se parantaa sitten vastaavasti koko perheen taloustilannetta, sen lisäksi että henkinen pääoma kasvaa valtavasti.
[/quote]
mielestäni jokainen elättää itse itsensä. Et voi vaatia toita tinkimään omasta elintasostaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 14:31"]
Minä en ymmärrä parisuhteita joissa lytätään toisen järkevät ja kauaskantoiset tavoitteet. En silloinkaan kun ne vaikuttaisivat tilapäisesti perheen talouteen huonontavasti. Jos mies käy joka tapauksessa töissä niin sitten muista menoista tingitään opintojen ajan sen verran että rahat riittävät. Jos uusi koulutus johtaa valmistumiseen, se parantaa sitten vastaavasti koko perheen taloustilannetta, sen lisäksi että henkinen pääoma kasvaa valtavasti.
[/quote]
mielestäni jokainen elättää itse itsensä. Et voi vaatia toita tinkimään omasta elintasostaan!
[/quote]
toita=toista
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:03"]
Onko sinulla realistinen käsitys omista kyvyistäsi? Meillä on suvussa yksi tälläinen lääkärihaaveilija, jolla ei yksinkertaisesti resurssit riitä. Elämä ri pääse alkamaan kun tuota mahdotonta haavetta pitää tavoitella. Jos miehesi tietää ettei hommasta oikeasti tule mitään ja toivoisi että olisit tyytyväinen siihen mitä on?
[/quote]
Ei lääkis ole mikään mahdoton haave. Eri asia jos haaveilisi jostain näyttelijänurasta tai arvokisoista urheilussa.
[/quote]
Jos monta kertaa on yrittänyt ja käyttänyt aikaa ja rahaa eikä siltikään päässyt lähellekään sisälle niin kyllä jossain kohtaa täytyy tunnustaa tosiasiat. Katsokaapa vaikka noita lähärien lääkelaskuketjuja, sanoisitko heille ettei lääkis ole mahdoton haave?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako sun miehesi päättää kaikki asiat sun elämässä o_O
Itselläni on vähän sama tilanne, että haluaisin vielä lääkikseen. Olen tosin vasta 27, mutta minulla ei ole lapsia ja valmistuin vasta AMK:sta viime vuonna. Ja ongelma on se, että mies haluaa myös opiskelemaan seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. En tiedä mitä tekisin, sillä haaveissa olisi lapsi ja asuntolaina, mutta molempien opiskellessa vähän vaikeaa toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että koulutus on liian vaativa miehelle, ts. hänen vaimollaan ei saisi olla vaativaa yliopistotutkintoa vaan sopiva alemman asteen koulutus. Taitaa siis olla miehelle enemmänkin itsetuntokysymys, sitä vahvistaa myös anopin sanomiset.
Ilman muuta haet opiskelemaan, älä anna itsekkään miehen estää sitä. Miehen kuuluisi tukea sinua, ei latistaa. Parisuhde ja perheen talous kyllä kestää 4 vuoden opiskelun, jos se parantaa tilannetta sen jälkeen. Yksi parannus on työllistymisen lisäksi työssä viihtyminen, äärimmäisen tärkeä asia oman jaksamisen kannalta.
Kyse on sinusta ja sinun työstäsi, on ikävää, jos mies ei sitä ymmärrä. Ja sinänsä huvittavaa, että opiskelu kävisi hänelle, jos opiskelisit hoitsuksi. Kertoo aika paljon miehen ajatusmaailmasta ja arvostuksesta sinua kohtaan :(
Sinun kannattaa muistaa, että kyse on sinun elämästäsi, sinä teet sitä työtä vielä vuosikymmeniä. Toisekseen ei parisuhteessa kielletä toisen opiskelua, asioista keskustellaan ja voidaan kertoa, ettei pidetä jostain, mutta ei kielletä.
Jos et toteuta unelmaasi, kadut sitä myöhemmin. Ja mikä on seuraava asia, minkä mies sinulta kieltää? Valitseeko hän sinulle hänen mielestään sopivan uran ja työpaikan?
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:19"]Onko haave opinnoista ja sinne pääsystä realistinen? Kuinka perheen eläminen onnistuu mahdollisten opintojesi aikana? Ymmärrän sekä sinun että miehesi kantaa. Opinnot varmasti houkuttaisivat. Mutta kuka elättää perheen? Sinun pienentynyt tulotasosi vaikuttaa koko perheen rahatilanteeseen. Eli mies joutuu maksamaan enemmän perheen menoja ja hänellä on vähemmän rahaa omiin harrastuksiin, menoihin ym. Suostuuko mies tähän? [/quote] Kyseessä on yhteinen uhraus, Apn miehellä on oikeus osoittaa mielipiteensä.
[/quote]
kyllä, on oikeus osoittaa mielipiteensä ja kertoa se suoraan. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta kieltää, painostaa tai estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ap hiukan, mistä alasta on kysymys! Useimmilla aloilla on tehokkaan aikuisopiskelijan (joka on tottunut tekemään töitä 8 h/pv) lukea tutkinto nopeammin kuin virallinen minimi on. Lääkiksessä kai ei pysty kuin vajaa puolisen vuotta nopeuttamaan (ja tutut on tän tehneet), kun ottivat valinnaisia jaksoja edellisestä yliopistotutkinnosta. Sen sijaan useimmilla aloilla on realistista lukea tutkinto jopa kolmeen vuoteen, superopiskelijana kahteen vuoteen, mutta superopiskelijat on yleensä lapsettomia ja keskittyy vain opiskeluun. Voisitko aloittaa opinnot heti esim. avoimen puolella? Lukisit kesällä jo perusopinnot ja jos et tänä vuonna pääse, niin ensi talvena työn ohessa luet mahdollisimman paljon opintoja valmiiksi iltaisin avoimessa. Jos olet tehokas ja käy niin, että pääset aloittamaan vasta vuoden päästä, niin reippaalla tahdilla sinulla on valmiina jo lähemmäs 100op, jos siis kummankin kesän opiskelet + talvella käyt myös kursseja. Loput saat taatusti kahteen vuoteen. Ja työssäkäyvänä saat aikuiskoulutustukea pari vuotta, joten ainakin valmistuminen olisi lähellä siinä vaiheessa, kun tuki loppuu.
Vaikea nyt neuvoa enempää, kun et kerro alaa, mutta tn. pystyt opiskelemaan nopeammin kuin neljä vuotta. Katso yliopiston sivulta haluamasi alan opinto-opas ja mitä tutkintoon sisältyy, selvitä avoimen vaihtoehto jo nyt tässä vaiheessa ja mieti valinnaiset osat siltä pohjalta, että ne on kaikkein helpoimmista sivuaineista. (olettaen, että tutkinnon ydin on työllistävä) Toisekseksi selvitä se aikuiskoulutustukiasia. Itse sain sitä noin 60% palkasta ja se mahdollisti kaksi vuotta opiskeluajastani. Ja sitten vaan pihimpää tyyliä elämään ja tinkii vaikka ensimmäisenä itsestään. Tukka ponnarille ilman säännöllisiä kampaajakäyntejä, vanhat vaatteet käyttöön jne. Olin vielä okl:ssä, jossa sanotaan, että pitää lukea lukujärjestyksen mukaan. Eikä tarvi. Teinit lukee. Itse luin tuplatahtia ja otin ekana vuonna myös tokan vuoden kurssit, sumplin ryhmiä jne. Kysyin vain luennoitsijalta ja kaikki onnistui. Aikuisopiskelijoita jeesataan aina näissä asioissa enemmän kuin nuoria.
Moni opiskelee yliopistossa vähän kypsemmällä iällä, et olisi lainkaan vanhimpia luultavasti. Yritä nyt ainakin päästä haluamallesi alalle! Jos ei onnistu niin yritit ainakin, jos onnistuu, sen näet sitten miten hyvin opiskelut perheen ohessa sujuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:06"]Ap: lääkis kestää kauemmin kuin neljä vuotta. Keskimäärin 5-6 vuotta on realistinen suoritusaika.
[/quote] 6 vuotta on minimiaika. Kyseessä on lisensiaatin tutkinto, maistenrintutkinnon realistinen suorituaika on tuo 5-6 vuotta.
Lääkistä ei saa kurittua tiiviimmin, ehkä 5,5 vuoteen jos tekee töitä hullun lailla. Monella venyy yli kuuden vuoden. Tosin ei ap kertonut mitään lääkiksestä, voihan kyseessä olla vaikka kolmen vuoden farmaseutin tutkinto.
[/quote]
Lääkiksen saa tehtyä 5 vuodessa jos on motivaatiota ja aikaa. Eli 1 vuoden pystyy tekemään alkuvaiheessa yhtä aikaa toisen kanssa. Loppuvaiheessa klinikassa ei enää onnistu.
Neljän ensimmäisen vuoden aikana voi tehdä osa-aikatöitä iltaisin, mutta se on kaikki pois lasten kanssa vietetystä ajasta, itse opiskelu vie aikaa melkein sen 8t päivässä. Viidennen vuoden aikana voi tehdä oman alan töitä, mutta päivystäminen on hankalaa, onnistuu lähinnä tietyillä erikoisaloilla jos niilläkään, kun uusi päivystysasetus tulee voimaan. Viimeisen vuoden aikana voi sitten tehdä terkkaripäivystystä.
Onneksi mulla on mies, joka tuki ja tukee täysillä mun opintoja ja oli valmis tiukkaan rahatilanteeseen opintojen ajan. Hoitaa lapset iltaisin jos joskus pitää lukea tenttiin illalla tai jos on harjoittelua illalla/yöllä.
Ei tämä lasten kanssa aina helppoa ole, mutta kaikesta selviää. Jos tunnet haluamasi alan omaksesi niin minä ainakin kannustan hakemaan. Miehesi kanssa pitäisi sun silti pystyä sopimaan asiasta, ilman hänen tukeaan voi opiskelu käydä liian raskaaksi.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 14:45"]Itselläni on vähän sama tilanne, että haluaisin vielä lääkikseen. Olen tosin vasta 27, mutta minulla ei ole lapsia ja valmistuin vasta AMK:sta viime vuonna. Ja ongelma on se, että mies haluaa myös opiskelemaan seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. En tiedä mitä tekisin, sillä haaveissa olisi lapsi ja asuntolaina, mutta molempien opiskellessa vähän vaikeaa toteuttaa.
[/quote]
Olen 26v kahden lapsen äiti ja tässä juuri pidän breikkiä lääkiksen pääsykoepänttäyksestä :) meillä mies on myös hakemassa yliopistoon opiskelemaan. Asuntolainalle kyllä saa heittää hyvästit useammaksi vuodeksi, mutta muut asiat on varmasti vain järjestelykysymyksiä. Hae ihmeessä opiskelemaan, jos se on sinun haaveesi
Etenkin, jos haaveilemasi ala on logopedia, niin älä luovu haaveestasi miehen takia! :) Itse aloin vähän vanhempana opiskella samaa alaa ja oli kyllä elämäni paras päätös. Nyt olen jo valmistunut ja täytyy sanoa, että aivan mahtava ala ja töitä riittää. :)
Miksi ylipäätään keskustelet asiasta miehesi kanssa? Jos maksat puolet perheen kuluista, on ihan se ja sama, missä olet. Vai oletatko, että mies on pankki, joka kustantaa sen, että sinä nyt haluat tätä ja huomenna tuota? Kun itse maksaa elämisensä, ei tarvitse muilta lupia kysellä!
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:38"]Miksi ylipäätään keskustelet asiasta miehesi kanssa? Jos maksat puolet perheen kuluista, on ihan se ja sama, missä olet. Vai oletatko, että mies on pankki, joka kustantaa sen, että sinä nyt haluat tätä ja huomenna tuota? Kun itse maksaa elämisensä, ei tarvitse muilta lupia kysellä!
[/quote]
No useissa parisuhteissa kun puoliso on se tärkein ihminen, jonka kanssa asioita voi vaikka pohtia. Toisekseen, monessa parisuhteessa opiskellaan esim. vuoron perään, tai jos toinen jää työttömäksi, toinen kustantaa enemmän.
Toki jos oikein maksamisen perään kysellään, niin kuinka ap:n mies rahoitti lapsenteon? Naiselle koituu siitä todella pitkäkestoisia miinuksia talouden suhteen. Nainen joutuu olemaan pois työelämästä, se kostautuu urakehityksessä ja sitä kautta palkassa, se kostautuu eläkekertymässä. Maksoiko mies näistä naiselle hyvitystä? Puhumattakaan raskauden mahdollisesti mukanaan tuomista terveyshaitoista ja ulkonäön menetyksestä? Lapsi kun on yhteinen projekti, josta vastuun tulisi jakautua tasaisesti. Eiköhän se ole mies, joka naista pitää isommassa talousvastuussa, joten muutaman vuoden opiskelu ja sitä kautta isommat tulot pitäisi peitotakseen haitat mennen tullen.
Ja voihan sitä muuttaa halvempaan asuntoonkin. Jos mies ei halua tinkiä elintasostaan edes hetkeksi, katsokoon pysyykö elintaso samana sinkkuna.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:03"]Onko sinulla realistinen käsitys omista kyvyistäsi? Meillä on suvussa yksi tälläinen lääkärihaaveilija, jolla ei yksinkertaisesti resurssit riitä. Elämä ri pääse alkamaan kun tuota mahdotonta haavetta pitää tavoitella. Jos miehesi tietää ettei hommasta oikeasti tule mitään ja toivoisi että olisit tyytyväinen siihen mitä on? [/quote] Mistä sä tiedät riittääkö rahkeet vai ei? Oikealla opiskelutekniikalla ja motivaatiolla varmasti pääsee sisään [/quote] Mulle tuli Apn viestistä ainakin ekana mieleen, että hänellä on vähän vääritynyt käsitys omista kyvystän ja siksi mies yrittää kiltisti ehdottaa AMK-tutkintoa. Koska vaikka vuosien lukemisella pääsisikin sisään, niin pitää miettiä miten pystyy aikataulussa itse opintojen kanssa ja riittääkö kyvyt niihin. Toivoisin tietenkin, että olen väärässä ja Apn mies on vain kateellinen kusipää ja ei halua vaimon tienaavan enemmän kun hän tms miehisyysongelma ja ap olisi haaveilemalleen alalleen täysin soveltuva.
[/quote]
Aika harvassa on yliopistossa nykyään alat joihin pääsee kun osaa kävellä ovista sisään. Tekniikan puolella on ehkä todistushakuja mutta niihin mennään kun on laudaturit soveltuvilta aloilta. Joskus 2000-luvun alussa on voinut olla vielä toisin, ja pääsykoe ei ole ollut se vaativin tentti.
Kun luin kirjoituksesi rupesin miettimään että oletko aivan realistinen sen suhteen että pääsisit sisään sinne minne haluat? Ehkä miehesi näkee asian realistisemmin?
Toisaalta hakeminen ei vielä mitään merkkaa, eli sinuna hakisin joka tapauksessa, sittenhän sen näkee pääsetkö. Jos et pääse elämä jatkuu as usual, ja jos pääset, niin itse menisin, miehen vastustelusta huolimatta.