Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulta koskaan kuollut sellaista läheistä ihmistä, jota ajattelet joka ikinen päivä vielä vuosien päästäkin?
25.11.2021 |
Minä ajattelen edelleen päivittäin isääni, joka kuoli vuonna 2000.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tulen ajattelemaan mummoani elämäni loppuun asti. Hän kuoli reilu vuosi sitten. Vähän ohi aiheen, mutta mitä te yleensä ajattelette? Minä esimerkiksi ajattelen päivittäin poikaystävääni, jonka jätin vuonna 1997. Koskaan en kuitenkaan ole häntä kaivannut.
Miksi ajattelet häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
❤
Sinulla on hyvä mies. Aistin sen.
Oma sisko. 13 vuoden jälkeenkin on hetkiä kun käy mielessä, että soitanpa siskolle, se tietää tän asian. Todellisuus on raaka kun se iskee ton ajatuksen perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
Anteeksi, joudun käydä hakemassa talouspaperirullan. Kyynelkanavani avautuivat.
Jos rattijuoppo veisi mun lapseni en vastaisi seurauksista. Olisin valmis menemään siitä jopa vankilaan koska elämäni olisi tuhottu joka tapauksessa. Eihän se toisi lapsia takaisin mutta siitä huolimatta.
Aika turhaa uhoamista. Sehän ei ole mikään saavutus, että päätyy vankilaan.
Eihän se mikään saavutus olekaan, mutta siitä saa henkisen tyydytyksen.
Isäni kuoli äkillisesti vuonna 1980 kun olin 11-vuotias. Päivittäin hän käy mielessäni kun joku asia muistuttaa hänestä.
Äitini kuoli tämän vuoden alussa ja se on vielä tuore tapaus mutta tuskin tulee olemaan yhtään helpompaa. Hänen kuolemansa oli vielä kovin traumaattinen, joten sekin painaa mieltä kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
Anteeksi, joudun käydä hakemassa talouspaperirullan. Kyynelkanavani avautuivat.
Jos rattijuoppo veisi mun lapseni en vastaisi seurauksista. Olisin valmis menemään siitä jopa vankilaan koska elämäni olisi tuhottu joka tapauksessa. Eihän se toisi lapsia takaisin mutta siitä huolimatta.
Aika turhaa uhoamista. Sehän ei ole mikään saavutus, että päätyy vankilaan.
Eihän se mikään saavutus olekaan, mutta siitä saa henkisen tyydytyksen.
Vain sairas ihminen saa tyydytystä siitä, että päätyy vankilaan.
Pojan kuolema kesällä 2018. Joskus tulee niin hirvittävät henkiset tuskat, että luulen saavani sydänkohtauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
Anteeksi, joudun käydä hakemassa talouspaperirullan. Kyynelkanavani avautuivat.
Jos rattijuoppo veisi mun lapseni en vastaisi seurauksista. Olisin valmis menemään siitä jopa vankilaan koska elämäni olisi tuhottu joka tapauksessa. Eihän se toisi lapsia takaisin mutta siitä huolimatta.
Aika turhaa uhoamista. Sehän ei ole mikään saavutus, että päätyy vankilaan.
Eihän se mikään saavutus olekaan, mutta siitä saa henkisen tyydytyksen.
Vain sairas ihminen saa tyydytystä siitä, että päätyy vankilaan.
Rattijuoppo sairastuttaa tunaroinneillaan muitakin kuin vain lähimmäisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomieheni kuoli. Ajattelen häntä joka ikinen päivä ja yö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
Anteeksi, joudun käydä hakemassa talouspaperirullan. Kyynelkanavani avautuivat.
Jos rattijuoppo veisi mun lapseni en vastaisi seurauksista. Olisin valmis menemään siitä jopa vankilaan koska elämäni olisi tuhottu joka tapauksessa. Eihän se toisi lapsia takaisin mutta siitä huolimatta.
Aika turhaa uhoamista. Sehän ei ole mikään saavutus, että päätyy vankilaan.
Eihän se mikään saavutus olekaan, mutta siitä saa henkisen tyydytyksen.
Vain sairas ihminen saa tyydytystä siitä, että päätyy vankilaan.
Kukaan ei saa tyydytystä joutuessaan vankilaan, vaan kostosta. Eikö rattijuoppo ole mielestäsi sairas? Vain hänellä on lupa tappaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ja aion ajatellakin loppuelämäni. Sitä kutsutaan muiston vaalimiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi kuoli tänä keväänä, alle 60-vuotiaana. Häntä tulen kaipaamaan loppuelämäni ajan suunnattoman paljon. Parempaa ystävyyttä en olisi voinut kokea. Miten ihanan ihmisen menetimmekään.. 😢
Paras ystäväni. Kuolemasta on kohta 15v, mutta edelleen on mielessä päivittäin.
Pari kertaa viikossa kaipailen vanhempiani,koska olisi niin paljon kysyttävää. Silloin ei kiinnostanut.