Tunnen useita miehiä, jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:15"]

Voi hyvää päivää mikä sukupuolineutraali femakko.

[/quote]

Sikäli, kun se sinulle kuuluu, niin identifioin itseni kyllä naiseksi. ap

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:18"]

Jos tunnet ap vetoa naisistuneisiin vässykkämiehiin niin kiva. Älä kuitenkaan kuvittele, että muut naiset haluavat mekkoon pukeutuvan tossukan. Itse tunnen vetoa miehiin joissa on ryhtiä ja miehisyyttä jäljellä, en miehiin jotka ovat kuin naisia kaikilla tapaa.

[/quote]

Minusta se kertoo itsestäni oikein hyviä asioita, että haluan kumppanin, joka minua kunnioittaa. Mutta jokainen tavallaan. ap

Minä tiedän yhden miehen, joka otti vaimonsa sukunimen. Miehellä oli isänsä sukunimi, mutta he eivät olleet tekemisissä. Vaimolla taas oli läheinen ja iso suku, jonka sukunimen halusivat koko perheelleen.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:52"]

Pukeutuvatko mekkoihin nuo miehet?

[/quote]Pukeutuuko ne naiset housuihin jotka ottaa miehensä nimen? Vai mitä ytität sanoa .Kyllä se mies sais pukeutua mekkoon joka pakottaa ottamaan vaikka oman Sikala tai vaikka Hourula sukunimen jos naisella kaunis ja harvinainen nimi. Vaikka en kyllä ymmärrä miten se mies siitä mekosta huononis. Vai onko mielestäsi kaikki naisiin liittyvä jotenkin huonoa ja alempi arvoista. Ja naisen sukunimikin huonompi ja mitättömämpi kuin miehen?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:52"]

Pukeutuvatko mekkoihin nuo miehet?

[/quote]

Eivät ainakaan arkena. En tietenkään tiedä, mitä heillä neljän seinän sisällä tai makuuhuoneissa tapahtuu. Tai jossain Halloween-bileissä tjsp. Ja edelleen, mikä siinä häiritsee, vaikka mies pukeutuisi mekkoon? Ei se tee miehestä yhtään vähempää miestä. Minäkin käytän usein housuja. ap

[/quote]

Olet provo. Kyllä se nyt vaan haittaa jos mies pukeutuu mekkkoon

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:41"]

Minusta miehestä suoraan sanottuna kertoo vähän huonoa, jos pitää itsestään selvänä, ettei missään olosuhteissa suostuisi nimenvaihdokseen (vaikka kumppanin nimi olisi harvinaisempi ja kauniimpi). Eli ei siis edes suostu aiheesta keskustelemaan --> jos yhteisestä päätöksestä päädytään miehen nimeen niin se toki on ok.

Vielä huonompaa miehestä kertoo, jos hänestä naisen tulee joka tapauksessa ottaa miehen nimi. Tai se, että kumppani ei saisi ottaa suvun harvinaista nimeä, koska ei oikeasti kuulu sukuun.

[/quote]

Minun rakas mummoni koki hyvin intohimoisesti siirtyneensä miehensä sukuun ja täten koki myös miehensä sukunimen hyvin tärkeäksi. Tuo miehen sukunimen ottaminenhan liittyy ajatukseen miehen sukuun liittymisestä. Täten viimeinen lause tekstissäsi jotenkin särähtää. Jos nainen liittyy miehen sukuun avioituessaan,  niin siihenhän sopii miehen sukunimen ottaminen.

Mutta useat (minä mukaanlukien) ajattelevat nykyään, että nainen ei liity avioituessaan miehen sukuun. Ja tässä tilanteessa on mielestäni ihan yhtä ymmärrettävää, että mies ei halua naisen ottavan sukunsa nimeä kuin, että nainen ei halua ottaa sitä nimeä.

Summa summarum: Naiset ovat ottaneet miehensä sukunimen perinteisesti koska on ajateltu naisen liittyvän miehensä sukuun. Jos emme enään ajattele niin, on minusta aivan luonnollista, että mieskään ei haluan vaimonsa ottavan sukunimeään.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:46"]

Kai niissä kaikissa pareissa vaimo on aina äänessä ja mies puhuu vain kysyttäessä?

[/quote]Mitä tällä on tekemistä sukunimen kanssa? Se aika kun oli pakko ottaa miehen sukunimi on onneksi historiaa. Ja laki oli voimassakin vain noin 60 vuotta. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen vaikka ottaakin naisen nimen. Ja monen kannattais kyllä ottaakin, mutta ei ,omat JUnttila ym ihanat nimet on pakko pitää ja vielä pakottaa koko perhe niitä käyttämään. 

Meillä on molemmilla melko yleinen sukunimi, ja ollaan puhuttu että joskus jos mennään naimisiin otetaan molemmat eräs miehen suvussa oleva harvinaisempi, kaunis ja silti hyvin suomalainen nimi. Minun suvussani tällaisia nimiä ei ole, ja puheissa ollut sopii erinomaisesti yhteen etunimeni kanssa, paremmin kuin oma sukunimeni.

Onhan se typerää jos mies on ehdottomasti sitä mieltä, että naisen pitää ottaa miehen sukunimi, vaikka se olisi joku hyvin yleinen/tylsä/naisen etunimeen sopimaton. Jos pari yhdessä päätyy miehen nimeen, koska se on monelta kannalta paras vaihtoehto, se on silloin hyvä valinta. Omatkin nimet voidaan pitää, mutta silloin nimiasia saattaa kuitenkin tulla pohdinnan aiheeksi mahdollisten lasten syntyessä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:41"]

Minusta miehestä suoraan sanottuna kertoo vähän huonoa, jos pitää itsestään selvänä, ettei missään olosuhteissa suostuisi nimenvaihdokseen (vaikka kumppanin nimi olisi harvinaisempi ja kauniimpi). Eli ei siis edes suostu aiheesta keskustelemaan --> jos yhteisestä päätöksestä päädytään miehen nimeen niin se toki on ok.

Vielä huonompaa miehestä kertoo, jos hänestä naisen tulee joka tapauksessa ottaa miehen nimi. Tai se, että kumppani ei saisi ottaa suvun harvinaista nimeä, koska ei oikeasti kuulu sukuun.

[/quote]

Minun rakas mummoni koki hyvin intohimoisesti siirtyneensä miehensä sukuun ja täten koki myös miehensä sukunimen hyvin tärkeäksi. Tuo miehen sukunimen ottaminenhan liittyy ajatukseen miehen sukuun liittymisestä. Täten viimeinen lause tekstissäsi jotenkin särähtää. Jos nainen liittyy miehen sukuun avioituessaan,  niin siihenhän sopii miehen sukunimen ottaminen.

Mutta useat (minä mukaanlukien) ajattelevat nykyään, että nainen ei liity avioituessaan miehen sukuun. Ja tässä tilanteessa on mielestäni ihan yhtä ymmärrettävää, että mies ei halua naisen ottavan sukunsa nimeä kuin, että nainen ei halua ottaa sitä nimeä.

Summa summarum: Naiset ovat ottaneet miehensä sukunimen perinteisesti koska on ajateltu naisen liittyvän miehensä sukuun. Jos emme enään ajattele niin, on minusta aivan luonnollista, että mieskään ei haluan vaimonsa ottavan sukunimeään.

[/quote]

Tarkoitin tuolla nimenomaan sellaista tilannetta, ettei nainen saisi ottaa miehen sukunimeä laisinkaan. Vaikka nyt sen vuoksi, että miehen mielestä kumppani ei oikeasti kuulu sukuun, vaikka ovat juuri avioitumassa. ap

Jätän miehenä kihlattuni päätettäväksi ottaako nimeni vai pitääkö omansa. Olen sanonut hänelle toivovani, että ottaa nimeni, mutta en jää itkemään mikäli haluaa pitää omansa.

Ilmeisesti perinteet ovat minussa sen verran tiukassa, etten ole harkinnut missään vaiheessa hänen nimensä ottamista.

Täällä yksi jonka mies tuollainen kuin AP kuvaili (tosin piti oman sukunimensä) ja kyllä, hän jäi kotiin kun itse palasin äitiyslomalta töihin. Meillä on ihana toimiva parisuhde, erinomainen taloudellinen tilanne, matkustelemme ja nautimme elämästä. Mies tekee freelancerina töitä joustavilla aikatauluilla, on älykäs, sosiaalinen ja ulkonäöllisestikin todella komea (tumma, sinisilmäinen, raamikas) Mielestäni täydellinen pakkaus siis.

Ihmettelen suuresti miksi useammat naiset eivät pidä kriteereitään miesten suhteen korkeammalla vaan päätyvät näihin umpimielisiä uhoaviin "äijä"-miehiin. Sitten täällä palstalla valittavat kun mies pettää, ravaa baareissa, ei huomioi, ei osallistu lasten tai kodinhoitoon jne.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:41"]

Minusta miehestä suoraan sanottuna kertoo vähän huonoa, jos pitää itsestään selvänä, ettei missään olosuhteissa suostuisi nimenvaihdokseen (vaikka kumppanin nimi olisi harvinaisempi ja kauniimpi). Eli ei siis edes suostu aiheesta keskustelemaan --> jos yhteisestä päätöksestä päädytään miehen nimeen niin se toki on ok.

Vielä huonompaa miehestä kertoo, jos hänestä naisen tulee joka tapauksessa ottaa miehen nimi. Tai se, että kumppani ei saisi ottaa suvun harvinaista nimeä, koska ei oikeasti kuulu sukuun.

[/quote]

Minun rakas mummoni koki hyvin intohimoisesti siirtyneensä miehensä sukuun ja täten koki myös miehensä sukunimen hyvin tärkeäksi. Tuo miehen sukunimen ottaminenhan liittyy ajatukseen miehen sukuun liittymisestä. Täten viimeinen lause tekstissäsi jotenkin särähtää. Jos nainen liittyy miehen sukuun avioituessaan,  niin siihenhän sopii miehen sukunimen ottaminen.

Mutta useat (minä mukaanlukien) ajattelevat nykyään, että nainen ei liity avioituessaan miehen sukuun. Ja tässä tilanteessa on mielestäni ihan yhtä ymmärrettävää, että mies ei halua naisen ottavan sukunsa nimeä kuin, että nainen ei halua ottaa sitä nimeä.

Summa summarum: Naiset ovat ottaneet miehensä sukunimen perinteisesti koska on ajateltu naisen liittyvän miehensä sukuun. Jos emme enään ajattele niin, on minusta aivan luonnollista, että mieskään ei haluan vaimonsa ottavan sukunimeään.

[/quote]

Jatkan vielä itseäni lainaten. Asenteesi on selkeästi ettei sukunimellä ole oikeastaan mitään merkitystä. Harva mies kokee liittyvänsä vaimonsa sukuun. Miehen sukuun liittymisellä sentään on pitkät perinteet (jotka voisi toki nekin jo haudata), mutta toisinpäin niitä ei ole. Ei menty naisekkalaan. Ei muutettu anoppilaan vaan miehen vanhempien tilalle ja niin edelleen.

Mielestäni olisi jotenkin loukkaavaa vanhempiani kohtaan jos ottaisin vaimoni sukunimen. Olen yhä XXXXX en Mattila tai Von Hertzen. En koe, että asenteeni on sovinistinen: naisena en myöskään suostuisi harkitsemaankaan sukunimeni vaihtamista. Jos sukunimi on pelkkä nimi, ei siinä sen kummempaa, mutta monelle meistä se on jonkinlainen merkki jatkumosta ja sukuun kuulumisesta. En omaa sukuani hylkää vain koska toisella on kivempi nimi.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:46"]

Kai niissä kaikissa pareissa vaimo on aina äänessä ja mies puhuu vain kysyttäessä?

[/quote]Mitä tällä on tekemistä sukunimen kanssa? Se aika kun oli pakko ottaa miehen sukunimi on onneksi historiaa. Ja laki oli voimassakin vain noin 60 vuotta. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen vaikka ottaakin naisen nimen. Ja monen kannattais kyllä ottaakin, mutta ei ,omat JUnttila ym ihanat nimet on pakko pitää ja vielä pakottaa koko perhe niitä käyttämään. 

[/quote]

Tietenkin pitää olla OMA sukunimi

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:41"]

Minusta miehestä suoraan sanottuna kertoo vähän huonoa, jos pitää itsestään selvänä, ettei missään olosuhteissa suostuisi nimenvaihdokseen (vaikka kumppanin nimi olisi harvinaisempi ja kauniimpi). Eli ei siis edes suostu aiheesta keskustelemaan --> jos yhteisestä päätöksestä päädytään miehen nimeen niin se toki on ok.

Vielä huonompaa miehestä kertoo, jos hänestä naisen tulee joka tapauksessa ottaa miehen nimi. Tai se, että kumppani ei saisi ottaa suvun harvinaista nimeä, koska ei oikeasti kuulu sukuun.

[/quote]

Minun rakas mummoni koki hyvin intohimoisesti siirtyneensä miehensä sukuun ja täten koki myös miehensä sukunimen hyvin tärkeäksi. Tuo miehen sukunimen ottaminenhan liittyy ajatukseen miehen sukuun liittymisestä. Täten viimeinen lause tekstissäsi jotenkin särähtää. Jos nainen liittyy miehen sukuun avioituessaan,  niin siihenhän sopii miehen sukunimen ottaminen.

Mutta useat (minä mukaanlukien) ajattelevat nykyään, että nainen ei liity avioituessaan miehen sukuun. Ja tässä tilanteessa on mielestäni ihan yhtä ymmärrettävää, että mies ei halua naisen ottavan sukunsa nimeä kuin, että nainen ei halua ottaa sitä nimeä.

Summa summarum: Naiset ovat ottaneet miehensä sukunimen perinteisesti koska on ajateltu naisen liittyvän miehensä sukuun. Jos emme enään ajattele niin, on minusta aivan luonnollista, että mieskään ei haluan vaimonsa ottavan sukunimeään.

[/quote]

Tarkoitin tuolla nimenomaan sellaista tilannetta, ettei nainen saisi ottaa miehen sukunimeä laisinkaan. Vaikka nyt sen vuoksi, että miehen mielestä kumppani ei oikeasti kuulu sukuun, vaikka ovat juuri avioitumassa. ap

[/quote]

Sitä minäkin tarkoitin. Jos on riittävän moderni mies, että ei katso naisen siirtyvän sukuunsa avioliiton myötä, niin on myös varsin ymmärrettävää, että ei halua vaimonsa ottavan nimeään. Näin siis jos ajattelee, että sukunimellä on mitään merkitystä. Et voi poimia rusinoita pullasta.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:38"]

[

Jatkan vielä itseäni lainaten. Asenteesi on selkeästi ettei sukunimellä ole oikeastaan mitään merkitystä. Harva mies kokee liittyvänsä vaimonsa sukuun. Miehen sukuun liittymisellä sentään on pitkät perinteet (jotka voisi toki nekin jo haudata), mutta toisinpäin niitä ei ole. Ei menty naisekkalaan. Ei muutettu anoppilaan vaan miehen vanhempien tilalle ja niin edelleen.

Mielestäni olisi jotenkin loukkaavaa vanhempiani kohtaan jos ottaisin vaimoni sukunimen. Olen yhä XXXXX en Mattila tai Von Hertzen. En koe, että asenteeni on sovinistinen: naisena en myöskään suostuisi harkitsemaankaan sukunimeni vaihtamista. Jos sukunimi on pelkkä nimi, ei siinä sen kummempaa, mutta monelle meistä se on jonkinlainen merkki jatkumosta ja sukuun kuulumisesta. En omaa sukuani hylkää vain koska toisella on kivempi nimi.

[/quote]

Jokaisella on toki oikeus päättää omasta nimestään. Mutta minusta olisi hienoa, jos asioista voisi edes keskustella ja sitten päätyä jokaiselle perheelle sopivaan ratkaisuun. Tuntuu, että useimmiten keskustellaan vain siitä, ottaako nainen miehen nimen vai ei. Hiukan epätasa-arvoista, jos naisen nimen ottamisesta ei voi edes keskustella (riippumatta siitä mihin ratkaisuun päädytään), kun asia on jo valmiiksi niin itsestään selvä. Itselläni tuosta asetelmasta tulisi aivan varmasti sanomista. ap

Minun mieheni otti minun sukunimeni ja ei kyllä ole mikään mekkoon pukeutuva vässykkä vaan kunnollinen työssäkäyvä ja vielä bodari :) ollaan läheisempiä minun perheen kanssa ja miehen sukunimi ei olisi sopinut minulle yhtään, joten tämä ratkaisu sopi meille hyvin. Mies olisi pitänyt oman nimensä, mutta haaveissa on joskus lapsia ja haluaa saman nimen lasten kanssa

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:38"]

[

Jatkan vielä itseäni lainaten. Asenteesi on selkeästi ettei sukunimellä ole oikeastaan mitään merkitystä. Harva mies kokee liittyvänsä vaimonsa sukuun. Miehen sukuun liittymisellä sentään on pitkät perinteet (jotka voisi toki nekin jo haudata), mutta toisinpäin niitä ei ole. Ei menty naisekkalaan. Ei muutettu anoppilaan vaan miehen vanhempien tilalle ja niin edelleen.

Mielestäni olisi jotenkin loukkaavaa vanhempiani kohtaan jos ottaisin vaimoni sukunimen. Olen yhä XXXXX en Mattila tai Von Hertzen. En koe, että asenteeni on sovinistinen: naisena en myöskään suostuisi harkitsemaankaan sukunimeni vaihtamista. Jos sukunimi on pelkkä nimi, ei siinä sen kummempaa, mutta monelle meistä se on jonkinlainen merkki jatkumosta ja sukuun kuulumisesta. En omaa sukuani hylkää vain koska toisella on kivempi nimi.

[/quote]

Jokaisella on toki oikeus päättää omasta nimestään. Mutta minusta olisi hienoa, jos asioista voisi edes keskustella ja sitten päätyä jokaiselle perheelle sopivaan ratkaisuun. Tuntuu, että useimmiten keskustellaan vain siitä, ottaako nainen miehen nimen vai ei. Hiukan epätasa-arvoista, jos naisen nimen ottamisesta ei voi edes keskustella (riippumatta siitä mihin ratkaisuun päädytään), kun asia on jo valmiiksi niin itsestään selvä. Itselläni tuosta asetelmasta tulisi aivan varmasti sanomista. ap

[/quote]

Ei todellakaan ole mitään keskustelemista siinä että ottaako mies naisen sukunimen. Vastaus on ehdoton: EI.

Mielestäni kaikki aloittajan luettelemat hyvät ominaisuudet pätevät omaan mieheeni. Kun suunnittelimme naimisiin menoa, sanoin miehelle, että voidaan pitää omat sukunimet tai ottaa joku uusi yhteinen nimi, mutta en aio ottaa miehen sukunimeä. Miehen toiveesta sitten päädyimme ottamaan äitini tyttönimen, jota itsekin olen käyttänyt eloni ensimmäisinä vuosina. Vanhempani menivät siis naimisiin vasta ollessani noin 5-vuotias ja silloin koko perhe otti isäni sukunimen.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:53"]

Mielestäni kaikki aloittajan luettelemat hyvät ominaisuudet pätevät omaan mieheeni. Kun suunnittelimme naimisiin menoa, sanoin miehelle, että voidaan pitää omat sukunimet tai ottaa joku uusi yhteinen nimi, mutta en aio ottaa miehen sukunimeä. Miehen toiveesta sitten päädyimme ottamaan äitini tyttönimen, jota itsekin olen käyttänyt eloni ensimmäisinä vuosina. Vanhempani menivät siis naimisiin vasta ollessani noin 5-vuotias ja silloin koko perhe otti isäni sukunimen.

[/quote]

Onneksi olkoon: Olet saanut alistuvan miehen itsellesi. Tekeekö hän kaikki kotityötkin? Oletko laittanut hänet siveysvyöhönkin?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:53"]

Mielestäni kaikki aloittajan luettelemat hyvät ominaisuudet pätevät omaan mieheeni. Kun suunnittelimme naimisiin menoa, sanoin miehelle, että voidaan pitää omat sukunimet tai ottaa joku uusi yhteinen nimi, mutta en aio ottaa miehen sukunimeä. Miehen toiveesta sitten päädyimme ottamaan äitini tyttönimen, jota itsekin olen käyttänyt eloni ensimmäisinä vuosina. Vanhempani menivät siis naimisiin vasta ollessani noin 5-vuotias ja silloin koko perhe otti isäni sukunimen.

[/quote]

Olet hyvin kouluttanut hänet