Mikä yksinhuoltajuudessa muka on vaikeaa?
Usein kuulee, että yksinhuoltajuus on vaikeaa ja yksinhuoltajia säälitään yms.
Mikä siinä oikein on niin vaikeaa? En tajua.
Kommentit (53)
Kun ei pääse esim. lenkille kuin eritysjärjestelyin. Kun joutuu yksin ottaa 160 000 lainaa. Kun on itse kipee ja silti pakko jaksaa. Kun koulusta on lomaa aikas paljon ja oma loma on sen 4vko. Mutta mä en jaksa valittaa. Olen onnellinen, kun saan nähdä lasteni kasvavan!
Toi rahajuttu on tietysti vaikea, toisaalta on paljon avioliittojakin, joissa ei ole kaksia tuloja tai perheen yhteenlasketut tulot ovat kovin pienet.
Olen vähän huono lenkkeilijä, joten ulkoiluaikaa en ole osannut kaivata. Tosin kun lapsi oli pieni, kävimme kerran kuukaudessa äidilläni, ja minä kävin tuulettumassa silloin -äiti hoisi lapsen.
Onneksi sairastuin ihan sairaalakeikan verran vasta kun lapsi oli jo koulussa. Soitin lapsen parin kaverin vanhemmille ja ilmoitin lapsen tulevan heille kouluviikoksi - tai niin pitkäksi aikaa kun on tarvis. Ko keikka kesti onnaksi vain viikon.
Koulun alun myötä omaa aikaa tuli muutenkin paljon, lapsi käy kavereillaan ja tulee yökyläilyjä.
Itse olen varmaan sitä laatua, joka saattaa leipoa niitä mokkapaloja, mutta jättää sitten siivoamatta... en ole kauhean tarkka.
Ei siinä ollu mun mielestä mitään vaikeaa, mut onhan se rankempaa. Aamulla hoidat lapsen yksin päiväkotiin, meet töihin, haet lapsen, viihdytät sitä samalla kun teet ruokaa, pitää siivotakkin ja pyykätä, hoitaa juoksevia asioita ja jossain välissä pitää huolta omasta kunnosta ja terveydestä. Mulla ei ole ollut 300km säteellä lapsenvahtia koskaan, koska en halua millekkään puolitutulle lastani hoitoon heittää ja suku asuu kauempaba ja kaverit on lapsettomia - olis se mukava edes paristi vuodessa saada vapaailta tai vaikka ihan kokonainen viikonloppu. Ei kai siinä mitään vaikeeta siispä ole :) Ennenkun palasin töihin ja lapsi meni päiväkotiin arki sujui kyllä ihan ongelmitta yösyöttöineen ja muine hommineen vaikka yksin olinkin (erosin lapsen isästä lapsen ollessa vajaa 4kk enkä ole kyllä koskaan katunut).
Kyllä kaikissa suhteissa ja tilanteissa joissa lapsi(a) tehdään pitää ottaa huomioon että voi jäädä yksinhuoltajaksi ja miettiä, että jaksaako sitä arkea sitten.
Useilla yksinhuoltajilla on kuitenkin tukiverkostoo jossa lapsikin usein hoidossa, niin en ymmärrä mitä ne ihmiset valittaa.
Varmaan se seksin puute. s_mies:tä aina vailla.
Luulisin, että siinäkin on kyse (kuten muutenkin elämässä) siitä asenteesta miten asiaan suhtautuu.
Joillekin vaan tuntuu kaikki olevan elämässä vaikeaa.
Vastuu toisista ihmisistä yksin. Huolien kantaminen ilman jakamista. Riittämättömuys esim. Lasten harrastuskuskaamisissa ( et voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa).
Vastaat itse kaikesta, hoidat kaikki kotityöt ja lastenhoidon, rahoitat kaiken yksin.
Jos se ei sulle ole vaikeaa, ihmettelen, ettet tajua, kuinka hankalaa tai vaikeaa se voi muille olla...
Jotenkin luulin, että olisit tietoisempi :)
Onhan se tietenkin sitten aika haastavaa, jos niitä lapsia on esim. neljä.
Ei mikään, se on ihan helppoa :D Mut mulla onkin vaan yksi lapsi, joka on maailman ihanin, ja rahaa. Ehkä jos on köyhä, monta lasta, lapset sairaita tms. niin sitten se varmaan onkin vaikeaa. Toi miehenpuute joskus vaivaa ;) muuten elämä on ihanaa...! N28
[quote author=" Tero" time="19.02.2015 klo 20:04"]Onhan se tietenkin sitten aika haastavaa, jos niitä lapsia on esim. neljä.
[/quote]
Tai on erityislapsia
En juurikaan tunne yksinhuoltajia, joten en ole ihan tajunnut missä se vaikaus on. Monestihan avioliitosakin on niin, että toinen puolisoista hoitaa käytännössä kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän- toinen esim vaan käy töissä tai harrastaa omiaan.
Itselleni vaikeinta oli vastuun kantaminen yksin.
Nykyään olen naimisissa ja lapsiakin tullut yksi lisää ja täytyy sanoa, että helpompaa näin. Tuossa vieressä on toinen aikuinen jonka kanssa jakaa vastuuta ettei kaikki ole omilla harteilla.
Jos eroat miehestä, joka on oikeasti osallistunut arkeen, voi yh:n elämä ollakin rankkaa ja vaikeaa. Minä erosin miehestä, joka teki vain maatilan töitä ja kaikki muu oli minun vastuullani. Voitte uskoa, ettei elämä ison perheen yksinhuoltajana ole yhtään sen vaikeampaa kuin ennen eroakaan! Ihan samat hommat teen, en vain enää ajattele, että voi kunpa tuo mieskin nyt tekisi jotain.
Ajanpuute ja kykenemättömyys olla monessa paikassa yhtä aikaa. Jos auttaa yhtä läksyissä, toisella lapsella on varmasti juuri samaan aikaan asiaa, joka ei voi odottaa. Kun päälle joutuu hoitamaan vielä kaiken muun mahdollisen (isoimpana työt ja kotityöt) täysin yksin, niin riittämättömyyden tunne on välillä melkoinen. Mutta senkin kanssa oppii tulemaan toimeen, en valita, ainakaan paljoa :).
Eihän se hirveän vaikeaa ole. Se voi joskus vähän rassata, että siinä missä kahdesta vanhemmasta toinen voi jäädä joskus lasten kanssa kotiin ja toinen pääsee sillä välin ilman pieniä lapsia vaikka huollattamaan itseään kampaajalle, kosmetologille, kuntosalille tms., niin yksinhuoltaja ei todellakaan mene sinne niin vain. Varsinkaan vauvan kanssa ei niin vain mennä, koska muksu ei viihdy välttämättä itsekseen sitä aikaa, kun vanhempi ei pysty keskittymään ollenkana häneen. Eli yksinhuoltaja jättää aika paljon mahdollisia omia yksin tehtäviä asioita tekemättä. Tai palkkaa lastenhoitajan ja maksaa silloin siis enemmän kuin pariskunta, jolla on lapsi.
Minä olin pitkään leskeksi jäätyäni yksin. Nyt olen parisuhteessa ja on se vain helpottavaa, kun saa jakaa esim.huolen lapseen liittyvästä asiasta.
Myös se, että saat itse olla hellittävänä, hemmoteltuna on juhlaa arjessa.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:24"]No itselle on ollut vaikeita lähinnä sellaiset tilanteet, joissa on tehnyt mieli pystyä jakautumaan useammaksi ihmiseksi: - Minne laitat toisen lapsen, jos toinen pitää viedä vaikka lääkäriin. Ihan joka paikkaan ei voi ottaa mukaan, ja yllättävissä tilanteissa ei ole helppoa saada hoitajaa. - Milloin olisi aikaa olla vain toisen lapsen kanssa. Helpotti kun lapset molemmat tulivat kouluikään ja voivat olla yksinkin, mutta leikki-iässä olisi ollut edes joskus kiva antaa aikaa vain yhdelle lapselle kerrallaan. - Harrastuksiin tms. kuskatessa piti toinenkin lapsi aina raahata mukana. - Miten saat hoidettua lapset silloin, kun olet itse pahasti sairas, esim. vatsataudissa. [/quote] Tätä se on valitettavasti myös minulla vaikka mies onkin. Tekee paljon töitä ja kotona on niin poikki, että joudun silti ottamaan molemmat lapset mukaan niihin kuskaamisiin ja lääkäreihin yms. Kukaan ei auta vaikka olen pyytänyt apua (lähinnä siihen että saisin vietettyä aikaa vain toisen lapsen kanssa) koska minulla on mies! Sentään pääsen lenkille ja salille, kun saan lapset nukahtamaan ja mies on kotona. Yh:lta puuttuu se mahdollisuus kokonaan.
[/quote]
Joo ja sun raha- ja remonttihuoletkin on varmaan vähäisemmän kuin yh:lla? kaikilla pienten lasten vahemmilla on jotain hankalaa ja vaivalloista. Se ei kuitenkaan ole ihan äkkiä verrattavissa yh:n elämään. Kun erosin, mulla meni välit yhden ystäväni kanssa tasan siksi etten jaksanut kuunnella hänen "YH"-valitustaan. Kun itsellä oli paniikki päällä miten tulen jaksamaan ja selviytymään kaikesta ja miten uskallan asua yksin lapsteni kanssa jne. Ja hänellä mies teki vähän pidempää päivää ja ihan oli yh.