Lue keskustelun säännöt.
Mies vastustaa opiskeluaikeitani :(
22.02.2015 |
Mies on sitä mieltä, että tänä vuonna en tule pääsemään sisään ja hän ei halua, että haen erääseen erittäin hyvin työllistävään ja minua suuresti kiinnostavaan koulutusohjelmaan yliopistoon, sillä hän ei halua, että tuloni heikkenevät noin neljäksi vuodeksi merkittävästi (opiskelun ajaksi). Lupauduin silti tekemään osa-aikatöitä opiskelun rinnalla, jos pääsen sinne opiskelemaan -- mies tosin vaatii vähintään 1200 euron tuloja kuukausittain nettona opiskeluaikana, jotta saan mennä opiskelemaan. Hain sinne jo viime vuonna, mutta hakukeväänä perheeseen syntyi vauva ja vauva joutui myös samana keväänä sairaalaankin ja sairasti muutaman viikon, mikä omalta osaltaan vaikutti pääsykokeisiin valmistautumiseen. Lukemiseeni nähden sain kuitenkin ihan yllättävän hyvin pisteitä, vaikka se ei riittänytkään sisällepääsyyn.
Olen todella ahdistunut, kun en saisi hakea ja mies nalkuttaa ja irvailee minulle haustani ja lukemisestani. Hänen mielestään olen myös niin vanha (36-vuotias), että minun ei enää kannata hakea mihinkään, vaan jatkaa nykyisissä töissä ja nykyisessä firmassa eläkeikään asti. Miehen mielestä tässä iässä ja varsinkin perheenäitinä on opiskelujen osalta peli pelattu osaltani. Jos saisin potkut, hän sallisi minun toki opiskella siinä tapauksessa. Mies ehdotti minulle sairaanhoitajan tai lähihoitajan opintoja -- ne olisivat miehen mielestä ok, mutta pidempi ja vaativampi koulutus ei olisi. Miehen äitikin säesti sanomalla, että en olisi soveltuva liian vaativaan työhön ja kyseinen mielenkiintoni kohteena oleva ala olisi liian vaativa minulle. Kuitenkin hakemani ala olisi erittäin työllistävä, kun taas nykyisissä töissäni YT-neuvotteluja käydään jatkuvasti. Mitä teen?
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:38"]Miksi ylipäätään keskustelet asiasta miehesi kanssa? Jos maksat puolet perheen kuluista, on ihan se ja sama, missä olet. Vai oletatko, että mies on pankki, joka kustantaa sen, että sinä nyt haluat tätä ja huomenna tuota? Kun itse maksaa elämisensä, ei tarvitse muilta lupia kysellä! [/quote] No useissa parisuhteissa kun puoliso on se tärkein ihminen, jonka kanssa asioita voi vaikka pohtia. Toisekseen, monessa parisuhteessa opiskellaan esim. vuoron perään, tai jos toinen jää työttömäksi, toinen kustantaa enemmän. Toki jos oikein maksamisen perään kysellään, niin kuinka ap:n mies rahoitti lapsenteon? Naiselle koituu siitä todella pitkäkestoisia miinuksia talouden suhteen. Nainen joutuu olemaan pois työelämästä, se kostautuu urakehityksessä ja sitä kautta palkassa, se kostautuu eläkekertymässä. Maksoiko mies näistä naiselle hyvitystä? Puhumattakaan raskauden mahdollisesti mukanaan tuomista terveyshaitoista ja ulkonäön menetyksestä? Lapsi kun on yhteinen projekti, josta vastuun tulisi jakautua tasaisesti. Eiköhän se ole mies, joka naista pitää isommassa talousvastuussa, joten muutaman vuoden opiskelu ja sitä kautta isommat tulot pitäisi peitotakseen haitat mennen tullen. Ja voihan sitä muuttaa halvempaan asuntoonkin. Jos mies ei halua tinkiä elintasostaan edes hetkeksi, katsokoon pysyykö elintaso samana sinkkuna.
[/quote]
Totta kai miehen elintaso sinkkuna nousee! Jos nyt tienaa 3000 e/kk ja se menee perheelle, niin sinkkuna samoista tuloista pakollisia maksuja on asunto (noin 600 e/kk) ja auto (noin 500 e/kk) ja elarit (noin 180 e/kk), eli omaan käyttöön jää noin 1700 e, perheessä ei jäänyt mitään!
Monessa parisuhteessa hankitaan ensin ammatti ja vasta sitten lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:38"]Miksi ylipäätään keskustelet asiasta miehesi kanssa? Jos maksat puolet perheen kuluista, on ihan se ja sama, missä olet. Vai oletatko, että mies on pankki, joka kustantaa sen, että sinä nyt haluat tätä ja huomenna tuota? Kun itse maksaa elämisensä, ei tarvitse muilta lupia kysellä! [/quote] No useissa parisuhteissa kun puoliso on se tärkein ihminen, jonka kanssa asioita voi vaikka pohtia. Toisekseen, monessa parisuhteessa opiskellaan esim. vuoron perään, tai jos toinen jää työttömäksi, toinen kustantaa enemmän. Toki jos oikein maksamisen perään kysellään, niin kuinka ap:n mies rahoitti lapsenteon? Naiselle koituu siitä todella pitkäkestoisia miinuksia talouden suhteen. Nainen joutuu olemaan pois työelämästä, se kostautuu urakehityksessä ja sitä kautta palkassa, se kostautuu eläkekertymässä. Maksoiko mies näistä naiselle hyvitystä? Puhumattakaan raskauden mahdollisesti mukanaan tuomista terveyshaitoista ja ulkonäön menetyksestä? Lapsi kun on yhteinen projekti, josta vastuun tulisi jakautua tasaisesti. Eiköhän se ole mies, joka naista pitää isommassa talousvastuussa, joten muutaman vuoden opiskelu ja sitä kautta isommat tulot pitäisi peitotakseen haitat mennen tullen. Ja voihan sitä muuttaa halvempaan asuntoonkin. Jos mies ei halua tinkiä elintasostaan edes hetkeksi, katsokoon pysyykö elintaso samana sinkkuna.
[/quote]
Totta kai miehen elintaso sinkkuna nousee! Jos nyt tienaa 3000 e/kk ja se menee perheelle, niin sinkkuna samoista tuloista pakollisia maksuja on asunto (noin 600 e/kk) ja auto (noin 500 e/kk) ja elarit (noin 180 e/kk), eli omaan käyttöön jää noin 1700 e, perheessä ei jäänyt mitään!
Monessa parisuhteessa hankitaan ensin ammatti ja vasta sitten lapset.
[/quote]
Ei nykyään enää onnistu kaikilla. Monilla on tullut yt:n takia uudelleenkouluttautumisen paikka...
Ei taida 600€ voida enää asua samantasoisessa kodissa..? Lisäksi kotivakuutus, elektroniikka, ruoka ja sen valmistus on edullisempaa pariskuntana, kumpikin tuo rahaa kuitenkin talouteen.
Ohiksena kysyn, että miksi täällä puhutaan jostain lääkiksestä ja sen kestosta? Missä on sanottu, että ap on hakemassa lääkikseen?
Minun mieheni jopa kannustaa opiskeluun :) Ei tosin olla mitenkään hyvätuloisia nyt, joten tässä konkurssissa ei opiskelijaelämä paljoa taloutta tiputa.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"]
Ei kouluun hakemisesi ole miehen päätös. Liittoon kuuluu myös toisen tukeminen. Ääritapauksessa ennemmin jättäisin miehen, kuin antaisin omien haaveiden valua hukkaan. Yliopistossa opiskelu ei vaadi millään taidealojen ulkopuolisella alalla huippulahjakkuutta, vaan sinnikkyyttä istua kirjojen ääressä. Ja monesti sanotaan, että haastavin osuus on päästä sisään.
[/quote]
Menee nyt ohi aiheen, mutta on kyllä oikeasti olemassa ihmisiä, joille yliopisto-opinnot eivät sovi, vaan ovat ylitsepääsemätön saavutus. Siis ihan oikeasti on, ja en todellakaan tarkoita että ovat mitään idiootteja, mutta ns lukupäätä ei vain ole, ja kirjoitustaito ei riitä graduun. Ei siinä tilanteessa oikeasti kannata haaveilla yliopistoalasta, ettei turhaa vain lyttäänny itsetunto joka hakukerralla jne. Vaikka siinä olen samaa mieltä, että huippulahjakas ei täydy olla, mutta sellainen keskiverto kuitenkin. Tosin en kyllä hetkeäkään jaksa uskoa, että ap olisi tällainen tapaus. Johan se selvisi aloituksesta kun on kuiten ihan kohtuullisia pisteitä saanut pääsykokeista ym.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:07"] Lääkiksen saa tehtyä 5 vuodessa jos on motivaatiota ja aikaa. Eli 1 vuoden pystyy tekemään alkuvaiheessa yhtä aikaa toisen kanssa. Loppuvaiheessa klinikassa ei enää onnistu. [/quote]
Lääkiksen ensimmäiset kaksi prekliinistä opiskeluvuotta on periaatteessa opiskelutahdin puolesta mahdollista suorittaa vuodessa, mutta siihen pitää anoa tiedekunnalta lupa, jonka saaminen ei ole itsestäänselvyys.
Käytännössä luvan ovat saaneet vain opiskelijat, joilla takana jo yliopisto-opintoja/tutkinto läheltä liippaavalta alalta ja siten aiemmin suoritettuna riittävä määrä lääkiksen biokemian, molekyylibiologian, farmakologian tms. prekliinisiä kursseja vastaavia kursseja, jotka he saavat hyväksiluettua. Jokainen anomus katsotaan kuitenkin yksilökohtaisesti läpi, ja luvan saaneita on paljon vähemmän kuin hakeneita.
5,5 vuoteen lääkisopinnot saa kyllä helposti puristettua, jos hoitaa ns. syventävät opinnot muiden opintojen ohessa ja työharjoittelut loma-aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sanoi minulle samaa noin viisi vuotta sitten. Muutin muksun kanssa omaan asuntoon, opiskelin työn ohessa ja valmistuin puolivuotta etuajassa. Ei oo tarvinnu siivota tai kokata aikuiselle ihmiselle, niin jää hyvin aikaa lukea. Yllätyin myös siitä miten hyvin rahat riitti.
Ap, jos miehesi mielestä 3,5v:n sairaanhoitajaopinnot olisivat ok, ja sinua kiinnostavan tutkinnon opiskelu kestää 4v. niin tuskin teidän liitto siihen puoleen vuoteen kaatuu.
Nuo kakkosvaihtoehtosi viittaavat vähän siihen että sinulla mahdollisesti olisi lääkis/hammaslääkisopinnot ensisijaisesti mielessä. Molemmissa opinnot toisiaan kestävät kauemmin kuin sen neljä vuotta, mutta neljännen vuoden jälkeen voit työskennellä ko. ammatissa ja pitää vaikka välivuoden töissä jos perheen rahatilanne sitä vaatii. Moni aloittaa lääkisopinnot 36-vuotiaana ja vanhempanakin, ja sama koskee kyllä muitakin yliopisto/korkeakoulututkintoja.
Oli toivealasi mikä tahansa, kannattaa olla realisti ja laskea miten opiskeluajan tulonmenetys suhteutuu koulutuksen tuomaan ansiotason nousuun tai työnsaannin varmuuteen kussakin vaihtoehdossa. Yksinkertaisimmillaan siis koulutuksen tuomat tulot - koulutuksen aiheuttama tulonmenetys= kumuloituvat tulot yhteensä esimerkiksi 5/8/10/15 vuoden kuluttua koulutuksen alusta. Lääkärinä/hammaslääkärinä nykyliksoilla kirit reilussa vuodessa kiiinni sen tulonmenetyksen, minkä pidempi opiskeluaika verrattuna lähi- tai sairaanhoitajaopintoihin aiheuttaisi.
Jos työhistoriaa on kertynyt ja pysyvä työpaikka jo on, kannattaa myös tarkistaa oletko oikeutettu aikuiskoulutustukeen www.koulutusrahasto.fi.