Ahdistaa. Vaimo ei anna enää suudella.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:51"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:48"]

Jos voisitte saada mieheltänne minkä tahansa yllätyksen, mikä se olisi?

[/quote]

Sen, että se olisi ostanut korkeasaaren urosleijonan ja antanut sen born free järjestölle, joka olisi järjestänyt sille vapaan loppuelämän afrikassa.

Se urosleijona on vapaana syntynyt, kuvitelkaa hetken aikaa miten hirveää sen elämä on.
[/quote]
Pistitpä pahan :D Mutta älyttömän hyvän samalla. Voisin hyvin kuvitella hänen pyytävän samaa

Ei minunkaan vaimo. Ei vaikka olis hieronut tunnin.

Ei taida olla mitään toivoa?

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:51"]Kuules nuori mies, taidatte olla vedenjakajalla nyt. Pitkissä suhteissa on ihastumisia ja kyllästymisiä puolisoon. Joskus suoranaista vihamielisyyttä. Mutta jos suhteessa aiotaan olla niin se työstetään yhdessä läpi ja opetellaan parempi tapa olla. Ei toi mitenkään poikkeuksellista ole.

Saanko antaa sulle neuvon: huomenna kun olette molemmat selviä pyydä vaimo istumaan pöydän ääreen. Älä kitise, ruikuta tai raivoa, vaan pysy rauhallisena ja lujana ja sano, että rakastat häntä ja olet tosi huolissasi mitä teidän välillä tapahtuu. Sano että haluat tehdä töitä suhteen eteen etkä toistaa vanhoja virheitä. Kysy mutä ajattelee- kuuntele ja ota tosissasi vastaus.

Ja sitten töitä.

Teillä ei oikesti mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ole jos vaan ohi mennyt ihastus ja vaimon puolelta nyt epämääräistä vihamielisyyttä. Kaikki pitkissä sihteissa onnellisena ovat on käyneet läpi samoja juttuja ja selvinneet. Ja sitä myötä myös hioutuneet yhteen paremmin. Niin se luja suhde syntyy.

Oleellista on saada vaimon sanainen arkku nyt auki ja päästä käsiksi ongelmaan. Jos vaimo ei pysty olemaan kuin aikuinen, kanna sinä suhdetta hetki molempien puolesta. Pysy tyynenä mutta lujana.
[/quote]
Hyvä viesti. Laitan korvan taakse. Tuntuu, että hän on kyllästynyt koko elämäänsä. Työ, jota ennen rakasti, on stressaavaa. Kehittää mahahaavan tätä vauhtia. Kaikki on tylsää, turhaa tai ei huvita. Mentiin nuorina naimisiin, en tiedä onko joku kriisi meneillään. Ajatukset vaan pyörii mun päässä.

Pitäis järjestää joku yllätys.

Uskomatonta! Jos mies laittaa tänne ettei saa naiselta läheisyyttä ym. aletaan heti syyttää ja miettiä mitä vikaa miehessä mahtaa olla...! Ja auta armias jos nainen laittaa viestiä ettei mies anna koskea ym. -> miehessä vika TAAS, varmaan pettää ym. Summa summarum miehissä on aina vika, sama mitä tapahtuu ja kelle. Ootte te aika uskomattomia -.-

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:56"]Ei minunkaan vaimo. Ei vaikka olis hieronut tunnin.

Ei taida olla mitään toivoa?
[/quote]
Ei tiiä. I feel you bro.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:22"]Oletko puhunut vaimolle tästä? Voihan se olla, että sun säätämisten aiheuttama särö ei ole kuroutunut umpeen vaan leventynyt vain hiljalleen.Jos haluat tehdä töitä teidän suhteen eteen, ota asia puheeksi.
[/quote]
Jaa no en säätänyt yhtään mitään. Pysy ihan mun pään sisässä tapahtuviin asioihin toi juttu.
[/quote]

Eikö sulla ollut säätöä vaimon kaverin kanssa? Etkö ollut salaa runkkaillut ja flirttaillut muiden naisten kanssa? Eikö ollut jotain kännäämisseikkailuja..? Tuliko nyt jotenkin yllätyksenä, että vaimo ei olekaan osa sinua vaan voi todella lakata rakastamasta sinua? Suhteen ongelmakohdissa molempien on katsottava peiliin, eli vaimossasikin on varmasti vikoja. Ensisijaisesti voit kuitenkin vaikuttaa vain omiin vikoihisi.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:51"]Kuules nuori mies, taidatte olla vedenjakajalla nyt. Pitkissä suhteissa on ihastumisia ja kyllästymisiä puolisoon. Joskus suoranaista vihamielisyyttä. Mutta jos suhteessa aiotaan olla niin se työstetään yhdessä läpi ja opetellaan parempi tapa olla. Ei toi mitenkään poikkeuksellista ole. Saanko antaa sulle neuvon: huomenna kun olette molemmat selviä pyydä vaimo istumaan pöydän ääreen. Älä kitise, ruikuta tai raivoa, vaan pysy rauhallisena ja lujana ja sano, että rakastat häntä ja olet tosi huolissasi mitä teidän välillä tapahtuu. Sano että haluat tehdä töitä suhteen eteen etkä toistaa vanhoja virheitä. Kysy mutä ajattelee- kuuntele ja ota tosissasi vastaus. Ja sitten töitä. Teillä ei oikesti mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ole jos vaan ohi mennyt ihastus ja vaimon puolelta nyt epämääräistä vihamielisyyttä. Kaikki pitkissä sihteissa onnellisena ovat on käyneet läpi samoja juttuja ja selvinneet. Ja sitä myötä myös hioutuneet yhteen paremmin. Niin se luja suhde syntyy. Oleellista on saada vaimon sanainen arkku nyt auki ja päästä käsiksi ongelmaan. Jos vaimo ei pysty olemaan kuin aikuinen, kanna sinä suhdetta hetki molempien puolesta. Pysy tyynenä mutta lujana. [/quote] Hyvä viesti. Laitan korvan taakse. Tuntuu, että hän on kyllästynyt koko elämäänsä. Työ, jota ennen rakasti, on stressaavaa. Kehittää mahahaavan tätä vauhtia. Kaikki on tylsää, turhaa tai ei huvita. Mentiin nuorina naimisiin, en tiedä onko joku kriisi meneillään. Ajatukset vaan pyörii mun päässä. Pitäis järjestää joku yllätys.

[/quote]

Hyvinkin voi olla miettimistä että tässäkö tää nyt oli ja tätäkö tää on loppuelämä. 

sellasen vielä sanoisin, että monesti ihmiset eroaa henkilökohtaisissa kriisitilanteissa ihan turhaan. Monesti kriisi on ihmisellä itsellään jostain asiasta. Ja se sitten pahoine oloineen usein tuodaan parisuhteeseen ajallen, että puolison pitäisi olla se meedio joka ratkaisee asian mystisesti, vaikka oikeasti se vaatii omaa prosessointia. Minäkin tätä olen tehnyt, joten tiedän mistä puhun. 

Mun mies istutti mut pöydän ääreen- kuten tuolla ekassa viestissä mainitsin toimivaksi jutuksi. Oli käänteen tekevä juttu. 

Pikkuongelmiin lahjat, lomat jasirkustemput saattaa auttaakin. Mutta jos oikeasti on kyse niin isoista asioista että toinen miettii, että onko yhdessäolossa mitään järkeä, niin tarvitaan muutakin. 

uppista

Mä oon varmaan ollu vähän kun sun vaimo. Mulla oli paha olla. Mun mies ei koskaan puhunut asioista eikä kertonut tunteistaan ja mulla oli sellainen olo että ei varmaan rakasta. Halusi suudella ja koskea kun halusi seksiä eikä muuta läheisyyttä tai huomioimista ollut. En tarkoita että sinä olet samanlainen kun mun mies mutta itse ahdistuin siitä suutelustakin koska mies tuntui vieraalta ja suuteleminen meinasi vaan seksialoitetta. Tunsin etten voi vaatia että mies huomioisi koska se tuntui että olisin vittumainen vaativa akka eikä tietysti tunnu kivalta vaatia hellyyttä ja huomiointia koska toivoisi että sitä saisi vaatimattakin ja tuntui ettei se olis aitoa jos sitä saa vaan vaatimalla. Naiset tarvii rakkaudenosoituksia, pieniäkin(ei rahallisesti isoja). Sanoja, tekstareita, jotain pientä kaupasta esim. Mieluinen lehti, jotain herkkua.

Älä aloita keskustelua niin että "missäs olit viime yönä" vaikka se kysymys nyt päässä pyöriikin. Teillä on nyt isommat kokonaisuudet vaakalaudalla kuin yhden illan vietto. Syyllistäminen saa toisen heti puolustusasemiin ja siitä on erittäin huono lähteä enää rakentavaan keskusteluun.

Joku sellainen "tiesitkö että rakastan sinua vaikken ole sitä sinulle koskaan/viime aikoina kertonutkaan" -tyyppinen aloitus kertoisi mitä oikeasti haluat sanoa. Jos teillä on avioliitto hajoamassa, niin kannattaako enää ujostella sanomisiaan vai laittaa kaikki peliin? Jos ei muuta, niin onpahan se harjoittelua seuraavaan suhteeseen.

Se mitä isäsi sanoi ehkä vähän tylysti, pitää kyllä paikkansa. Sinun pitää olla vahva selvittämään tilanteenne. Sinun pitää myös olla valmis siihen lopputulokseen että vaimo haluaa erota.

Mutta se vahvuus ei tarkoita hyökkäystä ja vaimon tilille pistämistä. Vaan sitä että kerrot miltä sinusta tuntuu ja annat vaimon kertoa miltä hänestä tuntuu. Sanot että sinulla on halua muuttaa asioita paremmaksi, onko vaimolla tahtoa? Keskustelu voi olla vaikea, itkuinen, tuskallinen ja pitkä. Heti ei kaikki tule mieleen mitä halusi sanoa ja keskustelu jatkuu. Varsinkin alussa voi olla että sanoja saa kiskoa hohtimilla itsestä ja toisesta. Mutta se keskustelu on käytävä.

Voi olla myös että vaimo ei halua keskustella. Hän on jo päätöksensä tehnyt eikä sitä muuteta. Ei halua terapiaan eikä yrittää enää yhdessä. Eikä halua selitellä edes syitä. Silloin et voi paljon muuta tehdä kuin kertoa oman kantasi.

Toivotan voimia keskusteluun!

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 16:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 16:04"]

Jes. Meni kyl ihan penkin alle nää mun suhteenkorjaamisyritykset. Yritin pyytää istumaan, että oltais keskusteltu kun heräsi. Silloin ei jaksanut kun söi aamiaista. Myöhemmin ei jaksanut kun katsoi telkkaria. Aamulla kiukutteli mulle, kun kysyin missä oli ollut ja miksei ollut ilmoittanut, että menee näin myöhään.

[/quote]

Ei ole oikein hyvä idea darrapäivänä saada toista keskustelemaan jostain vakavasta.

Jonkun tavallisen päivän iltana olisi varmaan parempi?

[/quote]

No ei joo. Ois muaki vituttanu. Tuntu vaan niin tärkeeltä kun olib miettinyt sitä niin paljon. Ajattelin pyytää, että memtäisiin parisuhdeterapiaan. Löysin netistä myös jotain avioliittoleirejä. On vähän epätoivonen olo. Sen huomaa musta. Naiset ei syty epävarmuudesta.

[/quote]

Tollanen välinpitämättömyys vaimos puolelta ei viestitä kauheen hyvää, mutta darrapäivä ei tosiaan ole se hetki jollon puhutaan vakavia. Sä saat olla epätoivoinen ja ihan sairaan hyvä että uskallat edes itsekses selvittää pelastusrenkaita suhteen parantamiseks. Älä jauha mitään "naiset ei syty epävarmuudesta", kyse on sun vaimostas jonka kanssa oot ollut jonkun seittemän vuotta, et sä voi sille esittää mitään Marlon Brandoa. Mutta silleen faijas on ihan oikeessa, sun pitää olla vahva nyt. Huomenna illalla, just joskus kasin-ysin aikaan meet sammuttamaan telkkarin ja sanot vaimolles että teidän täytyy puhua. Sä olet itsekin onneton, yritä muistaa että asioiden selvittäminen on hyvä teko ennen kaikkea itselles.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 16:34"] 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 16:32"]

Missä vaimo nyt?

[/quote]

Katsoo telkkaria. Mä oon datannu koko päivän.
[/quote]

Onko tässä teidän parisuhteen tyypillinen kuva? Sä pohdit parisuhdettasi av-mammojen kanssa, vaimosi ehkä itsekseen sohvalla istuen ja eilen varmaan avautui kavereilleen. Mutta nyt kumpikaan ei saa sanaa suustaan.

Ap siis puhuu suhteensa ongelmista av-mammoille ja isälleen, muttei saa puhuttua niistä vaimolleen. Just. Nyt ois hyvä hetki pitää dataustauko, yrittää elämää irl.

Päivässä ei ole mitään vikaa, mutta vaimossa on. Puhumattomuus ja asian siirtäminen myöhäisemmäksi on jo aika kurjaa ja hän voisi edes vähän yrittää enemmän kun kerran olette olleet noinkin kauan yhdessä. Ei asiat siitä pitkittämällä parane ja muuksi muutu, joten sano vaimolle, että katsoo kalenteristaan sopivan ajan ja puhutte silloin ihan juuri tasan niin pitkään kunnes asiat ovat selvät. Nyt ei auta pään puskaan työntäminen. Neuvottelu tulee käydä myös sillä mielellä, että toinen on ystävä eikä vihollinen. Hyökkäys voi tuntua parhaalta puolustukselta, mutta siinä asiat harvoin menevät hyvin.

 pannu toista. Se on sitten paketissa, pöntöstä alas meni tämä liitto. :) Yhtäkkiä räkäisen itkun keskeltä oliskin löytyny rakastansuaa ja halailua. Sori, tää juna meni.

Saatana kun vituttaa niin niin kosmisen paljon. Mä roikun netissä ettimässä meille lomia ja avioterapiaa kun toinen käy panemassa.

Huomauttaisin muuten, että useat teistä tarkistaisitte sekstistiset asenteenne. Mies, joka purkaa ahdistustaan netissä saa osakseen kummastelua ja "lopeta vinkuminen" korttia. Itsemirha ois vissiin se sosiaaö

lisesti hyväksitympi vaihtoehto akkamaisen vinkumisen sijaan? Meilläkin ja meidän voimilla on rajamme. Myöskin suosittelen miehiään vihanneita vastanneita tarkistamaan oman asenteenne ja mitä itse tuotte aviomiestenne elämään. Hekin saattavat olla kuilun reunalla mutta itsekkyydessä velloassanne ette sitä huomaa. Monilta myös paistaa halveksunta aviomiestänne kohtaan. Selvittäkää miksi ja korjatkaa tilanne.

Ja nyt if youll excuse me, lähde painamaan ihastustani.

Up

Vittu AP, eka petät vaimosi luottamuksen flirttailemalla avoimesti muiden kanssa ja sitten kun vaimo ei enää jaksa, alat epätoivoisesti etsiä viimehetken keinoja korjata suhdetta. Too little too late.

Olet sä kyllä ap aika sälli. Ensin elättelet ihastusta toiseen naiseen, kerrot tästä vaimolle ja hämmästelet, kun vaimo pahastuu. Sitten kun vaimo kännipäissään ja loukkaantuneena hairahtuu ilmeisesti tasan kerran vieraaseen sänkyyn, sä menet rehvakkaana tietoisesti panemaan tätä ihastustasi. 

Olette kyllä täysin ansainneet toisenne, onneksi teillä ei ole lapsia. Olette nimittäin itse harvinaisen lapsellisia.

Huh huh ap, oon se joka kävi kanssas rakentavaa keskustelua muutamankin kommentin verran ja viime viikolla. Aika monttu auki tässä oon et sit koko homma kusi näin, lapselliseks ja satuttavaks valtapelaamiseks. Sua hallitsee ihan oikeutetusti vitunmoinen raivo ja pettymys tällä hetkellä, itselläkin olis jos olisin samassa tilanteessa, mutta nyt kun oot saanut kostos niin pysähdy miettimään miltä susta sen vihan alla tuntuu. Väittäisin et siel on hylätyksi tulemisen tunnetta, tuhottua itsetuntoa, luottamuspulaa, pelkoa jne. Sä pidit omat halus kurissa ja vaimos taas ei. Vaimo on teidän kuviossa se kusipää joka ei yrittänyt, mutta pakko kysyä että sanoitko sä koskaan sille että nyt sä haluat terpiaan, että nyt sä haluat pelastaa tän liiton?

Ja miks siinä lopulta meni niin kauan ennenku sä pääsit havainnosta X toteutukseen Y eli siitä että vaimos ei halua suudella sua siihen että pitäis varmaan jutella näistä ongelmista? Mietin kans tota juomista, onks se hallussa tai kuinka arkista se on, olisko se yks tekijä mikä sai sun vaimon etääntymään?

Tuo sille suklaata pari pulloa lempparijuomaa, alkoholia jos mahdollista, mutta limu tai mehukin käy. Anna levätä sohvalla tai sängyssä kirjan tai videoiden kanssa, tee sillävälin kaikki kotityöt mitä on. Tee tai tilaa mieluista ruokaa ja kutsu valmiiseem pöytään syömään. Jos sen jälkeen kiukkuaa ja välttelee, niin game over.