Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalisuus - siitä ahdistuminen ja pakkoajatukset. Oletan näkeväni maailman miesten silmin ja voin pahoin. Muita?
25.11.2021 |
En tiedä tunteeko muut naiset näin mutta toivoisin, että joku ymmärtäisi ja tästä asiasta syntyisi keskustelua. Minä olen herkkä ja toisaalta myös kolhiintunut matkan varrella. Minulla oli vaikea lapsuus, siellä oli myös sellaisia asioita, jotka ovat ehkä vaikuttaneet ajatteluuni seksuaalisuudesta tänäpäivänä.
Siispä jos kerron lyhyesti taustaani ensin. Pahoittelen rehellisyyttäni ja jos on hankalaa luettavaa.
Kotona näin suurimmaksi osaksi humaltuneita ihmisiä - vanhemmat ovat alkoholisteja. Heidän käytöksensä oli myös hyvin estotonta toisinaan - joskus äitini harrasti seksiä vieressäni kun esitin nukkuvaa. Olin esimerkiksi mennyt odottamaan häntä viereeni nukkumaan, sillä toivoin, että tulee pian kuppilasta ja olin huolta täynnä, että tuleeko hän edes. Tuli, eri miesten kanssa useimpina kertoina. Näin ja kuulin liikaa.
Isäni taas on aika "renttu". Puhuu paljon naisista. Joskus halventavaan sävyyn ja hyvin seksuaalisävytteisesti tänäpäivänäkin. Oli myös aikoja kun kävi lapsena äidin luona vain makuuhuoneen puolella ja lähti sitten omaan kotiinsa.
He elivät molemmat omaa elämäänsä, nuoruuttaan sekä sinkkuelämää ja unohtivat vanhemmuuden välillä.
Myös isoisäni joskus hiplaili ollessani siellä kylässä. Muistan istuneeni hänen syliinsä saunan jälkeen ja hän alkoi koskettelemaan alapäästä. Lähdin pois hämmentyneenä ja unohdin asian pitkäksi aikaa. En muista olisiko jotain muuta tapahtunut mutta olin lapsena yliseksuaalinen itsekin. Tunsin pitkään häpeää siitä kun aloin ymmärtämään tekojani ja persoonallisuuttani.
No se tuosta lapsuudesta.
Minua on teininä usein seksuaalisesti hyväksikäytetty - olen ollut sokea ja antanut sille luvan. En ole osannut kyseenalaistaa. Nykyään en suostuisi asioihin, joihin joskus suostuin koska oli "pakko" kun miellyttämisen tarve oli suuri ja taisin olla myös huomionkipeä. En tiedä, olin aivan eksyksissä ja ihmettelen edelleen, miksi ihmeessä en ole osannut suojella itseäni. Aikuisia (myös naimisissa olevia) miehiä lääppimässä kun olin 14-vuotias ja siitä eteenpäin minua todella hyväksikäytettiin eikä kukaan aikuinen puuttunut vaikka tiesikin, että väärin toimitaan nyt. Kai se alkoholi silloinkin oli suuressa roolissa.
Edelleenkin suhteeni miehiin on vääristynyt. Olen miellyttäjä mutta rajoja on olemassa. Seurustelen itseäni vanhempien miesten kanssa, ajatusmaailmani on jokseenkin kai rikkinäinen. Tunnen syyllisyyttä ja häpeää, yritän hakea jotain mitä tarvitsen mutta mistä sitä en ainakaan saa. Itsekunnioitusta ei juuri ole.
Miehiin en luota, en keneenkään. Näen heidät vain likaisina, pervoina. Naiset ovat lähestulkoon vain seksinukkeja ja näen kaiken itsekin jo seksuaalisen ajatusmaailman kautta ja minua kuvottaa.
Maailmani on rikkinäinen ja sairaita ajatuksia täynnä kai vaikka yritän taistella näiden kanssa, itseäni etoo usein.
Minä kuitenkin oletan näkeväni tämän miesten silmin kautta mutta kun katson oman persoonani pohjalta niin ajattelen aivan normaalisti ihmisistä, en liitä siihen seksuaalisia ajatuksia.
Kai tämä kaikki somemaailma ja muukin ovat vaikuttaneet.
Usein tuntuu, että haluan täältä vain pois, tuntuu niin vastenmieliseltä ja sitten yritän vain keskittyä oikeisiin asioihin ja jättää traumamaailman ajatuksistani - tämä on kuitenkin kiertävä kehä.
Herättikö mitään ajatuksia, pystyykö joku samaistumaan?
Kommentit (44)
Kiitos kun jaoit ap. Et ole yksin ajatustesi kanssa. Näistä asioista harvemmin puhutaan ääneen mutta minullakin on syviä seksuaalisuuteeni liittyviä kipukohtia vaikka taustallani ei ole edes traumaa. Toivon että löydät elämääsi rauhaa ja parantavia ihmisiä ja kokemuksia tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap,
heti kärkeen: sinun kokemuksesi eivät missään kohdassa ole sinun vikasi. Sinua kohtaan on tehty väärin ja käyttäydytty väärin. Olet kasvanut sellaisten ihmisten ympäröimänä, joiden ei olisi pitänyt olla sinusta vastuussa / sinun kanssasi.
On aivan normaalia ja luonnollista, että ahdistut tuollaisista kokemuksista ja koet herkästi seksuaalisuuteen liittyviä asioita. On luonnollista, että pelkäät miehiä ja ahdistut miesten seksuaalisuudesta, etenkin sen muodoista, jotka eivät ole hyväksyttäviä.
Sinun pitäisi saada enemmän ammattimaista apua ja mahdollisesti myös vertaistukea siihen, että pääset ajatustesi muodostaman kehän ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä hakisin apua ja miten? Aika arka aihe ja häpeällinenkin.
No mutta minkälaisten miesten kanssa siis pyörin? No kuten mainitsin, haen yleensä jotain turvaa(?) vai mitälie sieltä mistä sitä en tule saamaan. Nämä ovat minulle aivan todellisuutta ja peruskauraa. Kadehdin heidän ihmisten elämää, jotka näkevät nämä asiat normaalissa valossa.
Olen myös liikkunut akateemisten miesten kanssa, renttujen, eronneiden miesten, kaikenlaisten miesten kanssa mutta kyllä suurinosa ovat kuitenkin seksistisiin ajatuksiin uppoutuneita. On toki arvostavia miehiä ja vähemmän arvostavampia, tunneälykkäämpiä ja aivan kahjoja ollut mutta no, kallistun kuitenkin enemmän nähneeni tuota elämän nurjapuolta kun sitä ryhmää, jossa nämä keskustelut olisivat vähemmän pinnalla tai mielessä. Yksinkertaisesti maailmani on vääristynyt ja tässähän se ongelma onkin.
Voi olla, ettei tämä ole edes sitä varsinaista todellisuutta mutta itse miellän nämä kokemuspohjani kautta näin, valitettavasti.
Kiitos vastauksista, yritän jäsennellä ajatuksiani tässä kommenttien mukaan.
AP
Apua saat ihan terveyskeskuksesta, sieltä sitten saat lähetteen psykiatriselle polille ja hyvin todennäköisesti voit päästä psykoterapiaan. Ei tarvitse hävetä, sillä tuollaisia juttujahan siellä muun muassa hoidetaan. Ehkä myös jotain vertaistukiryhmiä voisi koettaa etsiä? Sinulla on syviä traumoja jotka vaikuttavat tämän hetkiseen elämääsi, mutta niitä voidaan hoitaa. Suosittelen etsimään nimenomaan traumoihin keskittyneen terapeutin, kun aika koittaa. Tuntuu kyllä oudolta, että suurin osa mieskokemuksistasi on tuollaisia, kun itselleni tuntuisi todella vieraalta tuollainen. En siis missään tapauksessa kyseenalaista kokemuksiasi, kummastelen vain. Olet kokenut todella rankkoja juttuja ja toivon, että pääset niistä vielä yli.
Muista myös, että toimeentulotuki kattaa psykoterapian omavastuuosuuden, voit saada sitä vaikket muuten olisi toimeentulotuella, mikäli tulosi ovat pienet.
Kiintoisa aloitus, vaikka tietenkin hieman traaginenkin.
Uskon, että seksuaalisuus tietyssä mielessä selittää paljon ihmisten ja eläinten toimintaa, mutta etenkin ihmiskunta on kuitenkin myös hyvin monimutkainen, eikä miehillä, eikä varmaan naisillakaan, ajatukset pyöri kaiken aikaa suoran seksuaalisen toiminnan ympärillä.
Kulutan itsekin pornoa, mutta tuntimääräisesti se ei ehkä vie päivistänikään kovinkaan paljon, ja lähinnä se on se sopivan materiaalin etsiminen, mihin aikaa kuluu. Valtaosa ajastani menee kuitenkin sellaisiin asioihin, mitkä eivät liity suoraan seksiin, kuten opiskeluun, syömiseen, pelaamiseen, lukemiseen yms.
Seksuaalisiin asioihin on varmasti aina liittynyt voimakkaita tuntemuksia, mutta jotkin seksuaalisuuten liittyvät tuntemukset tuntuvat olevan yksilökohtaisia ja/tai kulttuurin muokattavissa. Se, mikä on häpeällistä ja mikä hyväksyttävää ei ehkä ole määriteltävissä suoraan mistään yksinkertaisista biologisista periaatteista. Eli siis seksuaaliset asiat eivät ole "perustavanlaatuisesti" häpeällisiä tai hyväksyttäviä, vaan ne riippuuvat yhteisön ja yksilön suhtautumisesta. En tiedä auttaako se yhtään, että et ole nähdäkseni tehnyt tai kokenut mitään "objektiivisesti" häpeällistä, vaan että kokemiesi ja tekemiesi asioiden häpeällisyys on muuttuvaan kulttuuriin sidonnaista.
Tutustuin vasta ensimmäiseen linkkiin. En taida olla vielä valmis käsittelemään, en ainakaan yksin.
Siellä oli lista erilaisista oireista, moni kuvaa omianikin.
Yksi niistä jostain syystä eniten sai aikaan ahdistusta, eli "piilossa pukeutuminen, pelko riisuutua tai yliseksuaalinen pukeutuminen".
En uskalla näyttäytyä alasti ja tahdon säilyttää jonkinlaisen turvan. En tahdo riisutua muiden nähden. En vain tahdo. Olen tietenkin riisutunut mutta se on aina yhtä vaikeaa. Itseasiassa tarkemmin ajatellen joka ilta se on yhtä vaikeaa, itsellenikin. Ahdistaa vaikka en tavallaan tiedosta sitä mutta joka kerta se on yksi epämiellyttävä suoritus. Pahinta on näyttäytyä jollekin, olo on turvaton silloin.
Mieleen tuosta oirelistasta valui valtava muistojen ryöppy, alkoi ahdistamaan ja itkettämään. Tuli viha, että miksi minua ei autettu ja pelko, samalla tunne, että haluan kuolla. Vain tähän asiaan syventyminen saa aikaan voimakkaan reaktion. Ahdistaa nytkin ja olen vihainen. Ehkä se kuitenkin kertoo siitä, että tarvitsen apua näihin tosiaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis riisutuminen on iltaisin ihan itsenikin nähden vaikeaa - miten sen sanoisi, yksin ollessa. Nojoo.
Parempi varmaan, etten analysoi asiaa tämän enempää tähän hetkeen. No mutta kiitos edelleen, menen nyt tekemään jotain joka saa ajatukseni hieman muuallekin.
AP
Olen pahoillani puolestasi ap, toivottavasti sinä saat elää vielä hyvän elämän näistä kokemuksistasi huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Sekin on totta, että melko kylmää suhtautumista seksiin ja seksuaalisuuteen moni viljelee, tämä lähtee varmaan epävarmuudesta.
Olisi hyvä, kun pääsisit juttelemaan säännöllisesti johonkin, vaikka terkkarin kautta psyk.polille sairaanhoitajan kanssa jos ei terapiaan nyt ole taloudellisia mahdollisuuksia. Joskushan se voidaan myös korvata kokonaan, sitä voi selvittää.
Minulla on samankaltaisia kokemuksia ja pitkälle aikuisikään yritin ahdistuksesta huolimatta sopeutua siihen, että se jatkui. Huonot ihmissuhteet, miesten (ja naistenkin) ahdistava, likainen käytös jne. Vieläkin ahdistaa esim. aikuisviihteeseen ja estottomaan seksuaalisuuteen liittyvät asiat.
Olen yrittänyt sulkea ulkopuolelle sellaiset asiat, mitkä ei minun mielestä kuulu hyväntuntuiseen seksuaalisuuteen ja olemiseen. On hyvä tiedostaa, että jokainen voi itse sen määritellä, että kuinka paljon on valmis sietämään, eli siis ainakaan sinun ei pidä potea huonoa omaatuntoa siitä, että näet ympärilläsi edelleen paljon sellaista, mikä ahdistaa. Voit keskittyä vaan tekemään itsellesi turvallisen olon ja sitten voit päästää "kuplaasi" pikkuhiljaa asioita, jos haluat. Toivottavasti tämä oli jotenkin ymmärrettävästi selitetty, en tiedä :D
Minä menen edelleen joskus vaatteet päällä nukkumaan, olisikohan tuo riisuuntumisen epämiellyttävyys itsellekin syynä. En ollut sitä tajunnut ajatella. Mutta asun yksin, joten ainakaan ei ole kukaan pitämässä outona.
Älä välitä huonoista kommenteista, kyllä kakkaa maailmassa riittää. Pitää oppia suojautumaan siltä tervein keinoin. Kaikkea hyvää, toivottavasti kaikki kääntyisi pian parhain päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean vain, että kyllä naisetkin voivat nähdä maailman tuolla tavoin, ei se ole pelkästään miesten juttu.
Niin, puhut aivan totta. Kyllähän itsekin tavallaan "näen" tämän kuten olen kuvaillut.
Silti vuodet ovat tuoneet varmistusta esim. pornon, miesten pettämisten yms kautta, että näin tämä maailma toimii. Myös juttujen kautta, jotka yleensä ovat hyvin seksuaalisia ja lisäksi se "katse" kun miehiä näen ovat olleet usein juuri hyvin lokeroituneita. Moni asia pyörii seksin ympärillä ja itseäni vain kuvottaa.
Aina miesten kanssa ollessani ja kuunnellessani, ne jutut liittyvät joko "pornoon, hyvännäköisiin naisiin, p*lluun.." lista jatkuu. Ei tällaisia keskusteluja naisten kanssa ole, onneksi.
Itseäni vain ahdistaa nämä ajatukset mutta yritän vain unohtaa.
En ole koskaan tästä kirjoittanut näin vaikka mielessä usein kehää pyörii ja yritän vain pudistella päätä ja ajatella kuten itse ajattelen.
AP
Minkälaisten ja minkäikäisten miesten kanssa oikein pyörit? En muista eläessäni kohdanneeni tuollaista. Omassa +30v akateemisessa tuttavapiirissä todella kaukainen todellisuus tuollainen. Oma puolisokin on suorastaan rasittavan siveellinen ja epäseksuaalinen romantikkomies...
Miksi olet itse niin ällöttävä, että sinunkaltaistesi kanssa on pakko pyöriä AV:llä? Kuule ihan jos syntyy sellaiseen perheeseen, käy sellaista kouluympäristöä ja jos sukulaisissa on pervoja. Ei lapsi itse voi valita seuraansa, eikä MUIDEN ihmisten pahat teot ole uhrin syy.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin vasta ensimmäiseen linkkiin. En taida olla vielä valmis käsittelemään, en ainakaan yksin.
Siellä oli lista erilaisista oireista, moni kuvaa omianikin.
Yksi niistä jostain syystä eniten sai aikaan ahdistusta, eli "piilossa pukeutuminen, pelko riisuutua tai yliseksuaalinen pukeutuminen".
En uskalla näyttäytyä alasti ja tahdon säilyttää jonkinlaisen turvan. En tahdo riisutua muiden nähden. En vain tahdo. Olen tietenkin riisutunut mutta se on aina yhtä vaikeaa. Itseasiassa tarkemmin ajatellen joka ilta se on yhtä vaikeaa, itsellenikin. Ahdistaa vaikka en tavallaan tiedosta sitä mutta joka kerta se on yksi epämiellyttävä suoritus. Pahinta on näyttäytyä jollekin, olo on turvaton silloin.
Mieleen tuosta oirelistasta valui valtava muistojen ryöppy, alkoi ahdistamaan ja itkettämään. Tuli viha, että miksi minua ei autettu ja pelko, samalla tunne, että haluan kuolla. Vain tähän asiaan syventyminen saa aikaan voimakkaan reaktion. Ahdistaa nytkin ja olen vihainen. Ehkä se kuitenkin kertoo siitä, että tarvitsen apua näihin tosiaan.
AP
Jep.
Terveisin (sota)lentokoneet ylilentäessään näkevät talojen sisään.
Nostan tätä edelleen, nämä asiat edelleen pyörivät päässä, pahasti.
Ahdistaa, aivan helvetisti. Päässä pyörii vain päivästä toiseen itsetuhoisia ajatuksia ja olen uupunut, tekisi mieli todella vain päättää päivänsä.
En tiedä mikä minuun on mennyt, olen ollut vuoden enemmän ja vähemmän masentunut ja nyt tuntuu taas aivan mahdottoman synkältä. Kuin ei näkisi ulospääsyä ja tuntee vihaa niin, että haluaa vain pois.
Huoh, kunhan kirjoittelen ja luen kommentteja. Saa jotain olemassaolon tunnetta ehkä edes tästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostan tätä edelleen, nämä asiat edelleen pyörivät päässä, pahasti.
Ahdistaa, aivan helvetisti. Päässä pyörii vain päivästä toiseen itsetuhoisia ajatuksia ja olen uupunut, tekisi mieli todella vain päättää päivänsä.
En tiedä mikä minuun on mennyt, olen ollut vuoden enemmän ja vähemmän masentunut ja nyt tuntuu taas aivan mahdottoman synkältä. Kuin ei näkisi ulospääsyä ja tuntee vihaa niin, että haluaa vain pois.
Huoh, kunhan kirjoittelen ja luen kommentteja. Saa jotain olemassaolon tunnetta ehkä edes tästä.
Ap
Sopiva mt-lääkitys voisi auttaa saamaan ajatuksia taka-alalle.
Nim. Kokemuksesta puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä hakisin apua ja miten? Aika arka aihe ja häpeällinenkin.
No mutta minkälaisten miesten kanssa siis pyörin? No kuten mainitsin, haen yleensä jotain turvaa(?) vai mitälie sieltä mistä sitä en tule saamaan. Nämä ovat minulle aivan todellisuutta ja peruskauraa. Kadehdin heidän ihmisten elämää, jotka näkevät nämä asiat normaalissa valossa.
Olen myös liikkunut akateemisten miesten kanssa, renttujen, eronneiden miesten, kaikenlaisten miesten kanssa mutta kyllä suurinosa ovat kuitenkin seksistisiin ajatuksiin uppoutuneita. On toki arvostavia miehiä ja vähemmän arvostavampia, tunneälykkäämpiä ja aivan kahjoja ollut mutta no, kallistun kuitenkin enemmän nähneeni tuota elämän nurjapuolta kun sitä ryhmää, jossa nämä keskustelut olisivat vähemmän pinnalla tai mielessä. Yksinkertaisesti maailmani on vääristynyt ja tässähän se ongelma onkin.
Voi olla, ettei tämä ole edes sitä varsinaista todellisuutta mutta itse miellän nämä kokemuspohjani kautta näin, valitettavasti.
Kiitos vastauksista, yritän jäsennellä ajatuksiani tässä kommenttien mukaan.
AP
Apua saat ihan terveyskeskuksesta, sieltä sitten saat lähetteen psykiatriselle polille ja hyvin todennäköisesti voit päästä psykoterapiaan. Ei tarvitse hävetä, sillä tuollaisia juttujahan siellä muun muassa hoidetaan. Ehkä myös jotain vertaistukiryhmiä voisi koettaa etsiä? Sinulla on syviä traumoja jotka vaikuttavat tämän hetkiseen elämääsi, mutta niitä voidaan hoitaa. Suosittelen etsimään nimenomaan traumoihin keskittyneen terapeutin, kun aika koittaa. Tuntuu kyllä oudolta, että suurin osa mieskokemuksistasi on tuollaisia, kun itselleni tuntuisi todella vieraalta tuollainen. En siis missään tapauksessa kyseenalaista kokemuksiasi, kummastelen vain. Olet kokenut todella rankkoja juttuja ja toivon, että pääset niistä vielä yli.
Muista myös, että toimeentulotuki kattaa psykoterapian omavastuuosuuden, voit saada sitä vaikket muuten olisi toimeentulotuella, mikäli tulosi ovat pienet.
Kannattaa myös huomioida että sopivampaa apua saattaa saada just tukinaisesta sun muista aiheeseen suoraan liittyvistä tahoista. Jos joutuu psyk polilla ihmisen kanssa tekemisiin jolle tällaine nasiao n uusi, se saattaa vaikeuttaa topimista.
Jos tuntuu todella pahalta, niin soita vaikka 112. Meillä on kriisipuhelin kunnassa joka on auki 24/7, teilläkin voi olla sellainen, sieltä saa kuuntelevan korvan.
Vierailija kirjoitti:
Siis riisutuminen on iltaisin ihan itsenikin nähden vaikeaa - miten sen sanoisi, yksin ollessa. Nojoo.
Parempi varmaan, etten analysoi asiaa tämän enempää tähän hetkeen. No mutta kiitos edelleen, menen nyt tekemään jotain joka saa ajatukseni hieman muuallekin.
AP
Tiedä se, että kehosi on myös sielusi koti, ja sellaisena olemassa, huolimatta omista ikävistä ajatuksistasi.
Kehossa tuntuu pahalta kun sielussa on haavoja. Tiedä että parantuminen on mahdollista, ja että se on jo alkanut, huomaat sen siitä että olosi huononee välillä, ja ikään kuin pakotat itseäsi miettimään näitä kohtaamiasi vääryyksiä. Älä vaienna sitä ääntä vaan hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä hakisin apua ja miten? Aika arka aihe ja häpeällinenkin.
No mutta minkälaisten miesten kanssa siis pyörin? No kuten mainitsin, haen yleensä jotain turvaa(?) vai mitälie sieltä mistä sitä en tule saamaan. Nämä ovat minulle aivan todellisuutta ja peruskauraa. Kadehdin heidän ihmisten elämää, jotka näkevät nämä asiat normaalissa valossa.
Olen myös liikkunut akateemisten miesten kanssa, renttujen, eronneiden miesten, kaikenlaisten miesten kanssa mutta kyllä suurinosa ovat kuitenkin seksistisiin ajatuksiin uppoutuneita. On toki arvostavia miehiä ja vähemmän arvostavampia, tunneälykkäämpiä ja aivan kahjoja ollut mutta no, kallistun kuitenkin enemmän nähneeni tuota elämän nurjapuolta kun sitä ryhmää, jossa nämä keskustelut olisivat vähemmän pinnalla tai mielessä. Yksinkertaisesti maailmani on vääristynyt ja tässähän se ongelma onkin.
Voi olla, ettei tämä ole edes sitä varsinaista todellisuutta mutta itse miellän nämä kokemuspohjani kautta näin, valitettavasti.
Kiitos vastauksista, yritän jäsennellä ajatuksiani tässä kommenttien mukaan.
AP
Apua saat ihan terveyskeskuksesta, sieltä sitten saat lähetteen psykiatriselle polille ja hyvin todennäköisesti voit päästä psykoterapiaan. Ei tarvitse hävetä, sillä tuollaisia juttujahan siellä muun muassa hoidetaan. Ehkä myös jotain vertaistukiryhmiä voisi koettaa etsiä? Sinulla on syviä traumoja jotka vaikuttavat tämän hetkiseen elämääsi, mutta niitä voidaan hoitaa. Suosittelen etsimään nimenomaan traumoihin keskittyneen terapeutin, kun aika koittaa. Tuntuu kyllä oudolta, että suurin osa mieskokemuksistasi on tuollaisia, kun itselleni tuntuisi todella vieraalta tuollainen. En siis missään tapauksessa kyseenalaista kokemuksiasi, kummastelen vain. Olet kokenut todella rankkoja juttuja ja toivon, että pääset niistä vielä yli.
Muista myös, että toimeentulotuki kattaa psykoterapian omavastuuosuuden, voit saada sitä vaikket muuten olisi toimeentulotuella, mikäli tulosi ovat pienet.
Kannattaa myös huomioida että sopivampaa apua saattaa saada just tukinaisesta sun muista aiheeseen suoraan liittyvistä tahoista. Jos joutuu psyk polilla ihmisen kanssa tekemisiin jolle tällaine nasiao n uusi, se saattaa vaikeuttaa topimista.
Allekirjoitan tämän. Psykiatrisella sairaanhoitajalla ja jopa psykologillakin voi suhtautuminen olla sitä luokkaa, että "no mutta sinun pitää hankkia joku mukava mies, niin paranet". Mielenterveyspalveluiden piirissä on vielä petrattavaa etenkin seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä ja niiden käsittelyssä. Alalla on suhteellisen paljon asenteellisia ihmisiä, joilla on vanhentuneita asenteita seksuaalisuuteen liittyen ja lisäksi olematon ammattitaito traumojen käsittelyssä.
Kiitos kovasti vastanneille, tutustun saamiini linkkeihin.
Mietin myös sitä, että ehkä nämä ovat vielä varsin tuoreessa muistissa ja tavallaan olen vain yrittänyt jatkaa elämääni kuin mitään ei olisi tapahtunut mutta siitä huolimatta ajatukseni kanssa selviytynyt. Hyvin ristiriitaista, minussa on kuitenkin ainakin ne kaksi puolta. Oma persoonallisuus, vahvuus ja eteenpäin pyrkivä mutta myös tuo traumamaailmassa elävä, täysin jämähtänyt ja epätoivoinen.
Olen vielä melko nuori, alle kolmekymppinen, joten ehkä ajatukseni vielä tasaantuvat kun ikää karttuu. Ehkä kriiseilen vielä ja edelleen jonkinlainen tulipalo on päällä näiden asioiden suhteen. Vasta oikeastaan nyt olen tätä puolta alkanut enemmän miettimään kun viime vuodet ovat enemmänkin menneet oman identiteetin käsittelemisesssä ja siinä, että miten alkoholismi on vaikuttanut. Seksuaalisuuteen en ole uskaltanut katsoa kovin syvällisesti, tämä on tosiaan vielä aika punainen vaate ja täysin arvomaailmaani vastaan. Silti sen keskellä elän ja niin me kaikki muutkin, toiset vain näkevät eritavalla.
Tiedän siis, ettei tämä nyt varmasti ole uutta taivaan alla mutta halusin tuoda tämän näkökulman esiin, sihien liittyy varmasti monilla häpeää.
Toivottavasti suhtautuminen ja häpeä vielä olisi joskus neutraalimpi ja voisin keskittyä itseeni - en näihin epäkohtiin, jotka vain vievät turhaa energiaa ja hankaloittavat omaa elämääni, tavallaan aivan turhaankin.
AP