Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulta koskaan kuollut sellaista läheistä ihmistä, jota ajattelet joka ikinen päivä vielä vuosien päästäkin?
25.11.2021 |
Minä ajattelen edelleen päivittäin isääni, joka kuoli vuonna 2000.
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia ajatella kuolleita pitkään. Silloin elämästä puuttuu taistelu ja yritys.
Suru tulee aaltoina mutta ne aallot laimenee vuosien mittaan.
Monesti tekee mieli soittaa äidille, kunnes yhtäkkiä muistankin, ettei häntä enää ole täällä maan päällä ... Rintasyöpä vei äitini 56-vuotiaana vuonna 2013.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi
Onnittelut! Mä taas toivoisin anoppini jo vaihtaneen hiippakuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, oma lapsi. Juttelen hänelle edelleen päivittäin.
Isoäiti tulee usein mieleen, vaikka kuoli jo 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia ajatella kuolleita pitkään. Silloin elämästä puuttuu taistelu ja yritys.
Suru tulee aaltoina mutta ne aallot laimenee vuosien mittaan.
No niin, tehokkuuskonsultti, jos et ole vielä liittynyt Kokoomuksen jäseneksi, se kannattaa tehdä 'pronto'!
On, eräs koulutoverini joka kuoli oman käden kautta. En voi ymmärtää ettei häntä enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan että siskoni on juuri sellainen henkilö, vaikka hänen kuolemastaan on vasta muutama kuukausi.
Hän oli ainutkertainen ihminen ja lähti aivan liian aikaisin täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kuoli vuonna 99, en toki päivittäin häntä ajattele, mutta aika usein kumminkin, vaikka niinkin paljon aikaa jo kulunut. Olen itse 37.
Vanhempani. Kova ikävä vaikka heidän kuolemastaan on jo vuosia. Ja olin keski-ikäinen heidän kuollessaan.
Ei ole. Mutta jos mieheni kuolisi, niin varmasti ajattelisin häntä elämäni loppuun asti joka ikinen päivä.
Ei ole. Minulta on kuollut isovanhemmat, isä, ja oma poika, mutta en mä niitä päivittäin ajattele. Harvoin edes muistan.
Mummo.