Mies vastustaa opiskeluaikeitani :(
Mies on sitä mieltä, että tänä vuonna en tule pääsemään sisään ja hän ei halua, että haen erääseen erittäin hyvin työllistävään ja minua suuresti kiinnostavaan koulutusohjelmaan yliopistoon, sillä hän ei halua, että tuloni heikkenevät noin neljäksi vuodeksi merkittävästi (opiskelun ajaksi). Lupauduin silti tekemään osa-aikatöitä opiskelun rinnalla, jos pääsen sinne opiskelemaan -- mies tosin vaatii vähintään 1200 euron tuloja kuukausittain nettona opiskeluaikana, jotta saan mennä opiskelemaan. Hain sinne jo viime vuonna, mutta hakukeväänä perheeseen syntyi vauva ja vauva joutui myös samana keväänä sairaalaankin ja sairasti muutaman viikon, mikä omalta osaltaan vaikutti pääsykokeisiin valmistautumiseen. Lukemiseeni nähden sain kuitenkin ihan yllättävän hyvin pisteitä, vaikka se ei riittänytkään sisällepääsyyn.
Olen todella ahdistunut, kun en saisi hakea ja mies nalkuttaa ja irvailee minulle haustani ja lukemisestani. Hänen mielestään olen myös niin vanha (36-vuotias), että minun ei enää kannata hakea mihinkään, vaan jatkaa nykyisissä töissä ja nykyisessä firmassa eläkeikään asti. Miehen mielestä tässä iässä ja varsinkin perheenäitinä on opiskelujen osalta peli pelattu osaltani. Jos saisin potkut, hän sallisi minun toki opiskella siinä tapauksessa. Mies ehdotti minulle sairaanhoitajan tai lähihoitajan opintoja -- ne olisivat miehen mielestä ok, mutta pidempi ja vaativampi koulutus ei olisi. Miehen äitikin säesti sanomalla, että en olisi soveltuva liian vaativaan työhön ja kyseinen mielenkiintoni kohteena oleva ala olisi liian vaativa minulle. Kuitenkin hakemani ala olisi erittäin työllistävä, kun taas nykyisissä töissäni YT-neuvotteluja käydään jatkuvasti. Mitä teen?
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:06"]Ap: lääkis kestää kauemmin kuin neljä vuotta. Keskimäärin 5-6 vuotta on realistinen suoritusaika. [/quote] 6 vuotta on minimiaika. Kyseessä on lisensiaatin tutkinto, maistenrintutkinnon realistinen suorituaika on tuo 5-6 vuotta. Lääkistä ei saa kurittua tiiviimmin, ehkä 5,5 vuoteen jos tekee töitä hullun lailla. Monella venyy yli kuuden vuoden. Tosin ei ap kertonut mitään lääkiksestä, voihan kyseessä olla vaikka kolmen vuoden farmaseutin tutkinto. [/quote] Tälle alapeukku? Miksi? [/quote] Siksi alapeukkua, kun ap ei ole sanonut mitään lääkiksestä, mutta silti täällä olettajat lässyttää "Voi voi kyllä se lääkis kauemmin kestää, etkö sinä sitä tiedä?" Naurettavaa!
[/quote]
Eli et lukenut viestiä loppuun. Boldasin kohdan, jonka selvästi ohitit.
Lääkis kestää kyllä kauemmin kuin neljä vuotta. Eikä neljännen vuoden jälkeen saa vielä päivystää.
Haet ja menet! Sinun ainoa elämä! Miehesi haluaa vain kontrolloida sinua. Narsistisia piirteitä? Sina sitä jotenkin pärjää rahallisesti. Tsemppiä!
Itse sanoisin miehelle, että bye bye ja hakisin opiskelemaan. Sinun ainoa elämäsi, sinun päätöksesi.
Tottakai haet. Lääkikseen taidat pyrkiä?
Mun vaimo sanoi samaa viisi vuotta sitten, ei enää tässä iässä, keskitytään nyt elämään. No, hakeminen on edessä tänä keväänä. Vaimoa ei näy enää missään, vaan lähti lätkimään pian tuon jälkeen.
Älä keskustele opiskeluasioista anoppisi kanssa. Miehen tuki on tärkeää, koska täysipäiväinen opiskelu, osa-aikatyö ja pieni lapsi ovat vaativa yhdistelmä. Hänen pitäisi ymmärtää, että teet asioita tulevaisuuden eteen. Hae opiskelemaan. Jos pääset, ensimmäinen etappi on voitettu.
Kiinnostaa kyllä, minkä nelivuotisen koulutuksen perusteella työllisyys on varmaa? Etsin vaihtoja itsekin.
No miehesi on varmaan huolissaan taloudellisesta pärjäämisestänne? Onhan neljä vuotta pitkä aika kituutella muutamalla pennillä. Älä leimaa miestäsi narsistiksi, äläkä jätä häntä näin suhteellisen pienen asian vuoksi. Tutkaile erilaisia vaihtoehtoja, voisiko suorittaa opinnot vaikka oppisopimuksella?
Äitini jätti opiskelut aikoinaan miehen sanomisten vuoksi. Nyt ei ole enää sitä miestä, mutta eipä ole töitäkään ja tuleva eläke on minimaalinen. Että itse sen päätöksen riskit sitten kantaa, hyvässä ja pahassa.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 11:52"]Mun vaimo sanoi samaa viisi vuotta sitten, ei enää tässä iässä, keskitytään nyt elämään. No, hakeminen on edessä tänä keväänä. Vaimoa ei näy enää missään, vaan lähti lätkimään pian tuon jälkeen.
[/quote]
Meinaakko että opiskelun myötä alkaa naisilla menokenkää vipattamaan? :D
Ap hae ja mene.
Mulla on 2 alle kolmevuotiassta lasta ja valmistun sh:ksi ensi keväänä. Mies ei tue (nalkuttaa, märisee että tuhlaan vaan aikaani) ppiskelujani. Kouluhommat teen yöllä kun perhe nukkuu ja onneksi anoppini ja äitini auttavat lastenhoidossa.
No haet sinne opiskelemaan. Ehkäpä ajan kanssa mieskin tajuaa, kuinka typerästi ja itsekkäästi käyttäytyy! Jos ei, niin antaa miehen mennä vaan. Ei tuollaisiin päätöksiin sovi puolison vaikuttaa. Sinulla on mahdollista saada opintukea vajaa 500e/kk ja lainaa n. 300e/kk, tuohon päälle esim 10tuntia/vko osa-aikatöitä, niin pärjäätte ihan hyvin. Eikä niitä töitä tarvi myöskään tehdä, kyllä sillä opintotuella ja lainalla pärjää ihan mukavasti jos toinen on töissä.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä alaa aiot hakea opiskelemaan?
Farmasia?
Tyhmän miehen oot kyllä ottanut, kun ei koulutusta arvosta.
Onko sinulla realistinen käsitys omista kyvyistäsi? Meillä on suvussa yksi tälläinen lääkärihaaveilija, jolla ei yksinkertaisesti resurssit riitä. Elämä ri pääse alkamaan kun tuota mahdotonta haavetta pitää tavoitella.
Jos miehesi tietää ettei hommasta oikeasti tule mitään ja toivoisi että olisit tyytyväinen siihen mitä on?
Sinun elämä. Tee niin kuin itse haluat. Jos mies ei tue sua niin anna mennä menojaan.
No minäpä hain ja menin vaikka mies ei hyväkysynyt, sanoi että olen liian vanha opiskeluun ja että tulee olemaan liian hankalaa rahallisesti. No, mies kiukutteli koko sen neljä vuotta ja ei se helppoa ollut varsinkin kun oli myös pieniä lapsia mutta jotenkin selvisin ja sain työpaikan minkä halusin. Nyt on loppuelämä sitä mitä haluan. Suosittelen mutta varaudu siihen mitä se aika tulee oikeasti olemaan, ei mitenkään helppoa.
Itselläni on onnistunut ihan hyvin osa-aikatyöt (20h/vko) ja opinnot niin, että kaikki läsnäolot ovat tapahtuneet klo 8-17 välillä. Eli kyllä se lapsenkin päiväkotiaikoina on mahdollista. Ainoa ongelma on kotona tapahtuva tenttiin lukeminen ym, mutta siinä pitääkin opetella vaatimaan itseltä vähemmän, ja suorittaa jotkin kurssit huonosti. Eli hae vaan, ehkä se miehen mieli muuttuu, kun pääset sisään :) Kuitenkin muutaman vuoden pienet tulot on parempi kuin loppuelämän työttömyys, jos tilanne nyk alallasi on todellakin huono.
Ap: lääkis kestää kauemmin kuin neljä vuotta. Keskimäärin 5-6 vuotta on realistinen suoritusaika.
Saat varmaankin aikuiskoulutustukea, jos kerran olet töissä, ja se on paljon opintotukea parempi.
Minä valmistuin omaan nykyiseen ammattiini 45-vuotiaana ja nyt on vakityöpaikka omalta alalta.
Haet miehen mielipiteistä huolimatta. Sitten kun pääset sisään pohdit miten toteutus hoituu. Asioilla on tapana järjestyä omalla painollaan.