Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Kyllä säkin sen vielä tulet kokemaan kun saat lapsia!"
26.11.2021 |
Mulla on nyt jo 2 työkaveria jotka säännöllisesti ottavat puheeksi lisääntymiseni. Useimmiten niin sanotusti leikin varjolla, mutta myös totisempaa kommentointia esiintyy.
"Koskas te meinaatte lapsia hankkia?"
"Tiiät säkin sitten aikanaan kun olet äiti."
"Pian on sullakin lapsi, aika ihanaa."
Olen vela ja kaikkiin noihin kommentteihin vastaan aina että ei, ei tule tapahtumaan. Tuntuu että se lyö vaan lisää löylyä kiukaaseen.
Kyllä, osaan tarvittaessa sanoa että kommentointi on omituista ja asiatonta, ja pian sen teenkin. Haluaisin kuitenkin kuulla onko muilla samankaltaisia kokemuksia, ja mitä ihmettä liikkuu tällaisen ihmisen päässä?
1. Miksi työkavereita kiinnostaa lisäännynkö vai en, ja jos niin milloin?
2. Mikä saa ihmisen luulemaan että on ok puhua lisääntymisestä ihmisen kanssa, jonka tilanteesta ei tiedä mitään? Mitä jos kommentti osuu vuosia lapsettomuudesta kärsineeseen ihmiseen?
Onko tuo jotain katumusta omista valinnoista vai mitä? Haluttaisiin saattaa toinen samaan kuseen mihin itse on aikanaan langettu. Eiväthän he tulisi minun hypoteettista lastani edes näkemään.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on tosi asiatonta. Siitä pitäisi melkein tehdä HR asia, jos jonkun lisääntymisiä kytätään työpaikalla.
Asiattomalta se todella tuntuukin. Mutta ennen yhteydenottoa HR:ään voisin kyllä itse avata suuni ja lakata teeskentelemästä että se ei ole asiatonta.
Ap
Nyt on kyllä niin herkkiä tunteita loukattu.
Kai muistit blokata whats upin? Ja lopettaa puhumisen heille? Ja katsella tuimaan sävyyn?
Ja tietenkin ajatella ensin kaikkea pahaa heistä ja heidän motiiveistaan? Tietenkin he ovat pahoja ihmisiä, joiden tarkoitus on tehdä elämästäsi mahdollisimman inhottavaa. Saada sinut kierimään tuskassa. Pilkata valintojasi. Nauraa sinulle. He puhuvat ja kysyvät sinulta asioista, koska toivovat ja tahtovat vain pahaa sinulle.
Vaihda työpaikkaa, koska ympärilläsi on vain pahantahtoisia käärmeitä, jotka ovat etsimissä jokaista tilaisuutta loukata sinua. Ota yhteyttä esimiehiin ja kosta kunnolla. Loukkaa heitä kuten sinulle on tehty. Anna takaisin kymmenkertaisesti. Sen he todellakin ansaitsevat. Kehtaavat kysyä sinulta lapsista. Kehtaavat ottaa edes aiheen esille. Tee heidän lastensa vanhemmista työttömiä. Tee heille kunnon surkea viikonloppu, kun esimiehesi ovat heitä puhutelleet.
Ja seuraavan kerran kun ottavat aiheen esille sano, ettei heidän pidä olla kiinnostuneita sinusta ja antaa sinun olla yksin ja vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat tehdä oikeita kysymyksiä.Kappas, ettei vain olisi toinen ap:n työkavereista eksynyt linjoille.
Jatkuva toisen henkilökohtaisiin valintoihin puuttuminen ja niistä ilkeily on pahantahtoista käytöstä eikä sitä voi perustella millään uteliaisuudella tai kiinnostuksella toista kohtaan. Miksi muuten on usein niin, että ihmiset katsovat oikeudekseen kommentoida ja kritisoida niitä henkilökohtaisimpia asioita? Harva töksäyttelee törkeästi vaikkapa työkaverin sisäkengistä mutta lapsettomuutta, sinkkuutta ym. asioita on monen mielestä ihan ok rääppiä.
Kappaa vaan toinen yhtä herkkähipiäinen. Kuka ap:n valintoihin on puuttunut? Kunhan tehnyt kysymyksen. Joku toinen olisi ollut aivan innoissaan vastaamassa. Olisi alkanut puhua toiveistaan, kertonut kuinka toivoo tulevansa suurperheen äidiksi. Kuinka ei jaksa odottaa saavansa omia lapsia.
Mutta ei vela näkee muut aina pahantahtoisina. Odottavat kuinka kaikki näkevät heidäm elämänkatsomuksensa ja pehmustavat kaiken sokerilla. Heille ei voi mainita lapsista mitään, koska se on milloin asiatonta, milloin ilkeää, milloin törkeää milloin mitäkin.
Todellisuudessa näillä ihmisillä ei ole mitään suuria taka-ajatuksia. He ovat taviksia, jotka nyt vain heittävät suuremmin ajattelematta kysymyksiä, ei edes pahantahtoisia, joihin voisi vastata ihan vaan ystävällisesti. Mutta ei, niihin vastataan ottamalla yhteyttä esimieheen, omassa päässä kehiteltävä negatiivisia korrelaatioita ym.
Noissa lauseissa ei ollut negatiivistä, ei kritisointia ei mitään, paitsi pahantahtoisesti ne tulkitsevan päässä. Joku voisi kysyä ”milloin ajattelit ostaa joulukukat?”. Toiset vastaisivat. ”En voi ostaa, koska olen allerginen”. Joku toinen, ”en pidä joulukukista, enkä ajatellut ostaa”, joku kolmas, ”en ole vielä päättänyt”. Mutta velan mentaliteettillä, kysyjä saadaan näyttämään uteliaalta, kateelliselta, asiattomalta, kritisoivalta ja töksäyttelevältä.
Toivon jokaiselle velalle, ettei teistä kiinnostuta. Ettei teiltä kysytä mitään. Ettei teidän tulevaisuudesta olla kiinnostuneita, ettei teille toivota jotain mikä, jonkun mielestä on hyvää.
On aivan selvä ettei ihminen joka reagoi noin vahvasti kuin ap ja sinä ole oikein sinut itsensä ja valintojensa kanssa, jonkun työkaverin heittoon joka perustuu heidän pitkälle meneviin ja tässä tilanteessa vääriin johtopäätöksiin.
Kaikesta ei vaan tarvitse loukkaantua, jos itse on sinut asian kanssa.Olet kyllä aivan käsittämätön muusinuija. En ole hetkeen kaltaiseesi ameebaan törmännytkään.
Kyse ei ole nyt siitä etteikö minulle saisi puhua lapsista. Kyse on siitä, että minun vastaukseni sivuutetaan ja jatkuvasti jankataan siitä että lisäännyn. Se ei ole tulevaisuudensuunnitelmista rupattelua, vaan töykeää jankuttamista asiasta joka ei itseäni koske.
Sun kanssa olisikin varmaan mukava jutella kaikenlaista. Onneksi ei tunneta livenä.
Ap
No onneksi ei tunneta. En todellakaan usko hetkeäkään, että joku jaksaa jankata jostain sinun lisääntymisestäsi sinulle. Älä nyt sentään itseäsi niin tärkeäksi kuvittele. Aivan, minun kanssani ei varmasti olisi sinun kiva jutella, koska en jaksaisi miettiä jokaista asiaa ja sitä loukkaako se, jos vaikka sanoisin, että kuinka ihanaa olisi jos sinulla olisi lapsi. Kuinka tulkitsisit jokaisen sanan pahantahtoisesti.
Ehkä olisi kivaa jos sanoisin kuinka hienoa olisi, että olisit hedelmätön, kun niitä et kerran halua? Kyse on siitä, että sinulle saa puhua vain sinulle sopivista asioista oikeassa muodossa. Nytkin haluat vain itseäsi myötäileviä vastauksia ja kyllä, ei sinulle saa sanoa lapsista. Tai korkeintaan niissä muodoissa jotka sinä haluat siitä kuulla.
Silittelyä muilta, ettei herkät tunteesi loukkaanu.
Minä olen sinusta ameeba, koska en jaa sinun ajattelutapaasi. Mikähän se sinusta tekee?
Et voi mitenkään olla tosissasi. Et vain voi.
Sun mielestä on ihan normaalia jauhaa jatkuvasti sellaisen ihmisen vauvantekoaikeista, joka ei aio lisääntyä? Että minä kuvittelen itseni tärkeäksi, kun ihmettelen miten joku toistuvasti tuo esiin sen että pian lisäännyn, vaikka olen sanonut etten aio tehdä niin? Oikeastiko se on sinusta normaalia keskustelua, käsi sydämellä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on sanonut ohimennen joku kollega tyyliin "no kyllähän sitä jaksaa tuolla tavalla harrastaa ja kaikkea, kun ei ole lapsia... ymmärrät sitten joskus, kun saat omia". En jaksanut sanoa mitään, ei kuulu random kollegoille minun lisääntymiseni, eläkööt missä luulossa haluavat.
Yksi hyvä ystävä puolestaan on sanonut useamman kerran tuollaisia juttuja milloin mihinkin väliin. Esim. kerran kysyin kuinka hän on jaksellut lähiaikoina, ja onko hän saanut levättyä. Kun hän oli siis viime tapaamisellamme itse kertonut, että vauva on valvottanut jonkin verran. Ystävä vastasi "no en minä ehdi levätä sillä tavalla kuin sinä lapseton lepäät!".
Ööö no en sellaista kuvittelekaan... Kai nyt jokainen normaali ihminen ymmärtää edes teorian tasolla, että jatkuva valvominen on raskasta. Olin vain kiinnostunut ystäväni jaksamisesta.
Joidenkin mielestä ilmeisesti kuulumisiakaan en saisi perheelliseltä kysellä, eikä osoittaa inhimillistä empatiaa, jos minulla ei kerta ole omia lapsia. Koska enhän voi YMMÄRTÄÄ millaista se kaikki on. No en todellakaan tiedä omasta kokemuksesta, mutta mielestäni on ihan tavallista osoittaa empatiaa, kun toinen kertoo huolistaan, ja olla kiinnostunut toisen elämästä ylipäätään.
Sanoin jossain kohtaa ystävälle suoraan, että ei tarvitse puhua alentuvasti, kyllä minä ymmärrän sen konseptin, että vauvan kanssa elämä on erilaista kuin lapsettomana... Minä olen vain hänen voinnistaan kiinnostunut, en halua vertailla meidän elämäntilanteitamme keskenään. Ystävä kai tajusi edes jollain tasolla, koska tuollaiset kommentit ovat vähentyneet. Onneksi ei laittanut välejä poikki tms, niinkin voisi joku tehdä.
Tuntemattomien kanssa en jaksa asiasta väitellä, ei vaan kiinnosta.
Onneksi olen mies. Puhutaan työkavereiden kanssa urheilusta, elokuvista ja tekniikasta eikä mistään lapsista tai parisuhdehömpästä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sanonut ohimennen joku kollega tyyliin "no kyllähän sitä jaksaa tuolla tavalla harrastaa ja kaikkea, kun ei ole lapsia... ymmärrät sitten joskus, kun saat omia". En jaksanut sanoa mitään, ei kuulu random kollegoille minun lisääntymiseni, eläkööt missä luulossa haluavat.
Yksi hyvä ystävä puolestaan on sanonut useamman kerran tuollaisia juttuja milloin mihinkin väliin. Esim. kerran kysyin kuinka hän on jaksellut lähiaikoina, ja onko hän saanut levättyä. Kun hän oli siis viime tapaamisellamme itse kertonut, että vauva on valvottanut jonkin verran. Ystävä vastasi "no en minä ehdi levätä sillä tavalla kuin sinä lapseton lepäät!".
Ööö no en sellaista kuvittelekaan... Kai nyt jokainen normaali ihminen ymmärtää edes teorian tasolla, että jatkuva valvominen on raskasta. Olin vain kiinnostunut ystäväni jaksamisesta.Joidenkin mielestä ilmeisesti kuulumisiakaan en saisi perheelliseltä kysellä, eikä osoittaa inhimillistä empatiaa, jos minulla ei kerta ole omia lapsia. Koska enhän voi YMMÄRTÄÄ millaista se kaikki on. No en todellakaan tiedä omasta kokemuksesta, mutta mielestäni on ihan tavallista osoittaa empatiaa, kun toinen kertoo huolistaan, ja olla kiinnostunut toisen elämästä ylipäätään.
Sanoin jossain kohtaa ystävälle suoraan, että ei tarvitse puhua alentuvasti, kyllä minä ymmärrän sen konseptin, että vauvan kanssa elämä on erilaista kuin lapsettomana... Minä olen vain hänen voinnistaan kiinnostunut, en halua vertailla meidän elämäntilanteitamme keskenään. Ystävä kai tajusi edes jollain tasolla, koska tuollaiset kommentit ovat vähentyneet. Onneksi ei laittanut välejä poikki tms, niinkin voisi joku tehdä.
Tuntemattomien kanssa en jaksa asiasta väitellä, ei vaan kiinnosta.
Nämä on aina parhaita. Ei tuohon oikein tiedä mitä sanoisi.
Ystäväni kysyi multa jokunen vuosi sitten mitä kuuluu. Vastasin että ihan hyvää mutta pikkuisen väsyttää. Siihen tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä; et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa.
Vastasin ihan suoraan että yksi tuollainen kommentti vielä niin yhteydenpito loppuu kuin seinään. Ei niitä sen jälkeen enää ole tullutkaan. Olin silloin tehnyt 4 yövuoroa ja päivisin istunut pakollisilla luennoilla, mutta en olisi saanut mainita väsymyksestä sanallakaan koska en ole äiti.
Onneksi ymmärsi kerrasta. Ei mulle tulisi mieleenkään vähätellä kenenkään väsymystä tai muutakaan kokemusta omien tuntemuksieni verukkeella.
Ap
He haluavat että sinunkin elämäsi menee pilalle.
Olen töissä isossa yksikössä, jossa kaikki eivät tunne toisiaan. Minulle on jossain lounastilaisuudessa tms minulle ennestään lähes tuntematon nainen sanonut, että kyllä sinullakin vartalo muuttuu kun teet lapsia. Siis tilanteessa, jossa ovat puhuneet jotain lapsistaan ja jossa kohtaa olen itse ollut hiljaa. No ei se mitään olen sanonut, että minulla on kaksi lasta. Naaman ilmeet ovat olleet sanoinkuvaamattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sanonut ohimennen joku kollega tyyliin "no kyllähän sitä jaksaa tuolla tavalla harrastaa ja kaikkea, kun ei ole lapsia... ymmärrät sitten joskus, kun saat omia". En jaksanut sanoa mitään, ei kuulu random kollegoille minun lisääntymiseni, eläkööt missä luulossa haluavat.
Yksi hyvä ystävä puolestaan on sanonut useamman kerran tuollaisia juttuja milloin mihinkin väliin. Esim. kerran kysyin kuinka hän on jaksellut lähiaikoina, ja onko hän saanut levättyä. Kun hän oli siis viime tapaamisellamme itse kertonut, että vauva on valvottanut jonkin verran. Ystävä vastasi "no en minä ehdi levätä sillä tavalla kuin sinä lapseton lepäät!".
Ööö no en sellaista kuvittelekaan... Kai nyt jokainen normaali ihminen ymmärtää edes teorian tasolla, että jatkuva valvominen on raskasta. Olin vain kiinnostunut ystäväni jaksamisesta.Joidenkin mielestä ilmeisesti kuulumisiakaan en saisi perheelliseltä kysellä, eikä osoittaa inhimillistä empatiaa, jos minulla ei kerta ole omia lapsia. Koska enhän voi YMMÄRTÄÄ millaista se kaikki on. No en todellakaan tiedä omasta kokemuksesta, mutta mielestäni on ihan tavallista osoittaa empatiaa, kun toinen kertoo huolistaan, ja olla kiinnostunut toisen elämästä ylipäätään.
Sanoin jossain kohtaa ystävälle suoraan, että ei tarvitse puhua alentuvasti, kyllä minä ymmärrän sen konseptin, että vauvan kanssa elämä on erilaista kuin lapsettomana... Minä olen vain hänen voinnistaan kiinnostunut, en halua vertailla meidän elämäntilanteitamme keskenään. Ystävä kai tajusi edes jollain tasolla, koska tuollaiset kommentit ovat vähentyneet. Onneksi ei laittanut välejä poikki tms, niinkin voisi joku tehdä.
Tuntemattomien kanssa en jaksa asiasta väitellä, ei vaan kiinnosta.
Nämä on aina parhaita. Ei tuohon oikein tiedä mitä sanoisi.
Ystäväni kysyi multa jokunen vuosi sitten mitä kuuluu. Vastasin että ihan hyvää mutta pikkuisen väsyttää. Siihen tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä; et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa.
Vastasin ihan suoraan että yksi tuollainen kommentti vielä niin yhteydenpito loppuu kuin seinään. Ei niitä sen jälkeen enää ole tullutkaan. Olin silloin tehnyt 4 yövuoroa ja päivisin istunut pakollisilla luennoilla, mutta en olisi saanut mainita väsymyksestä sanallakaan koska en ole äiti.
Onneksi ymmärsi kerrasta. Ei mulle tulisi mieleenkään vähätellä kenenkään väsymystä tai muutakaan kokemusta omien tuntemuksieni verukkeella.
Ap
No sinäpä ystävä olet. Vastaat suoraan kysymykseen puoliksi valehdellen. Että joo, eipä tässä mitään. Vaikka olet tosielämässä valvonut neljä yötä putkeen ja päivät istunut luennoilla. (Asia joka nyt järjellä ajateltuna on todennäköisesti jossainmäärin liiottelua. Koska ihminen ei neljää päivää tuollaista putkea yhtään nukkumatta vedä ja jaksa vielä liiemmin keskustella kavereiden kanssa. )
Mutta ”ystäväsi” siis vastaa sinun pikku valheeseesi kuten moni nyt vastaisi. Ilman suurempia taka-ajatuksia ja mitä sinä teet? Olet valmis lopettamaan yhteyden pidon ja ystävyyden.
Mitä tuo nyt on ellei herkkähipiäisyyttä? Niin kai muistit blokata ja seuraavan kerran katsoa tuimasti? Pieniä herkkiä tunteitasi on loukattu ja pahasti, vai mitä?
Oletko varma, että tiedät kaiken väsymyksestä? Mistä sinä tiedät, jos ystäväsi onkin valvonut 8 päivää putkeen huutavan vauvan kanssa ja sitten vielä istunut jossain luentoa vastaavassa.tilanteessa? Sinun työvuorosi loppuu, mutta pienen vauvan äidin ” työvuoro” ei. Hän ei neljäntenä päivänä mene kotiin ja pidä muutamaa vapaa päivää ja nuku liiemmin häiritsemättä väsymystään pois. Kuten sinä todennäköisesti teit.
Eli oletko sittenkään varma, että tiedät kaiken väsymyksestä?
Ja koska minulla ei ole väliä eikä pelkoa etten ole sinun ystäväsi kysyn ihan muuten vaan, että tiedätkö sinä mitään pahasta olosta? Siis sellaisesta mitä vain pahasta raskauspahoinvoinnista ja syöpäsairaat tietävät. Sellaisesta, joka kestää kuukausia tai viikkoja. Olet kuin ihmiset jotka puhuvat muutaman päivän oksennustaudin jälkeen tietävänsä mitä pahaolo tarkoittaa. Aivan, he eivät tiedä mitä on oksentaa päivä toisensa jälkeen ja huomenna odottaa taas uusi pahaolo ja oksennus.
Entä kivusta? Oletko pyörtynyt tai joutunut shokkiin sen takia? Aivan, jos valehtelet muille ettei mitään suurempaa ole ollut, jalka vähän särkenyt, niin mitä luulet tuollaisessa tilanteessa olleen voivan vastaavan sinulle? Ettet tiedä kivusta mitään? Eikä edes pahalla, vaan ihan vaan todeten ja ehkä olevan siitä iloinen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Sano että olisit huono äiti ja todennäköisesti tappaisit vauvan synnytysmasennuksen takia. Jos toi ei tuki suita, niin ei sitten mikään.
Meillä on yksi lapsi ja se riittää. Toisesta utelevilta olen kysynyt pokkana mistä he tietävät, että pystyisin vielä saamaan lapsia. Sekin on pannut utelijoille luun kurkkuun. Eli shokeeraamistakin voi harkita, itse en kyllä heittäisi mitään tappoläppää, se tuntui liian rajulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on tosi asiatonta. Siitä pitäisi melkein tehdä HR asia, jos jonkun lisääntymisiä kytätään työpaikalla.
Asiattomalta se todella tuntuukin. Mutta ennen yhteydenottoa HR:ään voisin kyllä itse avata suuni ja lakata teeskentelemästä että se ei ole asiatonta.
Ap
Nyt on kyllä niin herkkiä tunteita loukattu.
Kai muistit blokata whats upin? Ja lopettaa puhumisen heille? Ja katsella tuimaan sävyyn?
Ja tietenkin ajatella ensin kaikkea pahaa heistä ja heidän motiiveistaan? Tietenkin he ovat pahoja ihmisiä, joiden tarkoitus on tehdä elämästäsi mahdollisimman inhottavaa. Saada sinut kierimään tuskassa. Pilkata valintojasi. Nauraa sinulle. He puhuvat ja kysyvät sinulta asioista, koska toivovat ja tahtovat vain pahaa sinulle.
Vaihda työpaikkaa, koska ympärilläsi on vain pahantahtoisia käärmeitä, jotka ovat etsimissä jokaista tilaisuutta loukata sinua. Ota yhteyttä esimiehiin ja kosta kunnolla. Loukkaa heitä kuten sinulle on tehty. Anna takaisin kymmenkertaisesti. Sen he todellakin ansaitsevat. Kehtaavat kysyä sinulta lapsista. Kehtaavat ottaa edes aiheen esille. Tee heidän lastensa vanhemmista työttömiä. Tee heille kunnon surkea viikonloppu, kun esimiehesi ovat heitä puhutelleet.
Ja seuraavan kerran kun ottavat aiheen esille sano, ettei heidän pidä olla kiinnostuneita sinusta ja antaa sinun olla yksin ja vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat tehdä oikeita kysymyksiä.Kappas, ettei vain olisi toinen ap:n työkavereista eksynyt linjoille.
Jatkuva toisen henkilökohtaisiin valintoihin puuttuminen ja niistä ilkeily on pahantahtoista käytöstä eikä sitä voi perustella millään uteliaisuudella tai kiinnostuksella toista kohtaan. Miksi muuten on usein niin, että ihmiset katsovat oikeudekseen kommentoida ja kritisoida niitä henkilökohtaisimpia asioita? Harva töksäyttelee törkeästi vaikkapa työkaverin sisäkengistä mutta lapsettomuutta, sinkkuutta ym. asioita on monen mielestä ihan ok rääppiä.
Kappaa vaan toinen yhtä herkkähipiäinen. Kuka ap:n valintoihin on puuttunut? Kunhan tehnyt kysymyksen. Joku toinen olisi ollut aivan innoissaan vastaamassa. Olisi alkanut puhua toiveistaan, kertonut kuinka toivoo tulevansa suurperheen äidiksi. Kuinka ei jaksa odottaa saavansa omia lapsia.
Mutta ei vela näkee muut aina pahantahtoisina. Odottavat kuinka kaikki näkevät heidäm elämänkatsomuksensa ja pehmustavat kaiken sokerilla. Heille ei voi mainita lapsista mitään, koska se on milloin asiatonta, milloin ilkeää, milloin törkeää milloin mitäkin.
Todellisuudessa näillä ihmisillä ei ole mitään suuria taka-ajatuksia. He ovat taviksia, jotka nyt vain heittävät suuremmin ajattelematta kysymyksiä, ei edes pahantahtoisia, joihin voisi vastata ihan vaan ystävällisesti. Mutta ei, niihin vastataan ottamalla yhteyttä esimieheen, omassa päässä kehiteltävä negatiivisia korrelaatioita ym.
Noissa lauseissa ei ollut negatiivistä, ei kritisointia ei mitään, paitsi pahantahtoisesti ne tulkitsevan päässä. Joku voisi kysyä ”milloin ajattelit ostaa joulukukat?”. Toiset vastaisivat. ”En voi ostaa, koska olen allerginen”. Joku toinen, ”en pidä joulukukista, enkä ajatellut ostaa”, joku kolmas, ”en ole vielä päättänyt”. Mutta velan mentaliteettillä, kysyjä saadaan näyttämään uteliaalta, kateelliselta, asiattomalta, kritisoivalta ja töksäyttelevältä.
Toivon jokaiselle velalle, ettei teistä kiinnostuta. Ettei teiltä kysytä mitään. Ettei teidän tulevaisuudesta olla kiinnostuneita, ettei teille toivota jotain mikä, jonkun mielestä on hyvää.
On aivan selvä ettei ihminen joka reagoi noin vahvasti kuin ap ja sinä ole oikein sinut itsensä ja valintojensa kanssa, jonkun työkaverin heittoon joka perustuu heidän pitkälle meneviin ja tässä tilanteessa vääriin johtopäätöksiin.
Kaikesta ei vaan tarvitse loukkaantua, jos itse on sinut asian kanssa.Olet kyllä aivan käsittämätön muusinuija. En ole hetkeen kaltaiseesi ameebaan törmännytkään.
Kyse ei ole nyt siitä etteikö minulle saisi puhua lapsista. Kyse on siitä, että minun vastaukseni sivuutetaan ja jatkuvasti jankataan siitä että lisäännyn. Se ei ole tulevaisuudensuunnitelmista rupattelua, vaan töykeää jankuttamista asiasta joka ei itseäni koske.
Sun kanssa olisikin varmaan mukava jutella kaikenlaista. Onneksi ei tunneta livenä.
Ap
Ap, näitä tahallaan väärinymmärtäviä jankkaajia on täällä joka toisessa ketjussa. He haluavat vain häiritä keskustelua ja yrittävät, että ketjuihin vastaavat kirjoittajat rupeaisivat riitelemään heidän kanssaan. Näin he saisivat sitä mitä tavoittelevatkin eli ajettua keskustelun sivuraiteelle.
Täällä pyörii paljon myös sellaista porukkaa, joiden mielestä töykeä ja asiaton kommentointi ja jankuttaminen on normaalia keskustelua eikä siitä pidä pahoittaa mieltään. Jos pahoittaa, niin on joku erityisherkkä lumihiutale. Välillä tulee tosielämässäkin törmättyä ihmisiin, joiden mielestä valtavirrasta poikkeavia on ihan okei kyseenalaistaa ja nälviä eikä siitä saisi pahoittaa mieltään.
Vielä lopuksi: mahtava ilmaisu tuo "muusinuija", otan sen itsekin käyttöön :D
Vierailija kirjoitti:
He haluavat että sinunkin elämäsi menee pilalle.
Olen töissä isossa yksikössä, jossa kaikki eivät tunne toisiaan. Minulle on jossain lounastilaisuudessa tms minulle ennestään lähes tuntematon nainen sanonut, että kyllä sinullakin vartalo muuttuu kun teet lapsia. Siis tilanteessa, jossa ovat puhuneet jotain lapsistaan ja jossa kohtaa olen itse ollut hiljaa. No ei se mitään olen sanonut, että minulla on kaksi lasta. Naaman ilmeet ovat olleet sanoinkuvaamattomat.
Eivät halua. Kukaan ei oikeasti välitä. Ja kaikkien vartalo muuttuu. Raskauksista, vanhenemisesta, liikunnasta ja makaamisesta. Sinunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on tosi asiatonta. Siitä pitäisi melkein tehdä HR asia, jos jonkun lisääntymisiä kytätään työpaikalla.
Asiattomalta se todella tuntuukin. Mutta ennen yhteydenottoa HR:ään voisin kyllä itse avata suuni ja lakata teeskentelemästä että se ei ole asiatonta.
Ap
Nyt on kyllä niin herkkiä tunteita loukattu.
Kai muistit blokata whats upin? Ja lopettaa puhumisen heille? Ja katsella tuimaan sävyyn?
Ja tietenkin ajatella ensin kaikkea pahaa heistä ja heidän motiiveistaan? Tietenkin he ovat pahoja ihmisiä, joiden tarkoitus on tehdä elämästäsi mahdollisimman inhottavaa. Saada sinut kierimään tuskassa. Pilkata valintojasi. Nauraa sinulle. He puhuvat ja kysyvät sinulta asioista, koska toivovat ja tahtovat vain pahaa sinulle.
Vaihda työpaikkaa, koska ympärilläsi on vain pahantahtoisia käärmeitä, jotka ovat etsimissä jokaista tilaisuutta loukata sinua. Ota yhteyttä esimiehiin ja kosta kunnolla. Loukkaa heitä kuten sinulle on tehty. Anna takaisin kymmenkertaisesti. Sen he todellakin ansaitsevat. Kehtaavat kysyä sinulta lapsista. Kehtaavat ottaa edes aiheen esille. Tee heidän lastensa vanhemmista työttömiä. Tee heille kunnon surkea viikonloppu, kun esimiehesi ovat heitä puhutelleet.
Ja seuraavan kerran kun ottavat aiheen esille sano, ettei heidän pidä olla kiinnostuneita sinusta ja antaa sinun olla yksin ja vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat tehdä oikeita kysymyksiä.Kappas, ettei vain olisi toinen ap:n työkavereista eksynyt linjoille.
Jatkuva toisen henkilökohtaisiin valintoihin puuttuminen ja niistä ilkeily on pahantahtoista käytöstä eikä sitä voi perustella millään uteliaisuudella tai kiinnostuksella toista kohtaan. Miksi muuten on usein niin, että ihmiset katsovat oikeudekseen kommentoida ja kritisoida niitä henkilökohtaisimpia asioita? Harva töksäyttelee törkeästi vaikkapa työkaverin sisäkengistä mutta lapsettomuutta, sinkkuutta ym. asioita on monen mielestä ihan ok rääppiä.
Kappaa vaan toinen yhtä herkkähipiäinen. Kuka ap:n valintoihin on puuttunut? Kunhan tehnyt kysymyksen. Joku toinen olisi ollut aivan innoissaan vastaamassa. Olisi alkanut puhua toiveistaan, kertonut kuinka toivoo tulevansa suurperheen äidiksi. Kuinka ei jaksa odottaa saavansa omia lapsia.
Mutta ei vela näkee muut aina pahantahtoisina. Odottavat kuinka kaikki näkevät heidäm elämänkatsomuksensa ja pehmustavat kaiken sokerilla. Heille ei voi mainita lapsista mitään, koska se on milloin asiatonta, milloin ilkeää, milloin törkeää milloin mitäkin.
Todellisuudessa näillä ihmisillä ei ole mitään suuria taka-ajatuksia. He ovat taviksia, jotka nyt vain heittävät suuremmin ajattelematta kysymyksiä, ei edes pahantahtoisia, joihin voisi vastata ihan vaan ystävällisesti. Mutta ei, niihin vastataan ottamalla yhteyttä esimieheen, omassa päässä kehiteltävä negatiivisia korrelaatioita ym.
Noissa lauseissa ei ollut negatiivistä, ei kritisointia ei mitään, paitsi pahantahtoisesti ne tulkitsevan päässä. Joku voisi kysyä ”milloin ajattelit ostaa joulukukat?”. Toiset vastaisivat. ”En voi ostaa, koska olen allerginen”. Joku toinen, ”en pidä joulukukista, enkä ajatellut ostaa”, joku kolmas, ”en ole vielä päättänyt”. Mutta velan mentaliteettillä, kysyjä saadaan näyttämään uteliaalta, kateelliselta, asiattomalta, kritisoivalta ja töksäyttelevältä.
Toivon jokaiselle velalle, ettei teistä kiinnostuta. Ettei teiltä kysytä mitään. Ettei teidän tulevaisuudesta olla kiinnostuneita, ettei teille toivota jotain mikä, jonkun mielestä on hyvää.
On aivan selvä ettei ihminen joka reagoi noin vahvasti kuin ap ja sinä ole oikein sinut itsensä ja valintojensa kanssa, jonkun työkaverin heittoon joka perustuu heidän pitkälle meneviin ja tässä tilanteessa vääriin johtopäätöksiin.
Kaikesta ei vaan tarvitse loukkaantua, jos itse on sinut asian kanssa.Olet kyllä aivan käsittämätön muusinuija. En ole hetkeen kaltaiseesi ameebaan törmännytkään.
Kyse ei ole nyt siitä etteikö minulle saisi puhua lapsista. Kyse on siitä, että minun vastaukseni sivuutetaan ja jatkuvasti jankataan siitä että lisäännyn. Se ei ole tulevaisuudensuunnitelmista rupattelua, vaan töykeää jankuttamista asiasta joka ei itseäni koske.
Sun kanssa olisikin varmaan mukava jutella kaikenlaista. Onneksi ei tunneta livenä.
Ap
Ap, näitä tahallaan väärinymmärtäviä jankkaajia on täällä joka toisessa ketjussa. He haluavat vain häiritä keskustelua ja yrittävät, että ketjuihin vastaavat kirjoittajat rupeaisivat riitelemään heidän kanssaan. Näin he saisivat sitä mitä tavoittelevatkin eli ajettua keskustelun sivuraiteelle.
Täällä pyörii paljon myös sellaista porukkaa, joiden mielestä töykeä ja asiaton kommentointi ja jankuttaminen on normaalia keskustelua eikä siitä pidä pahoittaa mieltään. Jos pahoittaa, niin on joku erityisherkkä lumihiutale. Välillä tulee tosielämässäkin törmättyä ihmisiin, joiden mielestä valtavirrasta poikkeavia on ihan okei kyseenalaistaa ja nälviä eikä siitä saisi pahoittaa mieltään.
Vielä lopuksi: mahtava ilmaisu tuo "muusinuija", otan sen itsekin käyttöön :D
Ei, vaan täällä pyörii porukkaa, jotka ylitulkitsevat jokaisen lauseen ja ottavat ne loukkauksena. Uskotko ihan oikeasti, ettei jokaisen naisen keho muutu raskauksissa? Se muuttuminen ei välttämättä tarkoita lihomista, mutta tietenkin sen voi sellaisena kuulla, vaikkei kukaan sitä sano.
Puhutte muista haukkumanimillä ja iloitset kuin sait uuden haukkumanimen käyttöön ja samalla itkette kuinka teidän herkkiä tunteita loukataan, kuinka teitä nälvitään ja haukutaan. Aika ironista, vai mitä?
Toiset ovat sellaisia että saavat vettä myllyynsä kun joku menee sanomaan että en tule ikinä tekemään asiaa x. Siitä syntyy sellainen ylimielinen naureskelu, että etpä sinäkään pikkuinen vielä tiedä tulevastasi mitään.
Tämä on syy miksi ei kannata huudella omaa velauttaan ympäriinsä. Tai ylipäätään kenellekään sanoa ettei tule koksaan jotain tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa itkuisin silmin, että eivätkömoikeasti ymmärrä, että sun kohdalla ei tällaista tule tapahtumaan. Älä suostu vastaamaan lisäkysymyksiin vaan itke lisää. Tehosta hymyilemällä surumielisesti kun joku haluaa näyttää kuvaa lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu mieheni kanssa 20 vuotta yhdessä joista 15 naimisissa. Ollaan molemmat veloja ja mies on katkaissut piuhat ettei varmasti tule lapsia.
Mulla on aina ollut hyvät välit anoppiin tai ainakin luulin niin. Kun mentiin naimisiin, anoppi oli sanomut sukulaisille, että ei tahdo tulla näin nuorena vielä mummoksi. Jossain vaiheessa hänen mielensä muuttui ja alkoi kyselemään lapsien perään. Silloin sanottiin, että ei aiota koskaan tehdä lapsia. Tämä oli ok ja monta vuotta menikin ihan hyvin, kunnes tänä keväänä sanoi minulle päin naamaa että toivoisi että meille tulisi ero ja että mies saisi vielä lapsia jonkun toisen naisen kanssa. Oli tehnyt silloin testamentin jossa määräsi että hänen omaisuuden tulisi mennä mieheni tuleville rintaperillisille..
Eipä siinä, en ole millään lailla ollut perintöä kärkkymässä, mutta siinä meni asianajajan kulut hukkaan kun mieheltä on joka tapauksessa piuhat poikki eikä perillisiä ole tulossa... Tuon kommentin jälkeen että meidän pitäisi erota, on välit anoppiin viilentyneet myös miehelläni.
Kyllähän adoptoitukin lapsi lasketaan rintaperilliseksi, koska hän on kuitenkin perintökaaressa täysin samalla viivalla kuin biolapsetkin. Testamenttia ei voi tehdä tunteen perusteella vaan kyllä siinä pitää mennä klain mukaan, joten ei anoppi voisi estää miehen adoptoimia lapsia saamasta perintöä.
Miksi miehesi ei ole kertonut äidilleen ettei hän voi saada omia lapsia kun piuhat on katkaistu? Miksi vedättää anopille herne nenään ja anttaa hänen syyttää sinua asiasta josta mies olisi itse voinut ottaa vastuun? Jotenkin kummallinen juttu tuo.
Lisäksi mies voi saada lapsen kiveksistä punktoiduilla siittiöillä, niitä vilivee siellä vielä vuosia vasektomian jälkeen, eivät vain löydä enää ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sanonut ohimennen joku kollega tyyliin "no kyllähän sitä jaksaa tuolla tavalla harrastaa ja kaikkea, kun ei ole lapsia... ymmärrät sitten joskus, kun saat omia". En jaksanut sanoa mitään, ei kuulu random kollegoille minun lisääntymiseni, eläkööt missä luulossa haluavat.
Yksi hyvä ystävä puolestaan on sanonut useamman kerran tuollaisia juttuja milloin mihinkin väliin. Esim. kerran kysyin kuinka hän on jaksellut lähiaikoina, ja onko hän saanut levättyä. Kun hän oli siis viime tapaamisellamme itse kertonut, että vauva on valvottanut jonkin verran. Ystävä vastasi "no en minä ehdi levätä sillä tavalla kuin sinä lapseton lepäät!".
Ööö no en sellaista kuvittelekaan... Kai nyt jokainen normaali ihminen ymmärtää edes teorian tasolla, että jatkuva valvominen on raskasta. Olin vain kiinnostunut ystäväni jaksamisesta.Joidenkin mielestä ilmeisesti kuulumisiakaan en saisi perheelliseltä kysellä, eikä osoittaa inhimillistä empatiaa, jos minulla ei kerta ole omia lapsia. Koska enhän voi YMMÄRTÄÄ millaista se kaikki on. No en todellakaan tiedä omasta kokemuksesta, mutta mielestäni on ihan tavallista osoittaa empatiaa, kun toinen kertoo huolistaan, ja olla kiinnostunut toisen elämästä ylipäätään.
Sanoin jossain kohtaa ystävälle suoraan, että ei tarvitse puhua alentuvasti, kyllä minä ymmärrän sen konseptin, että vauvan kanssa elämä on erilaista kuin lapsettomana... Minä olen vain hänen voinnistaan kiinnostunut, en halua vertailla meidän elämäntilanteitamme keskenään. Ystävä kai tajusi edes jollain tasolla, koska tuollaiset kommentit ovat vähentyneet. Onneksi ei laittanut välejä poikki tms, niinkin voisi joku tehdä.
Tuntemattomien kanssa en jaksa asiasta väitellä, ei vaan kiinnosta.
Nämä on aina parhaita. Ei tuohon oikein tiedä mitä sanoisi.
Ystäväni kysyi multa jokunen vuosi sitten mitä kuuluu. Vastasin että ihan hyvää mutta pikkuisen väsyttää. Siihen tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä; et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa.
Vastasin ihan suoraan että yksi tuollainen kommentti vielä niin yhteydenpito loppuu kuin seinään. Ei niitä sen jälkeen enää ole tullutkaan. Olin silloin tehnyt 4 yövuoroa ja päivisin istunut pakollisilla luennoilla, mutta en olisi saanut mainita väsymyksestä sanallakaan koska en ole äiti.
Onneksi ymmärsi kerrasta. Ei mulle tulisi mieleenkään vähätellä kenenkään väsymystä tai muutakaan kokemusta omien tuntemuksieni verukkeella.
Ap
Mä oon kans saanu kuunnella näitä samoja. Yksi ystäväpariskunta alkoi jankuttaa joka väliin saman tyylisiä. Joskus kerroin, että täytyy lähteä aikaisin, kun pitää viedä auto huoltoon. Vastaus "sä ymmärrät sitten kun sulla on oma lapsi". Wtf?! Silloin oli niin ihme tilanne, että en osannut sanoa mitään. Myöhemmin sitten sanoin ihan kauniisti, että voitteko lopettaa kun en jaksa kuunnella ja hyvin tiedätte, etten aio ikinä hankkia lasta. Lopettivat onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ongelmissa kun mulla on yksi lapsi. Voin sanoa että tämä on vielä kovempi paikka toisten ymmärtää ja hyväksyä. Jatkuva utelu että koska toinen, kyllähän teidän Nico-Jessica sisaruksen tarvitsee jne. Hirveä painostus ja syyllistäminen jatkuvasti. Yhden olen toivonut ja yhden olen (olemme) saanut. Näin on enemmän kuin hyvä. Sen päätämme vain ja ainoastaan minä ja mieheni eikä tätä asiaa kuulu muiden murehtia.
Meillä sama tilanne. Ja nimenomaan minulta naisena vaaditaan selityksiä yksilapsisuuteen. Miehen työkavereita ei kiinnosta. Räikein tapaus on ollut perehdyttäjä, joka uudessa työpaikassa puolen tunnin jälkeen alkoi kyselemään perhetilannetta ja inttämään, että minun pitää tehdä lisää lapsia. Lisäksi näitä ”et voi tehdä vain yhtä lasta” ja ”yksi lapsi on vasta harrastus, kaksi lasta on perhe” inttäjiä on tullut ihan riittämiin vastaan. Me olemme oikein onnellisia näin. Ehkä se onkin se joka hiertää heitä, jotka tasapainottelevat useamman lapsen koulun ja harrastusten sekä oman uran välillä.
Nykyisessä työpaikassani kaikki tiimissämme ovat joko yksilapsisia tai veloja. Perheistä ja puolisoista puhutaan välillä, mutta kukaan ei ole tyrkyttämässä omaa kantaansa muille. Eikä tämä lapsiperhe-elämä yhdenkään kanssa ole mitenkään niin helppoa ja ihanaa, että kokisin hyväksi ideaksi suositella sitä ihmiselle, joka ei oikeasti lapsia halua.
Lapset tulisi tehdä rakkaudesta ei siksi, että yhteiskunta odottaa sinun tekevän.
Kaffepulla kirjoitti:
Onko nämä lastensa hehkuttajat niitä samoja tyyppejä, jotka ovat koko ajan saikulla ja muut joutuu tekemään heidän työt?
Lapsia hehkuttamalla yritetään ehkä peittää sitä tosiasiaa, että työnantajan näkökulmasta nämä ihmiset eivät ehkä ole niitä tuottavampia työntekijöitä, ja tietävät sen itsekin…
Kuka tässä yhtään mitään on hehkuttanut. Nuo kysymykset tuovat esille kuinka kokemus lisää tietoisuuden määrää. Oli ne kokemukset sitten hyviä tai huonoja, omakohtainen kokemus tuo aina lisää ymmärrystä asiassa kuin asiassa. Oli se sitten vaikka se oman koiran menehtyminen tai omien lasten kanssa eläminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He haluavat että sinunkin elämäsi menee pilalle.
Olen töissä isossa yksikössä, jossa kaikki eivät tunne toisiaan. Minulle on jossain lounastilaisuudessa tms minulle ennestään lähes tuntematon nainen sanonut, että kyllä sinullakin vartalo muuttuu kun teet lapsia. Siis tilanteessa, jossa ovat puhuneet jotain lapsistaan ja jossa kohtaa olen itse ollut hiljaa. No ei se mitään olen sanonut, että minulla on kaksi lasta. Naaman ilmeet ovat olleet sanoinkuvaamattomat.Eivät halua. Kukaan ei oikeasti välitä. Ja kaikkien vartalo muuttuu. Raskauksista, vanhenemisesta, liikunnasta ja makaamisesta. Sinunkin.
Onpa katkeraa. Oletkohan tuo mainitsemani nainen?
Ja jos ei oikeasti välittäisi niin miksi ihmeessä tulisi sanoneeksi tuollaista mitä edellä kerroin?
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Onko nämä lastensa hehkuttajat niitä samoja tyyppejä, jotka ovat koko ajan saikulla ja muut joutuu tekemään heidän työt?
Lapsia hehkuttamalla yritetään ehkä peittää sitä tosiasiaa, että työnantajan näkökulmasta nämä ihmiset eivät ehkä ole niitä tuottavampia työntekijöitä, ja tietävät sen itsekin…Kuka tässä yhtään mitään on hehkuttanut. Nuo kysymykset tuovat esille kuinka kokemus lisää tietoisuuden määrää. Oli ne kokemukset sitten hyviä tai huonoja, omakohtainen kokemus tuo aina lisää ymmärrystä asiassa kuin asiassa. Oli se sitten vaikka se oman koiran menehtyminen tai omien lasten kanssa eläminen.
No mitä sitten? Eihän se oikeuta vaatimaan, että ihmisen kuuluu kaikki asiat ymmärtää. Aivan yhtä hyvin voidaan alkaa vaatimaan, että sut pitää ra is ka ta, koska muuten et ymmärrä, miltä ra iska tuista tuntuu. Kaikilta on pakko kuo lla koira ja lapsi, muuten eivät voi ymmärtää. Muusinuija! Vai mikä se oli 😆
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies. Puhutaan työkavereiden kanssa urheilusta, elokuvista ja tekniikasta eikä mistään lapsista tai parisuhdehömpästä.
Kannattaa muistaa, että melkein joka työpaikalla on työttömiä, joten ulkomaanmatkapuheet voisi jättää pois.
Ihmiset ovat täysin eriarvoisia työpaikoilla nykyään, eri oikeudet.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut vaan eivät osaa olla hienotunteisia ja monien ihmisten on mahdotonta ymmärtää muunlaisia valintoja kuin omansa.Onneksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin fiksuja .