"Kyllä säkin sen vielä tulet kokemaan kun saat lapsia!"

Vierailija kirjoitti:

Farkkusohva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sanoisin tuosta heille, mutta moni heidänkaltainen ei silti ymmärrä kun pitävät velana olemista niin normista poikkeavana, ettei sen käsittäminen jotenkin mahdu heidän maailmaansa. Ja siis sanon tämän hyvällä, he eivät aidosti ymmärrä meidän elintapaamme. Mutta varsinkin kun tuo kysely on jatkuvaa niin hermothan siinä menee! 

Ihmisiä kiinnostaa ko. asia toiseltakin kantilta. Minulta kysytään kiukkuun asti: "Meinaattekos te seitsemän veljestä tehdä"? Usein kysyjinä lapsettomat/velat. Velat myös ärhäkästi selittävät, kuinka ihanaa kun ei ole lapsia, saa elää ihan omalla tavallaan. Mua kiukuttaa suunnattomasti, elän kyllä minäkin omalla tavallani. Saisivat velatkin hyväksyä lapselliset.

Nuo velat ovat lyhytnäköisiä ja itsekkäitä minä minä ihmisiä, jotka jättävät lapset hankkimatta mukavuussyistä. Ennen vanhaan tuollainen ei olisi tullut kysymykseenkään vaan lasten hankinta on itsestäänselvyys. Moni vanhempi ihminen on sanonut, että kannatti hankkia lapset nuorena eli lapset hankitaan joko nuorena tai vanhempana.

Eikö "lyhytnäköisen" ja "itsekkään" ihmisen nimenomaan kannata jättää lapset hankkimatta? Vai muuttuuko ihminen automaattisesti jaloksi ja epäitsekkääksi tehdessään lapsen?

Ihminen ei muutu jaloksi saadessaan lapsia. Hän kasvaa kuitenkin ihmisenä katsomaan muutakin kuin valkoista nahkasohvaansa. Meillä lapset hankittiin päälle kolmekymppisinä; ehdittiin sitä saakelin nahkasohvaa varjella koiraltakin ihan riittävän kauan. Ehdimme pippaloida ja opiskella yli kymmenen vuotta ennen lapsia. Nyt opiskellaan ja pippaloidaan lapsiperheiden kanssa. Mutta - mikä parasta - enää ei tarvitse valkoista nahkasohvaa varjella.

Toivottavasti hän kasvaa myös katsomaan asioita muultakin kun omalta kantiltaan.Kuka hyvänsä voi kasvaa ihmisenä,oli hänellä perhettä tai ei.Moni on jo valmiiksi tietoinen,että kaikki ei ole niin mustavalkoista ja olla suvaitsevainen ja empaattinen jo luonnostaan.

Lasten äitinä olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsia hankkii vain Luonnostaan suvaitsevainen ja empaattinen. Lapsia tekevät eivät voi olla mustavalkoisia ajattelultaan ja asenteiltaan. Tuntemani velat ovat hyvinkin mustavalkoisia ja - ikävä kyllä- suvaitsemattomia varsinkin lasten suhteen.

Vai että lapsia hankkivat ovat empaattisia ja suvaitsevaisia 😂.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan alalle mennään kun ei muualle pääse.

Jopa palkkatukityöt ovat vaativampia ja työkokeilussa työtön saa tunnukset potilasohjelmaan eli näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita hoitaa.

Kokeilisitpa kaupan alalla kauanko jaksaisit.Vieläköhän olisit samaa mieltä työn vaativuudesta.

Olen tällä hetkellä palkkatukityössä ja teen samaa kuin vakituiset, todellakin vaativampi työ kuin kaupan kassa. Käy kaikki valtion ja kaupungin työpaikat läpi, työttömiä on joka työpaikassa, melko vaativia hommia. Asiakkaat ei edes ymmärrä, että heidän asioita hoitava on palkkatukityössä.

Moni on kyllä todella pihalla. Työttömiä on toimistotyössä esim. Hätäkeskuslaitoksella, mutta en ole siellä vaan yhdessä toisessa vaativassa paikassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan alalle mennään kun ei muualle pääse.

Jopa palkkatukityöt ovat vaativampia ja työkokeilussa työtön saa tunnukset potilasohjelmaan eli näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita hoitaa.

Kokeilisitpa kaupan alalla kauanko jaksaisit.Vieläköhän olisit samaa mieltä työn vaativuudesta.

Olen tällä hetkellä palkkatukityössä ja teen samaa kuin vakituiset, todellakin vaativampi työ kuin kaupan kassa. Käy kaikki valtion ja kaupungin työpaikat läpi, työttömiä on joka työpaikassa, melko vaativia hommia. Asiakkaat ei edes ymmärrä, että heidän asioita hoitava on palkkatukityössä.

Moni on kyllä todella pihalla. Työttömiä on toimistotyössä esim. Hätäkeskuslaitoksella, mutta en ole siellä vaan yhdessä toisessa vaativassa paikassa

Onko Palolaitos vaativampi kuin kaupan kassa, mene ja tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vaikeuksia saada lapsia ja sinä aikana tuli aika suuria tunteita koettua. Erityisen pahalta tuntui kyselyt lapsista ja oletus siitä että niitä vain putkahtelisi maailmaan milloin vaan haluaa.

Sitä on vaikea käsittää, jos ei itse käy läpi niitä tunteita.

Itselle tuli sitä myötä uusi elämänasenne enkä halua enää puuttua toisten elämään tai tuputtaa kenellekään mitään omia elämäntapojani/-arvojani.

On silti mysteeri miksi ihmiset tuputtaa tuota lastenhankintamantraansa ihmisille, jotka eivät halua lapsia ?

Omilta vanhemmilta sen jollain tapaa voin käsittä jos kaipaavat lapsen lapsia, mutta että työkavereilta ? Ei pysty ymmärtämään.

Inhottavia kokemuksia sinulla. Onneksi kuitenkin ilmeisesti sait kaipaamasi perheen lopulta?

Tämä sama toistuu myös työkavereideni puheessa. Että kun sinusta tulee äiti. Kun te miehesi kanssa saatte lapsia. Ei sellaisia faktoja ole heille olemassakaan että kaikki eivät lapsia haluamisesta huolimatta saa, ja osa ei halua. Niitä vaan tulee jostain automaattisesti, kun heillekin on tullut.

Ap

Itsellä juuri tällä hetkellä se tilanne, että lasta yritetty vuosia ja lapsettomuushoidoissa käymme. En ole sinänsä juuri uteluita lastenhankinnasta kuullut, mutta töissä varsinkin miespuolisen esimiehen toimesta olen useita kertoja kuullut näitä sinun ja kommentoijan mainitsemia oletuksia "KUN teille tulee lapsia", "KUN teidän perhe kasvaa" jne. Nämä on varmasti tarkoitettu ihan ystävällisinä heittoina ja jopa antamaan kuvaa, että firmalle ei ole mikään ongelma että työntekijät saavat lapsia (monilla aloilla ja firmoilla ihmiset kuitenkin pelkää esimiehen reaktiota raskauteen), mutta voi että nuo osaavat satuttaa.

Annan tästä hyvin konkreettisen esimerkin:

Muutama viikko sitten olimme pienellä tiimillämme viikottaisessa palaverissa (virtuaalinen) ja esimieheni kertoi mitä oli omien lastensa kanssa tehnyt viikonloppuna ja jatkoi minuun viitaten, että "tämä (asia jonka hän oli juuri kertonut) voi olla hyvä sinunkin pitää mielessä. Vaikka olettekin nyt kahdestaan, saattaa teitä olla jossain vaiheessa enemmän ja tämä on hauska tapa viettää viikonloppua koko perheen voimin". Hän sanoi sen todella ystävällisesti ja kommentti oli sinänsä "viaton", mutta menin aivan lukkoon ja minua alkoi itkettää. Minulla oli juuri muutaman päivä sitten alkanut menkat eli jälleen yksi hoitokerta epäonnistunut. Sain hymähdettyä vastauksena että joo ja hymyiltyä vaimeasti, mutta minun oli pakko laittaa kamera pois ja mykistys päälle, koska kyyneleet vaan väkisin valui.

Esimieheni on muuten hyvin asiallinen ja osaa ottaa toisten tunteet hyvin huomioon, mutta ilmeisesti hänellä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia lastenhankinnan kanssa eikä hän osaa ajatella miten pahasti kommentit voivat satuttaa. En ole siis koskaan itse puhunut mitään lapsista yleisesti tai lapsihaaveistamme, joten itse en ainakaan ole innostanut häntä näihin aiheisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ne vaan härnää sua, koska olet niin asenteelinen hassu?

Sitten voidaankin miettiä, onko "härnääminen" asiallista vai onko kyseessä peräti työpaikkakiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vaikeuksia saada lapsia ja sinä aikana tuli aika suuria tunteita koettua. Erityisen pahalta tuntui kyselyt lapsista ja oletus siitä että niitä vain putkahtelisi maailmaan milloin vaan haluaa.

Sitä on vaikea käsittää, jos ei itse käy läpi niitä tunteita.

Itselle tuli sitä myötä uusi elämänasenne enkä halua enää puuttua toisten elämään tai tuputtaa kenellekään mitään omia elämäntapojani/-arvojani.

On silti mysteeri miksi ihmiset tuputtaa tuota lastenhankintamantraansa ihmisille, jotka eivät halua lapsia ?

Omilta vanhemmilta sen jollain tapaa voin käsittä jos kaipaavat lapsen lapsia, mutta että työkavereilta ? Ei pysty ymmärtämään.

Inhottavia kokemuksia sinulla. Onneksi kuitenkin ilmeisesti sait kaipaamasi perheen lopulta?

Tämä sama toistuu myös työkavereideni puheessa. Että kun sinusta tulee äiti. Kun te miehesi kanssa saatte lapsia. Ei sellaisia faktoja ole heille olemassakaan että kaikki eivät lapsia haluamisesta huolimatta saa, ja osa ei halua. Niitä vaan tulee jostain automaattisesti, kun heillekin on tullut.

Ap

Itsellä juuri tällä hetkellä se tilanne, että lasta yritetty vuosia ja lapsettomuushoidoissa käymme. En ole sinänsä juuri uteluita lastenhankinnasta kuullut, mutta töissä varsinkin miespuolisen esimiehen toimesta olen useita kertoja kuullut näitä sinun ja kommentoijan mainitsemia oletuksia "KUN teille tulee lapsia", "KUN teidän perhe kasvaa" jne. Nämä on varmasti tarkoitettu ihan ystävällisinä heittoina ja jopa antamaan kuvaa, että firmalle ei ole mikään ongelma että työntekijät saavat lapsia (monilla aloilla ja firmoilla ihmiset kuitenkin pelkää esimiehen reaktiota raskauteen), mutta voi että nuo osaavat satuttaa.

Annan tästä hyvin konkreettisen esimerkin:

Muutama viikko sitten olimme pienellä tiimillämme viikottaisessa palaverissa (virtuaalinen) ja esimieheni kertoi mitä oli omien lastensa kanssa tehnyt viikonloppuna ja jatkoi minuun viitaten, että "tämä (asia jonka hän oli juuri kertonut) voi olla hyvä sinunkin pitää mielessä. Vaikka olettekin nyt kahdestaan, saattaa teitä olla jossain vaiheessa enemmän ja tämä on hauska tapa viettää viikonloppua koko perheen voimin". Hän sanoi sen todella ystävällisesti ja kommentti oli sinänsä "viaton", mutta menin aivan lukkoon ja minua alkoi itkettää. Minulla oli juuri muutaman päivä sitten alkanut menkat eli jälleen yksi hoitokerta epäonnistunut. Sain hymähdettyä vastauksena että joo ja hymyiltyä vaimeasti, mutta minun oli pakko laittaa kamera pois ja mykistys päälle, koska kyyneleet vaan väkisin valui.

Esimieheni on muuten hyvin asiallinen ja osaa ottaa toisten tunteet hyvin huomioon, mutta ilmeisesti hänellä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia lastenhankinnan kanssa eikä hän osaa ajatella miten pahasti kommentit voivat satuttaa. En ole siis koskaan itse puhunut mitään lapsista yleisesti tai lapsihaaveistamme, joten itse en ainakaan ole innostanut häntä näihin aiheisiin. 

Jää työttömiltäkin moni haave toteuttamatta, mutta ei se ketään kiinnosta kuten ei sinun lapsettomuutesikaan, et ole maailman napa.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, joku on päässyt avohoitoon. Siis kuka helkkari jauhaa eläkkeistä ja työttömistä jo yli 10 sivua, kun ne eivät liity asiaan mitenkään??

Kuka jauhaa lapsettomuudesta, menkää terapiaan.

Ap kuulostaa vähän yhdeltä sukulaiseltani, joka kovaan ääneen toitotti kaikille vuosikaudet, ettei aio lisääntyä ikinä. En sanonut hänelle asiasta koskaan mitään, vain lähimmilleni kommentoin, että satavarmasti tyttösen mieli tulee muuttumaan. Kuinkas kävikään, nykyään sama nainen ei osaa muusta puhuakaan kuin ihanista lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vaikeuksia saada lapsia ja sinä aikana tuli aika suuria tunteita koettua. Erityisen pahalta tuntui kyselyt lapsista ja oletus siitä että niitä vain putkahtelisi maailmaan milloin vaan haluaa.

Sitä on vaikea käsittää, jos ei itse käy läpi niitä tunteita.

Itselle tuli sitä myötä uusi elämänasenne enkä halua enää puuttua toisten elämään tai tuputtaa kenellekään mitään omia elämäntapojani/-arvojani.

On silti mysteeri miksi ihmiset tuputtaa tuota lastenhankintamantraansa ihmisille, jotka eivät halua lapsia ?

Omilta vanhemmilta sen jollain tapaa voin käsittä jos kaipaavat lapsen lapsia, mutta että työkavereilta ? Ei pysty ymmärtämään.

Inhottavia kokemuksia sinulla. Onneksi kuitenkin ilmeisesti sait kaipaamasi perheen lopulta?

Tämä sama toistuu myös työkavereideni puheessa. Että kun sinusta tulee äiti. Kun te miehesi kanssa saatte lapsia. Ei sellaisia faktoja ole heille olemassakaan että kaikki eivät lapsia haluamisesta huolimatta saa, ja osa ei halua. Niitä vaan tulee jostain automaattisesti, kun heillekin on tullut.

Ap

Itsellä juuri tällä hetkellä se tilanne, että lasta yritetty vuosia ja lapsettomuushoidoissa käymme. En ole sinänsä juuri uteluita lastenhankinnasta kuullut, mutta töissä varsinkin miespuolisen esimiehen toimesta olen useita kertoja kuullut näitä sinun ja kommentoijan mainitsemia oletuksia "KUN teille tulee lapsia", "KUN teidän perhe kasvaa" jne. Nämä on varmasti tarkoitettu ihan ystävällisinä heittoina ja jopa antamaan kuvaa, että firmalle ei ole mikään ongelma että työntekijät saavat lapsia (monilla aloilla ja firmoilla ihmiset kuitenkin pelkää esimiehen reaktiota raskauteen), mutta voi että nuo osaavat satuttaa.

Annan tästä hyvin konkreettisen esimerkin:

Muutama viikko sitten olimme pienellä tiimillämme viikottaisessa palaverissa (virtuaalinen) ja esimieheni kertoi mitä oli omien lastensa kanssa tehnyt viikonloppuna ja jatkoi minuun viitaten, että "tämä (asia jonka hän oli juuri kertonut) voi olla hyvä sinunkin pitää mielessä. Vaikka olettekin nyt kahdestaan, saattaa teitä olla jossain vaiheessa enemmän ja tämä on hauska tapa viettää viikonloppua koko perheen voimin". Hän sanoi sen todella ystävällisesti ja kommentti oli sinänsä "viaton", mutta menin aivan lukkoon ja minua alkoi itkettää. Minulla oli juuri muutaman päivä sitten alkanut menkat eli jälleen yksi hoitokerta epäonnistunut. Sain hymähdettyä vastauksena että joo ja hymyiltyä vaimeasti, mutta minun oli pakko laittaa kamera pois ja mykistys päälle, koska kyyneleet vaan väkisin valui.

Esimieheni on muuten hyvin asiallinen ja osaa ottaa toisten tunteet hyvin huomioon, mutta ilmeisesti hänellä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia lastenhankinnan kanssa eikä hän osaa ajatella miten pahasti kommentit voivat satuttaa. En ole siis koskaan itse puhunut mitään lapsista yleisesti tai lapsihaaveistamme, joten itse en ainakaan ole innostanut häntä näihin aiheisiin. 

Jää työttömiltäkin moni haave toteuttamatta, mutta ei se ketään kiinnosta kuten ei sinun lapsettomuutesikaan, et ole maailman napa.

En luonnollisestikaan ole maailman napa, enkä yrittänyt sellaista kuvaa kirjoituksellani antaakaan. Toin esiin sen, että millaisia tunteita ja reaktiota tietynlaiset kommentit ja kysymykset voivat tuoda. Eivät kysymykset ja kommentit ole kiellettyjä, mutta halutessaan jokainen voi ottaa näitä huomioon omassa ulosannissaan. Jos kertoisin tästä esimiehelleni, hän varmasti haluaisi huomioida tämän. Tuskin kenelläkään on tarkoituksena saada tiimikaveriaan itkemään. Kyllä meidän työpaikalla aidosti välitetään muista ja todellakin tämä minunkin tilanne koskettaisi ja kiinnostaisi varmasti. Kuulostaa hieman surulliselta tuo kommenttisi, että "ketään ei kiinnosta".

Näitä ei moni osaa ajatella, jos ei lähipiiristä vastaavia kokemuksia löydy tai ole muuten perehtynyt asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vaikeuksia saada lapsia ja sinä aikana tuli aika suuria tunteita koettua. Erityisen pahalta tuntui kyselyt lapsista ja oletus siitä että niitä vain putkahtelisi maailmaan milloin vaan haluaa.

Sitä on vaikea käsittää, jos ei itse käy läpi niitä tunteita.

Itselle tuli sitä myötä uusi elämänasenne enkä halua enää puuttua toisten elämään tai tuputtaa kenellekään mitään omia elämäntapojani/-arvojani.

On silti mysteeri miksi ihmiset tuputtaa tuota lastenhankintamantraansa ihmisille, jotka eivät halua lapsia ?

Omilta vanhemmilta sen jollain tapaa voin käsittä jos kaipaavat lapsen lapsia, mutta että työkavereilta ? Ei pysty ymmärtämään.

Inhottavia kokemuksia sinulla. Onneksi kuitenkin ilmeisesti sait kaipaamasi perheen lopulta?

Tämä sama toistuu myös työkavereideni puheessa. Että kun sinusta tulee äiti. Kun te miehesi kanssa saatte lapsia. Ei sellaisia faktoja ole heille olemassakaan että kaikki eivät lapsia haluamisesta huolimatta saa, ja osa ei halua. Niitä vaan tulee jostain automaattisesti, kun heillekin on tullut.

Ap

Itsellä juuri tällä hetkellä se tilanne, että lasta yritetty vuosia ja lapsettomuushoidoissa käymme. En ole sinänsä juuri uteluita lastenhankinnasta kuullut, mutta töissä varsinkin miespuolisen esimiehen toimesta olen useita kertoja kuullut näitä sinun ja kommentoijan mainitsemia oletuksia "KUN teille tulee lapsia", "KUN teidän perhe kasvaa" jne. Nämä on varmasti tarkoitettu ihan ystävällisinä heittoina ja jopa antamaan kuvaa, että firmalle ei ole mikään ongelma että työntekijät saavat lapsia (monilla aloilla ja firmoilla ihmiset kuitenkin pelkää esimiehen reaktiota raskauteen), mutta voi että nuo osaavat satuttaa.

Annan tästä hyvin konkreettisen esimerkin:

Muutama viikko sitten olimme pienellä tiimillämme viikottaisessa palaverissa (virtuaalinen) ja esimieheni kertoi mitä oli omien lastensa kanssa tehnyt viikonloppuna ja jatkoi minuun viitaten, että "tämä (asia jonka hän oli juuri kertonut) voi olla hyvä sinunkin pitää mielessä. Vaikka olettekin nyt kahdestaan, saattaa teitä olla jossain vaiheessa enemmän ja tämä on hauska tapa viettää viikonloppua koko perheen voimin". Hän sanoi sen todella ystävällisesti ja kommentti oli sinänsä "viaton", mutta menin aivan lukkoon ja minua alkoi itkettää. Minulla oli juuri muutaman päivä sitten alkanut menkat eli jälleen yksi hoitokerta epäonnistunut. Sain hymähdettyä vastauksena että joo ja hymyiltyä vaimeasti, mutta minun oli pakko laittaa kamera pois ja mykistys päälle, koska kyyneleet vaan väkisin valui.

Esimieheni on muuten hyvin asiallinen ja osaa ottaa toisten tunteet hyvin huomioon, mutta ilmeisesti hänellä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia lastenhankinnan kanssa eikä hän osaa ajatella miten pahasti kommentit voivat satuttaa. En ole siis koskaan itse puhunut mitään lapsista yleisesti tai lapsihaaveistamme, joten itse en ainakaan ole innostanut häntä näihin aiheisiin. 

Jää työttömiltäkin moni haave toteuttamatta, mutta ei se ketään kiinnosta kuten ei sinun lapsettomuutesikaan, et ole maailman napa.

En luonnollisestikaan ole maailman napa, enkä yrittänyt sellaista kuvaa kirjoituksellani antaakaan. Toin esiin sen, että millaisia tunteita ja reaktiota tietynlaiset kommentit ja kysymykset voivat tuoda. Eivät kysymykset ja kommentit ole kiellettyjä, mutta halutessaan jokainen voi ottaa näitä huomioon omassa ulosannissaan. Jos kertoisin tästä esimiehelleni, hän varmasti haluaisi huomioida tämän. Tuskin kenelläkään on tarkoituksena saada tiimikaveriaan itkemään. Kyllä meidän työpaikalla aidosti välitetään muista ja todellakin tämä minunkin tilanne koskettaisi ja kiinnostaisi varmasti. Kuulostaa hieman surulliselta tuo kommenttisi, että "ketään ei kiinnosta".

Näitä ei moni osaa ajatella, jos ei lähipiiristä vastaavia kokemuksia löydy tai ole muuten perehtynyt asiaan.

Niin, ehkä sinäkin voisit ulosannissasi ottaa työttömiä huomioon, moni on tosi pettynyt, kun ei saa työpaikkaa ja jää haaveet toteuttamatta.

Käyttäjä40049 kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä. Onneksi en ole kovin paljon joutunut vastailemaan, koska sain onnekseni käydä 60-luvulla Suomen arvostetuimman tyttölyseon läpi ja sen jälkeen opiskelin ulkomailla 14 vuotta. Kaikki lomat olin Suomessa töissä, jotta olisin pystynyt maksamaan opiskeluni, niihin meni n. 12000 USD/vuosi eli silloisia mummonmarkkoja yli 70000. En ole koskaan pitänyt lapsista, omat vanhempani tiesivät sen ja totesivat minun valinneen hyvin, koska valmistuin täydelliseen unelma-ammattiini. Täällä joku "marttyyriäiti" totesi, ettei lapseton tiedä kivuista ja pahoinvoinnista mitään; itseltäni on puhjennut umpilisäke, se ei ihan pieni kipu ole, 70-luvulla sain pohjukaissuolihaavan ja se kyllä pisti oksentelemaan, siinä meni pahimmillaan puoli vuotta - mutta niinpä olinkin silloin hoikka. Naimisiin menin vasta täytettyäni 50 ja silloin ei enää kyselty. Tuttavistani ne, jotka ovat lapsia hankkineet, maksavat nyt eläkkeellä ihan itse siivoojansa ja hoitonsa, eivät lapset sitä automaattisesti tee, niin maksan minäkin, mutta eipä ole perinnön kärkkyjiäkään. Nyt olen vapaa tekemään, mitä haluan, toki joudun

käyttämään hieman enemmän palveluita, koska olen pyörätuolissa, mutta eipä se ole menoa haitannut, vasta korona rajoitti. Työelämässäkin oli minulla onnea; siinä, missä muut työtoverit kertoivat lapsistaan ja näyttivät kuvia, kerroin minä -kuinkas muuten- kissoistani ja näytin niiden kuvia, riitoja ei päässyt syntymään, koska kysymyksiin vastasin suoraan, etten halua lapsia. Mielestäni naisen osa ei ole lisääntyä ja täyttää maa, kyllä täällä on populaatiota ihan tarpeeksi muutenkin, niin haluttuja kuin ei-niin-haluttujakin.  Ainoa murheeni oli se, että mieheni kuoli vain 8 kk vihkimisen jälkeen. Mikäli joudun joskus hoitolaitokseen, viihdyn varmasti sielläkin, en kaipaa perhettä, olen onnellinen, jos näkö säilyy, koska lukeminen on minulle tärkeää. Lyhyesti ja ytimekkäästi: olen vapaa ja onnellinen ja riippumaton kenties hyvinkin ynseistä lapsista, jotka tulisivat korkeintaan ronkumaan rahaa (sellaistakin tiedän tapahtuneen ihan ulospäin hyvissäkin perheissä). Itse asiassa me lapsettomat voimanaisethan pidämme pystyssä tätä yhteiskuntaa, minäkin ennätin maksaa jopa ns. vanhanpiianveroa, jota perittiin 25 täyttäneiltä neiti-ihmisiltä vielä 70-luvulla. Boomerina tiedän, että mitään ei tullut ilmaiseksi eli eläköön, me!

Oli sulla aika kova kesäduuni jos tuli 70000 markkaa  taskuun asumiskulujenki jälkeen... 14vuotta opintoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ongelmissa kun mulla on yksi lapsi. Voin sanoa että tämä on vielä kovempi paikka toisten ymmärtää ja hyväksyä. Jatkuva utelu että koska toinen, kyllähän teidän Nico-Jessica sisaruksen tarvitsee jne. Hirveä painostus ja syyllistäminen jatkuvasti. Yhden olen toivonut ja yhden olen (olemme) saanut. Näin on enemmän kuin hyvä. Sen päätämme vain ja ainoastaan minä ja mieheni eikä tätä asiaa kuulu muiden murehtia.

Tämä on todella raivostuttavaa, koska se vaikuttaa myös työn saamiseen ja uran kehitykseen. Olen 33v nainen ja mulla yksi lapsi ja jatkuvasti nousee esiin sieltä ja täältä että olen jo varmaan raskaana niin ei kannata mitään sopia tai suunnitella.. todella ärsyttävää ja väärin. 

Minun ei tarvitsisi/pitäisi, mutta olen puhunut töissä aika avoimesti, että meille ei ole tulossa enempää lapsia ja minulla on tulevaisuuden suunnitelmia uran suhteen, ei perheen. Olen myös 33-vuotias. Lapsi on jo koulussa.

Toisaalta ymmärrän työnantajia. Omassa lähipiirissä suurin osa ikäluokastani on joko lapsen kanssa vanhempainvapaalla tai raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vaikeuksia saada lapsia ja sinä aikana tuli aika suuria tunteita koettua. Erityisen pahalta tuntui kyselyt lapsista ja oletus siitä että niitä vain putkahtelisi maailmaan milloin vaan haluaa.

Sitä on vaikea käsittää, jos ei itse käy läpi niitä tunteita.

Itselle tuli sitä myötä uusi elämänasenne enkä halua enää puuttua toisten elämään tai tuputtaa kenellekään mitään omia elämäntapojani/-arvojani.

On silti mysteeri miksi ihmiset tuputtaa tuota lastenhankintamantraansa ihmisille, jotka eivät halua lapsia ?

Omilta vanhemmilta sen jollain tapaa voin käsittä jos kaipaavat lapsen lapsia, mutta että työkavereilta ? Ei pysty ymmärtämään.

Inhottavia kokemuksia sinulla. Onneksi kuitenkin ilmeisesti sait kaipaamasi perheen lopulta?

Tämä sama toistuu myös työkavereideni puheessa. Että kun sinusta tulee äiti. Kun te miehesi kanssa saatte lapsia. Ei sellaisia faktoja ole heille olemassakaan että kaikki eivät lapsia haluamisesta huolimatta saa, ja osa ei halua. Niitä vaan tulee jostain automaattisesti, kun heillekin on tullut.

Ap

Itsellä juuri tällä hetkellä se tilanne, että lasta yritetty vuosia ja lapsettomuushoidoissa käymme. En ole sinänsä juuri uteluita lastenhankinnasta kuullut, mutta töissä varsinkin miespuolisen esimiehen toimesta olen useita kertoja kuullut näitä sinun ja kommentoijan mainitsemia oletuksia "KUN teille tulee lapsia", "KUN teidän perhe kasvaa" jne. Nämä on varmasti tarkoitettu ihan ystävällisinä heittoina ja jopa antamaan kuvaa, että firmalle ei ole mikään ongelma että työntekijät saavat lapsia (monilla aloilla ja firmoilla ihmiset kuitenkin pelkää esimiehen reaktiota raskauteen), mutta voi että nuo osaavat satuttaa.

Annan tästä hyvin konkreettisen esimerkin:

Muutama viikko sitten olimme pienellä tiimillämme viikottaisessa palaverissa (virtuaalinen) ja esimieheni kertoi mitä oli omien lastensa kanssa tehnyt viikonloppuna ja jatkoi minuun viitaten, että "tämä (asia jonka hän oli juuri kertonut) voi olla hyvä sinunkin pitää mielessä. Vaikka olettekin nyt kahdestaan, saattaa teitä olla jossain vaiheessa enemmän ja tämä on hauska tapa viettää viikonloppua koko perheen voimin". Hän sanoi sen todella ystävällisesti ja kommentti oli sinänsä "viaton", mutta menin aivan lukkoon ja minua alkoi itkettää. Minulla oli juuri muutaman päivä sitten alkanut menkat eli jälleen yksi hoitokerta epäonnistunut. Sain hymähdettyä vastauksena että joo ja hymyiltyä vaimeasti, mutta minun oli pakko laittaa kamera pois ja mykistys päälle, koska kyyneleet vaan väkisin valui.

Esimieheni on muuten hyvin asiallinen ja osaa ottaa toisten tunteet hyvin huomioon, mutta ilmeisesti hänellä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia lastenhankinnan kanssa eikä hän osaa ajatella miten pahasti kommentit voivat satuttaa. En ole siis koskaan itse puhunut mitään lapsista yleisesti tai lapsihaaveistamme, joten itse en ainakaan ole innostanut häntä näihin aiheisiin. 

Pomosi on aivan täysi törppö. Inhottavaa miten jotkut eivät tajua ollenkaan tavallisia sosiaalisen elämän pelisääntöjä.

Tuli kurja olo kun luin kommenttisi. :(

Ap

Tästä onkin kehkeytynyt taas yksi velaus vs. lapsellisuus-keskustelu. :D Ihan viihdyttävää settiä, onneksi on myös asiallisia kommentteja välissä.

Tässä ketjua lukiessani ei voi kuin miettiä millaista joidenkin lisääntyneiden elämä on ollut ennen lapsia. Jos vasta lapset saavat ihmisen aikuistumaan ja tuntemaan empatiaa, ei se elämä varmaan hääppöistä ole ennen ollut. Lastenhankinnassahan ei tosiaan monesti tarvita kuin spermaa ränniin, mutta joku täällä luuli että siinä tarvitaan avarakatseisuutta ja empatiaa. Toinen taas ei ennen lapsia pystynyt miettimään muuta kuin valkoista nahkasohvaansa. En voi puhua muiden velojen puolesta, mutta oma elämäni on kovin erilaista. Onneksi.

Ap