Kehtaatteko mennä yksin ravintolaan syömään?

Mä syön lounaani joka päivä yksin ravintolassa tms. ja olen oppinut nauttimaan seurastani ja päivän lehdestä.

Mielestäni mikään ei ole niin mukavampaa kuin se, että olen vapaa päivänä kaupungilla yksin shoppailemassa ja nälän yllättäessä menen johonkin kivaa ruokapaikkaan. Minulla ei ole tässä kaupungissa yhtään sellaista ystävää, jotka ymmärtävät ravintolaruuan päälle, joten käyn niissä yksin ja kehun mielessäni makujen sinfoniaa. Olen huomannut, että ruokakin maistuu paremmalta, kun kukaan ei ole vieressä narisemassa turhanpäiväisyyksiä. Yksin sitä uskaltaa kokeillakkin enemmän erilaisia ruokia :)

En todellakaan! Olen niin saatanan ruma.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mulle, mitä ajatellaan. Olen käynyt tksin syömässä ravintoloissa sekä Suomessa että ulkomaillakin ja aion käydä tulevaisuudessakin.

Niin, syy yksin syömiseen voi olla esimerkiksi työmatka yksin johonkin vieraaseen kaupunkiin.

Kehtaan mutta tylsää se on.

En, mua hävettäis ja nolostuttais.

Kehtaan, ja sinunkin pitäisi kehdata - ei yksin syömisessä mitään pahaa ole, tai hävettävää. 

Todellakin kehtaa, ja käynkin joskus ihan huvikseni yksin. Silloin ei tarvitse neuvotella ruokapaikasta kenenkään kanssa, ja ruuhka-aikana tilaakin yleensä löytyy helpommin yhdelle asiakkaalle kuin seurueelle. Voi keskittyä täysin ruokaansa ja tunnelmoida. Sama homma yksin kahvilla, elokuvissa, kaljalla tai vaikka keikoilla käymisessä. Uutta juttuseuraakin saattaa joskus ilmaantua loppuillaksi, jos sattuu olemaan sillä fiiliksellä että huvittaa jutella.

Syön 2-3 kertaa viikossa yksin ravintolassa. Ei mitään outoa.

Eläköön, on keksitty uusi syömishäiriö entisten lisäksi. Neuroottista.

Kahvilla käyn yksin, ehkä joskus vielä syömässäkin, saa nähdä.

Olen joutunut usein syömään yksin ravintolassa, koska ei vain ole ollut ketään, jonka kanssa mennä syömään. On se mukavaa yksinkin, vaikka joskus on tietysti "tyydyttämätön" olo, kun oikeasti kaipaisi syömistä jonkun kanssa. Ja joskus ei tietysti edes kaipaa seuraa vaan haluaakin syödä yksin.

Tarjoilijat yleensä pitävät hyvää huolta yksinäisistä syöjistä, jostain syystä.

Ikävintä on kesällä jollain ruokaterassilla, kun muilla on seuraa. Tai ei sekään ikävää ole, nautin ruuasta ja tunnelmasta, vaikka auringosta huolimatta tuntuu kylmältä sisällä. Mutta se on mun omaa yksinäisyyttä, en ole koskaan ajatellut että sen lisäksi pitäisi vielä kantaa häpeää siitä, mitä muut ajattelevat.

Kehtaako fine diningiin mennä yksin?

En yleensä kehtaa, koska ravintolassa käyminen kaverin kanssa on mukavampaa ja kotona saan monesti parempaa ruokaa. Ilkeän kyllä, jos muuta vaihtoehtoa ei ole eli nälkä yllättää kesken kaupunkishoppailuiden.

Terv. itäsuomalainen

Minusta on melkein mukavampaa mennä yksin. Saa rauhassa nauttia ruuasta ja ajatella omiaan.

Yksin ei pidä syödä oli sitten kyse kotiruokailusta tai ravintolassa käynnistä. Siis todella noloa, jos joku noin tekee!

Ennemmin on sitten vaikka syömättä, jos ei kykene saamaan mitään seuraa.

Käyn syömässä lounasta yksin ma-pe. Istun myös yksin päivittäin maalaamassa tauluja noin 5-6 tuntia päivässä, joten en ole huolissani mitä muut ajattelevat, kun syön yksin lounasta. Minulle tämä lounashetki on päivän sosiaalisin hetki.

Luuseri

En ymmärrä miksi yksinolevia pidetään jonain reppanoina. Mielestäni reppanoita ovat ne jotka eivät pysty mitään tekemään yksin.

Tässä kontekstissa se yksin oleva on kuningas/kuningatar, ja jos joku kyylää niin ne niitä reppanoita ovat.

Monet kerrat. Käyn usen shoppailemassa isommassa naapurikaupungissa ja käyn syömässä jälkiruokineen ja vielä sitten kahvilassakin leivoksella erikseen.