Valmistuin sosionomiksi ja järkytyin, miten itsekeskeisiä ihmiset ovat

Opiskele kauppatieteilijäksi. Pääset todistamaan saman, mutta korotettuna kolmanteen potenssiin.

Vierailija kirjoitti:

Ootko kuullut maksuosoituksista? Juopoille yms. annetaan niitä ruokakauppaan, ei rahallista tukea. Ja se nyt on sun työ auttaa heitä hakemaan erilaisia tukia. Kyllä ne hakemukset torpataan, jos niille ei ole todellista perustetta olemassa.

Ruuat haetaan leipäjonosta että jää enemmän rahaa kaljaan ja tupakkaan, huumeisiin.

Miksi tuista pitäisi olla kiitollinen? Nehän on ihan ihmisoikeuksia ja suurin osa on kuitenkin nähnyt vaivaa niiden eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kuullut maksuosoituksista? Juopoille yms. annetaan niitä ruokakauppaan, ei rahallista tukea. Ja se nyt on sun työ auttaa heitä hakemaan erilaisia tukia. Kyllä ne hakemukset torpataan, jos niille ei ole todellista perustetta olemassa.

Ruuat haetaan leipäjonosta että jää enemmän rahaa kaljaan ja tupakkaan, huumeisiin.

Nauratti ihan, koska aika monesti ihan totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä työskentelet? Kuulostaa kyllä kamalalta, tiukilla ois munkin moraali vaikka ihan empaattinen ihminen mielestäni olenkin. Mun tutulta (elämäntapatyötön) oli kerran jotkut tuet myöhässä. Postas Facebookiin: "mistä v***sta niille maksetaan?!"

Työskentelen hommissa, joissa jeesaillaan noita tyyppejä. En viitsi tarkemmin kertoa.

ap

Moni tukijärjestelmä tukeekin ihmistä olemaan ottamatta vastuuta itsestään. Ihmisiä tulisi tukea hankkimaan itse riittävän hyvä elämä. Tukea ei juuri koskaan tulisi antaa ilman jotain velvoitetta. Tulisi siis opettaa "kalastamaan", eikä antaa jatkuvasti "kalaa". Passivoiva apu on pahinta.

Tässä on se ongelma, että vastuullinenkin ihminen saattaa väliaikaisesti löytää itsensä epätoivoisesta tilanteesta ja silloin tarvitsee apua eikä velvoitteita.

Näin se on. Kukin tapaus on omanlaisensa, yhteistä on vain se, että jokaisen kohdalla eilinen selittää tätä pävää. Tapaus tapaukselta pitää vain mennä niin syvälle taustoihin, että syy ongelmiin selviää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuista pitäisi olla kiitollinen? Nehän on ihan ihmisoikeuksia ja suurin osa on kuitenkin nähnyt vaivaa niiden eteen.

Ei kai niistä tarvitse hattu kädessä kiitellä, mutta ei sitä nyt jumalauta pidä alkaa pitää itsestäänselvyytenäkään. Ja aika moni noista ei ole tehnyt elämässään päivääkään töitä, ellei kaman säätämistä ja dokaamista sellaisena nähdä.

Tässä maassa pitää olla täysin pohjalla, mikäli haluaa saada apua. Jos sen sijaan olet joku pätkätyöläinen tavis, et saa apua kyllä juuri mitenkään jos jotenkin tilanne notkahtaa. Tämä on minusta väärin ja systeemi on helvetin kankea.

Kuulostaa, että työpaikka ei ole sinulle sopiva. On varmaan yleinen stereotypia, että suurin osa sossun asiakkaista haluaa vain rahaa ja jatkaa päihdekäyttöä tai kotona makaamista, mutta ei se oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa. Suurimmalla osalla asiakkaista tulee edes ajoittain muutosmotivaatio, vaikka se ei johtaisi pysyvään muutokseen. Nykyään myönnetyt päihdekuntoutusjaksot ovat lyhyitä, entisistä piireistä on hankala päästä eroon, mt-puolen avohoitoa odotellaan puoli vuotta, päihdeongelmaiset eivät saa mt-hoitoa. Monilla on diagnosoimattomia nepsy-piirteitä tai käsittelemättömiä traumaattisia kokemuksia (kaltoinkohtelu lapsena, väkivaltaiset parisuhteet, seksin myyminen, velanperintään liittyvä väkivalta). Kaikki ei aina mene niin kuin strömsössä. Ei kukaan sitä elämää halua elää, jos kokee, että olisi aidosti mahdollista muuttua ja saada jotain parempaa. Mutta monesti huomaa näköalattomuutta, toivottomuutta, huonoa itsetuntoa (en pysty), epäonnistumisen pelkoa. Ja addiktiossa tai mt-sairauksissa sairaus voi olla niskan päällä. Yksi työntekijän tehtävä on yrittää herätellä motivaatiota, luoda toivoa ja vahvistaa kokemusta siitä, että pystyy muuttumaan. Tämä ei välttämättä onnistu ensimmäisellä tai toisella tapaamiskerralla, vaan siihen täytyy tarttua, kun on oikea hetki. Ja sitten konkreettinen ja realistinen suunnitelma, miten muutos olisi mahdollista. Osa asiakkaista pääsee eteenpäin, jotkut nopeammin ja jotkut hitaammin. Osa ehkä jää asiakkuuteen. Auttamisjärjestelmän rakenteelliset ongelmat liittyvät enemmänkin puutteellisiin palveluihin ja hoitoon (mahdollisimman halvalla, lyhyet jaksot, tiulat palvelupaketit), eikä sosiaaliturvan passivoivuuteen. Tällaista ainakin meillä aikuissosiaalityössä.

Yhteiskunta on rikki. Kokonaisuus ei toimi yhteiskunnassa. Oppilaitoksille tärkeintä on saada rahaa valmistuneista ja ei suinkaan heidän työllistyminen. Yrityksille tärkeintä on rahaa eikä työllistää. Yhteiskunnassa on valtavasti miinoja, joihin voi astua ellei ole tarkkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan syytä.Silitetän vain päättä.Kun pitäisi palautaa työ-siirtolat ymm. Laitokset!Jos työ ei maistu ja juodaan vaan pakko hoitoon.Sama narkit. Laki lähti pois .Nimeltä irtolaislaki vuonna 1987. Kolukodit myös pitäisi palautta. Lopuu koulusta linsaamiset ja kotona makaamiset yhdellä sun toisella.

Olet luultavasti jonkun verran itsekin lintsannut koulusta. Ei näytä kirjoittaminen oikein luonnistua.

Lainaamasi kirjoittaja ei ole syntynyt 2000-luvulla.

Äitini (1953) kirjoittaa samalla tavalla. Minulla on lukihäiriö, lienee äidilläkin. Pojallanikin se on.

Kaikki ihmiset ovat egosentrisiä, tavalla tai toisella. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö egosentrisyys joissain tapauksissa olisi myös yleishyödyllistä. Se että ihmiset maksimoivat omaa hyötyään, tietyissa tapauksissa johtaa myös yleishyödyllisiin asioihin. 

Olisi sairasta vaatia, että ihmisen tulisi olla antiegosentrinen, jonkin sortin ylipyhimys vailla omaa minää. Se ei toimi se. 

Mutta totta, liiallinen itsekeskeisyys johtaa yhteiskunnallisesti huonoon lopputulokseen. 

Itsekeskeisyyttä pahempi asia on laumasielusuus, siis se, että ihminen identifioi itsensä osaksi tietty heimoa, ja muut laumat nähdään vihollisina. 

Laumaeläimellisyyttä pitäisi yhteiskunnassa vähentää, koska se on haitallisempia asia kuin egosentrisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat egosentrisiä, tavalla tai toisella. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö egosentrisyys joissain tapauksissa olisi myös yleishyödyllistä. Se että ihmiset maksimoivat omaa hyötyään, tietyissa tapauksissa johtaa myös yleishyödyllisiin asioihin. 

Olisi sairasta vaatia, että ihmisen tulisi olla antiegosentrinen, jonkin sortin ylipyhimys vailla omaa minää. Se ei toimi se. 

Mutta totta, liiallinen itsekeskeisyys johtaa yhteiskunnallisesti huonoon lopputulokseen. 

Itsekeskeisyyttä pahempi asia on laumasielusuus, siis se, että ihminen identifioi itsensä osaksi tietty heimoa, ja muut laumat nähdään vihollisina. 

Laumaeläimellisyyttä pitäisi yhteiskunnassa vähentää, koska se on haitallisempia asia kuin egosentrisyys. 

Paljonko olet tänä aamuna poltellut?

Tervetuloa todellisuuteen. Ei taida olla kovinkaan paljon sosiaalialalle haluja niillä, joille todellisuus on tullut ilmi jo ennen uravalintaa. Iso osa ihmisistä on uusavuttomia, mielenterveys-/päihdeongelmaisia, joita tämä hyysäysyhteiskunta pitää hengissä.

Itse olen pohtinut, miten niin monille tuntemilleni kilteille ja järkeville ihmisille on sattunut juuri ne asiattomimmat virkailijat esim. työkkärissä. Miksi mielivalta kohdistetaan usein (myös) niihin, jotka tunnollisesti hoitavat asioitaan? Koston kierre?

Mä opiskelin sosionomiks ja ikävä kyllä mullakin toi ihmisten hyysääminen oli syynä Miks vaihdoin päiväkodin puolelle. Ihmiset vaan makaa sohvalla ja odottaa tukien tippuvan taivaasta(niinkuin ne tippuukin) ja ovat usein kiittämättömiä. Aikuissossun puolella en kestäis päivääkään.

Lasten ja nuorten kanssa on helpompaa tehdä töitä kun heillä on motivaatiota muutokseen. Kauhistuttaa että osa omista verorahoistakin menee myös elämäntapatyöttömien elättämiseen. Tämä on suuri ongelma Suomessa. Oma etiikka ei hyväksy sitä.

Täällä riittää katkeria, kaunaisia ja avuttomia uhriutujia jotka ajattelevat yhteiskunnan olevan heille velkaa. Omista ongelmista syytetään muita ja vastuuta ei voi ottaa omasta elämästä ja sen suunnasta.

Tulen itse erittäin huono-osaisesta perheestä ja saimme sisaruksiemme kanssa kokea kaltoinkohtelua jokaisessa muodossa.

Meillä kaikilla sisaruksilla elämä on kulkenut täysin eri suuntiin. Suurin ero meidän välillämme on asenne, tekijämentaliteetti, ahkeruus ja nöyryys elämää kohtaan.

Ne jotka odottavat että on toisten vastuulla ratkaista heidän ongelmansa, pysyvät pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa pitää olla täysin pohjalla, mikäli haluaa saada apua. Jos sen sijaan olet joku pätkätyöläinen tavis, et saa apua kyllä juuri mitenkään jos jotenkin tilanne notkahtaa. Tämä on minusta väärin ja systeemi on helvetin kankea.

Ei perussossulla ole minkäänlaista kosketuspintaa auttaa ns. tavallista ihmistä. Se ei auta ihmistä millään tavalla että kaivelemalla kaivetaan esiin jotain "ongelmaa", jota sitten lähdetään parantamaan. Monesti ongelma on kuitenkin vain se että ei ole duunia ja siitä seuraa lieveilmiötä kuten ulkopuolelle jäämistä, jonka hoitoon on vain huonoja ja vähemmän huonoja keinoja.

Tämä on nyt sellaista psykologista kasvua sullekin. Et voi olla vastuussa kaikista köyhistä ja sitten loukkaantua kun hommat ei etenekään sun suunnitelmien mukaan. Et ole sen kummempi kuin ne jotka turhautuu sun palvelusta samalla kun sä turhaudut sun asiakkaista. Kummatkin yhtälailla ärsyynytyy kun asiat ei mee niin kuin itte haluaa. Toisaalta monet meistä on myös kokeneet paskoja asioita, jotkut jopa kamalia asioita lapsuudessaan. Sitä on hankala paremmista oloista tulleen ymmärtää, miten vahvasti omaan turvallisuuden tunteeseen ja maailmankuvaan nuo jutut vaikuttaa. Mutta se on oma tarinansa.

Kuinka laput silmillä olet opiskeluun kuuluvat harjoittelusi suorittanut? Ja sulkenut korvat alalla toimivien kertoesaa alasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä työskentelet? Kuulostaa kyllä kamalalta, tiukilla ois munkin moraali vaikka ihan empaattinen ihminen mielestäni olenkin. Mun tutulta (elämäntapatyötön) oli kerran jotkut tuet myöhässä. Postas Facebookiin: "mistä v***sta niille maksetaan?!"

 

Työskentelen hommissa, joissa jeesaillaan noita tyyppejä. En viitsi tarkemmin kertoa.

ap

 

Moni tukijärjestelmä tukeekin ihmistä olemaan ottamatta vastuuta itsestään. Ihmisiä tulisi tukea hankkimaan itse riittävän hyvä elämä. Tukea ei juuri koskaan tulisi antaa ilman jotain velvoitetta. Tulisi siis opettaa "kalastamaan", eikä antaa jatkuvasti "kalaa". Passivoiva apu on pahinta.

Tämä. Ihmisistä tulee onnettomia, valittavia ja "laitostuneita" huolimatta siitä missä asuvat, jos ei mitään muuta tarvitse omien asioiden eteen tehdä, kuin anoa hakemuksia. Sekin on niin ikävää hommaa, ettei ihme jos katkeroituvat. Sen sijaan omien voimavarojen mukaiseen tekemiseen sitoutuminen  antaa ihmiselle enemmän merkitystä koko elämään.