Lue keskustelun säännöt.
Perhejuhlat eron jälkeen
19.02.2015 |
Miten teidän uusperheessä toimitaan perhejuhlien kanssa? Lähinnä tarkoitan lasten juhlia, johon molemmat vanhemmat yleensä tulevat. Entä uudet kumppanit? Missä vaiheessa on sopivaa ottaa heidät mukaan? Kysyn koska meillä minä en ole tervetullut mieheni lasten juhliin, esim. ylioppilasjuhliin. Mietin että kauanko tällaista pitää jaksaa sietää. Lapset kuitenkin minullekin tärkeitä ja harmittaa missata heidän juhlat, koska äitinsä karsastaa minua. Ja jos joku miettii, minulla ei ole ollut eron kanssa mitään tekemistä ja ex-vaimo tietää sen kyllä. Ja lapset itse toivoisivat että olen paikalla. Mutta exän toivetta on kunnioitettu silti ja olen pysynyt syrjässä, vaikka suututtaa. Miten muilla?
Kommentit (32)
Anteeksi voi antaa, mutta pitääkö hyväksyä. Sama kun rikollinen vankilatuomion jälkeen pääsee vapaalle. Hän on yhteiskunnalle hyvittänyt tekonsa, mutta miten asianomaisille. Ei tiettyjä asioita voi ikinä unohtaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:12"]
Meillä äiti järjestää omat juhlat ja isä omat - paitsi että isä ja uusi vaimo eivät järjestä mitään. Mutta periaatteessa toimitaan niin, että kumpikin vanhempi kantaa vastuusa oman sukunsa "juhlittamisesta". Meillä lapset on alusta asti halunneet, että heidän juhlissaan on kivaa, joten isän uusi vaimo ei ole tervetullut meille. Kun viikonloppuvierailut ei onnistu, kun isä ei saa tavata lapsia viikolla ja kun lapsen harrastuskuljetuksiin ei voi millään osallistua, niin lapset ei halua juhliinsa ihmisiä, jotka ei halua osallistua arkeen.
[/quote]
kamala tilanne. Idiootteja aikuisia :(
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:15"]
Emme ole naimisissa. ap
[/quote]
se voi siis olla syy. Et ole perhettä heidän silmissään, joten et kuulu perhejuhliin.
mietin siis, milä voi olla syy, koska et ole eron syy.
12, olet varmasti täysin oikeassa. Aiemmin olin halukas ja olen exän kerran kohdannutkin mutta hän oli todella kylmäkiskoinen minua kohtaan, hädin tuskin vastasi tervehdykseeni. Ja nykyään olen tilanteesta sen verran loukkaantunut, etten tiedä, haluaisinko edes. Täytyisi varmaan vaan yrittää. ap
Mun veli on eronnut. Sukujuhliin tunkee nykyisin veljen nyxä ja lapsensa edellisestä liitosta sekä veljen exä uuden miehensä ja tämän lasten kanssa. Ja sitten selitetään, että kun "me ollaan kaikki Lauran vanhempia". Laura on siis veljentyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:17"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:15"]
Emme ole naimisissa. ap
[/quote]
se voi siis olla syy. Et ole perhettä heidän silmissään, joten et kuulu perhejuhliin.
mietin siis, milä voi olla syy, koska et ole eron syy.
[/quote]
Ehkä niin. Hitusen epäkypsää ajattelua minusta mutta tavallaan ymmärrän. Minä olen "vain" joku nainen heidän siskonlasten/lastenlasten isän elämässä. ap
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:18"]
12, olet varmasti täysin oikeassa. Aiemmin olin halukas ja olen exän kerran kohdannutkin mutta hän oli todella kylmäkiskoinen minua kohtaan, hädin tuskin vastasi tervehdykseeni. Ja nykyään olen tilanteesta sen verran loukkaantunut, etten tiedä, haluaisinko edes. Täytyisi varmaan vaan yrittää. ap
[/quote]
Niin. Tätä en ymmärrä, aina jauhetaan aikuismaisuudesta ja käyttäytymisestä. Mitä jos itse olet valmis yhteistyöhön, mutta toinen osapuoli ei ole. Ei siedä silmissään. Mitä teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:21"]Mun veli on eronnut. Sukujuhliin tunkee nykyisin veljen nyxä ja lapsensa edellisestä liitosta sekä veljen exä uuden miehensä ja tämän lasten kanssa. Ja sitten selitetään, että kun "me ollaan kaikki Lauran vanhempia". Laura on siis veljentyttö.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta kysyn, keitä näistä ihmisistä sitten et haluaisi Lauran juhliin? ap
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:18"]
12, olet varmasti täysin oikeassa. Aiemmin olin halukas ja olen exän kerran kohdannutkin mutta hän oli todella kylmäkiskoinen minua kohtaan, hädin tuskin vastasi tervehdykseeni. Ja nykyään olen tilanteesta sen verran loukkaantunut, etten tiedä, haluaisinko edes. Täytyisi varmaan vaan yrittää. ap
[/quote]
Joo. Yritä ihmeessä. Jos voit ymmärtää häntä? Kaikilla ei ole taitoa käsitellä tunteitaan. jos on epävarma naisena tai äitinä, kokee helposti toisen naisen uhkaksi. Eniten tämä konkretisoituu lapsiin ja äitiyteen. Vihanpito perustuu juuri siihen että ylläpidetään loukkauksia. Anteeksikin voi ihan hyvin antaa. Ja jos olet vahvemmilla, sulla on varaa osoittaa kunnioitusta äidin tunteita kohtaan ja arvostusta myös niin, että jää alkaa sulaa. Tää on oikeesti ihme juttu. IHmiset ylläpitää vihaa hautaan saakka ja tuhoaa seuraavien sukupolvien elämää sen sijaan että kohtaisivat toisensa. Se on ihan absurdia, koska lopulta meillä kaikilla on saman pelot ja toiveet, kipupisteet ja muu. Että ei olla niin erilaisia. Jos toisella ei ole varaa, aloita sä. KOhtele rakkaudella ja kunnioituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:21"]Mun veli on eronnut. Sukujuhliin tunkee nykyisin veljen nyxä ja lapsensa edellisestä liitosta sekä veljen exä uuden miehensä ja tämän lasten kanssa. Ja sitten selitetään, että kun "me ollaan kaikki Lauran vanhempia". Laura on siis veljentyttö. [/quote] Ihan mielenkiinnosta kysyn, keitä näistä ihmisistä sitten et haluaisi Lauran juhliin? ap
[/quote]
Isoäidistäni (siis Lauran isoisän äidistä) tuntui kummalliselta, kun hänen 80-vuotispäivilleen tuli täysin tuntemattomia ihmisiä perheineen (siis veljen exän nykyinen mies lapsineen - ei sitten niin mitää sukua).
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 23:22"]Mä olin osasyyllinen mieheni eroon 6 vuotta sitten. Kaikki miehen kavereiden vaimot ovat minulle edelleen täysin tuntemattomia, sillä he ovat aina kipeitä tai tulee muu este eivätkä pääse ja lähettävät pelkästään miehensä sovittuihin kinkereihin tai muihin tapahtumiin. Mieti KUUSI vuotta! Olen jo hylkiökohtalooni alistunut. Just itkeskelin tätä miehelle. Miehen lasten äitiä en myöskään ole nähnyt (eli siis miehen ex-vaimoa). Tarinan opetus: älä sekaannu varattuihin koskaan IKINÄ! [/quote] Luulisi kuudessa vuodessa katkeruuden haihtuvan, etenkin kun miehesi selvästi onnellinen sinun kanssasi. Mutta on ihmisiä, jotka ystävien erotessa murehtivat ensisijaisesti itseään ja "menetettyä ystäväpariskuntaa" eivätkä osaa yhtään asettua muiden asemaan. Joo, varattuihin ei kannata sekaantua mutta joku raja sentään vihampidollakin.. Voimia sinulle.
[/quote]
Ei todella tarvitse olla mitään rajaa kusipäisille pettäjille ja heidän hoidoilleen. Monessa maassa kivitystuomio olisi tiedossa, ja kun valitettavasti Suomessa varattujen kanssa pelleily ei ole kriminalisoitua, niin kärsikööt sitten muulla tavoin.
[/quote]
Mutta voisiko edes harkita anteeksiantamista? Mä ainakin olen läksyni oppinut. Tehtyä en silti saa tekemättömäksi millään. Pettäminen oli julmaa. Tiedän sen. Se oli väärin. Mutta voisiko saada jo anteeksi?
T: se joka ollut hylkiö 6 vuotta