Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulta koskaan kuollut sellaista läheistä ihmistä, jota ajattelet joka ikinen päivä vielä vuosien päästäkin?
25.11.2021 |
Minä ajattelen edelleen päivittäin isääni, joka kuoli vuonna 2000.
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tulen ajattelemaan mummoani elämäni loppuun asti. Hän kuoli reilu vuosi sitten. Vähän ohi aiheen, mutta mitä te yleensä ajattelette? Minä esimerkiksi ajattelen päivittäin poikaystävääni, jonka jätin vuonna 1997. Koskaan en kuitenkaan ole häntä kaivannut.
Ajattelen niitä ihmisiä ja tapahtumia, jotka ovat tässä hetkessä, ja suunnittelen tulevaisuutta. Harvoin ajattelen menneitä.
Molempia vanhempiani. Olin 16, kun isäni (syöpä) kuoli ja 19, kun äitini (liikenneonnettomuus) kuoli. Huomaan tekeväni asioita jotenkin nopeutetussa tahdissa. Lisäksi hommaa pitää olla paljon ja koko ajan, koska jos jään paikoilleni, tulen pian hyvin alakuloiseksi. Käyn vanhempieni haudalla pari kertaa kuukaudessa. Ikävä on pohjaton, koska he olivat kumpikin upeita ihmisiä. M30
Vierailija kirjoitti:
On, oma lapsi. Juttelen hänelle edelleen päivittäin.
Sama minulla, tiedän tunteen.
Voimia Sinulle❤️
Vierailija kirjoitti:
Molempia vanhempiani. Olin 16, kun isäni (syöpä) kuoli ja 19, kun äitini (liikenneonnettomuus) kuoli. Huomaan tekeväni asioita jotenkin nopeutetussa tahdissa. Lisäksi hommaa pitää olla paljon ja koko ajan, koska jos jään paikoilleni, tulen pian hyvin alakuloiseksi. Käyn vanhempieni haudalla pari kertaa kuukaudessa. Ikävä on pohjaton, koska he olivat kumpikin upeita ihmisiä. M30
Orpona jo alle kaksikymppisenä. Tämä kolahti. Jaksuhalit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyvät unissa moikkaamassa useinkin. Jostain syystä kissat eivät näy, koirat kyllä. Mikähän siinä on?
Moniakin. Se on ihan luonnollinen osa suruprosessia, että muistelee edesmenneitä. Ei rakkaus kuolemaan lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummu pappa aviomies isä äiti veli sisko eno täti & työkaveri. Kaikkein raskainta kuitenkin oman lapsen kuolema. Sen muistaa joka ikinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyvät unissa moikkaamassa useinkin. Jostain syystä kissat eivät näy, koirat kyllä. Mikähän siinä on?
Sitähän sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Ehkä ovat siis jotenkin lähempänä ihmistä henkisellä tasolla kuin kissat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä päivänä, kun lakkaan ajattelemasta poismenneitä läheisiäni, tiedän, että minun on aika lähteä. Silloin on tunteet kuolleet, joten ei ole syytä enää elää.
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiokaverini, joka teki itsemurhan 1990. Muistan aina päivämääränkin ja hänen sytymäpäivänsä.
Entinen poikaystäväni, jonka kanssa oltiin ystäviä, tappoi itsensä yli vuosikymmen sitten. Emme olleet nähneet puoleentoista vuoteen. Viestitteli minulle vielä vähän ennen kuolemaansa, ja meillä oli jäänyt joitain asioita ilmaan. Ajattelen päivittäin, vaikka meistä ei olisi paria voinut tulla.
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
Anteeksi, joudun käydä hakemassa talouspaperirullan. Kyynelkanavani avautuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
Anteeksi, joudun käydä hakemassa talouspaperirullan. Kyynelkanavani avautuivat.
Jos rattijuoppo veisi mun lapseni en vastaisi seurauksista. Olisin valmis menemään siitä jopa vankilaan koska elämäni olisi tuhottu joka tapauksessa. Eihän se toisi lapsia takaisin mutta siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiani jotka rattijuoppo vei 13 vuotta sitten. Välillä makaan päiväkausia putkeen sängyssä kun en jaksa nousta ylös. Onneksi mies ymmärtää ja jaksaa ja on tukena. Hän on niin paljon vahvempi kuin minä vaikka kerran yllätinkin hänet itkemässä puuliiterissä kun oli hakemassa saunapuita.
Anteeksi, joudun käydä hakemassa talouspaperirullan. Kyynelkanavani avautuivat.
Jos rattijuoppo veisi mun lapseni en vastaisi seurauksista. Olisin valmis menemään siitä jopa vankilaan koska elämäni olisi tuhottu joka tapauksessa. Eihän se toisi lapsia takaisin mutta siitä huolimatta.
Aika turhaa uhoamista. Sehän ei ole mikään saavutus, että päätyy vankilaan.
Uskon, että tulen ajattelemaan mummoani elämäni loppuun asti. Hän kuoli reilu vuosi sitten. Vähän ohi aiheen, mutta mitä te yleensä ajattelette? Minä esimerkiksi ajattelen päivittäin poikaystävääni, jonka jätin vuonna 1997. Koskaan en kuitenkaan ole häntä kaivannut.